Paluu juurille, niinkin voisi sanoa. Joensuussa tuli asuttua kahdeksan ensimmäistä vuotta ja myöhemmin sitten armeijan aikana. Ensimmäiset kosketukset kalastukseen on otettu Kuoringan vesillä. Tomilla oli kesälomat mukavasti aurinkoisessa lokakuussa, olimme sopineet jo aiemmin että sillon on päästävä lohen perään. Niinpä suuntasin veneen kanssa pitkästä aikaa kohti Höytiäistä, tarkoitus oli vetää kaksi pitkää päivää.

Ajelin jo sunnuntai-iltana Joensuuhun jotta maanantaina pääsisimme aikaisin lähtemään. Kello soikin aamulla vaille kuusi ja eväiden teon jälkeen painelimme rantaan, kuopiosta ajeli vielä vahvistukseksi Jape. Laiturilla mittasimme tuuleksi noin 6m/S vaikka ennuste oli luvannut kolmea, no onneksi se ei estä vesille lähtöä. Vene vesille noin seitsemän aikaan ja siitä lyhyt siirtymä ja täyt uimaan, höytiäisellä on 10 vavan rajoitus joten sillä mennään. Aamupäivä on pilvinen mutta päivän mittaan sää alkaa tyyntymään ja selkenemään. Tapahtumat ovat pitkälti vain kuha tällejä, mittakuhaa tässä järvessä tuntuu olevan ja paljon. Päivän keskivaiheilla alamitta järväri käy pyörähtämässä veneen vierellä ja jatkaa uintiaan.

Jatkoimme pyörimistä alueella ja lopulta odotus palkittiin, puoli viiden aikaan lähin plaanari alkoi pakittaa ja eikun vapa käteen. Kala ei paljoa vastaan laittanut ja se oli nopeasti haavissa, mittaa lohelle oli kertynyt 63cm ja painoa 2,8kg. Tämä antoi taas uskoa siihen että päivät kannattaa vetää loppuun asti.

Loppupäivästä emme saaneet enää tapahtumia ja kuuden aikaan suuntasimme rantaan.

Tiistaina lähdimme Tomin kanssa kahdestaan Höytiäiselle, tarkoitus oli vetää eri aluetta kuin edellisenä päivänä. Päivän aikana emme saaneet muita kuin kuhatärppejä, tämä antaa aika hyvän kuvan järven kuhatilanteesta kun ne häiritsevät jo lohen uisteluakin. Olimme järvellä hämärästä hämärään mutta tällä kertaa jouduttiin tyytymään vain eväiden syöntiin.

Rannassa olimme pimeän aikaan ja veneen noston jälkeen lähdin kohti Kuopiota, matkalla jätin veneen Outokumpuun koska seuraavana päivänä oli vielä tarkoitus lähteä katsomaan Juojärvi Anan kanssa. Aiemmin olen käynyt järvellä vain uistelukisoissa ja ne ovat keskittyneet pohjoisosiin Tuusniemen päätyyn, järven eteläpää on enemmän lohien mieleen ja niillä alueilla ei ole tullut aiemmin käytyä.
Aamulla laskimme veneen Pitkälahdesta, satama oli hienon näköinen lukuisineen vene vajoineen ja ramppikin oli hyvä. Kamat kyytiin ja eikun kohti kartasta katsottuja oletettuja kalapaikkoja. Vehkeet saatiin vetoon ja tämän jälkeen alkoi taas odottelu, sumu toi omat haasteensa vieraalla järvellä ja verkkolippuja sai olla koko ajan tähystelemässä. Onneksi näihin ei ajettu.

Noin kymmenen aikaan räikkä pärisi ja lähintä plaanaria vieteen, ajattelin että nyt alkoi tämä reissu hyvin. No pianhan se selvisi että hauki siellä oli joka kiusasi meidän salakkaa. ei kuin kala irti ja huppu uudestaan pyytämään. Loppupäivän saimmekin seikkailla ilman tapahtumia, aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi uuden järven ansiosta, tänne pitää tulla kyllä vielä uudestaankin.
– Antti