Talvi yllättää niin autoilijat kuin veneilijätkin. Meidän tapauksessa se tarkoitti sitä että seurasimme säätiedotusta läpi perjantain. Tarkoitus oli ajaa Pajerolla vene perässä Antin kanssa Joensuuhun, heti kun saapuisin Kuopioon Turusta. Olin hieman ennen kuutta illalla Kuopiossa ja Antti tuli hakemaan minut Pajerolla josta haimme veneen Siilinjärveltä. Sää suosi niitä onnekkaita, joilla oli jo vaihdettu renkaat.. Keli pakastuisi iltaa myöten, mutta ajomatka sujui hyvin ja tiet pysyivät sulina suolauksen ansiosta. Majoituimme Tomin luona jossa hieman saunoimme ja pelasimme X-boxia. Maailmaa emme sentään parantaneet vaan mietimme hieman tulevia kisoja.

Herätys oli kuudelta Lauantaina ja tarkoitus oli päästä tunnin päästä suuntaamaan  kisoja  kohti Antin ja Tomin kanssa.  Nopea eväiden teko, aamukahvien keitto ja lämpimästi päälle. Keli oli 4-astetta pakkasen puolella ja tuulesta ei ollut tietoakaan. Saavuimme kisakeskukseen jossa jo oli Höytiäisen kalakerhon jäsen neuvomassa veneenlasku-paikkaa. Saimme myös ohjeistusta ilmottautumisen kanssa. Iso hatun nosto tästä.  Tällainen  toiminta helpottaa ja nopeuttaa toimia, varsinkaan jos kisat eivät ole jo ennestään tuttuja. Veneen laskua ei tarvinnut odotella kauaa ja ranta oli jo täynnä kisaveneitä kun laskimme omamme. Osallistujia kisoissa oli n.50-60 venekuntaa ja tämä hieman yllätti. Hieno asia että olimme näin runsaana ottamassa osaa vuoden viimeisimpiin kisoihin! Kisa-aika oli klo: 10-16 + 30 minuutin siirtymät ennen ja jälkeen kisojen. Vapakiintiö oli rajattu 10 vapaa venettä kohden ja alamitat olivat: järvitaimen 55cm sekä järvilohi 60cm.

Lähdimme rannasta kisojen alkaessa kohti Höytiäisen Eteläpäätä. Pelipaikat olivat jo hieman katsottuna Ipadistä ja merkattuina karttaan. Lumisade alkoi sankkana heti kisojen alkaessa ja vaihteli pitkin päivää. Näkyvyys oli rajallinen ja silmiä sai pitää auki verkkojen ja muiden uistelijoiden varalta. Vuorottelimme kisojen läpi kuskin penkillä ja kulutimme muutenkin penkkejä, sillä taimenen ja lohen uistelu on pääsääntöisesti odottelua. Tärppejä ei tule samaan tahtiin kuin esimerkiksi hauen ja kuhan uistelussa.  Laitoimme aloitukseen vaaput plaanareihin ja peltiä takiloihin, salakat unohtuivat jääkaappiin aamulla kiitos Tomin. Keli oli melko rauhallinen aamusta mutta koveni päivää kohden tuulen yltyessä 7-8m sekunnissa puuskittaiseen tuuleen. Uistelimme muutaman tunnin tuloksetta kiertäen eri syvyyskäyriä ja saarten ja karikkojen edustoja, joissa luulimme kalojen lymyilevän. Ensimäinen taimen tuli veneeseen kun kisat olivat noin puolivälissä. Ottivaappuna toimi musta-puna-hopea-hologrammi sävytteinen taimen vaappu.  Kala oli alamittainen 50cm+ merkattu taimen, joka pääsi nopean irroituksen jälkeen takaisin kasvamaan. Tavoite oli jo saavutettu, yksi kala veneeseen! Tästä hieman enemmän motivoituneina suuntasimme uusia paikkoja kohden puuskittaisessa tuulessa.

Kisojen loppuun oli n.2 tuntia, kunnes toinen taimen repäisi laukurin irti. Aloin kelaamaan kalaa ylös ja tämä tuntui hieman painavammalta. Syy selvisi Antin haavittua kalan. Taimen oli hakenut mukaansa toisen vavan siiman, jossa oli paino. Kala ei ollut kuin 50-senttinen ja leikattu, ja laskimme kalan varovaisesti jatkamaan kasvuaan. Uusi Cummingsin haavi varustettuna kumisella havaksella osoitti näppäryytensä tällaisessa kelissa jatkovartensa ansiosta. Sillä on erittäin nopea ja helppo haavita kalat, eivätkä ne sotkeudu havakseenkaan yhtä helposti kuin normaali havaksiseen haaviin. Nämä tärpit olivat päivän ainoita mutta positiivista oli saada lohikaloja veneeseen kaksin kappalein, vaikka koolla ei ollutkaan kehumista.

Päivän ainoaksi miinukseksi jäi veneen lämmitin joka temppuili vähän väliä.   Erittäin navakaksi yltynyt tuuli, jossa oli melko haastavaa kalastaa osoittautui haasteelliseksi myös. Näissä keleissä hyttivenettä  ja toimivaa lämmitintä osaa arvostaa, vaikka se ei ollutkaan tänään täysin yhteistyöhaluinen. Saa nähdä alkaako lämppäri toimimaan huomisessa revanssissa. Otimme lämppärin veneestä matkaan ja purimme sen kilpailun jälkeen Tomin luona atomeiksi. Puhdistimme palotilan ja vaihdoimme hehkutulpan. Lämppärin palotilasta löytyy kiva kikkare nokea ja muuta ryönää.. (imuri on nokea mustanaan, mutta tästä asiasta hysssss… )

Rantaan pääsimme n. 16.15 ja heitimme kisakortin järjestävälle taholle. Komeita kaloja jo roikkui köysissä punnitus paikalla ja iloisia saamamiehiä pyöri punnituspaikan ympärillä sekä viereisessä kahvilassa. Emme jääneet pyynnöistä huolimatta Lomakylään saunomaan vaan suuntasimme Motonetin kautta Tomin luokse, jossa oli tarkoitus syödä, saunoa ja levätä huomista koitosta varten. Jännitämme suuresti alkaako lämmitin toimia, koska huomenna sitä todella tarvitaan.

– Teemu