Avainsana-arkisto: vetouistelu

Trolling Master Bornholm 2019

2 toukokuun, 2019 anatomitrolling Kommentoi

Tänä vuonna avautui mahdollisuus lähteä Bornholmin kisaan Lehtisen Anssin venekuntaan. Ajatus kimpassa kilpailuun lähdöstä sai alkunsa viime kevään Ahvenanmaan reissulta jossa olimme samaan aikaa omilla veneillämme. Tämä ajatus konkretisoitui alkuvuodesta.

Reissuun meitä oli lähdössä neljä henkilöä, Anssi, Eetu, Tomi ja Antti. Mietimme aikamme vapaiden järjestelyä reissua varten ja päädyimme siihen että Anssi ja Eetu menee veneen kanssa edeltä kilpailua edeltävän viikon torstaina ja me tulimme lentämällä perässä maanantaiksi. Paluumatka kilpailujen jälkeen tehtiin käänteisesti ja me (Antti ja Tomi) tulimme autolla pois vene perässä muiden lentäessä sunnuntain aamukoneella Helsinkiin.

Lähdimme itse ajamaan sunnuntai-iltana kohti Helsinki-Vantaata, josta maanantai aamuna lensimme Kööpenhaminan kautta Rönneen. Puolen päivän aikaan olimme perillä jossa meitä odotti taksi, joka vei meidät suoraan majoitukseen. Äärimmäisen pikaisen kamojen vaihdon jälkeen suuntasimme vesille. Tähän mennessä kelit olivat olleet hyviä mutta toimme ilmeisesti tullessa tuulen mukanamme. Anssi ja Eetu olivat jo aikaisin aamulla painelleet ulapalle saaden muutaman lohen kyytiin saakka ennen kuin noutivat meidät rannasta puolen päivän jälkeen. Tämän meille ensimmäisen päivän aluksi suuntasimme Haslesta pohjoiseen Davis bankin tienoille. Lopettelimme kalastuksen hyvissä ajoin tuulen alkaessa yltyä reippaasti. Päivän ainoaksi tapahtumaksi jäi yksi lähtö joka tosin irtosi nopeasti tärpin jälkeen. Tiistaina tuuli jatkoi yltymistään ja lukemat meni kirkkaasti yli 10m/s ja päivä menikin kalustoa huoltaessa, terassilla sotasuunnitelmia juonien, ja virvokkeita nauttien.

IMG_7739 (1) — Ensimmäinen kala jatkoi matkaansa

Keskiviikon piti olla ensimmäinen virallinen kilpailupäivä mutta se jouduttiin perumaan jo hyvissä ajoin tuuliennusteen takia. Puolenpäivän aikaan kuitenkin järjestettiin kipparikokous jossa kerrottiin vähän tulevien kilpailupäivien suuntaviivoista. Vaikka kilpailu peruttiin lähdimme iltapäiväksi kalaan tuulen alettua heikkenemään iltaa kohden. Suuntasimme majoituksemme, eli Hasslen, eteen penkoille vetämään. Tässä vaiheessa iltaa keli oli jo ihan siedettävä ja pääsimme vielä hiomaan vieraassa veneessä toimimista ennen kisan alkua. Alkuillasta saimme noin 4-5 tunnin treenisession aikana kaksi n. 6-7kg kalaa joten pääsimme myös treenaamaan kalan ylösottoa.

Torstaina koitti ensimmäinen kilpailu aamu. Olimme tuulen takia joutuneet lykkäämään veneen vientiä saaren toiselle puolelle Tejnin satamaan kilpailukeskukseen joten hieman suunniteltua aikaisemmin jouduttiin starttaamaan päivään, sillä veneen oli oltava kilpailusatamassa viimeistään klo 6:00 ja matkaa oli noin 40km siirtää vene ajaen. Itse kilpailun startti jännitti koko venekuntaa suunnattomasti, olihan meillä vakaa suunnitelma ampua itsemme viivalta liikkeelle kanuunan pamahdettua letkan kärkenä. Oman lisämausteensa tuo 420 venettä ja reippaahko maininki edellispäivän tuulista. Harvoin tulee kisaan startattua siten että kuvausryhmän helikopteri lentää veneen edessä 10m korkeudessa poikittain kuvaten lähtöä. Hieno pätkä tästä löytyikin telkkarista lähettettynä.

Suuntasimme ensimmäiseen kisapäivään Simrishamnin suuntaan olettaen että sinne ei tule kauheaa ruuhkaa ja että olisimme siellä ensimmäisten joukossa. Ennen yhdeksää meillä oli ensimmäinen n. 6kg lohi kyydissä ja hetki sen jälkeen taipui seuraava vapa. Tämä veijari ei kuitenkaan pysynyt muutamaa sekuntia pidempään siiman jatkeena. Jatkoimme saman alueen pyörimistä tiiviisti kaiussa näkyvien vahvojen lohipiirtojen myötä joita oli todella runsaasti. Onnistuimme kuitenkin loppupäivän väistelemään lohia ja tulokseksi jäi yksi kala.

Toisena kisapäivänä suuntasimme samoille alueille kuin ensimmäisenäkin päivänä. Meillä oli tiedossa että paikalla liikkuu hyvin kalaa mutta ihan ne isoimmat olivat loistaneet poissa olollaan. Keli oli pilvetön mutta maininkia oli vielä jonkun verran jäljellä. Saimme laskettua vehkeet rauhassa vetoon ja muutaman tunnin jälkeen alkoi ensimmäinen räikkä huutamaan. Kyytiin taas tuttu noin 6-7kg lohi. Tästä taas hetken uisteltuamme räikkä huuti uudestaan, nyt siiman päässä oli hieman vauraampi yksilö ja ensimmäinen yli 10kg kisakala oli kyydissä. Olimme Tomin kanssa ottamassa kuvaa kalasta kun räikkä huuti taas uudestaan, nyt kala ei pysynyt kiinni mutta heti tämän jälkeen lähtikin sitten tuplat. Näistä saimme molemmat kyytin ja kalat olivat sitä totuttua 6-8kg luokkaa. Puntarille saa kisassa viedä neljä kalaa joten meillä oli nyt täysi lappu jo kasassa. Tämän jälkeen alkoi sitten isompien kalojen etsiminen. Otimme hieman linjaa sivuun ja lähtöpaikkaa kohti eikä aikaakaan kun räikkä pärähti seuraavan kerran. Vajaan seiskan lohi kyytiin jolla tulos hieman koheni. Seuraava ja samalla päivän viimeinen sekä samalla isoin kalamme aiheutti jonkun asteista naurunremakkaa ajoituksellaan. Pojat oli pitkin päivää puhuneet puuttuvasta kiintiö ”reissulehmästä”, eli vauraammasta lohesta joka sattuu joka reissulle. Tämän ajoitus ei olisi voinut sattua paremmin. Anssi katkaisi hetken kestäneen hiljaisuuden karjaisemalla kutsuhuudon lohelle ”Nyt se lehmä!” Ja samalla sekunnilla lähimmäistä plaanaria vietiin kunnolla. Hetken tappelun jälkeen veneeseen kammettiin 12kg+ lohi. Hieno lopetus hienolle päivälle. Kappalemäärässäkin mitattua paras lohipäivä mitä meille on koskaan sattunut. Onneksemme tällainen sattui kilpailussa ja päivän kilpailusijoitus oli loistava.

Viimeinen kisapäivä typistettiin sään takia, lähtöä aikaistettiin alkamaan jo 5.30 ja rannassa piti olla klo 11. Lähdimme taas kohti Simristä vaikka matkoihin menee paljon aikaa suhteessa kalastukseen. Teimme päätöksen pudottaa vehkeet vetoon eilisillä lopetuspaikoilla ja niillä olikin tosi hyvin piirtoja kaiussa. Tunnin jälkeen emme olleet saaneet kontaktia kaloihin joten lähdimme valumaan kohti toisia edellisen päivän ottipisteitä. Samoihin aikoihin alkoi nostaa sumua joka pisti kalojen suun kiinni. Puolisen tuntia ennen loppua takilasta lähti tuplatärppi joista toisen saimme ylös. Kala oli n. 7kg, näin saimme jokaisena päivänä kalaa puntarille. Pientä jossiteltavaa jäi aloituspaikan suhteen mutta se kuuluu lajiin ja antaa taas eväitä tulevaan. Myöhemmin kuulimme että Team Jackpot oli vetänyt hurjan aamun näiltä meidän toisilta pisteiltä ja tulimme itse vähän myöhässä niille, jolloin syöntipiikki oli jo ohitse. Pääsimme myös todistamaan Ruotsin merivartioston toimintaa kilpailun viimeisen uistelutunnin alkaessa ja heidän kanssa asioita selviessä ajauduimme reilusti ulos meidän ottipisteiltä ja ennen kilpailun loppua emme enää niille ehtineet takaisin. Hyvä että valvonta pelaa, mutta hieman harmitti se että kilpailunumerolla olevia veneitä tarkastellaan kesken kilpailun. Mutta siitäkin huolimatta kalaa on vietävä puntariin tänäänkin, tavoite täytetty!

Kisan jälkeen pakkailimme loput tavarat ja suuntasimme lautalle kohti Ystadia. Majoituimme mukavassa maalaishotellissa Malmön ja Ystadin välissä ja aamulla olimme taas pirteinä jatkamassa matkaa. Sunnuntaipäivä menikin sitten ajellessa Ruotsin läpi ja illalla nousimme lauttaan kohti Turkua. Malmö – Tukholma väli on erittäin mukava tie ajaa eikä matka tuntunut läheskään niin pitkältä. Maanantai meni vielä mukavasti autossa istuen ja lopulta illalla sai purkaa tavarat ja suunnata kohti omaa sänkyä. Pisin venekunnan jäsenen kotimatka autolla hätyytteli 1800 kilometriä joten unta ei tarvinnut kauaa odotella.

Kokonaissijoitus 36/420, Paras päivä 5/420.
Onnittelut Kolsille ja tiimille kisan voitosta ja muille Suomalaisille venekunnille kovista suorituksista!

TULOKSET

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Vinkkejä ja neuvoja

25 kesäkuun, 2017 anatomitrolling 6 kommenttia

Kesän aikana olisi tarkoitus tehdä opastusvideo -sarja jossa on asioita näytetty niinkuin meidän veneessä tehdään. Tyyli ei ole ainoa eikä varmastikkaan se oikea mutta meidän veneeseen hyväksi havaittu. Ensimmäisessä jaksossa aiheena tuplauistimen käyttö ja miten se meidän mielestämme on näppärin tehdä ilman ylimääräisiä leikareita siimassa!

Kokkola 11.-12.6.

16 kesäkuun, 2017 anatomitrolling Kommentoi

Talvella Anan kanssa venemessuilla ollessa saimme idean käydä vetämässä merilohta Kokkolassa. Kuulimme sen verran hyviä tarinoita paikasta, eikä Kuopiosta tule ihan mahdotonta matkaa sinne. Nyt kun Ana teloi jalkansa ja on saikulla niin aikaahan on ja mulla sattui sopivasti olemaan vapaata niin päätimme toteuttaa idean. Perjantaina löimme reissun lukkoon ja sunnuntaiaamuna starttasimme matkaan. Saimme mukaan vielä työkaverini Janin, jolla on aiempaa kokemusta uistelusta, mutta merilohen uistelu oli uutta. Ennusteet näyttivät vesisadetta mutta tuulten pitäisi pysyä kohtalaisen mietoina. Paikoista ei hirveästi ollut hajua, mutta sattumalta Ahvenanmaalla lauttaan jonottaessa tutustuimme Rajaniemen Janneen joka on Kokkolasta kotoisin ja saimme häneltä hyvää tietoa vetoalueista. Tämä on tullut mukavana yllätyksenä merilohen uistelijoiden keskuudessa, tietoa jaetaan avoimesti ja aika yleisesti vallitsee mentaliteetti, että ei ne muiden saamat kalat ole itseltä pois!

Sunnuntaiaamuna lähtö oli puoli seitsemän aikaan ja Jani hyppäsi kyytiin suoraan töiden jälkeen, meillä oli sentään muutama tunti unta alla. Vene mukaan matkalta ja auton keula kohti länttä, navi näyttää matka-ajaksi noin neljä tuntia. Muutaman pysähdyksen jälkeen saavuimme Kokkolaan, jossa söimme ja kävimme hakemassa eväitä. Majoitus meillä oli Kokkola Campingista joka oli kaikin puolin siisti leirintäalue. Mökki oli kaikista karsituin versio, koska siellä ei tulla juurikaan viettämään aikaa, riittää että sängyt löytyvät. Kun kamat oli saatu purettua, oli aika laittaa vene kuntoon ja mereen. Ihan leirintäalueen vieressä oli tosi hyvä ramppi, josta saimme veneen laskettua. Suunnitelmissa oli vetää raksia noin kolmosen vauhtia, koska sää sen salli. Tuuli osoitti tyyntymisen merkkejä ja sääennnusteesta poiketen oli kuivaa.

Kolmen jälkeen iltapäivällä pääsimme suuntaamaan kohti merta. Tarkoitus olisi ajaa vähän ulommas vaelluslohen perässä, koska keli sen salli. Suuntasimme kohti Kokkolan majakkaa josta jatkoimme vielä ulos n. 15km. Paikoille päästyämme ei kuin kamojen laskuun ja salakoiden viritykseen, Janille homma oli uutta mutta aika äkkiä alkoi uinnit luonnistua. Siinäpä se ilta sitten vierähti lilluessa ja makkaraa grillaillessa, iltaa kohti aloimme valumaan rannikkoa kohti ja siellä piirrot alkoivat lisääntymään reilusti. Ensimmäinen päivä meni kuitenkin tyhjää vetäessä ja aluetta tutkiessa. Kuulimme että muilla venekunnilla oli ollut jonkun verran tapahtumia lähemäpänä rannikkoa ja päätimme suunnata sinne seuraavana päivänä. Illan edetessä myös sumu alkoi tihenemään, mutta onneksi tutka löytyi. Välillä on tullut mietittyä senkin tarpeellisuutta, mutta kyllä se taas kunnon sumussa muistuttaa, että on se hyvä olla. Mökille pääsimme yhden aikoihin ja siinä nopeat iltatoimet ja eikun nukkumaan.

Maanantaiaamuna herätys oli kuuden jälkeen ja vesille pääsimme lähtemään vähän seitsemän jälkeen. Keli oli melko tyyni, joten pääsimme tekemään siirtymät hyvää vauhtia. Sumu oli eilisen tapaan melko kova, mutta liikennettä ei juurikaan ollut. Tällä kertaa suuntasimme kohti ketunpäätä, josta lähtisimme valuttelemaan länttä kohti. Matka taittua sujuvasti ja paikoille päästessämme sumu alkoi hälvetä ja aurinkokin kurkisteli vasten ennusteita. Raksit päästiin virittämään hyvässä kelissä ja sitten taas alkoi perinteinen odottelu.

Grillin laitoimme jo tulille aiemmin, koska siinä on ollut jotain häikkää eikä se ole kunnolla lämmennyt, makkaroita on saanut odotella pari tuntiakin :D Nyt kuitenkin venkslailun jälkeen se lähti toimimaan ja saatiin kunnon rapea pinta makkaroihin. No kuitenkin juuri ennen kuin pääsimme syömään lähti toisiks uloimmainen plaanari peruuttamaan. Tällä kertaa pakitus huomattiin jo ennen kuin räikkä kerkesi päästää ääntä. Jani ensikertalaisena vavan varteen ja eikun kelaus hommiin. Kala tuli melko kesysti veneen lähelle ja otimme vain toiselta puolelta ylemmän takilan ja dipsyn pois edestä, tietysti kala valitsi toisen puolen mutta onneks vavalla ohjaamalla saimme kalan pakotettua tyhjälle puolelle. Taas jalkapuoli-Ana haavin varressa ja niinhän se kala nousi kyytiin. Pituutta oli 75cm ja painoa 4,5kg. Tämä taas kummasti piristi reissua ja antoi uskoa tekemiseen! Kala tuli 20g painon takaa vk:n katko + as niskareikä yhdistelmään, vetovauhtina n. 3kmh. Sotkujen siivoamisen jälkeen meitä odotti kylmenneet makkarat, mutta se ei enää haitannut. Pikkuhiljaa tuuli alkoi yltymään ja päätimme alkaa nostelemaan kamoja ylös, koska Kuopioonkin piti keretä alkuiltaan mennessä. Rannassa olimme noin kolmen aikoihin ja siinä nopeat pakkaukset ja eikun tien päälle. Nopeasta käynnistä huolimatta Kokkola jätti kyllä poltteen ja varmasti tulemma käymään alueella uudestaankin!

– Antti

Ahvenanmaa 2017

14 kesäkuun, 2017 anatomitrolling Kommentoi

19.5. Perjantai

Kauan odotettu ja pitkään valmisteltu Ahvenanmaan reissu oli vihdoin täällä! Pitkän talven jälkeen polte kalaan oli kova ja talven ja jäiden venyminen toukokuulle asti tarkoitti, että kauden avausreissu tulisi olemaan merelle. Aikaisempaa kokemusta merilohen uistelusta meillä ei ollut, joten odotuksiakaan kalansaannin suhteen ei aivan hirveästi ollut. Edellisien vuosien hurjat saaliit olivat toki tiedossa, joten mahdollisuuksia suurenkin kalan saantiin oli.

Lähdimme matkaan Kuopiosta perjantaina iltapäivällä. Kuten olettaa saattaa, ensimmäisiä unohtuneita tavaroita jouduttiin hakemaan jo ennenkö matka ehti vielä alkaakaan, mutta matkaan päästiin kutakuinkin ajoissa. Kuitenkin ekalta stopilta, Tampereen Katsofishiltä, myöhästyimme vähän, mutta onneksi palvelu pelasi ja saatiin tarvittavat tuotteet kyytiin. Tampereelta matka jatkui kohti Turkua, jossa venekunnan tankkaus ja siitä suunta kohti Motonettiä hakemaan vähän lisää peltejä. Motonetistä suuntasimme sitten tankkaamaan auton ja veneen ,ja keula kohti Naantalia josta laiva lähtee. Olimme paikalla juuri sopivasti ja sisään lastausta ei tarvinnut odottaa kuin viisi minuuttia.

Otimme kuopiosta mukaamme arkkupakastimen, että saisimme syöttikalat ja mahdolliset saalisfileet pidettyä jäissä matkan ajan. Pakastimme ennen reissua pulloja, sekä kylmäkalleja, etteivät syöttisalakat pääsisi sulamaan. Suunitelmana oli vetää laivassa virrat pakastimeen, mutta ongelmaksi muodostui laivassa olevat virtapaikat, jotka olivat järjestään pelkkää 32A voimavirtapistokkeita. Vinkkinä muille, jotka meinaavat ottaa pakastimen mukaan: Ostakaa adapteri 32A voimavirtapistokkeelle, niin selviätte helpommalla. Löysimme kuitenkin lopulta yhden normaalin pistorasian ja huokaisimme helpotuksesta. Laivalla kävimme syömässä iltapalan ja hankimme taxfreesta hieman reissujuomaa.

20.5. Lauantai

Perillä Långnäsissä olimme lauantaina-aamuyöllä varttia vaille neljän aikaan. Tästä sitten navigaattoriin mökin osoite ja matkalla käytiin täyttämässä vielä kanisterit.

Loppupätkä mökille oli kohtalaisen pientä polkua ja mukaan saatiin pari oksaakin. Viiden jälkeen olimme mökin pihassa ja sitten nopea veneen tyhjennys ja pakastimen virtoihin laitto, tämän jälkeen oli pakko ottaa muutaman tunnin nokoset ennen ”seuraavaa” päivää. Heräilimme n. 10 aikaan ja aloimme valmistelemaan venettä kuntoon ja sidoimme viimeiset tapsit, samalla tehtiin ruokahuolto ja eväät päivää varten.

Vihdoin puolenpäivän jälkeen pääsimme suuntaamaan kohti ramppia, ihan tarkkaa tietoa rampin sijainnista ei ollut joten suuntasimme kohti Degersandin venelaituria josta oli paikka varattu veneelle viikon ajaksi. Perille päästyämme kävikin ilmi että ramppi olisi ollut matkan varrella joten ei muuta kuin yhdistelmä ympäri ja takaisinpäin, noin kahden aikoihin eaglekin sai ensikosketuksensa meriveteen. Suunnaksi otimme karttatiedustelun (google) perusteella katsotut paikat Sandgrundenin edestä ja aloimme laskea vehkeitä, keli oli suhteellisen kuoppainen mutta sekavetona vedetyt pellit ja turboraksit saatiin hyvin uimaan.

Ekana päivänä homma meni lähinnä uuteen totutellessa ja ihmetellessä ja kaloja ei meidän veneessä näkynyt, vetokin meni isolta osalta vähän paikkojen katseluun eikä mitään tiettyä aluetta jääty pyörimään. Rantaan lähdimme noin 23 aikoihin ja siitä veneen pakettiin laitto, niin kello lähentelikin jo puolta yötä. Tästä suuntasimmekin sitten kohti Långnäsiä koska Ana tuli esteiden takia päivän meidän jäljestä ja lautta olisi perillä yhden jälkeen. Tämän lisäksi Analla katkesi akillesjänne edellisellä viikolla, mutta eihän se ole syy jättää kalastureissua välistä. Ensimmäiset kysymykset lääkärin vastaanotolla olivat olleet että onnistuuhan Ahvenanmaan reissu ja onneksemme lääkärin mukaan tähän ei ollut estettä, kepit tietysti tuovat vähän lisäväriä touhutessa veneessä mutta kaikkeen tottuu. Saatuamme Anan kyytiin aattelimme käydä Maarianhaminasta pitsat, koska niillä suunnilla olimme. Onneksi oli sunnuntain vastainen yö ja paikallinen pitseria palveli pikkutunneille saakka. Lopulta olimme mökillä joskus puoli kolmen aikoihin ja pakkohan se oli vielä pitkän päivän päätteeksi alkaa puusaunan lämmitykseen, nukkumaan päästiin sitten joskus.

21.5. Sunnuntai

Kellot soivat joskus 9-10 välillä ja pakolliset aamutoimet mökistä. Edessä oli ensimmäinen täysimittainen vetopäivä täydellä miehistöllä ja odotukset olivat kovat. Tarkoitus oli jäädä pyörimään ”neliseiskalle” koska siinä oltiin kuultu kalatapahtumia olleen, matkalla virittelimme vielä viimeiset tapsit ja päivän ”ottivärit” paikoilleen. Aamupäivästä keli oli vähän kuoppainen ja ”jalkapuolella” oli vielä vähän totuttelemista keppien kanssa veneessä oloon. Parin tasapainoa tasoittavan juoman jälkeen homma sujui normaaliin malliin. Päivä saatiin keikkua hyvässä säässä joka tyyntyi iltaa kohden ja illalla oltiinkin jo ihan peilityynessä. Tapahtumia ei meille tullut ja radiostakaan ei älyttömiä hurraa huutoja kuulunut. suuremmat parvet eivät vielä ilmeisesti ole saapuneet paikoille viivästyneen kevään johdosta.

22.5. Maanantai

Kahden tyhjän päivän jälkeen päätimme että lähdemme käymään ”ryssäkepillä”, eli vähän pohjoisemmassa. Tomi oli kuullut että sieltä oli edellisenä päivänä tullut jonkun verran lohia joten ajateltiin käydä katsomassa se. Vieläkin jatkettiin sekavetona ja noin 4,5-5kmh vauhtia, tähän vauhtiin turbotkin saa uimaan ainakin omaa silmää miellyttävästi. Keli oli aikalailla täydellinen, pieni tuulenvire rikkoi pinnan ja aurinko paistoi. Paikalla ei päivän aikana juurikaan muita veneitä näkynyt ja iltaa kohti lähdimme laskettelemaan kohti santikan edustaa, täkyt saivat nauttia auringosta ihan rauhassa.

FullSizeRender (9) — Maisemia matkan varrelta

23.5. Tiistai

Kelin salliessa päätimme panostaa ensimmäistä kertaa kokonaan raksiin ja ilman turboja, vetäisimme meille tutumpaa 3-3,5kmh vauhtia. Tätä on tullut enemmän treenattua järvillä ja siihen luotto on ehkä kovempi. Syksy kyllä tuli turboakin vedettyä ja kalaakin saatua, mutta silti se luotto on vaan aina kovempi johonkin mitä on tehnyt reilusti enemmän. Tulimme takaisin ”neliseiskan” alueelle ja pyörimme niillä seuduilla koko päivän. Päivä kului taas normaalisti eväitä syödessä ja grillaillessa, illasta aloimme pohtia jo seuraavan päivän suunnitelmia ja päätimme että panostamme edelleen raksin vetoon ja hitaampaan vauhtiin.

Ensimmäiselle merilohelle ja yli kympin kalalle

Vihdoin illalla noin puoli kymmennen aikaan kuulimme sen äänen mitä oli jo kaivattu, räikän pärinän, n. 45h tyhjän vetoa takana ja usko koetuksella mutta nyt se olisi kiinni. Vähän aikaa tilannetta ihmetelessä vapa käteen ja Hene vavan varteen koska hänelle oli annettu ensimmäinen kelausvuoro. Kala lähti ylimmästä takilasta joten siimassa ei ollut mitään ”ylimääräistä”, eli hyvä aloituskala koska kenelläkään ei ollut juurikaan aiempaa kokemusta merilohen uistelusta. Aluksi kala vei jonkin verran siimaa ja otti pari komeaa hyppyä, mutta tuli kuitenkin yllättävän helposti kohti venettä. Haavimiehen virkaa toimitti Tomi ja Tomi saikin hienosti napattua kalan cummingsiin. Ongelmaksi osoittautui haavin havas, jota emme vaihtaneet syvempään malliin, sekä kalan paino. Tomi ei saanut heti suljettua havasta kunnolla, joten kala oli vielä vaarassa pudota takaisin mereen. Videolla voitte kuulla Tomin huutavan ”auttakkee auttakkee” ja tästä huudosta Tomia piikiteltiin koko loppu matka :)

Vakumointimestari Ana

104cm/11,5kg

Kala kyydissä

24.5 Keskiviikko

Aamu starttaili samaan tyyliin kuin edellisetkin. Pieni kohmelo, Antti ja Hene ensimmäisenä ylös ja toinen puoli venekunnasta jäi sänkyyn vielä torkuttamaan. Heitimme aamupuurot naamaan, teimme eväät ja suuntasimme kohti laituria. Keli oli erittäin kesäinen ja ursuitin kanssa laiturilla heiluminen oli hikistä puuhaa. Vesille päästyämme suuntasimme kohti ”kortsua” joka on kartassa oleva kondomia muistuttava syvyyskäyrä. Vedimme jälleen pelkkää raksia ja hitaalla n. 3km/h vauhdilla. Hetken pyörittyämme kuulimme, että ”neliseiskalla” on hyvin tapahtumia, joten päätimme lähteä pudottelemaan kohti etelää.

Noin puolessa välin matkaa klo 16 aikoihin aloimme tylsyyteemme katselemaan YouTubesta videoita ja melkein heti alkoi räikkä päristä. Ainoa joka kuuli pärinän oli Hene joka istui veneen takaosassa. Kala otti kiinni sivutönkköön, missä oli oranssi Dipsy Diver -syvääjä välissä. Kummastelimme taas kalan päätöstä valita lähimpänä venettä oleva syötti, kun radiosta kuulimme melkein järjestään kalan tulleen uloimpaan sivuvapaan. Kala oli jälleen todella lähellä venettä, mutta veti siimaa tasaisesti. Väsytysvuorossa oli Tomi, joka varmoin ottein pumppaili kalaa lähemmäs venettä. Kala otti muutamia vetoja lähellä venettä ja näimme, että nyt on isompi kyseessä. Haavimieheksi valikoitui kylmät hermot ja äärettömän itseluottamuksen omaava Ana, jolla tosin oli toinen jalka kipsissä, mutta se ei miehen menoa tuntunut haittaavan pätkääkään. Väsytys kesti kaikenkaikkiaan noin puolituntia ja kala alkoi olemaan valmis veneeseen. Kala taas nätisti haaviin, mutta haavin varsi sotkeutui sivuvapoihin ja Ana ei saanut sitä heti nostettua veneeseen. Ongelmana oli taas liian matala havas, mutta onneks kala saatiin kyytiin kun koko venekunta riensi auttamaan. 16kg lohi kyydissä ja venekunta onnellisena!

Käännyimme nopeasti takaisin samalle linjalle ja laskimme edestä kelaamiamme vieheitä takaisin vetoon, kun samassa yksi kelkoista alkoi pakittaa ja räikkä pikkaisen napsuttaa. Ana tarttui vapaan ja ryhtyi kelaamaan samalla miettien onko siellä kalaa ollenkaan. Todettuaan, että kyllähän siellä jonkinlainen kala on, hän jatkoi kelaamista samaan tahtiin ja 6.8kg lohi tuli plaanissa kyytiin. Loppupäivän pyörimme pitkälti samoilla paikoilla, mutta uutta tärppiä ei enää tullut. Tämä ei tunnelmaa päässyt latistamaan, vaan tyytyväisinä lähdimme mökille vetämään lohia fileiksi. Vakuumimestari Hassinen vielä vakuumipakkasi fileet ja homma venyi pikkutunneille saakka. Kuten arvata saattaa, kaatoryyppyjä tuli otettua pariin kertaan.

25.5 Torstai

Torstaina suuntasimme samoille paikoille mistä edellisen päivän lohet tulivat. Vedimme jälleen pelkkää raksia. Päivä meni pitkälti eväitä syödessä ja videoita katsoessa.Kalat loistivat poissaolollaan. vedimme kuitenkin täyden päivän ja suuntasimme illaksi mökille saunomaan.

26.5. Perjantai

Perjantai valkeni vähän tuulisempana kuin aiemmat päivät. Aamulla ei pidetty ihan niin kiirettä ja kamat viriteltiin rauhassa. Kovemman kelin takia perään laitettiin vain pelkkää peltiä, eli käytännössä kaikki mitä meillä oli mukana. Pari tuntia aalloilla keinuttua teimme päätöksen että pidämme huoltopäivän tänään ja käymme kunnolla syömässä, alkuviikon päivät olivat olleet pitkiä ja univelka alkoi jo painamaan kaikilla. Panostaisimme seuraavaan aamuun ja viimeiseen puolikkaaseen vetopäivään, joten ei muuta kuin kamat ylös ja kohti rantaa.

Rantaan päästyä nopeasti mökille ja auton keula kohti Maarianhaminaa, löysimme sieltä mukavaa burgeripaikan josta saimme vielä hyvää ruokaakin ja tietysti vähän nesteytystä. Tämän jälkeen kävimme kaupasta kunnon ribsit, jotka valmistettaisiin illalla mökillä. Takaisin Eckeröön päästyämme kävimme vaihtamassa peltien tilalle raksit valmiiksi aamua varten ja sen jälkeen kohti mökkiä ja saunan lämmitystä. Ilta meni saunoessa ja ruokaa laitellessamme. Kävimme siinä ohessa myös koekellumassa Ursuitit meressä ja Tomin puku vuoti hieman takapuolen saumasta.

27.5. Lauantai

Tänään meillä olisi edessä puolikas vetopäivä ja illalla ohjelmassa on mökin siivous ja pakettiin laitto. Kello soi puoli kahdeksan maissa ja normaalit aamutoimet tehtiin mökillä, viimeistä päivää varten herkkuja oli normaalia enemmän lähdössä matkaan mukaan. Herkkujen syömiseksi päivä menikin. Kaloja ei enää näkynyt ja jouduimmekin luovuttamaan ajoissa, että ehdimme nostaa veneen ja pakata kaikki tavarat. Saimme mökin siistiksi ja veneen pakattua hieman etuajassa, joten päätimme suunnata vielä Maarianhaminaan terassille hetkeksi ennen satamaan lähtöä. Laiva lähti yöllä kohti Naantalia. Otimme hytissä pienet unet ja aamulla jatkoimme kohti Kuopiota.

Kaikenkaikkiaan olimme tyytyväisiä reissuun. Ensimmäinen kerta merellä ja monen asian kanssa oli pientä hakemista, mutta ensivuonna lähdemme ehdottomasti uudestaan! Jos suunnittelette reissua Ahvenanmaalle, varatkaa majoitus ja venepaikka ajoissa, että pääsette parhaille paikoille ja jos heräsi kysymyksiä, niin laita ihmeessä viestiä vaikka Facebookin puolella.

Joitakin kuvia:

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Video reissusta:

iPad Pro veneilykäytössä

17 toukokuun, 2017 anatomitrolling Kommentoi

Aikaisemmat iPadit alkoivat jo olla vähän vanhentuneita ja mieleen heräsi ajatus niiden uusimisesta. Laitoin molemmat padit myyntiin ja aloin miettimään niiden seuraajaa, katseet kääntyivät iPadin Pro -mallistoon ja eritoten 12,9″ versioon. Tässä vähän mietitytti että onko se jo liian iso mukana kuljetettavaksi ja minkä verran sille ylipäänsä tulee käyttöä. Vertailua tuli tehtyä muutaman viikon ajan ja eri vaihtoehtoja punnittua, tämä isoin padi on jopa kevyempi kuin ensimmäisen sukupolven iPad mikä meillä oli ihan alussa käytössä ja paksuuskin on pienempi mitä meidän edellisissä (4. sukupolvi). Kävin myös liikkeessä hypistelemässä laitteita ja vierekkäin ollessa normaali 10″ padi alkoi näyttää pieneltä, suhteessaan kolmen tuuman ero on jo aika iso vaikka se paperilla tuntuu pieneltä. Nykyisin myös Applen padeissa on mahdollisuus moniajoon, siis kahteen ohjelmaan vierekkäin, siihen tämä isompi näyttö sopii erittäin hyvin ja esimerkiksi kirjoittaessa selain voi olla vieressä auki tiedon hakua varten. Sitten ainoaksi kysymykseksi jäi hinta, padista tulisi olla cellular versio koska pelkässä Wi-Fi versiossa ei ole GPS:ää joka taas veneilykäytössä on pakollinen, tämä versio taas on pienimmilläänkin 128Gt ja hinta on huimat 1175e. No onnekseni vastaan tuli kyseinen vehje käytettynä ja sain sen sopivaan hintaan hankittua, saa nähdä jääkö ostos kaduttamaan.

Ensimmäisenä padin hankkimisen jälkeen eteen tuli tietysti kotelon hommaaminen, padi tulee kulkemaan yleensä aina repussa tai jossain kassissa ja kotelo on oikeastaan pakollinen varuste. Samaan pohdintaan tuli sitten näppäimistön hankinta, padin oma on ollut aina vähän hankala kirjoittaa ja varsinkin kun se on aina samassa kulmassa näytön kanssa, sen kanssa padin käyttö muulloinkin kun veneessä tulee toivottavasti lisääntymään. Aikani nettiä selailtua vastaan tuli Logitechin Create kotelo/näppäimistö jossa molemmat olisivat samassa, kotelo on melko iso mutta toisaalta taas se on erittäin suojaava ja näppäimistö on hyvä. Applella olisi itsellään Smart keyboard joka suojaa näytön mutta takakannelle joutuisi suojan ostamaan erikseen, Applen oma näppäimistö on huomattavasti kevyempi ja se menee pienempään tilaan mutta näppäintuntuma taas ei ole yhtä hyvä. Liikkeessä molempia testattua päädyin Logitechin ratkaisuun, Applen omalle olisi tullut huomattavasti enemmän hintaa koska takakuoren olisi joutunut ostamaan erikseen ja tämän koko luokan laitteessa muutaman sadan gramman lisäpaino ei enää juuri tunnu. Lisäksi Logitechin näppäimistössä on taustavalo ja pikanäppäimet padin toiminnoille, nämä helpottavat käyttöä huomattavasti. Näppäimistön avulla kirjottamien sujuu ihan yhtä hyvin kuin millä tahansa läppärillä, tätä tulee varmaan käytettyä myös kouluhommiin jos kalastuksen ohessa jää aikaa.

Veneeseen uutta padia varten joutui Ramiin tilaamaan uuden kiinnikkeen isommalle laitteelle, tämäkin on kätevää ram-sarjassa että pelkkä kiinnikkeen vaihto riittää ja entiset osat käyvät edelleen. Navionicsin karttaohjelma on kuin tehty isolle näytölle, suurillakin zoomaustasoilla on tarpeeksi lääniä näkyvissä ja ohjelman sulava toiminta vain korostuu entisestään. Varsinkin nyt kun live chartit ovat käytössä niin iPad pron tehoreservistä ei ole ollenkaan haittaa, entisellä padilla itseluodatun alueen liikuttelu alkoi jo ajoittain olla hitaamman puoleista ja sulavaan käyttöön tottuneena tämä alkoi ärsyttää. Laite on ollut nyt käytössä pari viikkoa ja vielä vesille ei näillä leveyspiireillä olla sitä päästy testaamaan, kotikäytössä tämä on kyllä vakuuttanut ja padin käyttö on huomattavasti lisääntynyt. Jos padilla on muutenkin käyttöä ja iso näyttö on veneeseen sopiva kannattaa harkita isoruutuista padia venekäyttöön, pelkän kartan lisäksi siitä on moneen muuhunkin ja kaikenlaisia asioita tulee aina tarkastelua uistelun aikana. Myöskin pidemmillä reissuilla siitä on paljon iloa iltaisin lukuisten viihdesovellusten myötä, 12,9″ näyttö riittää tuvan pöydällä ihan hyvin ohjelmien katsomiseen. IPad pro -sarjan näytöissä pitäisi myös olla heijastuksia vähentävä pinnoite jonka luulisi olevan hyödyksi veneilykäytössä, tätä ei ole esimerkiksi uusimmassa iPadissa (julkaistu 3/2017). Toimivuudesta tai eroista en osaa tarkemmin sanoa koska ei ole kahta padia vierekkäin jolloin suoran vertailun pystyisi tekemään.

Jospa nyt tämän myötä myös saisi taas alettua pitämään kalapäiväkirjaa, kalat saisi kirjattua suoraan Exceliin jo veneessä ja samaa asiakirjaa pystyy sitten käsittelemään myös koneella. Lohihommissa varsinkin päiväkirjan pito olisi hyödyllistä kunhan tietoa alkaa kertyä useammalta vuodelta, kuha/hauki hommissa tapahtumia yleensä on sen verran paljon että päiväkirjan tekeminen on loppunut lyhyeen.

Alkuun mietitytti miltä takanäytön heijastaminen padilta näyttää, plotterin resoluutio kun on aika pieni verrattuna padin näytön resoluutioon. Kuva kuitenkin näytti yllättävän hyvältä eikä pahaa pikselöitymistä näkynyt, eli takanäytön kuvan saa heijasttettua ihan käyttökelpoisesti koppiin. Venekäytössä kannattaa ottaa kuitenkin huomioon että padi ei ole siihen suunniteltu, näytössä on paljon heikompi kirkkaus kuin plottereiden näytöissä ja joskus kirkkailla keleillä tämä saattaa olla ongelma. Kesäkeleillä ongelmana on myös laitteen ylikuumeneminen, varsinkin latauksessa ollessa lämpimällä kelillä tämä muodostuu ongelmaksi. Mielestäni padi on venekäyttöön hyvä lisä kunnollisen plotterin rinnalle mutta veneen ainoana navigointivälineenä en sitä käyttäisi. Samalla laitteesta on muuhunkin kuin kartan pyörittämiseen ja sillä onnistuu vaikka kiekkopelin katsominen uistelun lomassa ;)

Pikku asennuksia

15 toukokuun, 2017 anatomitrolling Kommentoi

Se joka joskus sanoo että ”nyt on vene valmis” ei varmaan voi seisoa sanojensa takana :D Joten tässä jatkoa edelliseen. Kaikkeahan ei taaskaan muistanut kerralla laittaa ja vielä pientä hienosäätöä ja lisäilyä kevään asennuksiin sitä mukaa mitä mieleen tulee. Ensimmäisenä mieleen putkahti jossain nähdyt Ikean aterintelineet jotka menevät veneessä hyvin pikku tavaran säilytykseen, näille löytyi sopiva paikka takatilan etureunasta ja ne menivät mukavasti Rocket Launchereiden pultteihin. Näihin saa näppärästi laitettua ulkona pyörivät turhat pikkuesineet ja kaikilla on taas astetta mukavampaa, molemmille puolille tuli samanlaiset. Tässä myös naisille hyvä vinkki millä miehen saa houkutelua Ikeaan ;)

Viime kerralla jäi myös laittamatta tuollainen kumimatto puhelimelle joka tarttui herätteenä mukaan Motonetistä, tämä löysi paikkansa kuskin puolelta kaasukahvan edestä. Nyt puhelimen voi huoletta laskea siihen, eikä tarvitse pelätä että se keinuessa putoaisi. Halpa ja huomaamaton keksintö, mutta välillä saattaa tulla myös tarpeeseen. Tässä on sopiva paikka myös tulevaisuudessa mahdollisesti tulevalle puhelimelle joka on vain takiloiden ohjaukseen, näin ollen se olisi koko ajan kuskin käsien ulottuvilla ja takiloiden säätö olisi entistä helpompaa.

Motonettiin oli myös uutuutena tullut lepuuttajien kiinnikkeitä kaiteisiin, näiden avulla leppareita ei tarvitse enää olla koko ajan solmimassa ja niiden siirtely paikasta toiseen on entistä nopeampaa. Kiinnikkeet ovat helpot käyttää ja ne pysyvät kaiteessa ilman ruuvia, telineet ovat suunniteltu 22mm ja 25mm putkille ja narun paksuus saa olla 6-8mm. Kiinnikkeen toiminta on yksinkertainen, köysi pujotetaan kiinnikkeen läpi jonka jälkeen se laitetaan putkeen ja painetaan klipsi kiinni. Tämä riittää pitämään lepparin tarpeeksi jämäkästi paikallaan ja narun pituutta on helppo säätää, jos joskus tulee keulaan lepparitelineet niin siirtäminen niihin käy nopeasti.

Kalastukseen lähdöt on pyritty tekemään mahdollisimman helpoiksi ja irroittettavan tavaran määrää on pyritty pienentämään. Tähän mennessä takilat on aina irroitettu laituriin tullessa ja ratkaisua niiden paikalleen jättämiseen on mietitty. Nettiä selaillessa tuli vastaan Scottyn omat lukot jotka sopivat takilan kiinnitykseen, tai paketissa tulee levyt ja lukot pitää hommata itse. Lukituksen toiminta on yksinkertainen, levyyn kiinni laitettava munalukko estää siipimutterin pyörittämisen ja näin ollen tappia ei saa irti.

Myöskin lohireissun ollessa tulossa haavi kaipasi uusimista. Tällä hetkellä haavit olivat lähinnä järvikäyttöön ja kisoihin tarkoitettuja. Ahvenanmaalle olikin sitten tarkoitus hommata mahdollisimman iso haavi, koska siltä ei vaadita niin paljoa käytettävyyttä, kuin kisoissa tarvittavalta haavilta, nostokoukkua emme harkinneet koska kenelläkään meistä ei ole kokemusta siitä. Päädyimme Cumingsin isoon haaviin jossa on erittäin tukeva teleskooppivarsi ja iso kehä, tämän pitäisi riittää mahdollisille kaloille. Vaikkakin varsi on tukeva, sitä tuskin tulee koskaan käytettyä pisimmässä asennossa, vipuvartta tulee kuitenkin sen verran että operoiminen on hankalaa ja varsi alkaa joustaa. Toivotaan että sitäkin päästään käytössä testaamaan :)

Niinkin tärkeä väline, kuin selfietikku tuli uusittua samalla tukevampaan. Tällä kaudella olisi tarkoitus saada tuotettua enemmän videomateriaalia reissuilta ja keppi on siinä kätevä vekotin. Sillä saat helposti uusia kuvakulmia ja se myös vakauttaa hieman kuvaa. GoPron ja kepin kanssa on monesti ollut ongelmana kuvan katsominen, kännykkää käytettäessä näyttönä joudut toisella kädellä pitämään keppiä ja toisella puhelinta. Jos taas on näytöllinen GoPro niin sekin on tikun päässä sen verran kaukana ettei näyttöä näe kunnolla. Tähän kikkailin ratkaisun sillä, että laitoin tikun mukana tulleen puhelimenpidikkeen kiinni tikun varteen GoPron kaidekiinnikkeellä, näin näyttö pysyy hyvällä katseluetäisyydellä ja pystyt operoimaan yhdellä kädellä.

Meillä on nyt veneessä ollut muutaman vuoden näyttö myös takatilassa ja se on ollut sijoitettu kopin oven yläpuolelle. Nyt päätimme kokeilla näyttöä takakaiteessa, näin se on ehkä paremmin näkökentässä takana touhutessa. Tällä hetkellä jos haluaa jotain katsoa niin joutuu kääntymään eteenpäin ja silloin helposti vilkaisee suoraan kopin isompaa näyttöä, tällöin takanäyttö on välillä tuntunut vähän turhalta. Alunperin syyt katolle laitossa oli ettei näyttö olisi tiellä ja se ei menisi niin helposti likaiseksi, nykyään pyrimme yleensä haavimaan menemättä taakse ja jos on tarvetta mennä niin sinnekkin pääsee. Lowrancen telineissä on se hyvä puoli että ne menevät suoraan stauffin reikiin, joten mitään erillistä telineviritelmää ei tarvinnut miettiä.

Lowrancelta tuli tälle kaudelle uusi Carbon sarja ja mielessä on ollut päänäytön päivitys uudempaan. Uuden sarjan myötä mielenkiinto kohdistui edelliseen Gen3 sarjaan, samanlaiseen mikä on jo 7″:na takanäyttönä. Tarkoitus oli etsiä näyttöä käytettynä kun niitä alkaa tulemaan muiden vaihtaessa uudempaan sarjaan, kiirettä tälle ei ole joten ilmoituksia voi seurailla rauhassa. Vihdoin sattu tulemaan sopivassa hintaluokassa oleva käytetty 12″ laite ja siitähän sitten syntyi kaupat, tämä sattui vielä sopivasti ennen reissuamme. No siitähän sitten alkoi suunnittelu mihin näyttö asennettaan, tavoite olisi saada se suunnilleen samaan linjaan jo olemassa olevan näytön kanssa. Ratkaisuksi tuli lopulta pulpettia kiertäneen puisen ”liukuesteen” poisto ja näytön laitto osittain avattavan pleksin päälle, samalla siirsimme entistä näyttöä hieman lähemmäksi ikkunaa tämän mahdollistaessa molempien näyttöjen saamisen paremmin kuskin näkökenttään. Tällä järjestelyllä näytöt saadaan samaan tasoon ja helposti käden ulottuville.

Myöskin yksi Ram-kuulista sai siirtyä tieltä pois, mutta tuohon väliin padikaan ei olisi enää tullut mahtumaan. Vielä ei ole varmuutta tullaanko molemmat laitteet pitämään, vai lähteekö entinen kiertoon. Ahvenanmaan reissun aikana tulee hyvin esille kahden näytön edut ja ratkaisua on aikaa mietiskellä. Tällä hetkellä on suunnitelmissa että toisessa näytössä olisi pelkästään 3d- ja sivuluotauskuvat ja toisessa näytössä sitten kartta ja chirp-kaiku. Näin 3d kuvaa olisi helppo tulkita kun vieressä olisi vertailuna 2d sivuluotaus kuva ja molemmat saisi vielä näkymään melko isona, toisessa näytössä taas jäisi isot ruudut kartalle ja peruskaiulle. Mutta tämä on vielä pohdiskelua ilman käytännön testiä, nämäkin visiot tulevat varmasti vielä muuttumaan ajan saatossa. Uuden järjestelyn myötä myös kopin näytön saa nyt heijastettua padille ja tämä voi olla mukava lisä kauniina kesäpäivänä kun kaiken tiedon saa takatilaan.

Tämän hetken näkymä kuskllla

Näkymävaihtoehtojen testailua

Ulkotiloissa on mukitelineet toteutettu helpoilla rosterisilla telineillä jotka ovat stauffeilla kiinni kaiteissa. Sisällä taas ei ole telineitä ollenkaan, tölkit ja juomat ollaan yleensä pidetty vain pöydällä. Tämä on vähän arka paikka ja kovassa aallokossa tai käden vahingossa osuessa lammikko on taattu ja rätin kanssa saa taas heilua. Monenlaisia telineitä on tutkailtu, mutta oikein mikään ei ole täysin säväyttänyt. Lopulta päädyimme nyt upotettaviin telineisiin jotka tulevat apukuskin eteen, näitä tulee kaksi kappaletta ja kuskille tulee oma teline ram mountilla.

Takanäytön siirron myötä katolla oleva ”varustelevy” sai poistua. Tässä on ollut aikojen saatossa kiinni vaikka mitä golightista gps-antenniin, mutta nykyisten asennusten myötä levy on tullut turhaksi ja joutaa pois. Aikasempi gopro kiinnikke selfiekepille oli myöskin levyssä mutta nyt sen sai mahtumaan juuri ja juuri katolle.

Edessä oli vielä vararengastelineen kiinnittäminen traileriin. Tämä oli mahdollisimman yksinkertainen teline joka löytyi puuilosta, se tulee kiinni vain yhteen putkeen, mutta vaikutti siitä huolimatta tukevalta. Tämän avulla rengas kulkee aina mukana eikä vie tilaa autosta. Tulevaisuudessa olisi suunnitelmissa myös varustelaatikko kärriin, jonne saisi laitettua liinat yms. kärrin mukana kulkevat tavarat. Vielä sopivaa ei ole tullut vastaan, joten metsästys jatkuu.

Lepparit saa helposti oikealle korkeudelle

Ram Mount -telineet

8 toukokuun, 2017 anatomitrolling Yksi kommentti

Pikkuhiljaa Suomessakin on alkanut yleistymään amerikkalaisen RAM Mountin -valmistamat telineet ja kiinnityssarjat. Sarjat koostuvat eri komponenteista jotka pääpirteissään voidaan jakaa kuuliin, varsiin ja kiinnityspäihin. Meillä on kyseisen merkin telineitä ollut käytössä jo vuodesta 2011, ja olemme olleet tyytyväisiä varsinkin muunneltavuuteen ja kestävyyteen. Sarjan osat ovat melko kalliita mutta meillä ei ainakaan vielä ole käytössä yksikään hajonnut, käyttöikä on laskettavissa kymmenissä vuosissa. Telineistä löytyy sovitteita kaikuluotaimista, puhelimiin ja mukitelineisiin; vastaavasti kiinnikkeitä löytyy niin veneisiin, lentokoneisiin, moottoripyöriin ja autoihin. Tiivistettynä telineistä saa rakennettua mieleisensä kokonaisuuden melkein mihin käyttötarkoitukseen vaan. Varsinkin kajaakeissa olen nähnyt paljon plottereita jotka on asennettu ram-telineillä, näissä kun ei yleensä muuten ole paljoakaan tasaista pintaa.

Aikaisemmin jouduimme tilaamaan tavarat rapakon takaa mutta nyt niiden yleistyttyä myös suomalaisissa kaupoissa on jo hyvä tarjonta. Suurimman osan viimeisimmistä tavaroista olemme tilanneet Yepnetistä, sieltä olemme saaneet nopeaa palvelua ja sähköposteihin on vastattu melkein samantien. Myöskin valikoiman laajuus on erittäin kattava ja toimitukset ovat tulleet usein jo seuraavana päivänä, tarvittaessa varmaan harvinaisempien osien tilauskin onnistunee.

Tällä hetkellä käytössämme on suurimmaksi osaksi B-koon (1″) kuulilla olevia osia, näissä riittää pito hyvin padin kokoisille laitteille. Kuulia meillä on ruuvattuna veneessä moneen kohtaan ja lisäksi on myös yksi tehokkalla imukupilla varustettu kuula. Varsia löytyy myös muutamia eri pituisia eri käyttötarkoituksia varten. D-koon (2,25″) settejä meillä on tulossa yksi kappale takanäyttöä varten, tämän kokoinen kuula riittää pitämään ainakin 12″ plotteria paikallaan joten sen avulla plotterin saa helposti aseteltua mieleiseensä paikkaan. Tomin veneessä on ollut nyt kauden käytössä C-koon (1,5″) kuulilla oleva teline takanäytölle (Lowrance Elite 5″), ja sille koko luokalle tämän koon teline on passeli. Sitten kun aletaan mennä +8″ kokoisiin näyttöihin niin D-kuula alkaa olla parempi, riippuen tietysti asennuspaikasta.

Paditeline:

Telineen saa säädettyä hyvin näkökenttään

Mukiteline:

Goproteline:

Plotteriteline:

Kaikuteline (Tomin vene):

Kokemuksia kuivapuvusta: Ursuit Easy

30 huhtikuun, 2017 anatomitrolling Kommentoi

Pari kautta sitten alkoi innostus lohihommiin kasvamaan ja niiden myötä kausi pidentyy molemmista päistä, vesillä tulee oltua vedenlämpöjen ollessa lähellä nollaa. Siinä vaiheessa alkaa jo pukeutumisella olla merkitystä ja päässä alkaa pyöriä ajatuksia mitä jos veteen putoaa, silloin pitää olla päällä jotain sellaista mikä pitää kuivana. Itse päädyin suomalaisen Ursuk oy:n valmistamaan Ursuit tuotemerkin Easy -malliin. Tämä malli on nimensä mukaisesti helppo pukea päälle ja myöskin käytössä helppo. Tuotteesta lisää myöhemmin, tähän väliin selvennetään muutama termi.

Pelastuspuku:

Pelastuspuku on puku joka on vesitiivis ja hyvin lämpöä eristävä kumista tai erityismateriaalista valmistettu koko kehon peittävä suojapuku. Eli puvussa on kiinteä huppu, hanskat ja sukat ja näin ollen vesi ei pääse mistään sisään, puku on myöskin itsessään lämmin. Esimerkiksi Ursuit Abandonment.

Kuivapuku:

Kuivapuku nimensä mukaisesti pitää kehon kuivana, se ei välttämättä suojaa päätä ja käsiä ja vaatii aina alleen lämpimän alusvaatetuksen. Tämä on tämän luokan puku on monen kalastajan valinta. Esimerkiksi Ursuit Easy ja Ursuit Gemino Operative.

Kelluntapuku:

Kelluntapuku suojaa hyvin tuulta, kylmää ja roiskevettä vastaan, sen lisäksi se kelluttaa veden varaan joutunutta ainakin jonkun aikaa. Kelluntapuku ei ole kuitenkaan kuivapuku, vedessä se voi alkaa täyttyä vedellä lahkeista, hihoista ja kaula-aukosta. Hätätilanteissa veneeseen nouseminen vedestä tai uiminen on usein mahdotonta. Esimerkiksi Sundridge En-tec.

Elikkäs oma valinta kohdistui Ursuitin Easy malliin lähinnä sen sopivuuden perusteella omaan käyttöön. Vertailussa oli pitkään mukana saman valmistajan kaksiosainen malli Gemino Operative, eroa tulee lähinnä puettavuudessa ja kauluksessa. Easy mallissa vetoketju jatkuu kauluksessa ylös asti ja joillakin tämä tuntuu epämukavalta/vetoketju painaa, Gemino mallissa taas kaulassa on pelkkä mansetti koska takki laitetaan pujoittamalla päälle. Toisena etuna jotku sanovat kaksiosaisessa mallissa että kotona lähtiessä voi jo housut pukea jalkaan ja vasta rannassa takin niin ei autossa tule kuuma. Omalla kohdalla matkat kestävät yleensä vähintään puoli tuntia joten sitäkään ei ole enää kiva istua edes puolikas puku päällä, lisäksi Easyn päälle pukemiseen rannassa kuluu noin minuutti joten tämä ei ollut suuressa roolissa valintaa tehdessä.

Puvun ostamisen jälkeen se on ollut päällä lähes joka reissulla, myös kesäisin jos lämmintä on alle 15 astetta ja sää näyttää sateiselta. Puku itsessään on melko ohut ja viileä joten pukeutumista on helppo säädellä kelin mukaan, myös sään vaihtuessa aurinkoisempaan puvun saa tarvittaessa nopeasti pois päältä. Myöskin tarpeiden tekeminen on helppoa ja nopeaa koska vetoketju aukeaa molemmista päistä ja näin ollen pukua ei tarvitse riisua kokonaan. Isommalla hädällä suosittelen kyllä sitä :)

Käytössä puku on mukava eikä juurikaan rajoita toimintaa, liikkuminen siinä on helppoa ja veneessä pyöriminen onnistuu mukavasti. Omaan makuun taskuja saisi olla muutama enemmän, vakiona puvussa on vedenpitävät taskut molemmissa rinnuksissa ja normaali tasku toisessa reidessä. Varsinkin lantion seutuville voisi tulla taskut, monesti vapoja ihmetellessä kädet automaattisesti haekeutuvat ”taskuihin”. Nämäkin varmaan olisi mahdollista saada pukuun tilauksen yhteydessä. Puvun väri on aika neutraali musta, ”arki” käytössä väri on toimiva ja huomiota herättämätön mutta mielestäni pukuun sopisi paremmin punainen tai oranssi väri helpottamaan etsintää mahdollisessa hätätilanteessa. Tietysti puvussa on asianmukaiset heijastimet mutta mitä näkyvämpi, sen parempi. Gemino operativessa on valittavissa sekä punainen että musta väri, en tiedä onko sitä mahdollista tilauksesta saada myös Easyyn.

Käyttökokemuksia löytyy omasta takaa molemmista edellämainituista Ursuitin malleista. Ensimmäinen puraisu Gemino Operativeen oli lainapuvulla kolmen päivän ajan. Merkittävin ero tosiaan puettavuus, eli alaosa puetaan ensiksi joista löytyy mukavasti istuvat ja hyvin alaosaa kannattavat henkselit. Yläosa puetaan puseromaisesta päälle ja pää pujoitetaan pitkähköstä mansetista läpi, jolloin ei vetoketjua ole kaulan alueella. Puvun osat yhdistetään toisiinsa lantion kohdalta vettä pitävällä vetoketjulla ja vetoketjun päät lukitaan yhteen vesitiivillä lukitusmekanistilla joka kiristetään kiinni käsin pyöriteltävällä pultilla.

Omakohtaisia arvioita puvuista plussien ja miinusten muodossa:

Gemino Operative:

+Hyvin ilmaa pitävät mansetit

+Hyvin taskuja, myös vyötäröllä esimeekiksi käsille lämmittely paikka

+Vapaasti valittavat kengät

+Valittavissa myös huomioväri

+Puku istuu tukevasti, eikä roiku vyötäröltä

+Puhelimelle oma tasku vyötäröllä

+Korkea viimalta suojaava fleece pinnoitettu kaulus, huppu kauluksen sisällä

-Kaulamansetti vaatii usein muotoilua pituutensa vuoksi

-Kaulamansetti ahdas pukea pään yli, korvat herkillä

-”Kusivetskari” saatavana lisähinnasta, ei vakiona. Alaosa riisuttava muutoin

-Omaan makuun hieman painava

Easy 4-tex:

+Nopea puettava

+Alle helppo valita ja vaihtaa vaatteet myös veneessä

+Helppo poistaa ylimääräiset ilmat

+Kevyt

+Vapaasti valittavat kengät

+Vyötäröllä kiristysnauhat

+Vedenpitävät rintataskut esimerkiksi puhelimelle, helppo käytettävä

+Kaulamansetti matala, ei aiheuta kuristuksen tunnetta

+Helppo avata kaulus rantauduttua

-Ottaa helpommin ilmaa pukuun sisälle, vaatii ajoittain kyykistymisen ilman poistoon

-Mitoitus tarkka hartioista haaroihin pituus suunnassa, kokeile ennen ostoa

-Joillakin kaulus puristaa, ei pysty leikkaamaan

Talviunilta herääminen

23 huhtikuun, 2017 anatomitrolling Yksi kommentti

Ilmat ovat osoittaneet lämpenemisen merkkejä ja taas on tullut aika hakea vene talviunilta ja aloittaa herättely uutta kautta varten. Ensimmäisenä ohjelmassa oli kärryn huolto, jarruvaijerit alkoivat olla jo huonossa kunnossa ja ne oli vaihdettava. Myöskin kärryn katsastus osui tälle vuodelle, elikkäs kärry huoltoon ja katsastukseen jonka jälkeen saa taas pari vuotta vedellä.

Kun kärry oli saatu kuntoon, olimme sopineet viikonlopun jolloin laittaisimme veneen valmiiksi Ahvenanmaan reissua varten. Mitään isompaa operaatiota ei ollut edessä, mutta pienempiä hommia sitäkin enemmän, helposti taas kaksi päivää sai kulumaan. Alunperin oli tarkoitus että ehtisimme kalastaa myös järvillä ennen reissua merelle, mutta tällä hetkellä näyttää, että jäät ovat vielä pitkään paikallaan, joten voi olla että vene saa maata trailerin päällä reissuun asti.

Homma aloitettiin ohjauksen tutkimisella, hydrauliohjaus on ollut vuosikaudet jäykkä ja syytä on pohdittu aika ajoin. Parina edellisenä vuotena olemme muista syistä joutuneet ilmaamaan ohjauksen, eikä tämä ole auttanut vaivaan, joten nyt lähdimme metsästämään syytä systemaattisesti. Alkuun tarkastimme kaikki hydrauliikkaletkut ja niiden kunnon ja taivutukset, sitten onko muodossa muutoksia, tukoksia yms. normaalista poikkeavaa. Tämän jälkeen testailua ratista pyöriikö tasaisesti vai nykiikö ja sitten nipat irti työsylinteristä ja katsottiin tuleeko neste ulos tasaisesti vai nykimällä. Lopulta vaihdoimme öljyn erimerkkiseen ja juoksevampaan tavaraan ja tämä ainakin jonkun verran kevensi ohjaustuntumaa, toivottavasti muutos olisi pysyvä ja toimiva myös kun kone on vedessä. Heräteostoksena vaihdoimme myös ratin, motonettiin oli tullut juuri uusi rattimalli jossa oli mukana irroitettava urakkanuppi. Aiemmin on ollut jo mielessä vaihtaa ratti malliin jossa puolat ovat tasaisesti eikä ratissa ole ”oikeaa suuntaa”, johtuen siitä että autopilotin takia rattin on aina milloin missäkin asennossa.

Tämän jälkeen projektina oli uusien siimojen vaihto, siimaksi valikoitui uusi Climax Hyper Salmon Trolling 0,45 paksuisena. Siima on kehitetty erityisesti pohjoisiin oloihin ja sen kylmäominaisuuksiin on kiinnitetty huomiota. Hommahan alkoi tietysti sillä, että entiset siimat oli saatava pois puolilta, tähän otettiin avuksi porakone johon kiinnitettiin putki jonka ympärille ”kelattiin” siimat kuudesta vavasta yhtäaikaa. Näin homman saa hoidettua muutamassa erässä eikä kädet väsy nykiessä. Kun kelat oli saatu tyhjiksi alkoikin sitten siiman kelailu sisään, tämä tehtiin perinteiseen tyyliin yksi kela kerrallaan käsin kelaten. Siimat olivat 2000m rullissa ja yhdestä rullasta saatiin täyteen viisi Okuman Clarionia ja yksi Abun Syncro.

FullSizeRender (1).jpg — Kelat valmiina kauden aloitukseen

Myös uusia vapaputkia oli taas asennuksen alla, Matsomixilta tuli 8 putkea keskikiinnikkeellä, jotka oli tarkoitus laittaa katolle toiseen riviin.

Lisäputket katolle laitettiin siitä syystä, että takilavavat voi nostaa perästä pois tieltä väsytyksen ajaksi, eli putket saavat olla vähän hankalammin tavoitettavissa koska niitä ei tarvitse koko aikaa käyttää. Putket olivat taas taattua priimalaatua ja hinta/laatu -suhde on todellakin kohdillaan. Myös dipsy/sivutönkkö -vavoille tuli uudet putket sivuille, paikaksi valikoitui hytin sivuseinä ja telineiksi Scottyn Rocket Launcherit. Tässä paikassa putket saa taivutettua seinää vasten, jolloin ne eivät ole tiellä kulkiessa. Telineen saa myös sellaiseen asentoon, että vapaa voi käyttää myös plaanarikäytössä.

Seuraavaksi viimeisteltiin uistelujarrun asennus. Syksyn pakkasilla vedimme levyn johdot koneen kopan ulkopuolelta, mutta nytten oli vuorossa niiden vetäminen kopan sisään. Kopassa oli jo valmiiksi reiät tehtynä koska edellisellä omistajalla oli jo ollut levy joten kyseessä oli vain johdon pujoittamisesta. Ainoa homma oli kun johdossa valmiiksi olleet pikaliittimet eivät mahtuneet läpiviennistä sisään niin johto piti pätkiä ja liittää uudelleen mutta sen kummempia vastoinkäymisiä ei tullut. Tämän jälkeen moottorin kimpussa jo oltaessa oli vuorossa moottoriöljyjen ja suodattimen vaihto, siinäpä ei sen kummempia ihmeitä tullut vastaan.

Sitten olikin vuorossa kesärenkaiden vaihto. Ainakin toivon mukaan kuukauden päästä ei enää talvi olisi näilläkään leveyspiireillä. Vaihto sujui kevyesti ja joutuisasti kahden hallitunkin avulla ja viime kesänä uusitut renkaat kestää meidän ajolla vielä monta kautta.

Meillä on ollu pitkään ongelmana lattialuukkujen kestävyys, erityisesti pakkaskeleillä muoviluukut eivät tunnu millään kestävän. Varsinkin vielä, kun luukut ovat sellaisilla paikoilla että siinä tulee väkisinkin liikuttua päällä. Monta vuotta on ollut suunnitteilla, että luukut päällystettäisiin metallilla jotta niitä ei tarvitse olla koko aikaa uusimassa. Vihdoin saimme aikaseksi ottaa mitat ja teettää levyt. Luukkujen päälle tulee nyt muotoonleikatut rst-levyt joiden päälle muutama siivu liukuesteteippiä pidon takaamiseksi. Levyt iskettiin kiinni sikaflexillä ja varmistettiin vielä ruuveilla, nyt ei enää luukkujen pitäisi hajoilla edes pakkasella.

Luukkujen korjauksen jälkeen oli vuorossa kuitujen puolaus takiloihin. Tämä jäi viime kaudella kiireiden vuoksi välistä takiloiden vaihdon jäljiltä joten nyt oli viimein aika hoitaa tämäkin alta pois. Puolille tuli Tufin takilakuidut joista kertyi jo hyviä kokemuksia Cannoneiden kanssa. Tähän liittyen välilaukaisimiin pujoiteltiin kumit jotta ne pysyvät kuidussa, vakiona ne tahtovat liukua.

Sittenpä olikin vuorossa taas joka keväinen veneen inventaario: kaikki kama ulos veneestä ja turhat tavarat roskiin. Se on kummallista miten kauden aikana turhaa tavaraa kertyy veneeseen vaikka sitä yrittäisikin aina kauden aikana karsia pois. Alkukaudesta pulpetti on aina tyhjänä mutta parin reissun jälkeen sitä huomaa että tavaraa alkaa jo olla ihan riittävästi. Nyt laatikot on taas järjestyksessä ja tavaran määrä varmaan puoliintui, saa nähdä miten kauan tilanne kestää.

Talven aikana tuli myös hommattua uudet lohivavat, aiemmin käytössä oli kuha/hauki- ja lohihommissa samat vavat jotka olivat 7ft pitkiä. Nyt lohivavoiksi hommattiin Savage Gearin Baltic Salmon Trolling 2:set 8ft pitkinä, vavoista on kuulunut hyviä kokemuksia ja uskoisin että ne soveltuu meidän käyttöön enemmän kuin hyvin. Toivotaan että Ahvenanmaalla saadaan jotain siiman päähän että voidaan kokemuksiakin kertoa, ainakin kädessä hypistellessä vavat tuntuivat mukavilta :) Myöskin houkutuslevyjä on tullut talven aikana hommattua ja niillehän piti tietysti hommata säilytyslaukut, aiemmin meillä oli yksi planon laukku mutta niitä ei tahdo suomesta löytyä ja jenkeistä tulee sitten hintaa jo suhteessa aika paljon.

Katsofishin sivuilta löytyi lopulta Zebcon houkutuslevylaukut, laukuissa on minigrip tyyliset ”sivut” joihin levyt saa laitettua. Mietityttämään jäi kun pussit vaikuttavat olevan ilmatiiviit ja jos ja kun sinne laitetaan kosteita levyjä niin pusseihin pitää varmaan tehdä tuuletusreiät. Laukuissa on myös kaksi pikkutaskua joissa on ”kukkarot” minigrip taskuilla, näihin on hyvä laittaa leikareita ja muuta pikku tavaroita mitä mukana aina tarvitsee. Myös jopa valmiita raksitapseja voi sitoa varalle sinne, koukkujen kanssa vaan pitää silloin olla varovainen.

Viimeisenä vuorossa oli ehkä ärsyttävin mutta pakollinen homma, eli veneen pesu. Onneksi nyt oli sen verran hyvät myrkyt käytössä että pesu oli jopa mielyttävää, ja kerrankin hommat pääsi tekemään hallissa eikä tarvinnut olla ulkona säiden armoilla. Mutta nyt on vene puhtaana sisältä ja ulkoa ja reissuun on paljon mukavampi lähteä.

FullSizeRender (2).jpg — Välillä täytyy pitää välit kotiväkeen kunnossa

Esittelyvideo

3 huhtikuun, 2017 anatomitrolling Kommentoi

Kuvattiin tälläinen pätkä tiimiläisestämme Hiltusen Teemusta joka nykyisin toimii kalastusoppaana. Kesän saapuessa pyrimme tuottaamaan kuvien lisäksi myös enemmän videomateriaalia kaikista touhuistamme!

Kuopion Ilmakuvaus

Pojat Koukussa