Haukea kelluntarenkaalla mereltä

Olen pitänyt aina kelluntarenkaalla kalastusta vähintäänkin outona tapana kalastaa ja liikkua vesillä. Noh, päätin kuitenkin lähteä kaverini Mikan  houkuttelemana kokeilemaan touhua merelle, Kustavin suuntaan. Sain joskus kelluntarenkaan kavereiltani valmistujais lahjaksi lukiosta.  Täytyy sanoa että vähällä käytöllä on ollut. Ehkä kerran testasin rengasta mökki kaislikon laidalla mitään kalojakaan saamatta. Tiistaina 15.10 herätys viiden aikaan aamulla. Olisi tehnyt mieli heittää kello seinään mutta sain kuitenkin kammettua itseni liikkeelle. Nopean aamupalan jälkeen lähdin Joonasta hakemaan kyytiin. Siitä jatkoimme Mikan luokse. Laitoimme kuomullisen kärrin perään jonne saimme renkaat. Tämä siis helpottaa paikan vaihtoa, eikä renkaista tarvitse alkaa erikseen ilmaa ottamaan pois sitä varten. Matkalla pysähdyimme pikaiselle kahvitauolle, jossa kävimme vähän paikkoja läpi. Mikalla oli valmiiksi katsottuna pienehkö lahti jossa kalastaisimme aluksi. Perille päästyämme vaatetimme itsemme niin hyvin kuin vaan voi ja pumppasimme renkaat täyteen. Vaikka merivesi oli n.10 asteista ja pinta n. -30 normaalista eikä merellä pahemmin tuullut. Tähän aikaan vuodesta kokopäivän kalastus renkaalla syksyisessä säässä vaatii hieman luonnetta. Kunnollista ja lämmintä vaatetustakaan ei voi tarpeeksi korostaa.

Itseltä ei löydy varsinaista haukisettiä. Löysin kuitenkin 8-loukkaisen Vision Cult vavan, jolla olen lähinnä streamereitä tarjonnut taimenille keski-suomen koskilla. Olin löytänyt Motonetin alelaarista jonkun Airflo:n intermediate ampumapään, jota päätin testata vavassa. Heti aluksi settini toimi hyvin ja jaksoi kääntää isoa haukiperhoa.

Aloitimme kalastuksen heti parkkipaikalta päästyämme ja kalastimme kaislikon reunaa edeten  itse lahteen, jossa toivoimme saavamme kontakteja kaloihin.  Matka lahden suulle oli n. 100m ja jo sillä matkalla eteneminen oli työlästä. Kelluntarenkaani istuu melko lähellä vedenpintaa eikä se liiku sulavasti, kuin normaalit renkaat. Ainakaan omasta mielestäni. Itse menin edellä muista kalastaen melkotarkasti kaislikoiden välit ja toivoin saavani edes jotain siimani päähän. Hetken heiteltyäni tunsin voimakkaan iskun ja vedon siimassani. Jonkin aikaa meni kun tajusin että siiman päässä on kala, ja iso sellainen. Heti alkuun hauki veti n. 20 metriä siimaa ja oli kova työ saada kala pidetyksi poissa vesikasveista ja kaislikosta. Väsytys kesti n. 15 min kokemattomuudestani johtuen ja iso kala teki kaikkensa ettei joutuisi saaliiksi. Hauki teki kaikki temput välillä juroen pohjassa ja välillä ottaen 10 metrin syöksyjä. Tunsin syöksyjen aikana, kun vesikasvit katkeilivat ja välillä luulin että kala pääsi karkuun. Mika sai ”pienen” väännön jälkeen tartutettua lock-lip:lla kalan avukseni. Sen jälkeen suuntasimme nopeasti rantaan kuvaamaan hauki ja päästämään takaisin. Olin aivan sekaisin kalan tärpistä aina kalan vapautukseen asti, enkä tajua ehkä vieläkään mitä oikein tapahtui koko episodin aikana. Kala oli pituudeltaan 115 cm, hyvässä kunnossa oleva mamma. Hyvin alkoi hauenkalastus merellä ja luulen että toisenkin kerran tulee lähdettyä.. Kalaa oli lahdessa paljon syömässä pikkukaloja ja ajoja näkyi tasaisesti pitkin päivää. Mika ja Joonas vetivät puikkaria tasaisesti, mutta minut ne jättivät rauhaan. Kalastin suurimman osan ajasta Mikalta saamallani punapää-tinselillä, joka oli mielestäni melko pieni normaaleihin haukiperhoihin verrattuna. Eipä ainakaan haitannut kalantuloa sekä maltillisempia haukiperhoja on helppo heittää hieman köykäisemmälläkin setillä.

20131018-234919.jpg

Kuvassa 115-senttinen!!

Kalastus on hyistä puuhaa syksyllä ja jaloittelu taukoja on hyvä pitää. Niissä voi ottaa termarista kahvia tai katsella perhoja sekä syödä eväitä. Tauot myös lisäävät keskittymistä heittämiseen sekä paikkojen kalastamiseen. Eväät myös lisäävät sopivasti energiatasoa ja räpylöillä polskiminen muuttuu jokaisen tauon jälkeen mielekkääksi jälleen. Kelluntarenkaana minulla on Ron Thompson-merkkinen rengas, mallia v-tube ja se vaikutti näin ensivaikutelman jälkeen ihan pätevältä. Poislukein hieman työlästä liikkumista mutta ehkäpä pärjään sillä, jos reissut pysyvät näinkin harvoina mitä ne tähän asti ovat olleet. Lisäsin alussa vain istuin osaan Mikalta saamani styroksi-korokkeen ja istuin melkein vedenpinnan yläpuolella. Rengas täyttyy pumpulla ja Boston-tyylisen suuttimen ansiosta nopeasti ja sen käyttäminen on muutenkin melko yksinkertaista.

Toisen päivän isoista kaloistani sain omatekemälläni taimen-tinselillä, jonka olin tehnyt hätävarjoittelun liioittelun nimissä haukikoukkuun. Tämä kannatti, sillä ensiksi, taimen koukut eivät haukia välttämättä kestä, sekä toiseksi, haukikoukku on tarpeeksi laajakitainen pitääkseen luupäät kiinni. Hauella on melkoinen puruvoima sekä puolet tuosta hienosta tinselistäni katosi kamppailun seurauksena. Minne lie kimaltelee hävinneet.. Tällä kalalla pituutta oli kertynyt 105- senttiä.. Aivan käsittämätöntä miten ensikertalainen pääsi kahdesti rikkomaan maagisen metrin rajan, vielä samanpäivän aikana! Olin aivan pähkinöinä ja huuto kuulu varmasti kauas jonka aiheutin. Varsinkin tuon ensimmäisen kalan kohdalla.

20131018-234913.jpg

Kuvassa 105- senttinen mamma.

Hauenkalastus renkaasta on aivan huikeaa touhua ja voin suositella sitä kaikille.  Perhoahan renkaasta ei välttämättä tarvitse heittää, vaan haspeli-setillä touhu onnistuu myös. Tarvitset vaan renkaan, paukkuliivit, kalastus-setin sekä räpylät ja lämpimästi päälle, jos on keväällä tai syksyllä liikenteessä. Tällöin kuvissa nähtäviin suurhaukien saantiin on paremmat mahdollisuudet kuin kesällä, noin karkeasti ottaen.

Kireitä syksylle,

Teemu Hiltunen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s