Talvella Anan kanssa venemessuilla ollessa saimme idean käydä vetämässä merilohta Kokkolassa. Kuulimme sen verran hyviä tarinoita paikasta, eikä Kuopiosta tule ihan mahdotonta matkaa sinne. Nyt kun Ana teloi jalkansa ja on saikulla niin aikaahan on ja mulla sattui sopivasti olemaan vapaata niin päätimme toteuttaa idean. Perjantaina löimme reissun lukkoon ja sunnuntaiaamuna starttasimme matkaan. Saimme mukaan vielä työkaverini Janin, jolla on aiempaa kokemusta uistelusta, mutta merilohen uistelu oli uutta. Ennusteet näyttivät vesisadetta mutta tuulten pitäisi pysyä kohtalaisen mietoina. Paikoista ei hirveästi ollut hajua, mutta sattumalta Ahvenanmaalla lauttaan jonottaessa tutustuimme Rajaniemen Janneen joka on Kokkolasta kotoisin ja saimme häneltä hyvää tietoa vetoalueista. Tämä on tullut mukavana yllätyksenä merilohen uistelijoiden keskuudessa, tietoa jaetaan avoimesti ja aika yleisesti vallitsee mentaliteetti, että ei ne muiden saamat kalat ole itseltä pois!
Vene valmiina lähtöön
Sunnuntaiaamuna lähtö oli puoli seitsemän aikaan ja Jani hyppäsi kyytiin suoraan töiden jälkeen, meillä oli sentään muutama tunti unta alla. Vene mukaan matkalta ja auton keula kohti länttä, navi näyttää matka-ajaksi noin neljä tuntia. Muutaman pysähdyksen jälkeen saavuimme Kokkolaan, jossa söimme ja kävimme hakemassa eväitä. Majoitus meillä oli Kokkola Campingista joka oli kaikin puolin siisti leirintäalue. Mökki oli kaikista karsituin versio, koska siellä ei tulla juurikaan viettämään aikaa, riittää että sängyt löytyvät. Kun kamat oli saatu purettua, oli aika laittaa vene kuntoon ja mereen. Ihan leirintäalueen vieressä oli tosi hyvä ramppi, josta saimme veneen laskettua. Suunnitelmissa oli vetää raksia noin kolmosen vauhtia, koska sää sen salli. Tuuli osoitti tyyntymisen merkkejä ja sääennnusteesta poiketen oli kuivaa.
Piirtoja, mutta ei napsunut
Kolmen jälkeen iltapäivällä pääsimme suuntaamaan kohti merta. Tarkoitus olisi ajaa vähän ulommas vaelluslohen perässä, koska keli sen salli. Suuntasimme kohti Kokkolan majakkaa josta jatkoimme vielä ulos n. 15km. Paikoille päästyämme ei kuin kamojen laskuun ja salakoiden viritykseen, Janille homma oli uutta mutta aika äkkiä alkoi uinnit luonnistua. Siinäpä se ilta sitten vierähti lilluessa ja makkaraa grillaillessa, iltaa kohti aloimme valumaan rannikkoa kohti ja siellä piirrot alkoivat lisääntymään reilusti. Ensimmäinen päivä meni kuitenkin tyhjää vetäessä ja aluetta tutkiessa. Kuulimme että muilla venekunnilla oli ollut jonkun verran tapahtumia lähemäpänä rannikkoa ja päätimme suunnata sinne seuraavana päivänä. Illan edetessä myös sumu alkoi tihenemään, mutta onneksi tutka löytyi. Välillä on tullut mietittyä senkin tarpeellisuutta, mutta kyllä se taas kunnon sumussa muistuttaa, että on se hyvä olla. Mökille pääsimme yhden aikoihin ja siinä nopeat iltatoimet ja eikun nukkumaan.
Näkyvyys ei päätä huimaa
Maanantaiaamuna herätys oli kuuden jälkeen ja vesille pääsimme lähtemään vähän seitsemän jälkeen. Keli oli melko tyyni, joten pääsimme tekemään siirtymät hyvää vauhtia. Sumu oli eilisen tapaan melko kova, mutta liikennettä ei juurikaan ollut. Tällä kertaa suuntasimme kohti ketunpäätä, josta lähtisimme valuttelemaan länttä kohti. Matka taittua sujuvasti ja paikoille päästessämme sumu alkoi hälvetä ja aurinkokin kurkisteli vasten ennusteita. Raksit päästiin virittämään hyvässä kelissä ja sitten taas alkoi perinteinen odottelu.
Grillimestari vahdissaMaanantaina kelit suosivat
Grillin laitoimme jo tulille aiemmin, koska siinä on ollut jotain häikkää eikä se ole kunnolla lämmennyt, makkaroita on saanut odotella pari tuntiakin :D Nyt kuitenkin venkslailun jälkeen se lähti toimimaan ja saatiin kunnon rapea pinta makkaroihin. No kuitenkin juuri ennen kuin pääsimme syömään lähti toisiks uloimmainen plaanari peruuttamaan. Tällä kertaa pakitus huomattiin jo ennen kuin räikkä kerkesi päästää ääntä. Jani ensikertalaisena vavan varteen ja eikun kelaus hommiin. Kala tuli melko kesysti veneen lähelle ja otimme vain toiselta puolelta ylemmän takilan ja dipsyn pois edestä, tietysti kala valitsi toisen puolen mutta onneks vavalla ohjaamalla saimme kalan pakotettua tyhjälle puolelle. Taas jalkapuoli-Ana haavin varressa ja niinhän se kala nousi kyytiin. Pituutta oli 75cm ja painoa 4,5kg. Tämä taas kummasti piristi reissua ja antoi uskoa tekemiseen! Kala tuli 20g painon takaa vk:n katko + as niskareikä yhdistelmään, vetovauhtina n. 3kmh. Sotkujen siivoamisen jälkeen meitä odotti kylmenneet makkarat, mutta se ei enää haitannut. Pikkuhiljaa tuuli alkoi yltymään ja päätimme alkaa nostelemaan kamoja ylös, koska Kuopioonkin piti keretä alkuiltaan mennessä. Rannassa olimme noin kolmen aikoihin ja siinä nopeat pakkaukset ja eikun tien päälle. Nopeasta käynnistä huolimatta Kokkola jätti kyllä poltteen ja varmasti tulemma käymään alueella uudestaankin!
Ilmat ovat osoittaneet lämpenemisen merkkejä ja taas on tullut aika hakea vene talviunilta ja aloittaa herättely uutta kautta varten. Ensimmäisenä ohjelmassa oli kärryn huolto, jarruvaijerit alkoivat olla jo huonossa kunnossa ja ne oli vaihdettava. Myöskin kärryn katsastus osui tälle vuodelle, elikkäs kärry huoltoon ja katsastukseen jonka jälkeen saa taas pari vuotta vedellä.
Vene haettu talvisäilöstä
Kun kärry oli saatu kuntoon, olimme sopineet viikonlopun jolloin laittaisimme veneen valmiiksi Ahvenanmaan reissua varten. Mitään isompaa operaatiota ei ollut edessä, mutta pienempiä hommia sitäkin enemmän, helposti taas kaksi päivää sai kulumaan. Alunperin oli tarkoitus että ehtisimme kalastaa myös järvillä ennen reissua merelle, mutta tällä hetkellä näyttää, että jäät ovat vielä pitkään paikallaan, joten voi olla että vene saa maata trailerin päällä reissuun asti.
Kyllä sitä tavaraa vaan taas kertyy
Homma aloitettiin ohjauksen tutkimisella, hydrauliohjaus on ollut vuosikaudet jäykkä ja syytä on pohdittu aika ajoin. Parina edellisenä vuotena olemme muista syistä joutuneet ilmaamaan ohjauksen, eikä tämä ole auttanut vaivaan, joten nyt lähdimme metsästämään syytä systemaattisesti. Alkuun tarkastimme kaikki hydrauliikkaletkut ja niiden kunnon ja taivutukset, sitten onko muodossa muutoksia, tukoksia yms. normaalista poikkeavaa. Tämän jälkeen testailua ratista pyöriikö tasaisesti vai nykiikö ja sitten nipat irti työsylinteristä ja katsottiin tuleeko neste ulos tasaisesti vai nykimällä. Lopulta vaihdoimme öljyn erimerkkiseen ja juoksevampaan tavaraan ja tämä ainakin jonkun verran kevensi ohjaustuntumaa, toivottavasti muutos olisi pysyvä ja toimiva myös kun kone on vedessä. Heräteostoksena vaihdoimme myös ratin, motonettiin oli tullut juuri uusi rattimalli jossa oli mukana irroitettava urakkanuppi. Aiemmin on ollut jo mielessä vaihtaa ratti malliin jossa puolat ovat tasaisesti eikä ratissa ole ”oikeaa suuntaa”, johtuen siitä että autopilotin takia rattin on aina milloin missäkin asennossa.
Tämän jälkeen projektina oli uusien siimojen vaihto, siimaksi valikoitui uusi Climax Hyper Salmon Trolling 0,45 paksuisena. Siima on kehitetty erityisesti pohjoisiin oloihin ja sen kylmäominaisuuksiin on kiinnitetty huomiota. Hommahan alkoi tietysti sillä, että entiset siimat oli saatava pois puolilta, tähän otettiin avuksi porakone johon kiinnitettiin putki jonka ympärille ”kelattiin” siimat kuudesta vavasta yhtäaikaa. Näin homman saa hoidettua muutamassa erässä eikä kädet väsy nykiessä. Kun kelat oli saatu tyhjiksi alkoikin sitten siiman kelailu sisään, tämä tehtiin perinteiseen tyyliin yksi kela kerrallaan käsin kelaten. Siimat olivat 2000m rullissa ja yhdestä rullasta saatiin täyteen viisi Okuman Clarionia ja yksi Abun Syncro.
Kelat valmiina kauden aloitukseen
Myös uusia vapaputkia oli taas asennuksen alla, Matsomixilta tuli 8 putkea keskikiinnikkeellä, jotka oli tarkoitus laittaa katolle toiseen riviin.
Scotty paikoillaan
Lisäputket katolle laitettiin siitä syystä, että takilavavat voi nostaa perästä pois tieltä väsytyksen ajaksi, eli putket saavat olla vähän hankalammin tavoitettavissa koska niitä ei tarvitse koko aikaa käyttää. Putket olivat taas taattua priimalaatua ja hinta/laatu -suhde on todellakin kohdillaan. Myös dipsy/sivutönkkö -vavoille tuli uudet putket sivuille, paikaksi valikoitui hytin sivuseinä ja telineiksi Scottyn Rocket Launcherit. Tässä paikassa putket saa taivutettua seinää vasten, jolloin ne eivät ole tiellä kulkiessa. Telineen saa myös sellaiseen asentoon, että vapaa voi käyttää myös plaanarikäytössä.
Telinettä joka lähtöön
Seuraavaksi viimeisteltiin uistelujarrun asennus. Syksyn pakkasilla vedimme levyn johdot koneen kopan ulkopuolelta, mutta nytten oli vuorossa niiden vetäminen kopan sisään. Kopassa oli jo valmiiksi reiät tehtynä koska edellisellä omistajalla oli jo ollut levy joten kyseessä oli vain johdon pujoittamisesta. Ainoa homma oli kun johdossa valmiiksi olleet pikaliittimet eivät mahtuneet läpiviennistä sisään niin johto piti pätkiä ja liittää uudelleen mutta sen kummempia vastoinkäymisiä ei tullut. Tämän jälkeen moottorin kimpussa jo oltaessa oli vuorossa moottoriöljyjen ja suodattimen vaihto, siinäpä ei sen kummempia ihmeitä tullut vastaan.
Johdot piilossa
Sitten olikin vuorossa kesärenkaiden vaihto. Ainakin toivon mukaan kuukauden päästä ei enää talvi olisi näilläkään leveyspiireillä. Vaihto sujui kevyesti ja joutuisasti kahden hallitunkin avulla ja viime kesänä uusitut renkaat kestää meidän ajolla vielä monta kautta.
Luukun kiinnitystä
Meillä on ollu pitkään ongelmana lattialuukkujen kestävyys, erityisesti pakkaskeleillä muoviluukut eivät tunnu millään kestävän. Varsinkin vielä, kun luukut ovat sellaisilla paikoilla että siinä tulee väkisinkin liikuttua päällä. Monta vuotta on ollut suunnitteilla, että luukut päällystettäisiin metallilla jotta niitä ei tarvitse olla koko aikaa uusimassa. Vihdoin saimme aikaseksi ottaa mitat ja teettää levyt. Luukkujen päälle tulee nyt muotoonleikatut rst-levyt joiden päälle muutama siivu liukuesteteippiä pidon takaamiseksi. Levyt iskettiin kiinni sikaflexillä ja varmistettiin vielä ruuveilla, nyt ei enää luukkujen pitäisi hajoilla edes pakkasella.
Luukut paikoillaanKuidut puolalla
Luukkujen korjauksen jälkeen oli vuorossa kuitujen puolaus takiloihin. Tämä jäi viime kaudella kiireiden vuoksi välistä takiloiden vaihdon jäljiltä joten nyt oli viimein aika hoitaa tämäkin alta pois. Puolille tuli Tufin takilakuidut joista kertyi jo hyviä kokemuksia Cannoneiden kanssa. Tähän liittyen välilaukaisimiin pujoiteltiin kumit jotta ne pysyvät kuidussa, vakiona ne tahtovat liukua.
Sittenpä olikin vuorossa taas joka keväinen veneen inventaario: kaikki kama ulos veneestä ja turhat tavarat roskiin. Se on kummallista miten kauden aikana turhaa tavaraa kertyy veneeseen vaikka sitä yrittäisikin aina kauden aikana karsia pois. Alkukaudesta pulpetti on aina tyhjänä mutta parin reissun jälkeen sitä huomaa että tavaraa alkaa jo olla ihan riittävästi. Nyt laatikot on taas järjestyksessä ja tavaran määrä varmaan puoliintui, saa nähdä miten kauan tilanne kestää.
Uudet kepit
Talven aikana tuli myös hommattua uudet lohivavat, aiemmin käytössä oli kuha/hauki- ja lohihommissa samat vavat jotka olivat 7ft pitkiä. Nyt lohivavoiksi hommattiin Savage Gearin Baltic Salmon Trolling 2:set 8ft pitkinä, vavoista on kuulunut hyviä kokemuksia ja uskoisin että ne soveltuu meidän käyttöön enemmän kuin hyvin. Toivotaan että Ahvenanmaalla saadaan jotain siiman päähän että voidaan kokemuksiakin kertoa, ainakin kädessä hypistellessä vavat tuntuivat mukavilta :) Myöskin houkutuslevyjä on tullut talven aikana hommattua ja niillehän piti tietysti hommata säilytyslaukut, aiemmin meillä oli yksi planon laukku mutta niitä ei tahdo suomesta löytyä ja jenkeistä tulee sitten hintaa jo suhteessa aika paljon.
”Kukkarot”
Katsofishin sivuilta löytyi lopulta Zebcon houkutuslevylaukut, laukuissa on minigrip tyyliset ”sivut” joihin levyt saa laitettua. Mietityttämään jäi kun pussit vaikuttavat olevan ilmatiiviit ja jos ja kun sinne laitetaan kosteita levyjä niin pusseihin pitää varmaan tehdä tuuletusreiät. Laukuissa on myös kaksi pikkutaskua joissa on ”kukkarot” minigrip taskuilla, näihin on hyvä laittaa leikareita ja muuta pikku tavaroita mitä mukana aina tarvitsee. Myös jopa valmiita raksitapseja voi sitoa varalle sinne, koukkujen kanssa vaan pitää silloin olla varovainen.
Levylaukut
Viimeisenä vuorossa oli ehkä ärsyttävin mutta pakollinen homma, eli veneen pesu. Onneksi nyt oli sen verran hyvät myrkyt käytössä että pesu oli jopa mielyttävää, ja kerrankin hommat pääsi tekemään hallissa eikä tarvinnut olla ulkona säiden armoilla. Mutta nyt on vene puhtaana sisältä ja ulkoa ja reissuun on paljon mukavampi lähteä.
Tomi iloisena pesemässäVälillä täytyy pitää välit kotiväkeen kunnossa
Paluu juurille, niinkin voisi sanoa. Joensuussa tuli asuttua kahdeksan ensimmäistä vuotta ja myöhemmin sitten armeijan aikana. Ensimmäiset kosketukset kalastukseen on otettu Kuoringan vesillä. Tomilla oli kesälomat mukavasti aurinkoisessa lokakuussa, olimme sopineet jo aiemmin että sillon on päästävä lohen perään. Niinpä suuntasin veneen kanssa pitkästä aikaa kohti Höytiäistä, tarkoitus oli vetää kaksi pitkää päivää.
Valmiina lähtöön
Ajelin jo sunnuntai-iltana Joensuuhun jotta maanantaina pääsisimme aikaisin lähtemään. Kello soikin aamulla vaille kuusi ja eväiden teon jälkeen painelimme rantaan, kuopiosta ajeli vielä vahvistukseksi Jape. Laiturilla mittasimme tuuleksi noin 6m/S vaikka ennuste oli luvannut kolmea, no onneksi se ei estä vesille lähtöä. Vene vesille noin seitsemän aikaan ja siitä lyhyt siirtymä ja täyt uimaan, höytiäisellä on 10 vavan rajoitus joten sillä mennään. Aamupäivä on pilvinen mutta päivän mittaan sää alkaa tyyntymään ja selkenemään. Tapahtumat ovat pitkälti vain kuha tällejä, mittakuhaa tässä järvessä tuntuu olevan ja paljon. Päivän keskivaiheilla alamitta järväri käy pyörähtämässä veneen vierellä ja jatkaa uintiaan.
Tomi ja Jape pitämässä uimakoulua salakalle
Jatkoimme pyörimistä alueella ja lopulta odotus palkittiin, puoli viiden aikaan lähin plaanari alkoi pakittaa ja eikun vapa käteen. Kala ei paljoa vastaan laittanut ja se oli nopeasti haavissa, mittaa lohelle oli kertynyt 63cm ja painoa 2,8kg. Tämä antoi taas uskoa siihen että päivät kannattaa vetää loppuun asti.
Tomi ja kala
Loppupäivästä emme saaneet enää tapahtumia ja kuuden aikaan suuntasimme rantaan.
Maisemia rannasta
Tiistaina lähdimme Tomin kanssa kahdestaan Höytiäiselle, tarkoitus oli vetää eri aluetta kuin edellisenä päivänä. Päivän aikana emme saaneet muita kuin kuhatärppejä, tämä antaa aika hyvän kuvan järven kuhatilanteesta kun ne häiritsevät jo lohen uisteluakin. Olimme järvellä hämärästä hämärään mutta tällä kertaa jouduttiin tyytymään vain eväiden syöntiin.
Autotrolling ja takilat nuolevat pohjaa
Rannassa olimme pimeän aikaan ja veneen noston jälkeen lähdin kohti Kuopiota, matkalla jätin veneen Outokumpuun koska seuraavana päivänä oli vielä tarkoitus lähteä katsomaan Juojärvi Anan kanssa. Aiemmin olen käynyt järvellä vain uistelukisoissa ja ne ovat keskittyneet pohjoisosiin Tuusniemen päätyyn, järven eteläpää on enemmän lohien mieleen ja niillä alueilla ei ole tullut aiemmin käytyä.
Aamulla laskimme veneen Pitkälahdesta, satama oli hienon näköinen lukuisineen vene vajoineen ja ramppikin oli hyvä. Kamat kyytiin ja eikun kohti kartasta katsottuja oletettuja kalapaikkoja. Vehkeet saatiin vetoon ja tämän jälkeen alkoi taas odottelu, sumu toi omat haasteensa vieraalla järvellä ja verkkolippuja sai olla koko ajan tähystelemässä. Onneksi näihin ei ajettu.
Päivä tiivistettynä
Noin kymmenen aikaan räikkä pärisi ja lähintä plaanaria vieteen, ajattelin että nyt alkoi tämä reissu hyvin. No pianhan se selvisi että hauki siellä oli joka kiusasi meidän salakkaa. ei kuin kala irti ja huppu uudestaan pyytämään. Loppupäivän saimmekin seikkailla ilman tapahtumia, aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi uuden järven ansiosta, tänne pitää tulla kyllä vielä uudestaankin.
Säätiedotus lupasi hyvää keliä ja pitkästä aikaa oli mahdollisuus lähteä kalaan, ketään kaveria en saanut houkuteltua mukaan joten matkaan oli lähdettävä yksin. Tästä olisi tulossa ensimmäinen reissu lohen perässä itsekseen. Aamulla kellon soidessa arvoin pitkään lähdenkö vai jäänkö nukkumaan, ajattelin että on sinne mentävä koska on tullut jo itselle luvattua.
Näkymä ennen lähtöä
Edellinen yö oli ollut pakkasen puolella ja aamu valkeni tyynenä joten sumua oli jonkun verran, onneksi keväällä tuli hankittua tutka joten yksinkin uskaltaa lähteä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla koska syksyn aikana ei ollut vielä yhtään aiempaa lohitapahtumaa, mutta pääsisipähän ainakin omaan rauhaan nauttimaan kauniista säästä. Viime syksyn perusteella tänä vuonna mitalista kalaa pitäisi olla järvessä hyvin.. Olin käynyt edellisenä päivänä Hyvinkäältä tullessani koukkaamassa Svedulta täkyjä matkaan joten syötitkin pitäisi olla viimeisen päälle. Vetoon oli myös lähdössä ensimmäistä kertaa Ghostin plaanarit joista olin kuullut ennakkoon paljon kehuja.
Plaanarit odottamassa kastettaanVene oli jo valmiiksi laiturissa joten kamat sai nopeasti yksinkin valmiiksi, noin viiden minuutin siirtymä ja ollaan jo pelipaikoille. Suunnilleen tunnin päästä olin saanut 12 vapaa viritettyä vetoon ja sitten alkoi jo perinteiseksi muodostunut odottelu. Lohikalan oli viimeksi nähnyt kaupan kylmäaltaan lisäksi huhtikuussa Vänernillä.
Kohti pelipaikkoja
Vihdoin puoli kymmenen aikaan räikkä pärisi lupaavasti, leipä jäi pöydälle ja sisäkaarteen puoleinen vapa käteen. Kalalla tuntui olevan menohaluja ja heti alkuun siimaa lähti mukavasti rullalta. Kunhan kala pääsi vähän rauhoittumaan sain vavan takaräkkiin ja kerkesin siirtää takilat pois tieltä, tämän jälkeen kelaus pääsi taas jatkumaan. Kala tuli veneen vierelle nätisti mutta sitten alkoi taas jurottaminen, kerkesin napata haavin jo valmiiksi käden ulottuville. Hetken päästä kala alkoi tulla pintaan ja sain joten kuten kalan haaviin, olin vielä epähuomiossa ottanut pienempi kehäisen haavin käyttöön. Adrenaliini alkoi purkautua koska kala näytti olevan mitassa ja pitkästä aikaa Suvas oli antanut ruokakalan.
Siinä se nyt on
Hetken aikaa kalaa irroteltua pääsin vihdoin mitalle, tarra on mittauksen kannalta vähän huonosti seinässä mutta sain kalalle pituutta 78-80cm. Menihän se mitta rikki ja reilusti. Apina oli vihdoin pudonnut selästä ja loppukauden lohihommat voi vetääkin ilman paineita mittakalasta.
Kaiken häsellyksen jälkeen sain raksin uudestaan viriteltyä uimaan ja juuri kun olin laskemassa plaanaria alkoi saman puolen lähimmäinen pakittamaan. Nopeasti raivaamaan rojuja pois eestä ja vapa käteen, ilmeisesti olin liian hidas kun kala kerkesi jo lähteä muille teille. Loppupäivän saikin vedellä rauhassa ja nauttia auringosta, samasta lähimmästä plaanarista kävi näyttäytymässä vielä 50cm järväri joka jatkoi pirteänä uintia.
Tästä päivästä sai taas lisää intoa syksyn uisteluihin ja lohikalajahtiin.
Kuhakunkku oli totuttuun tapaan heinäkuun viimeinen viikonloppu. Itsellä on monena vuonna ollut tarkoituksen lähteä sinne ja nyt vihdoin pääsin. Tomi on käynyt jo pari edellistä vuotta vetämässä ja saanut ihan hyviä sijoituksiakin.
Auto lähtökunnossa
Lähtö oli aamulla yhdeksän jälkeen Kuopiosta ja edellisen yön olin ollut totuttuun tapaan töissä. Aikaa piti olla varattuna reilusti ja lähtö perjantain esikisaan oli klo 14.
Vene perässä ja matka alkanut
Vene auton perään ja kohti Paltamoa, ostokset teimme Kajaanista ja pitihän siellä vielä tehdä pakollinen stoppi Motonettiin josta saimme ostettua vihdoin uudet liput kelkkoihin. Mökillä olimme vene laskettuna noin puoli kahden aikaan joten kiirehän siinä taas tuli. Äkkiä veneellä kisakeskukseen ja pääsimme lähtemään kisaan noin vartin myöhässä. Keli oli aurinkoinen ja tyyni joten ainakin olosuhteen kalastajia varten olivat kunnossa.
Matkalla kohti perjantain starttia
Perjantain esikisa oli yhden kalan kisa, eli suurin kuha tuotiin punnitukseen. Kisa-aika oli 14-20 joten tässä kerkesi hyvin harjoitella seuraavan päivän pääkisaan. Ajelimme Tomin edellisvuosien paikalle ja laitoimme kamat vetoon. Melkein heti laskettuamme oli jo alamitta kiinni, kilpailuissa kuhan alamitta on 48cm. Tästä muutama hetki eteenpäin ja veneen lattialla olikin jo 55cm kuha, tämä sai apinan pois selästä koska puntarille oli jo kala vietävänä. Tästä eteenpäin vetelimme vain pitkiä linjoja etsien mahdollisia kuhapaikkoja, muutamia tälläisiä löytyikin jopa kutoistärpin muodossa ja kalat olivat 45-50cm. Seuraavalle päivällä korot ja paikat olivat nyt kutakuinkin tiedossa. Isompaa kuhaa emme enää onnistuneet loppupäivästä löytämään ja sijoitus tuolla 55cm kuhalla oli 23/198.
Lauantaina oli pääkisan vuoro, kisa-aika oli 15-23 ja suurimman kuhan tuonut kruunataan Kuhakunkuksi. Perjantaista poiketen lauantaina tuotiin puntarille kaikki yli 48cm kuhat. Meidän suunnitelmamme oli selvä, ajettaisiin eilisille kuhapaikoille ja laitetaan samat setit pyytämään. Pari tuntia aloituspaikkaa ajettuamme emme olleet saaneet kuin yhden alamitan. Tämän jälkeen aloimme etsimään uutta korkoa mutta sekään ei tuottanut tulosta. Edessä oli paikan vaihto, tätä jatkuikin sitten loppukisan ajan emmekä onnistuneet saamaan yhtään mittakalaa puntarille. Juurikaan muuta kerrottavaa kisasta ei ole.
Kisajärjestelyt olivat onnistuneet ja paikalle tuli kaikkiaan 276 venekuntaa, toivotaan että ensi vuonna menee rikki maaginen kolmensadan raja! Me ainakin olemme tulossa uudestaan, kisatapahtuma oli erittäin mukava. Onnittelut myös voittajille kovasta suorituksesta! Tulokset löytyvät täältä.
Nyt kun olemme päässeet vähän vetämään myös haukea ja kuhaa niin myös 3D-kaiusta on tullut enemmän kokemusta. Hyödyt ainakin meidän kalastusta ajatellen ovat olleet suuremmat nyt kuhan uistelussa kuin lohen kalastuksessa. Toki myönnettävä on että painopiste on kuhan osalta suurempi, joten myös kokemusta ja käyttöä on sillä saralla on kertynyt hieman enemmän.
Suurin hyöty jonka laitteesta omaan kalastusmuotoomme ja kohteeseemme olemme saaneet laitteesta irti on varmaankin penkan löytyminen ja sen muodon havainnointi. Normaalilla kaikuluotaimella esim. 200Khz taajuuksilla ajeltaessa saat syvyystiedon ja kalakaaret pohjan läheltä, hyvinkin kapealta alueelta veneen alta. Kaikki mikä jää keilan ulkopuolelle, jää syvyystietokin saamatta. esimerkkinä 10m vedellä, et voi tietää paljonko on vettä 5 metrin päässä vasemmalla puolella venettä. Pohjan rakenne taas paljastuu paremmin kun siihen lisätään viistoluotaus, jolta erottuu kyllä rakenne, onko pohja kivikkoista, onko tukkeja tms struktuuria, joka sillä teknologialla on havaittavissa. Viisto paljastaa myös tippuuko pohja tai nouseeko ns. katve, eli vesi madaltuu, mutta tieto siitä että kuinka paljon, jää useuin arvailujen varaan. Viisto on mielestänmme aivin loistava apuväline, mutta koska sekään ei välttämättä enää riitä, on tilanne vietävä ”nextille levelille” eli 3D:llä tarkkaa faktaa pohjasta. Uistellessa käytämme sitä pääasiassa penkkojen muodon ja syvyyden vaihtelujen havainnoimiseen. Penkan suuntaisesti ajattaessa näkyy normaali kaiussa vain tasaista, 3D-kaiussa huomaat kallistukset myös sivusuunnassa. havainnointia helpottamaan on Lowrance onnistunut lisäämään uusimmilla laitepäivityksillään keilan leveyttä 3D-anturiin.
Kuvantarkka seuranta pohjanmuodoista kertoo myös keilan leveydet aina 10cm tarkkuudella kummallekin puolelle, johon vaikuttaa veden syvyys ja pohjan muodot. Alla olevassa kuvassa käy selkeästi ilmi, kuinka pohjanmuodot vaihtuvat vasemmalla ja oikealla puolella. Näin on helppoa todeta penkan jyrkkyys ja muoto, joka puolestaan auttaa valitsemaan parhaan mahdollisen ajolinjan kyseiseen penkkaan. Ennen katsoimme että veneen alla on sopivasti vettä kyseiselle painotukselle joka on käytössä ja matalan puolella olevat vieheet tökkivät pohjaa usein ja uistin menetyksiä tuli aivan turhaan, koska vettä saattoi olla oikeasti huomattavasti vähemmän kuin mitä oli oletettu, eikä näin ollen myöskään ollut edes välttämättä potentiaalista kalavettä. Nyt jos näemme näiltä ”perus kuhasyvyyksiltä”, eli noin 7-10m väliltä useamman kymmentä metriä sivulle penkan suuntaan, on meidän helppoa vaihtaa ajolinja sopivaksi tai nostaa hieman vauhtia painojen nostamiseksi irti pohjasta. Eli käytännössä siis tiedämme ”noin syvyyden” kelkan alla.
Kuvaa on mahdollista pyöritellä mieleiseen kuvakulmaan, josta on helppoa havaita mennyttä maastoa ja syvyyttä sekä käännellä kuvaa kuin katsoisit sitä vaakatasosta. Zoomitasoa muuttamalla lähelle saat hyvinkin tarkat muodot näkymään. Uloimmilla zoomeille puolestaan on helppoa hahmottaa kokonaisuutta luodatulta alueelta.
3D-kaikuluotaus sopii oivasti myös heittokalastajalle, jolla on mahdollisuus pyöriä vielä paremmin pienellä alueella ja etsiä niitä pieniä syvyyden muutoksia pohjassa, jotka ovat potentiaalisia ottipaikkoja. Heittokalastajille on myöskin helpompi käyttää laitetta myös kalan etsimiseen. Uistelussakin se toki on mahdollista, etenkin jos kohdekala on lohi ja tarkoituksena on kartoittaa täkyparvia, mutta me emme koe sitä niin tärkeänä ominaisuutena juuri meille, vaan luotamme Airmarin TM150 -anturiin kalojen osalta.
Alla hieman kuvia laitteen ulosannista. Screenshotit napsittu iPadilla ja HDS 7 Gen3:lla
Väriteemat ovat 3D:ssä vaihdettavissa mieleisekseen. Aloitimme Sinertävällä teemalla, mutta siirryimme ruskeaan pohjaan, jonka totesimme miellyttävämmäksi silmälle ja kontrasteille.
Kuvassa vene ajaa penkan suuntaisesti
Myöskin kivikasat ja pohjanrakenne tulevat hyvin esiin 3D:n avulla ja niiden avulla mahdollisten kalapaikkojen kartoittaminen onnistuu entistä helpommin. Tästä on varmasti vielä enemmän hyötyä heittokalastuksessa.
Penkan reunaa ja kivikkoa, potentiaalinen hauki- ja kuhapaikkaNormaalikaiku näyttää tasaista mutta 3d kertoo että ollaan penkan reunallaPohjassa oleva kaapeli ja sen painorenkaatJyrkkä penkan reuna
Ruotsin reissun jälkeen emme ole kovin paljoa päässeet kalaan kotimaan vesillä. Kalastus on keskittynyt lähinnä kisoihin emmekä ole kerenneet treenamaan tai muutenkaan uistelemaan. Tämän ja muiden sattumusten myötä kisakausikin on alkanut aika takkuisasti ja alla vähän lisää miten hommat ovat menneet.
Rääkkylä 15.5.
Rääkkylässä oli Jokikone-cupin avauskisa ja samalla meidän kauden avauskisa. Henri oli keikalla Joensuussa, joten he tulivat sieltä Tomin kanssa ja itse lähdin töiden jälkeen tunnin unilla vene perässä ajamaan Kuopiosta. Treffit sovimme viime vuoden tapaan Käsämän Teboilille, josta jatkoimme matkaa samalla autolla. Fiilikset olivat kaikilla korkealla, koska tämä oli eka kunnon reissu kotimaan vesille ja polte oli kova, lisäksi testissä olivat uudet kelat ja takiloissa kuidut vaijerin sijaan. Kisakeskuksessa olimme hyvissä ajoin ja vene oli laitettu jo valmiiksi ennen rampille ajoa. Kun oli rampille peruutuksen aika Tomi ihmetteli miten veneen ratti oli niin löysä ja pyöri kuin tyhjää, vähän aikaa ihmeteltyämme huomasimme, että hydrauliohjauksen toinen nippa oli katkennut moottorin päästä ja öljyt valuneet ulos. Kisa jäi kesken jo ennen kuin kerkesi alkaakkaan. Nippa oli varmaan päässyt katkeamaan kun nostimme venettä ja trimmasimme koneen ylös, moottorikaivossa oli puukalikka jota olimme käyttäneet moottorin ja veneen välissä ja hydrauliletkut olivat jääneet jotenkin jännitykseen ja pettäneet. Tästä oppineena kalikka kulkee tästä lähtien auton kyydissä.
Kisa oli siinä.Ilmausta
No ärräpäitä tuli hetken verran ja päätimme grillata evääksi tarkoitetut makkarat kisakeskuksessa. Tämän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Teboilia, mutta matkalla tuli mieleen jos poikkeaisimme Tomin veljen tallille Liperiin ja ihmettelisimme vähän ohjausta. Saimme entisen nipan pois sylinteristä työntämällä naftin torx-kannan sisään ja vetämällä varovasti ulos. Kuin sattuman kaupalla Tomi löysi tallista juuri sopivilla kierteillä olevan nipan ja saimme sen laitettua kiinni, näin ohjausjärjestelmä oli jälleen ehjänä. Tästä sitten suuntasimme suoraan Joensuun motonettiin ostamaan öljyä ohjaukseen ja ilmasimme järjestelmän suoraan kaupan pihassa. Lopulta ohjaus oli kunnossa ja päätimme suunnata Pyhäselälle testamaan venettä.
Näkymä PyhäselälleEnsimmäinen hauki
Rampille päästyämme totesimme että tuuli oli erittäin kova, jo veneen laskemisessa oli omat ongelmansa, mutta saimme kuitenkin veneen vesille. Sitten vain vesille ja etsimään jotakuinkin suojaista paikkaa, jossa pääsisimme uistelemaan. Jo settejä vetoon laskiessamme ensimmäinen hauki iski. Vedimme muutaman tunnin ja haukia tuli tasaiseen tahtiin, taas jäi jossiteltavaa kisan suhteen miten siellä olisi kala sitten syönyt. Jossain vaiheessa Tomi ihmetteli miksi takilat kelaavat hitaasti ylös ja piippaavat huonon virransaannin merkiksi, vilkaisu volttimittariin joka näytti vajaata 11 volttia. Äkkiä turhat sähkölaitteet pois päältä ja kelaamaan tavaroita ylös. Pääsimme onneksi rantaan asti, mutta jo koneen trimmaaminen ylös teki tiukkaa, hilkulla oli että olisimme jääneet vesille tuulen armoille. Tästä homma jatkuikin uutta vikaa selvitellessä..
Suonenjoki 21.5.
Suonenjoen osakilpailuun lähtiessä innostusta latisti Joensuun tekniikkamurheet, sekä sateinen sää. Moottorin latausongelmaa ei saatu vielä tutkittua ennen kisaa, joten päätimme vain ladata akut täyteen ja toivoimme, että se riittäisi kisan ajaksi.
Seurasimme volttimittaria tiukasti ja huomasimme, että jännite laskee tasaisesti. Kalan tulon ollessa nihkeää ja jännitteen mennessä todella alas, päätimme luovuttaa kilpailun reilun parin tunnin vetämisen jälkeen. Emme vieneet yhtään kalaa puntarille, vaan lähdimme ripeästi Kuopioon nuolemaan haavoja ja katsomaan Suomi – Venäjä kiekko-ottelua.
Iisalmi 11.6.
Ennen Iisalmen osakilpailua vene huollettiin ja latausongelma johtui viallisesta jännitteensäätimestä, joten pääsimme lähtemään kisoihin ilman tekniikkahuolia.
Ajatuksissa oli käydä treenaamassa kisaa varten ja muista menoista johtuen päädyimme viemään veneen Iisalmeen kisaa edeltävänä päivänä. Tarkoitus oli käydä ainakin luotailemassa paikkoja, mutta kiireen ja kovan vesisateen vuoksi päätimme haudata tämän ajatuksen ja lähteä kisaan ilman treenejä.
Iisalmen kisa-alueeseen kuuluu kolme järvialuetta: porovesi, haapavesi sekä nerkoo. Valitsimme ensimmäiseksi paikaksi poroveden ja niin tuntui tekevän moni muukin venekunta. Paikka antoi kalaa melko nihkeästi, mutta kun mietimme paikan vaihtamista, saimme aina jonkin tärpin joka valoi lisää uskoa paikkaan. Yritimme kalastaa kuhaa, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli virhe, koska kisassa kuhaa ei lopputulosten perusteella ollut paljoa tullut. Saimme kuitenkin yhden mittakuhan puntarille ja painoa sillä oli 930 grammaa.
Siirtymää
Vaihdoimme vielä lopuksi haapaveden puolelle, jossa ainakin edellisvuosien perusteella on myös karkeampaa haukea. Tälläkertaa tuplapistehauet (yli 5kg) jäivät vain haaveeksi. Saimme kuitenkin pari haukea napsittua puntarille. Kisa oli vaikea ja kala tuntui olevan tiukassa myös muilla. 10 parhaan joukkoon pääsi reilulla 16 tuhannella pisteellä. Meidän venekunnalla tällä kertaa pisteet 10090 ja sijoitus 25/56.
Positiivisena puolena kuitenkin, että saimme uisteltua koko kisan ilman tekniikkamurheita. Tästä on taas hieman parempi jatkaa eteenpäin.
Pohjois-Kallavesi 12.6.
Pohjois-Kallaveden kisa oli ensimmäistä kertaa mukana cupissa tänä vuonna. Kisaan lähdettiin ihan puhtaalta pöydältä, treenaamassa ei keretty käydä eikä kukaan meistä ollut aikaisemmin uistellut kyseisellä järvellä. Olimme katsoneet kartalta joitakin paikkoja valmiiksi eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa niihin.
Kalaa kyytiin
Siirtymän jälkeen ensimmäiselle paikalle saavuttaessa meillä oli vielä vähän aikaa luotailla paikkoja, kerkesimme suurpiirteisesti kartoittaa muutamat ajolinjat ennen välineiden laskua. Kiersimme paikalla muutaman vedon, mutta emme saaneet kuin yhden alamitta tärpin. Päätimme, että kierrämme vielä saaren toiselle reunalle ennen paikan vaihtoa. Tältä reunalta saimme sitten tuplatärpin ja toinen kaloista oli otettava, tätä paikkaa ajelimmekin sitten seuraavat tunnit. Haukia tuli tasaiseen tahtiin, otettavien suhde oli noin yksi viidestätoista, joten töitä sai tehdä koko ajan. Pitkästä aikaa meitä oli kisassa neljä henkeä Japen tultua vahvistamaan miehistöä eikä se ollut yhtään liikaa, tekemistä riitti koko ajan kaikille.
Kala kiinni
Viimeiseksi tunniksi teimme taas pienen siirtymän toiselle rannalla ja siitä lähti heti alkuun kutoistärppi. Tätä paikkaa kiersimmekin sitten loppu ajan ja saimme vielä haalittua muutamia mittahaukia kyytiin. Aina kun saimme setin takaisin järveen kääntö takaisin linjalle ja sama ruljanssi uudestaan. Loppujen lopuksi saimme reilu 30kg haukea ja 2 ahventa jotka riittivät tällä kertaa yhdeksänteen sijaan (tulokset). Tunti tai pari lisää aikaa ja veneessä olisi ollut vielä mukavammin haukea oikeiden yhdistelmien löydyttyä vasta kisan loppuvaiheilla. Kyydissä oli pari neljän ja puolen kilon haukea ja yli vitosen kalalla olisi saanut tuplapisteet, tällä kertaa ei ollut onni meidän puolella näiden suhteen. Jälkeenpäin ajateltuna olisi varmaan aluksi kannattanut käydä etsimässä vauraampaa haukea syvemmän päältä ja lopuksi tulla matalaan pienemmän hauen perään. Suunta on kuitenkin alkukauden jälkeen ollut ylöspäin ja toivottavasti myös jatkuisi samana, mutta seuraavana vuorossa on Nilsiän kisa joka on ollut meille aina vaikea.
Talven aikana tuli mieleen että meiltähän ei vielä löydy kunnon kalustoesittelyä täältä. Nyt kun on kalastukselta aikaa niin sellaisenkin joutaa kirjoittelemaan, samaan yhteyteen tulee vähän kokemuksia laitteista.
Silver Eagle Star Cabin
Vene kauden -16 alussaVene kauden -16 lopussa
Tiimimme ykkösveneenä on Silverin kabiini, vene on jo vuosimallia 2001 eli ensimmäistä sarjaa, ja ollut meillä syksystä -06 lähtien. Koneena siinä on Mercuryn 115 EFI, vuosimalli -03, ja tämäkin on ollut samasta syksystä lähtien. Syksyllä -16 kone päivitettiin Yamahan F150 -12 koneeseen joka löytyi sopivasti käytettynä. Nyt kone on suositusalueen ylärajalta joten tehoreserviä on enemmän ja toivottavasti myös marssivauhdin kulutus pienenee. Alun pitäen vene tuli meille retkikäytöstä mutta siinä oli kuitenkin valmiina vapaputket ja autopilotti. Tässä ajassa venettä on kerennyt pikkuhiljaa varustaa mieleisekseen ja isompia suunnitelmia sen osalta ei ainakaan tällä hetkellä ole mielessä.
Elektroniikka
Kuten jo joskus aiemmin on tullut kirjoitettua on meillä yleensä aina ollut Lowrancen elektroniikkaa. Tämä johtuen suurimmaksi osaksi siitä että käytettynä veneet ostaessa näissä on ollut kiinni kyseisen merkin laitteita. 2015 kauden alussa testasimme eri valmistajia mutta päädyimme sitten lopulta päivittämään koko elektroniikan saman merkin alle, eli Lowranceen. Tulee varmaan jo tottumuksesta, mutta niiden käyttöliittymät ja laitteiden logiikka sopivat vain meille, eikä myöskään ominaisuuksissa ole ollut ikinä valittamista. Itsellä on sama ollut myös muun elektroniikan puolella, esimerkiksi koneiden ja puhelimien kanssa olen tottunut Applen systeemiin ja kynnys siirtyä muihin on noussut isoksi. Käyttöliittymien helpoutta pitäisi varmaan testata jollain ihan maallikolla joka ei ole ikinä ollut tekemisissä vene-elektroniikan kanssa jotta saataisiin luotettava tulos, mutta väittäisin että Lowrancen valikot ovat ainakin sieltä selkeämmästä päästä.
Myöskin keväällä 2015 uusimme veneen sähköt ja lyhensimme ylimääräiset johdot pois, sitä kertyi useita kymmeniä metrejä. Laitoimme myös uusia sulakerasioita muutamaan paikkaan ympäri venettä joihin kaikki laitteet tulee kiinni, nyt myös sulakkeet on merkitty vian etsintää helpottamaan.
Näytöt
Päänäyttönä meillä on veneessä Lowrancen vanhempaa gen2 -sarjaa oleva 12″ kosketusnäyttö (HDS 12M GEN2 Touch). Näyttö on pelkästään ”plotteri”, eli siihen ei saa kiinni suoraan kaikuluotaimia. Takanäyttönä on sitten uudempaa mallisarjaa oleva 7″ näyttö (HDS 7 GEN3), tähän näyttöön meillä tulee luotaimet jotka ovat sitten verkotettu myös toiseen näyttöön, näistä myöhemmin lisää. Gen3 -sarjassa ei ole enää saatavilla kuin yhtä mallia, näissä kaikissa on kosketusnäyttö ja näppäimet sekä sisäänrakennettuina Sturcturescan ja Chirp toiminnot. Näytöt ovat toimineet moiteetta ja kosketusominaisuus on nykypäivänä hyvä lisä siihen jokapäiväisessä käytössä tottuneelle. Vanhemman polven laitteessa kosketusominaisuudet eivät ole vielä ihan puhelimien tasoa, esim. nipistykset puuttuvat, mutta ne helpottavat käyttöä pelkkiin näppäimiin verrattuna huomattavasti. Uudemmissa Gen3 -sarjan laitteissa tämäkin ominaisuus on parantunut ja se toimii entistä jouhevammin, myös tukien enemmän sormien eleitä näytöllä. Myöskin näyttöjen nopeudet ovat hyvää tasoa, minkä huomaa esimerkiksi karttojen zoomauksesta. Toimintojen lisääntyessä myös näyttöjenkin rasitus luonnolisesti lisääntyy ja ne vaativat entistä enemmän laskentatehoa. Vertailukohtaa uusimpiin laitteisiin ei tästä osalueesta ole, koska entinen Lowrancen plotterimme oli kymmenen vuoden takaa ja Humminbirdin laitekkin oli noin viisi vuotta vanha. Venekäyttöön tarkoitettujen näyttöjen lisäksi meillä on myös iPad Pro veneessä. Koppiveneessä varsinkin padeilla saa ”halvalla” lisää tuumia aina rajalliseen näyttökapasiteettiin. Välillä iPadiin tulee kuva gen3 sarjassa olevan sisäänrakennetun Wi-Fi:n kautta takanäytöltä, näkymä on sama kuin takanäytössä, mutta sitä pystyy myös ohjamaan padin ruudulta joten käytännössä tästä saa suoraan yhden lisänäytön koppiin. Välillä taas padi näyttää Navionicsin Europe HD karttaa jossa on myös käytössä Sonarchart Live -ominaisuus, tämän avulla laite tekee reaaliaikaista karttaa luotain datasta. Luotain on yhdistetty myös tähän näyttöön Wi-Fi:llä ja data tulee suoraan Lowrancesta, erillisiä antureita ei tarvita. Näiden avulla olemme saaneet ”pää näytöiltä” karttadataa pois ja tilaa jää enemmän kalastuksessa tärkeimmille luotainnäkymille. Uuden Ipad Pron myötä siihen on saatavilla myös näytön jako kahdelle eri ohjelmalle, tämä ei vielä tue kaikkia ohjelmia mutta toivottavasti tulevaisuudessa onnistuu samalla näyttölle Navionicsin kartta ja takanäytön peilaus!
Vanhan ohjauspulpetin näkymää
Kaikuluotaimet
Veneessämme on luotaimina Airmarin TM150 -chirp anturi ja Lowrancen StructureScan -anturi. Lowrancen kielellä structure scan tarkoittaa sivu- ja alasluotausta korkeamalla erottelukyvyllä. Sivuluotauksen hyödyt kalastuksessa tulevat esiin monessa tilanteessa, sillä näet esimerkiksi kummalla sivulla venettä parvi on. Suurin hyöty on kuitenkin meidän käytössä ollut pohjanmuotojen ja rakenteiden saaminen selville, tästä on paljon apua kartoittaessa mahdollisia kalan oleskelupaikkoja. Kivikot ja muut muodostelmat tulevat helposti esille ja näkymä saadaan paljon laajemmalta alueelta kuin normaalilla luotaimella. Alasluotausta käytämme normaalin luotainnäkymän rinnalla, parhaiten erottelukyky tulee esille kalaparvissa ja pohjan lähettyvillä olevien asioiden tunnistamisessa, kalaparvista voit jopa zoomaamalla laskea yksilöiden määrän. Myöskin pohjan tuntumasta tulee esille normaalia luotainta helpommin onko siellä esimerkiksi kivi vai kasvustoa. Chirp-anturin avulla saadaan myöskin entistä tarkempaa kuvaa veden alta. Vanha anturi lähettää pulssia yleensä joko 83kHz tai 200kHz -tajuudella, kuitenkin yhtä taajuutta kerralla käyttäen, kun taas Chirp -anturi lähettää useita eri taajuuksia yhtaikaa. Esimerkiksi meidän käytössä oleva anturi lähetää taajuksia väliltä 95-155 kHz, tämä parantaa anturin erottelukykyä ja helpottaa esimerkiksi kalojen erottelua pohjasta. Tälle kaudelle veneeseemme tulee uutena Lowrance 3D-structurescan, tämä toiminto yhdistää normaalin sivuluotauksen 3D -näkymään, tätä ei ole vielä muilta valmistajilta nähty. Kuvaa voi pyörittää ja pystyt katsomaan näkymää mistä suunnasta haluat, pohjanmuodot näkyvät entistä selvemmin ja kalaparvien sijainnit ovat helposti nähtävissä. Myöskin sivuluotaus normaali 2D näkymässä on parantunut verrattuna vanhaan StructureScan -anturiin, n. 4m vedessä pystyy näkemään sivuille jopa 80m asti. Laitteesta on kokemusta vasta yhdeltä reilun viikon reissulta joten kokemuksia tulossa enemmän myöhemmin.
Selventävä kuva sivuluotausnäytöstäTakanäyttöTakanäyttö uudella paikallaan
Autopilotti
Viime kaudella hyvin palvellut Raymarin vanha st5000+ pilotti sai väistyä uudemman Lowrancen pilotin tieltä. Kyseiseen pilottiin päädyttiin sen hinnan ja laiteperheen peruusteella. Pilotissa on mukana pumppu, Nac1 -boksi eli pilotin ”aivot”, point-1 kompassi ja auto/stand-by nappi. Erillistä ohjainpaneelia pilotin mukana ei tule, vaan sen käyttö hoituu plottereiden näytöltä ja fyysisestä napista josta saa pilotin joko päälle tai pois. Tämä ratkaisu jakaa mielipiteitä ja me olemme tulleet toimeen sen kanssa vaikka edellisessä pilotissa ohjainpaneeli olikin, lisävarusteena on saatavana myös kaukosäädin josta onnistuu perustoimintojen ohjaus. Pilotin asennus onnistui helposti ja sen kytkeminen järjestelmään kävi plug´n´play tyyliin mikä pitäisikin olla jo standardi nykyaikana. Kauden kokemuksella pilotti on toiminut hyvin keleissä joissa olemme olleet ja reittiajot ja muut ovat helppo suunnitella plotterin näytöltä. Riittää kun näytölle painelee halutun reitin ja käskee pilotin ajaa sen, tämä on ahtaimissa paikoissa iso apu laskiessa vieheitä järveen. Autopilotti veneessä on sellainen asia ettei sitä välttämättä osaa kaivata, mutta kun sellainen kerran on ollut niin siitä ei enää halua luopua. Varsinkin kisahommissa isommalla veneellä ja useasti myös puuttellisella miehistöllä, siitä on erittäin iso apu.
Tutka
Tutkaksi valikoitui tälle kaudelle Lowrancen 3G tutka. Tämä tuli ajankohtaiseksi reissujen suuntautuessa tulevaisuudessa entistä isommille järville ja ehkä vielä joskus merillekkin. Siellä sumu saattaa yllättää nopeastikin ja isojen laivaväylien läheisyydessä on hyvä tietää missä muut menevät. Myöskin joskus myöhäissyksyn reissuilla kotijärvilläkin on ollut ikävä tutkaa kun näkyvyys on parhaillaan ollut muutamaa kymmentä metriä. Myöskin iltojen hämärtyessä valottomat veneet väylillä ovat jo aiheuttaneet läheltä piti tilanteita, jatkossa toivottavasti nämäkin pystyy välttämään tutkan avulla. Tutkasta ei ole vielä kokemuksia vesiltä ja myöskin lisää juttua luvassa kunhan pääsee käytännössä kokeilemaan.
VHF
Myöskin VHF -puhelimen hankinta tuli ajankohtaiseksi tälle kaudelle isommille järville siirryttäessä. Laite on hyvä olla hätätilanteita varten ja se kannattaa olla kytkettynä gps-laitteeseen jotta pahimman paikan tullen hätäviestiin lähtevät myös veneen koordinaatit mukaan. Tämän ohella myöskin yhteyden pito muihin kalastajiin helpottuu ja saalis ja muiden tietojen vaihto toivottavasti vilkastuu. Laitteeksi valikoitui Link-8 jossa on VHF- radion lisäksi myös sisäänrakennettu AIS-vastaanotin. AIS järjestelmä on pakollinen kaupallisissa aluksissa ja niissä pitää olla AIS lähettimet, järjestelmässä liikkuu tiedot aluksista ja niiden reiteistä. Link-8:ssa on sisäänrakennettu vastaanotin ja kun laite on yhdistetty plotteriin näyttää se ruudulla kaikki laivat joissa on tämä lähetin, tämän avulla vilkkailla väylillä pystyy ennakoimaan isompien alusten liikkeet ja pysymään poissa näiden reiteiltä.
Verkko
Kaikki laitteet veneessä ovat linkitettyinä toisiinsa, joko NMEA2000- tai Ethernet- verkossa ja osa laitteista ovat molemmissa. Näin laitteilta saatava data on molempien näyttöjen käytössä. Tähän olisi hyvä saada yksi standardisoitu verkko jossa liikkuisi kaikki tarvittava data, näin ollen eri merkkisten laitteiden yhdistäminen olisi helpompaa eikä veneessä tarvitsisi olla useampaa eri verkkoa. NMEA -verkossa liittyvät data on yksinkertaisempaa ja siellä liikkuu enemmän numerotietoa kuten esimerkiksi syvyydet ja vedenlämmöt. Ethernet verkossa liikkuu taas isompi data ja sen kautta laitteiden välillä pystyy siirtämään esimerkiksi luotainkuvaa ja tämä mahdollistaa myös pelkkien plotterilaitteiden käytön myös luotaimina jos verkosta löytyy yksi luotainominaisuuksilla varustettu laite, tämä siis edellyttää että laitteista löytyy ethernet liitäntä. NMEA -verkko tarvitsee toimintaansa virtaa, yksinkertaisimmillaan verkkoon tarvitsee yhden haaran virralle ja yhden laitteelle, verkon päissä pitää olla terminaattorit jotka sulkevat verkon. Verkkoon voi lisätä laitteita liittämällä väliin t-haaran josta lähtee sitten johto uudelle laitteelle, jos verkossa on paljon laitteita se voi tarvita myös lisäksi toisen virransyötön. Tällä hetkellä meillä oleva ethernet verkko on vain näyttöjen välillä, tässä tilanteessa riittää yksi kaapeli näytöstä toiseen. Ensi kaudeksi ethernet verkon laitteet tulevat lisääntymään tutkan ja 3d -kaiun myötä joten verkkoon tarvitsee Ethernet-hubin, uudessa kaikumoduulissa on valmiina 3 ethernet porttia joten sitä ei tarvitse erikseen hommata.
Kuvassa keltaisella Ethernet-verkko
Kuvasta poiketen meillä ei ole oikean yläkulman go-free moduulia joten saamme molemmat näytöt suoraan kiinni kaikumoduuliin. Lowrancella 7″ näytöissä on yksi ethernet portti mutta isommissa näytöissä on kaksi porttia, näin ollen esimerkiksi 12″ näyttöön saa kiinni pienemmän näytön ja sen lisäksi esimerkiksi tutkan.
Verkotuksia, ylhäällä nmea-verkon tukki ja ethernet-verkko jaetaan 3d-boksistaMeidän veneen laitteet verkotettuna
Kalastusvälineet
Kelat
Keloina meillä on Abun 7000- sarjalaiset, plaanarivapoissa normaali versiot ja takiloissa Syncrot. Abuja on ollut meidän käytössä alussa asti ja pienemmistä malleista siirryimme nykyiseen sarjaan joskus kymmenisen vuotta sitten. Meidän käytössämme syncrot ovat olleet ehdoton valinta takiloihin niiden jarrun takia, vain kampea taaksepäin kääntämällä saa jarrun löysennettyä ja tästä on monesti ollut apua kun takiloita on tarve puottaa nopeasti. Kaikki kelat ovat toimineet moitteetta, muutamia räikän jousia lukuunottamatta. Tarvetta uusimiseen ei ole ollut ja näillä keloilla mennään niin pitkään kuin ne kestävät.
No tähänkin tuli päivitystä sitten kevään Ruotsin reissun jälkeen, siellä pääsin tutustumaan mittarikeloihin ja polte jäi vaihtaa myös omat kelat sellaisiin. Sopivia vaihtoehtoja vertaillessa valinta kohdistui Okuman Clarioniin, näissä siimatilavuus oli riittävä ja niiden toiminnasta on kuulunut pelkkää hyvää. Kelat ovat olleet nyt yhden kauden käytössä eikä minkäänlaisia ongelmia ole ilmaantunut. Abut lähtivät jatkamaan seuraavalle omistajilleen vielä täydessä toimintakunnossa, takiloihin jäivät vielä syncrot niiden jarrujen takia.
Vavat
Vapoina käytössä on 7 jalkaiset Abun Workhorset plaanarivapoina ja 7 jalkaiset Shakespearen Ugly Stickit takiloissa. Vavat ovat olleet ihan riittävät sisävesi käyttöön ja kohdekalojen ollessa pääsääntöisesti haukea ja kuhaa. Isompien lohien perään ei olla vielä päästy joten vavoista niiden kanssa ei ole vielä kokemusta. Toivottavasti tämäkin asia korjaantuu tulevaisuudessa.
Ensi kaudeksi vavat vaihtuvat ja lohivavoiksi tulee Savage Gearin Baltic Salmon Trolling 2:set 8´pituisena. Myöskin hauki/kuha -vavat tulevat aika varmasti vaihtumaan mutta vielä ihan tarkkaa päätöstä ei ole tehty että mihin. Näistä lisää sitten kauden edetessä ja kokemusten karttuessa!
Takilat
Takiloina meillä on tällä hetkellä Cannonin Digitroll IV:t. Näihin takiloihin valinta kohdistui puhtaasti siitä syystä että Digitroll -sarja on markkinoiden ainoa missä on automaattinen pohjanseuranta. Tämä on ollut suureksi hyödyksi kisahommissa varsinkin silloin kun miehistöstä on ollut pulaa, takilat voi asettaa seuraamaan pohjaa halutun etäisyyden päähän. Takilat saavat syvyystietonsa omasta anturistaan joka on veneen peräpeilissä, näin ollen ne ovat itsenäinen yksikkö eivätkä ole riippuvaisia muusta elektroniikasta. Meillä ei ole ollut ongelmia seurannan kanssa eikä luotain ole hävittänyt pohjaa, välillä takilat väistelevät isompia kalaparvia mitä sattuu luotaimeen mutta tämäkin on aika harvinaista. Aikaisemmin meillä on ollut erilaisia Scottyn takiloita ja kaikki ovat toimineet moitteetta, käytössä on ollut niin manuaalisia kuin sähköisiäkin takiloita. Tälläkin hetkellä yhdet Scottyn manuualit odottaisivat varastossa asennusta, vielä on pohdinnassa että tuleeko veneeseen toinen pari takiloita vai lähtevätkö ne myyntiin.
No niinhän tässä kävi taas kauden -16 aikana että Digitrollit saivat väistyä ja tilalle tulivat taas Scottyn Depthpowerit Suomalaisella Autotrolling -sovelluksella höystettynä, niistä lisää täällä!
Kalastusvarustelu
Veneessämme oli targakaari ja vapatelineet katolla valmiina jo ostettaessa. Tämän jälkeen on pikkuhiljaa tullut hankittua lisää kaidetta ja kaikenlaisia telineitä. Taakse hommasimme tuplatakakaiteen joka helpottaa lisäputkien ja takiloiden asennuksia. Myöskin varuste- ja uistinrasialaatikoita löytyy kaiteista takatiloista, näiden avulla tavarat pysyvät omilla paikoillaan ja löytyvät helposti niitä tarvittaessa. Kaikki varusteemme olemme hankkineet joko Matsomixilta Liperistä tai Ykköskaiteelta Savonlinnasta, tavaroihin ja työnjälkeen olemme olleet erittäin tyytyväisiä.
Uistinrasiateline
Varustelaatikko + pihtitelineet
Pihtiteline
Laukaisijatelina
Muu varustus
Kuvaus
Nykypäivänä melkein jokaisella reissulla mukana ovat myös kamerat. Viime kauden loppupuolella ostimme kaksi kappaletta GoPro Hero4 Black -kameroita venekäyttöä varten. GoProhon päädyimme lähinnä niiden kuvanlaadun ja ominaisuuksien vuoksi, lisäksi erilaisia kiinnitystarvikkeita löytyy niihin paljon erilaisia ja saatavuus on hyvä. GoProsta on tullut myös kokemusta aiemmin erilaisten urheilulajien parissa ja sen käyttö oli tuttua ja toimivuus tullut jo testattua. Miinuspuolena kameroissa on yleensä huono akun kesto varsinkin jatkuvasti käytettäessä, kamerat pyritään saamaan mahdollisimman pieniksi ja näin ollen myös akun koosta ja kapasiteetista joudutaan tinkimään. Olemme pitäneet jatkuvasti kuvaavaa kameraa koko ajan piuhassa ja lisäksi vara-akkuja on mukana useampia. Pyrimme jatkossa kuvaamaan kisat ja muut mielenkiintoisimmat reissut videolle ja tekemään näistä pieniä pätkiä kauden aikana. Kuvien ottamisessa käytämme lähes aina vain kännykkäkameroita, tämä johtuen siitä että ne ovat yleensä aina mukana. Veneeseen joutuu yleensä raahaamaan paljon tavaraa ja isompi kamera jää näin ollen aina helposti kotiin.
Kamerateline
Lämmitin
Lämmittimenä meillä on ollut alusta lähtien veneen mukana tullut Safiren 2000D. Lämmitin toimii sekä valopetroolilla että dieselillä, olemme käyttäneet itse vain petroolia jolle löytyy oma säiliä takatilan huoltoluukusta. Lämmittimen teho on riittänyt hyvin koppiin, vaikka se ei kovin tiivis olekkaan, ja mieluummin tehoa tulee pidettyä vähän viileämmällä ettei pelastuspukua tule riisuttua sisällä turhaan pois.
Yamarin 470 Big Fish -92
Tiimin toisena veneenä on Tomin keskipulpetillinen Yamarin vuodelta -92. Koneena siinä on tuttu ja turvallinen Yamahan F50 nelitahti vuosimallia 2002. Vene tuli hommattua käytettynä myöhään syksyllä 2014 vakiokuntoisena ja kohtuu rujon näköisenä, myrkkymaalit pohjassa jotka oli tuotu törkeän näköisesti liian ylös kyljille. Kevään tultua koko vene käytiin kokonaan lävitse. Veneestä purettiin kaikki irtoava pois, vene hiottiin ulkopuolelta kauttaaltaan, myös pohjasta aina alkuperäiseen gelgoatiin saakka. Vene pohjamaalattiin 3 kertaa 2-komponentti epoxy primerilla ja pintamaalattiin 3 kertaa delfeetin 2-komponenttisella raskaskalusto maaleilla. Samalla uusittiin läpivientien tiivistykset ja perälaudan vaneri sekä koneen pulttien tarkastus ja tiivistys. Kaikki sähköt uusittiin, akku tuotiin takanurkasta pulpetin alle paremman painojakauman saavuttamiseksi ja kaikki sähköt uusittiin käyttämällä kunnollisia sulaketauluja ja kaikki kaapelit uusittiin ja liitokset tehtiin vesitiiviiksi,samalla myös poistettiin kymmeniä metrejä ylimääräistä kaapelia välipohjasta. Kaikki alumiiniosat poistettiin veneestä ja korvattiin Matsomixin tekemillä rosteriosilla sisältäen kaiteet veneen ympäri, tuulilasin kaari ja takila-alustat veneen sivuille. Samasta paikasta onnistui hommata myös uusi tuulilasi vanhan kellastuneen tilalle.
Elektroniikka
Ohjauspulpetti vm. 2017
Veneeseen tuli ajankohtaiseksi päivittää elektroniikka samalla kun Eagleenkin päivitettiin Lowrancen HDS-sarjan laitteet. Koimme tämän helpoimmaksi ratkaisuksi käyttää samoja laitteita molemmissa veneissä jotta käyttö ja ominaisuuksien säätäminen yms. kilpailuissa on mahdollisimman helppoa, oli sitten ratin punoajana kuka vain tiimistämme.
Päälaitteena toimii Lowrance HDS 7 Gen3 ja lisäruutuna Lowrance HDS 7m Gen2 touch. Kaudelle -17 setuppiin tuli vielä yksi HDS Gen2T 7″ lisää joten pulpetti alkaa sitä myöten olla aika ammuttu täyteen. Laitteet on kytketty yhteen ethernetillä ja näin näyttökuvan jakaminen ruutujen välillä on mahdollista. Takanäyttönä tulee jatkossa toimimaan aikasemmin pilkkikäyttöön hommattu Lowrance Elite-5X Chirp. Antureina viistoluotauksessa Lowrance LSS-HD-XDCR structure scan ja normaali luotaukseen 2kpl HST-HDI -antureita käytettäksi eri taajuuksilla takanäytössä ja pulpettien ruuduissa.
Kalastusvälineet
Takilat ja kepit
Takiloina toimivat Cannonin Easitroll II:t. Valinta osui näihin puolan suunnan takia, vaakatasossa oleva puolaa ei olisi mahtunut kelaamaan kunnolla pulpetin vieressä ja kulkutila olisi hieman kaventunut.Takilat ovat sijoitettu pulpetin tasalle veneen reunoille, näin ne eivät ole takakulmissa häiritsemässä haavitusta ja ovat nopeasti käsillä kuskin paikalta. Takilat ovat käytettävissä täysin yhdellä kädellä samoilta jalansijoilta sekä ovat kokoajan katseen alla venettä ohjattaessa. Näinollen herkimmät kuhatärpit tulee havaittua hieman helpommin.
Vapoina kaaressa lankkuvetoon 8kpl Ugly stik Gold tiger 210cm / 7,0′ varustettuna samalla määrällä Abu Garcian Seven hyrräkeloja. Takilassa 2kpl Ugly stik Gold tiger 180cm / 6,0′ ja keloina Abu Garcia 7000 Syncrot.
Tänään koetti se päivä jota on odotettu syksystä lähtien, oli aika suunnata auton keula kohti Turun satamaa, siitä lautalla Tukholmaan, josta vielä ajo Spikeniin.
Vene pakattuna
Vene pakattuna
Allekirjoittaneelle reissu Ruotsiin oli ensimmäinen reissu ulkomaille kalan perässä, onnekseni pääsin venekunnan mukaan jolla on jo aiempaakin kokemusta kyseisestä järvestä. Jos on itse suunnittelemassa ekaa reissua ulkomaille kannattaa ainakin olla yhteydessä siellä jo käyneisiin ja parhaassa tapauksessa kysyä mukaan pääsyä. Tämä varmasti helpottaa paljon ja auttaa ottamaan huomioon asioita mitä reissussa tarvitsee.
Tien päälle pääsimme noin klo 12 lounaan jälkeen, matka sujui hyvin yhtä turbon hyytymistä lukuun ottamatta. Turun satamaan saavuimme puoli seitsemän aikoihin ja laivan lähtö oli klo 20.15. Aikaa jäi hyvin yli ja kerkesimme vielä katsoa liigan välieriä ennen laivaan nousua. Laivaan tultua suuntasimme syömään ja tax freen kautta nukkumaan. Päivän matkustaminen ja seuraavan aamun aikainen herätys sai kaikki aikasin hytteihin ja nukkumaan.
Laivan odottelua satamassaVene parkissa ja sähköt vedettynä pakastimeen
Torstai 7.4.
Herätyskello soi laivalla 5.30. Kamat kasaan, sängystä ylös ja autokannelle. Onneksi edellinen ilta ei mennyt kovin pitkäksi niin lähtö helpottui kummasti. Veneestä päästiin meidän tuurilla ulos toiseksi viimeisenä autona, tämän jälkeen matka meni sujuvasti.
Lähtö tukholmasta
Pakollisten taukojen lisäksi pysähdyttiin yhden kerran syömään, perillä mökillä olimme noin varttia vaille yhden aikoihin. Vene tyhjennettiin nopeasti ylimääräisistä tavaroista ja ursuitit kaivettiin kasseista, auto liikkeelle ja vene satamaan.
Majoitus meillä oli Spikenissä Lacko Strand nimisessä paikassa. Mökki oli aika karu mutta tilava, kaikki tarvittava kuitenkin löytyy eikä varmasti tuota ongelmia asua reilua viikkoa siinä. Veneen saimme suoraan oven eteen josta purku onnistua helposti ja nopeasti.
Veneen purkua
Polte päästä vesille oli kova ja tämä sai vauhtia liikkeisiin, vene rampilta veteen ja kone ekalla käyntiin. Viime syksyn vastoinkäymisten jälkeen kaikki näytti hyvältä. Kalastuskamat valmiiksi jo laiturissa ja tämän jälkeen kohti pelipaikkoja.
Matkalla paikoille
Heti kun isompi selkä pääsi aukeamaan niin kone hyytyi, nopea ihmettely ja syyksi ilmeni polttoaineen saanti.
Fiilikset kun kone saatu pakettiin
Tämän jälkeen alkoi tarkempi tutkiminen miksi kone ei saa polttoainetta, koppa auki ja se oli täynnä bensaa. Koneen päässä ollut vedeneroitin oli päässyt löystymään ja se oli fuskannut bensat kopan sisään, kone oli ollut huollossa ja vedeneroitin oli varmaan jäänyt kiristämättä kunnolla. Isolla selällä 10m/s tuulessa tämä ei ollut kovin mieluisa yllätys, ja kaiken lisäksi se että yksi kipinä koneesta olisi riittänyt sytyttämään koko veneen tuleen. No vihdoin puolen tunnin jälkeen saatiin kone käymään ja päätettiin että jatketaan kohti kalapaikkoja koska vika saatiin paikallistettua ja korjattua.
3d kaiun kuvaa
Kamat järveen ja uusien laitteiden ja asennusten ihmettely alkoi. Kolmen vartin uistelun jälkeen alkoi räikkä päristä ja keskimmäinen plaanari pakittamaan, sain ekan kelausvuoron ensikertalaisena joten keppi käteen ja kelaamaan.
Kala tuli suhteellisen helposti venen viereen ja haaviin, haavista löytyi 64cm taimen, kausi avattu ja mitallisella kalalla.
Kauden avaus kala, 64cm
Ensimmäinen puolikas päivä takana ja apina saatu pois selästä, tämä sai vähän fiilistä nostatettua. Kahden tunnin jälkeen ihmettelimme kun takilavapa alkoi väpättää, tietenkin kala oli heti ekana mielessä. Ja heti perään toinenkin takilavapa alkoi niiata! Tuplatärppi!!! No eihän se näin mennyt, sitten pakittaa plaanari ja toisesta takilasta katkeaa vaijeri, toinen takila jää jumiin ja siitä vaijeri poikki leikkureilla. Ihmettelimme minne takilat jäivät kiinni koska ne eivät olleet edes pohjan lähellä, 3 plaanaria lisää alkoi pakittaa joten loput kamat ylös, kone kiinni ja jääneiden siimojen perään. Siimojen päästä alkoi paljastua merkkaamaton pintaverkko jonka toisessa päässä oli paino. Verkosta oli jäljellä pelkästään ylänaru ja riekaleet. Kelasimme verkon veneeseen ja oman kaluston lisäksi saimme sieltä 6 levyä ja 8 huppua kumikaloineen. Oli siis tainnut joku muukin ajaa kalustonsa kiinni kyseiseen verkkoon. Verkon riekaleet kerättyämme kello olikin jo sen verran paljon, että oli hyvä lopettaa kalastus tältä päivältä. Verkko tuotiin satamaan ja se löysi nopeasti tiensä roskiin. Satamassa paikkasimme tappiot ja sidoimme uudet tapsit sekä takilan kuulat kiinni. Vene lukkoon ja mökille purkamaan tavarat ja syömään. Ensimmäiseen päivään riitti tapahtumia ja unta ei tarvinnut kauaa houkutella.
Verkko saatu rantaanLohdutuspalkinto
Perjantai 8.4.
Keli oli erittäin suotuisa
Aamulla kello soitti kuuden aikaan, yksi torkutus ja pakolla ylös. Tämän jälkeen päivän eväskeitot lämpeämään ja muut pakolliset aamutoimet ja sitten suunta veneelle. Veneellä olimme noin seitsemän aikoihin ja aloimme laittamaan venettä kalastus kuntoon. Siitä sitten suunta vesille ja vähän kauemmaksi kuin edellisenä päivänä, vetoon saimme kamat noin kahdeksan aikoihin. Vedenlämmöt olivat aika viileitä tällä paikalla ja muutaman ylivedon jälkeen aloimme valuttamaan kohti edellispäivän paikkoja, aloituspaikalta saimme yhden alamitan ja yksi kala karkasi. Matkalla kohti seuraavia paikkoja tuli lisää tärppejä, yhteensä matkan varrelta saimme vielä yhden mittakalan ja kolme alamittaa.
Päivän mittakala
Mitallinen lohi oli n.65cm ja yksi päästetyistä oli juuri 60cm mutta laitoimme sen jatkamaan matkaa, ensi keväänä saa luvan tulla uudestaan. Saimme myös reissun ensimmäisen kalan takilasta, nämä ovat yleensä olleet aika heikko kohta meillä lohen pyynnissä ja toivomme että se tulisi muuttumaan tässä reissun aikana. Puolenpäivän jälkeen kalan syönti loppui meidän osalta kuin seinään. Saimme vetää päivän puolipilvisessä ja melkein tyynessä kelissä, iltapäivää kohden tuuli vähän yltyi mutta pysyi kuitenkin kohtuullisena. Vapoja ylös kelatessa kauimmainen plaanari peruutti vähän matkaa mutta kala ei tarttunut kiinni, nälkää jäi erittäin paljon tuleville päiville.
Aurinko maistui Teemulle
Lauantai 9.4.
Edellisten päivien perusteella päätimme että lähdemme tänään vähän kauemmaksi kohti pienen puolen etelärantaa. Vedenlämmöt ovat olleet vielä sen verran alhaalla että kalat eivät ole vielä nousseet ns. kevät paikoille. Keli näytti aamulla hyvältä mutta edellisen yön tuulet olivat nostaneet mainingin joka oli vielä aamullakin kohtuu kova, jouduimmekin ajamaan hiljaa pelipaikoille ja matkaan tuhlautui melkein kaksinkertaisesti aikaa mitä oli suunniteltu. Lopulta pääsimme laskemaan vehkeet noin yhdeksän aikoihin. Ensimmäinen kala tarttui ”aamupalan aikaan”. Olimme juuri saaneet kaivettua ruisleivät esille kun oikean puolen toiseksi ulointa plaanaria vietiin. Nopea väsytys ja kala kyytiin, haavissa oli n.65cm lohi.
Vitosen ylityksen seuraus
Puolenpäivän aikoihin kyydissä oli jo kolme mitallista lohta. Paikan vaihto ja pitkä siirtymä näytti kannattaneen. Ennen reissua lupasin että otan yhden energiajuoman jos saadaan yli viiden kilon kala. Yhden aikoihin oikean puolen uloin plaanari alkoi pakittaa, noin viiden minuutin kuluttua haavissa oli reissun ensimmäinen viiden kilon ylitys. Oli aika korkata tölkki tämän kunniaksi. Tämän jälkeen saimme vielä hyvän mittakalan. Kaloja tuli tasaiseen tahtiin koko päivän joka sai pävän tuntumaan erittäin lyhyeltä. Ensimmäisen kerran alkoi tuntua että nyt alkoi alku kankeuksien jälkeen palaset loksahtelemaan kohdilleen ja kala löytymään.
Päivä päättyi siihen kun polttoaine loppui, meillä oli tätä varten mukana 25l varakanisteri jolla pääsemme lähtösatamaan takaisin. Menomatkan kova aallokko yllätti polttoaineen kulutuksellaan ja siksi se pääsikin loppumaan ennakoitua aiemmin. Päivän mittaan keli onneksi rauhoittua ja pääsimme ajamaan takaisinpäin hyvässä kelissä matkavauhtia ylläpitäen. Päivän saldoksi tuli viisi mittakala ja kaloja olisi saattanut tulla vielä enemmänkin jos ei olisi tarvinnut lähteä rantaan, mutta tämä ei jäänyt harmittamaan koska päivä oli jo erittäin onnistunut.
Päivän lopuksi lähdimme hakemaan Lidköpingistä bensaa ja samalla kävimme pitsalla. Tämä oli hyvä lopetus päivälle ja kaikki pääsivät hyvillä mielin nukkumaan.
Päivän saldoa
Sunnuntai 10.4.
Aamulla hirvet olivat jo meitä ennen liikkeellä
Jääriitteen läpi
Tänään päätettiin laittaa herätys tuntia aiemmin kuin edellisinä päivinä, kello oli soimassa viideltä. Kuuden aikaan olimme laiturilla ja aloimme laittaa venettä kuntoon. Pikkuhiljaa pääsimme lähtemaan ja keli oli aivan täydellinen, aurinko oli juuri noussut ja tuulta ei ollut nimeksikään. Pääsimme edelliseen päivään verrattuna ajamaan aivan tyynessä kelissä noin 30km siirtymän, edellisenä yönä oli ollut kylmää ja matkan varrella oli isoja jääriitelauttoja. Myöskin erittäin sankka sumu oli noussut järven päälle, nyt pääsimme ekan kerran testaamaan tutkaa tosi tilanteessa näkyvyyden ollessa noin 50 metriä.
Reilu puoli tuntia kamojen laskun jälkeen räikkä pärähti ensimmäisen kerran, ihan pläkässä kelissä toiseksi kauimmainen plaanari lähti pakittamaan. Kyytiin saatiin 68cm kala joten aloitus päivälle ei olisi voinut olla parempi. Tämä antoi uskoa siihen että kellon laittaminen aikaisin soimaan ei ole turhaa, ja kala on syönnillään heti aamusta lähtien.
Päivän saldo kaiken kaikkiaan 6 kalaa joista vain 68cm ja 78cm pönttöön huilaamaan. 64cm luonnonkala, 60cm lohi (kaikkia ei tarvitse vääntämällä ottaa) ja pari tirriä palautettiin tuottamaan mielihyvää myös tulevina vuosina.
Teemu ja kala
Maanantai 11.4.
Eilinen ilta venähti pitkäksi ja kosteaksi, joten nukuimme tunnin normaalia pidempään ja vesille päästiin noin puoli yhdeksän maissa. Satamassa moikat Nilsiän kaverille ja kohti uusia vesiä. Reilun tunnin uistelun jälkeen räikkä pärähti soimaan ja haavitettiin 64cm taimen. Seuraavaa kalaa odoteltiinkin sitten muutama tunti täysin tyynellä järvellä ja täysillä möllötävästä auringosta saatiin jokainen hankituksi vuoden ensimmäiset rusketusrajat, naamaan. Pienen väännön jälkeen kyytiin nousi 78cm taimen!
Juuso ja eväleikattu taimenLuonnontaimen lähdössä vapauteen
Seuraavana vuorossa oli pari alamitta taimenta sekä hauki, joiden tiimoilta luotto paikkaan kasvoi entisestään. Kahden aikaan päivästä alkoi lähin läppä ottaa hyppyjä ja räikkä laulaa! Noin 10 minuutin uskomattoman taistelun jälkeen haavitettiin upea, pikaisesti IKEAN pussissa punnittu, 7kg luonnotaimen! Huikea elämys! Tämän jälkeen hävisi kaikki paineet ja valuttiin pohjoisesta vaan satamaa kohti ja matkalla väsyteltiin vielä yksi alamittainen lohi. Todella hieno ja onnistunut päivä!
Keli oli erittäin hieno
Tiistai 12.4.
Aamulla olisi ollut taas skrapalle käyttöä
Aamulla kello soi kuudesta poiketen seitsemältä ja pidimme vähän pidemmän aamun, satamaan päästyä veneen nokka jälleen kohti Hindeniä. Keli oli jälleen melkein täydellinen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Siirtymä sujui nopeasti ja kamat saimme nopeasti laskettua vetoon. 16 minuutin jälkeen takilavapa alkoi väpättää, nopea siimanlaukaisu ja löysät pois. Väsytysvuorossa oleva kaveri vavan varteen ja eikun kelaamaan. Parin minuutin jälkeen kala oli kyydissä, haavista paljastui 3,5kg eväleikattu lohi, mukava aloitus nätille päivälle. Kaloja tuli tasaiseen tahtiin pitkin päivää ja mitallisia kertyi neljä kappaletta, taas onnistunut päivä Hindenillä ja tämä taas vaikeuttaa päätöksiä seuraavan päivän paikan suhteen.
Keli oli loistava koko päivän
Keskiviikko 13.4.
Tänään päätimme suunnata taas Hindenille koska edelliset kerrat ovat antaneet hyvin kalaa ja sääennusteet näyttivät siltä että viimeisinä päivinä ei enää päästäisi sinne. Aamulla kello soi viideltä ja aamutoimien jälkeen kohti satamaa, vene kuntoon ja nokka kohta vetoaluetta. Saimme kaksi Alamittaa aamupäivän aikana ja muilta tulleiden saamistietojen perusteella päätimme tehdä 30km siirtymän kohti Pålgrundenia., heti paikalle päästyä kaikilla oli fiilis että tästä otetaan se kala. Puolen tunnin jälkeen takilasta lähti, lyhyen taistelun jälkeen kyytiin tuli 84cm kala. Tästä noin vartti ja kyytiin 64cm kala. Tämä oli kaikkien ensimmäinen siirtymä lohenuistelussa ja tällä kertaa se onneksi toimi. Vähän jossiteltavaa jäi päivästä koska alunperin meidän piti jäädä lopetuspaikalle jo alunperin..
Päivän parempi kala
Torstai 14.4.
Tänään tulimme samoille paikoille mihin eilen lopetimme. Aamupäivästä tuulta oli jonkun verran ja laitoimme sivuille vain kolme plaanaria puolelleen ja takiloihin yhteensä neljä vapaa. Puolenpäivän aikaan keli alkoi jo rauhoittua ja saimme 4 plaanaria puolelleen vetoon. Hetken päästä lähimmäinen plaanari alkoi pakittamaan. vapa käteen ja kala irti. Jatkoimme pyörimistä alueelle, kolmen aikoihin lähimmäinen planari pakitti jälleen. Tällä kertaa kala pysyi kiinni ja kyytin tuli 5,3kg lohi. Päätimme jäädä loppupäiväksi pyörimään samalle alueelle. Viiden jälkeen takilavapa alkoi niiaamaan, nopeasti vapa käteen ja siima tiukalle. Pienen taistelun jälkeen kyytiin tuli 6,2kg taimen. Vaikka tapahtumia ei ollut paljoa niin kalojen koko korvasi tämän ja päivä oli erittäin onnistunut.
Päivän kalat
Perjantai 15.4.
Viimeinen vetopäivä alkoi tuulisena. Päätimme venyttää aamua ja kello soi seitsemältä eikä aamutoimissa pidetty kiirettä. Vetopaikoille päästyä maininkia oli jonkun verran mutta vetämään pystyi, tuulta oli noin 7m/s. Pystyimme silti vetämään päivän täydellä setillä eikä sotkujakaan tullut. Kalantulon kannalta päivä oli hiljainen, aamupäivän aikana takilasta tuli 58cm alamittainen lohi ja vähän ennen lopetusta yksi plaanareista pakitti kunnolla mutta kala irtosi heti. Viimeinen vetopäivä oli ainoa kun emme saaneet mitallista kalaa ja tämä jätti nälkää taas seuraavalle reissulle. Rantaan tultua nostimme veneen jo valmiiksi ylös ja vedimme sen mökin pihaan odottamaan aamua ja pakkausta.
Reissun viimeiset kelaukset
Lauantai 16.4.
Mökki siivottu ja vene valmiina lähtöönPeliä satamassa
Viimeisenä päivänä saimme nukkua pitkään, kello oli soimassa vasta puoli yhdeksältä. Aamutoimet teimme rauhassa ja tämän jälkeen edessä oli kamojen pakkaus ja mökin siivoaminen. Rauhassa tehtyjen hommien jälkeen pääsimme lähtemään noin puoli kahdeltatoista kohti Tukholmaa. Ajosää oli hyvä ja pääsimme satamaan hyvissä ajoin odottamaan laivaa, aika meni joutuisasti Liigan finaaleita katsellessa. Suomessa olemme sunnuntaiaamuna seitsemän aikoihin josta alkaa matka kohti Kuopiota.
Lukuja reissusta:
Bensat auto: 274l
Bensat vene: 420l
Kilometrit auto: 2043km
Keskikulutus: 13,4l/100km
Kilometrit vene: 635km
Tunnit vene: 99h
Mitalliset kalat: 23kpl
Vedimme reissusa AS:n ja VK:n huppuja, houkutuslevyjä oli käytössä paljon erilaisia ja itse en varmaan edes kaikkien merkkiä tietäisi. Kaloja tuli molemmilla hupuilla sekä levyn takaa että ilman, selviä ottopelejä ei päässyt syntymään vaan kaloja tuli tasaisesti. Myöskin painotuksen suhteen kaloja tuli monesta eri korosta, saimme reissun aikana myös takilat toimimaan hyvin ja niistäkin alkoi tulla hyvin kalaa. Sellainen tuntuma jäi että alamittainen kala ei yhtä herkästi iske takilaan, takiloilla saatujen kalojen keskipaino oli mukavan korkea.
Reissu oli omalta osaltani erittäin onnistunut ja täytti kaikki odotukset. Matkalta tuli paljon uusia elämyksiä ja kokemuksia joita ei voi rahassa mitata. Lisäksi tulee tutustuttua uistelijoihin eri puolelta suomea. Paljon vapaa-aikaa mökillä ei jäänyt koska pääsimme kelien puolesta vetämään pitkiä päiviä, unta tuli yössä keskimäärin viisi tuntia ja se alkoi näkyä reissun loppupuolella. Itsellä odottaakin heti maanantaina viikon kertausharjoitukset joten unen määrä ei todennäköisesti tule lisääntymään :)
Lopuksi vielä kuvia! Videokin reissusta on tulossa kunhan sen kiireiltäni kerkeän koostaa. (Kuvat saa isommaksi klikkaamalla)
Taas pikkuhiljaa talven vaihtuessa kevääksi alkaa tulla aika hakea vene talvisäilöstä. Siitä alkaakin sitten joka keväinen veneen laitto projekti. Jälleen tuntui, ettei paljoa laitettavaa olisi, mutta aikaa on saatu jälleen kerran kulumaan yllättävän paljon. Uusina laitteina veneeseen tulee tutka, vhf ja 3d-kaiku. Tutka ja vhf on hommattu turvallisuutta silmällä pitäen, reissujen suuntautuessa entistä isommille vesille ja kauden venyessä molemmista päistä. Asennusten valmistelu alkoi tutkalle sopivan kattotelineen tilauksella Matsomixilta, päätimme että laitamme samaan targaan tutkan kanssa myös vhf-antennin ja autopilotin point-1 kompassin. Pikkuhiljaa ilmojen lämmetessä ja tavaroiden saapuessa asennuksetkin pääsivät alkamaan, tuttuun tapaan posti hukkasi myös muutaman paketin matkan varrella mikä osaltaan venytti projektin valmistumista. Ensimmäisenä vuorossa oli targan sovitus katolle ja siihen tulevien laitteiden ruuvaus paikalleen.
Tutka paikallaan
Kaari meni paikalleen helposti ja sen jälkeen riitti että laitteet vain ruuvaa paikalleen, kaareen oli tehty valmiiksi alustat reikineen tarvittaville laitteille. Tämä nopeuttaa asennusta huomattavasti kun ei tarvitse erikseen alkaa porailemaan reikiä. Melkein jokaiseen laitteeseen alkaa olla nykyisin netistä saatavilla valmis template, jonka mukaan reiät voi tehdä, tämän avulla kaiteentekijä voi tehdä kaiken valmiiksi. Laitteiden kiinnityksen jälkeen oli vuorossa johtojen veto. Katolle piti vetää kompassin, tutkan ja vhf-antennin piuhat. Johtojen veto ja reititys alkaa mennä jo selkäytimestä, sitä on nimittäin vedetty aiemminkin, ja paljon. Tämän jälkeen olikin vain tarve kiinnittää laitteet ja niiden mukana tulleet boksit. Vhfn paikka löytyi pohdinnan jälkeen pulpetilta plotterin takaa, aivan ihanteellinen paikka ei ole mutta radioon pääsee kuitenkin kohtuu helposti käsiksi ja puhelinosa on helposti saatavilla. Toinen vaihtoehto olisi ollut laitteen kiinnittäminen kattoon mutta tämä olisi taas vaatinut enemmän johtojen vetoa ja epävarmuus kiinnityskohdan kestävyydestä sai valinnan kääntymään pulpettiin.
Vhf paikallaan
Laitteeseen pääsee tarpeeksi hyvin käsiksi
3d-kaikuluotaimen mukana tulee uusi anturi ja luotaimen keskusyksikkö. Anturi on ulkoisesti samanlainen kuin aiempi structurescan ja se menee samalle kiinnikkeelle. Kaiun keskusyksikkö on samaa kokoa kuin muutkin Lowrancen ”äly-yksiköt” kuten esimerkiksi pilotin Nac-boksi, boksin asennuksen yhteydessä päätimme laittaa kaikki asennukset yhdelle vanerille pulpetin etuseinää vasten. Vanerille tulivat autopilotin ja kaiun boksit, tutkan yksikkö ja nmea-verkon jakotukit.
Älyä vanerilla
Otimme myöskin projektiksi valmistaa irroitettavan yhtenäisen penkin apukuskin puolelle. Alunperin veneessä on apukuskilla oma jakkara ja sen takana pieni penkki sivuttain, tässä toteutuksessa takana olevan hartiatila jää aika pieniksi varsinkin pelastuspukujen ollessa päällä. Niinpä päätimme ottaa penkin pois kiskoilta ja alkaa kehitellä siihen tasaista ja yhtenäistä istuinta, tällä hetkellä penkki on prototyyppiasteella ja ulkonäkö ei ole silmiä hivelevä mutta se ajaa asiansa. Penkin vaneri löytyi viereisen busterin vanhasta lattialuukusta ja tämän päälle laitoimme finnfoamia ja vaahtomuovia. Tarkoitus olisi saada myös jonkinlainen kangas päälle, mutta saa nähdä millainen lopputulos meidän taidoilla tulee.
Penkit irroitettuina
Finnfoamin mallausta
Vanerin korotusta
Kankaan mallausta
Mukaan mahtui myös kaikkea muuta pientä näpertelyä ja laittoa. Vielä olisi tarkoitus asentaa taakse takatilan suihku, tämä olisit tarkoitus toteuttaa kiertovesipumpulla. Prototyyppiversio lähtee testiin Ruotsin reissulle ja tämän jälkeen katsotaan miten edetään.
Lämppärin paneeli siirtyi pulpettiin
Taakse tuli irroitteva syöttipöytä
Muutama uusi putki perään
Radio sai päivitystä
Kalastukseen ja erityisesti vetouisteluun ja sen ympärillä tapahtuvaan toimintaan keskittyvä blogi.
Pojat Koukussa 