Avainsana-arkisto: eagle

Kuhakunkku

Kuhakunkku oli totuttuun tapaan heinäkuun viimeinen viikonloppu. Itsellä on monena vuonna ollut tarkoituksen lähteä sinne ja nyt vihdoin pääsin. Tomi on käynyt jo pari edellistä vuotta vetämässä ja saanut ihan hyviä sijoituksiakin.

Photo 29.7.2016 8.43.39
Auto lähtökunnossa

Lähtö oli aamulla yhdeksän jälkeen Kuopiosta ja edellisen yön olin ollut totuttuun tapaan töissä. Aikaa piti olla varattuna reilusti ja lähtö perjantain esikisaan oli klo 14.

DCIM100GOPROGOPR3736.
Vene perässä ja matka alkanut

Vene auton perään ja kohti Paltamoa, ostokset teimme Kajaanista ja pitihän siellä vielä tehdä pakollinen stoppi Motonettiin josta saimme ostettua vihdoin uudet liput kelkkoihin. Mökillä olimme vene laskettuna noin puoli kahden aikaan joten kiirehän siinä taas tuli. Äkkiä veneellä kisakeskukseen ja pääsimme lähtemään kisaan noin vartin myöhässä. Keli oli aurinkoinen ja tyyni joten ainakin olosuhteen kalastajia varten olivat kunnossa.

 

Photo 29.7.2016 13.44.15
Matkalla kohti perjantain starttia

Perjantain esikisa oli yhden kalan kisa, eli suurin kuha tuotiin punnitukseen. Kisa-aika oli 14-20 joten tässä kerkesi hyvin harjoitella seuraavan päivän pääkisaan. Ajelimme Tomin edellisvuosien paikalle ja laitoimme kamat vetoon. Melkein heti laskettuamme oli jo alamitta kiinni, kilpailuissa kuhan alamitta on 48cm. Tästä muutama hetki eteenpäin ja veneen lattialla olikin jo 55cm kuha, tämä sai apinan pois selästä koska puntarille oli jo kala vietävänä. Tästä eteenpäin vetelimme vain pitkiä linjoja etsien mahdollisia kuhapaikkoja, muutamia tälläisiä löytyikin jopa kutoistärpin muodossa ja kalat olivat 45-50cm. Seuraavalle päivällä korot ja paikat olivat nyt kutakuinkin tiedossa. Isompaa kuhaa emme enää onnistuneet loppupäivästä löytämään ja sijoitus tuolla 55cm kuhalla oli 23/198.

Photo 29.7.2016 15.59.44
Perjantain kuha
Photo 30.7.2016 8.44.42
Lauantaiaamun tunnelmia mökkirannasta

Lauantaina oli pääkisan vuoro, kisa-aika oli 15-23 ja suurimman kuhan tuonut kruunataan Kuhakunkuksi. Perjantaista poiketen lauantaina tuotiin puntarille kaikki yli 48cm kuhat. Meidän suunnitelmamme oli selvä, ajettaisiin eilisille kuhapaikoille ja laitetaan samat setit pyytämään. Pari tuntia aloituspaikkaa ajettuamme emme olleet saaneet kuin yhden alamitan. Tämän jälkeen aloimme etsimään uutta korkoa mutta sekään ei tuottanut tulosta. Edessä oli paikan vaihto, tätä jatkuikin sitten loppukisan ajan emmekä onnistuneet saamaan yhtään mittakalaa puntarille. Juurikaan muuta kerrottavaa kisasta ei ole.

Kisajärjestelyt olivat onnistuneet ja paikalle tuli kaikkiaan 276 venekuntaa, toivotaan että ensi vuonna menee rikki maaginen kolmensadan raja! Me ainakin olemme tulossa uudestaan, kisatapahtuma oli erittäin mukava. Onnittelut myös voittajille kovasta suorituksesta! Tulokset löytyvät täältä.

Photo 30.7.2016 14.48.36
Lähtöä
Photo 30.7.2016 14.48.58
Lähtöä
Photo 30.7.2016 21.59.16
Tyhjänvetoa

Kokemuksia: 3D-luotain osa 2

Nyt kun olemme päässeet vähän vetämään myös haukea ja kuhaa niin myös 3D-kaiusta on tullut enemmän kokemusta. Hyödyt ainakin meidän kalastusta ajatellen ovat olleet suuremmat nyt kuhan uistelussa kuin lohen kalastuksessa. Toki myönnettävä on että painopiste on kuhan osalta suurempi, joten myös kokemusta ja käyttöä on sillä saralla on kertynyt hieman enemmän.

Suurin hyöty jonka laitteesta omaan kalastusmuotoomme ja kohteeseemme olemme saaneet laitteesta irti on varmaankin penkan löytyminen ja sen muodon havainnointi. Normaalilla kaikuluotaimella esim. 200Khz taajuuksilla ajeltaessa saat syvyystiedon ja kalakaaret pohjan läheltä, hyvinkin kapealta alueelta veneen alta. Kaikki mikä jää keilan ulkopuolelle, jää syvyystietokin saamatta. esimerkkinä 10m vedellä, et voi tietää paljonko on vettä 5 metrin päässä vasemmalla puolella venettä. Pohjan rakenne taas paljastuu paremmin kun siihen lisätään viistoluotaus, jolta erottuu kyllä rakenne, onko pohja kivikkoista, onko tukkeja tms struktuuria, joka sillä teknologialla on havaittavissa. Viisto paljastaa myös tippuuko pohja tai nouseeko ns. katve, eli vesi madaltuu, mutta tieto siitä että kuinka paljon, jää useuin arvailujen varaan. Viisto on mielestänmme aivin loistava apuväline, mutta koska sekään ei välttämättä enää riitä, on tilanne vietävä ”nextille levelille” eli 3D:llä tarkkaa faktaa pohjasta. Uistellessa käytämme sitä pääasiassa penkkojen muodon ja syvyyden vaihtelujen havainnoimiseen. Penkan suuntaisesti ajattaessa näkyy normaali kaiussa vain tasaista, 3D-kaiussa huomaat kallistukset myös sivusuunnassa. havainnointia helpottamaan on Lowrance onnistunut lisäämään uusimmilla laitepäivityksillään keilan leveyttä 3D-anturiin.

Kuvantarkka seuranta pohjanmuodoista kertoo myös keilan leveydet aina 10cm tarkkuudella kummallekin puolelle, johon vaikuttaa veden syvyys ja pohjan muodot. Alla olevassa kuvassa käy selkeästi ilmi, kuinka pohjanmuodot vaihtuvat vasemmalla ja oikealla puolella. Näin on helppoa todeta penkan jyrkkyys ja muoto, joka puolestaan auttaa valitsemaan parhaan mahdollisen ajolinjan kyseiseen penkkaan. Ennen katsoimme että veneen alla on sopivasti vettä kyseiselle painotukselle joka on käytössä ja matalan puolella olevat vieheet tökkivät pohjaa usein ja uistin menetyksiä tuli aivan turhaan, koska vettä saattoi olla oikeasti huomattavasti vähemmän kuin mitä oli oletettu, eikä näin ollen myöskään ollut edes välttämättä potentiaalista kalavettä. Nyt jos näemme näiltä ”perus kuhasyvyyksiltä”, eli noin 7-10m väliltä useamman kymmentä metriä sivulle penkan suuntaan, on meidän helppoa vaihtaa ajolinja sopivaksi tai nostaa hieman vauhtia painojen nostamiseksi irti pohjasta. Eli käytännössä siis tiedämme ”noin syvyyden” kelkan alla.

Kuvaa on mahdollista pyöritellä mieleiseen kuvakulmaan, josta on helppoa havaita mennyttä maastoa  ja syvyyttä sekä käännellä kuvaa kuin katsoisit sitä vaakatasosta. Zoomitasoa muuttamalla lähelle saat hyvinkin tarkat muodot näkymään. Uloimmilla zoomeille puolestaan on helppoa hahmottaa kokonaisuutta luodatulta alueelta.

3D-kaikuluotaus sopii oivasti myös heittokalastajalle, jolla on mahdollisuus pyöriä vielä paremmin pienellä alueella ja etsiä niitä pieniä syvyyden muutoksia pohjassa, jotka ovat potentiaalisia ottipaikkoja. Heittokalastajille on myöskin helpompi käyttää laitetta myös kalan etsimiseen. Uistelussakin se toki on mahdollista, etenkin jos kohdekala on lohi ja tarkoituksena on kartoittaa täkyparvia, mutta me emme koe sitä niin tärkeänä ominaisuutena juuri meille, vaan luotamme Airmarin TM150 -anturiin kalojen osalta.

Alla hieman kuvia laitteen ulosannista. Screenshotit napsittu iPadilla ja HDS 7 Gen3:lla

Väriteemat ovat 3D:ssä vaihdettavissa mieleisekseen. Aloitimme Sinertävällä teemalla, mutta siirryimme ruskeaan pohjaan, jonka totesimme miellyttävämmäksi silmälle ja kontrasteille.

 

Photo 12.6.2016 15.34.43
Kuvassa vene ajaa penkan suuntaisesti

Myöskin kivikasat ja pohjanrakenne tulevat hyvin esiin 3D:n avulla ja niiden avulla mahdollisten kalapaikkojen kartoittaminen onnistuu entistä helpommin. Tästä on varmasti vielä enemmän hyötyä heittokalastuksessa.

Photo 12.6.2016 11.17.15
Penkan reunaa ja kivikkoa, potentiaalinen hauki- ja kuhapaikka
Photo 4.7.2016 10.13.18
Normaalikaiku näyttää tasaista mutta 3d kertoo että ollaan penkan reunalla
shot040
Pohjassa oleva kaapeli ja sen painorenkaat
shot044
Jyrkkä penkan reuna

 

Nilsiä 3.7.2016

Kiireiden takia kisaan treenaaminen jäi melko laihaksi. Ehdimme kuitenkin käydä testaamassa pari paikkaa. Torstaina suuntasimme Ollukanselälle, josta parin tunnin vedolla löysimme useamman kuhan ja paikat vaikuttivat hyvältä. Perjantaina aikataulu oli vielä tiukempi ja ehdimme vesille vasta myöhään iltapäivällä. Kävimme kuitenkin nopeasti testaamassa Killonselkää, koska se oli lähellä. Se osottautui huonoksi kuhan suhteen ja saalis oli lähinnä alamittasia haukea, (alle 55cm) joten rajasimme nopeasti alueen pois.

Kisapäivä

Treenauksen johdosta vene oli jo valmiina Nilsiässä, joten saimme nukkua hieman pidempään, mutta kuitenkin perinteisesti edellisen yön töiden johdosta unet jäivät noin kolmeen tuntiin. Kun pääsimme Antin kanssa kisakeskukseen, oli Tomi jo valmiina paikalla ja hoitanut ilmottautumisen. Aiemmin kaudella huomasimme, että uistinkokoelmamme on päässyt toistuvan pohjaan jäämisen seurauksena hieman hupenemaan, niinpä Tomi toi tullessaan helpotusta asiaan uusien Isluren tuikkareiden muodossa.

Tarpeeseen tulleet uudet Tuikkarit
Tarpeeseen tulleet uudet Tuikkarit

Ollukanselälle kertyy kisakeskuksesta melkoinen matka, joten kävimme treenipäivinä luotaamassa oikoreittiä Killonselän kautta. Reitti oli paikoin kapea ja matala, mutta kuitenkin ajettava. Muutama muukin vene uskaltautui ajamaan samaa reittiä.

Kapeikko oikoreitillä.
Kapeikko oikoreitillä.

Treeneissä parhaiten tuntui toimivan kultainen väritys ja sitähän me perään laitoimmekin muutaman ärsykevärin kera. Syönti tuntui olevan kohdallaan, mutta tuntui että ensimmäisen tunnin aika sai kalastaa 15 alamittaa, ennenkö mitat täyttävä yksilö sattui kohdalle. Muokkasimme välillä painotusta ja vedimme hieman syvempää linjaa pysyen kuitenkin suunnilleen samoilla paikoilla, koska alueella tuntui kalaa olevan. Toivoimme luonnollisesti suurempaa kuhaa, mutta emme sitä tälläkertaa oikein löytäneet. moni kala oli rimaa hipoen mitat täyttävä ja alamittaisia kävi veneessä päivän aikana varmasti kymmeniä.

Tomi mittailemassa
Tomi mittailemassa

Sää oli päivän mittaan erittäin kirjava. Kisojen alkaessa, oli puolipilvinen ja tuulinen sää. Puolivälissä alkoi sataa ja sateen jälkeen tuuli lakkasi kokonaan. Ilma oli miellyttävä ja aallokkokin hävisi nopeasti, mutta tuulen myötä hävisivät myös kalat. Kilpailun loppupuolella kisa-aluetta alkoi lähestyä ukkosrintama. Kesken säädön saimme kunnon säikäytyksen kun salama löi aivan veneen viereen. Pamaus oli niin kova, että korvat menivät lukkoon ja ei ollut kaukana ettei kalsarit olisi menneet vaihtoon. Hetken mietimme kisan lopettamista kun huomasimme, että viereltä katosi pari venettä ukkosen seurauksena, mutta päätimme kuitenkin jäädä vielä yrittämään loppuun asti.

Tomi säätää, satoi tai paistoi.
Tomi säätää, satoi tai paistoi.

Veimme puntarille yhden hauen, sekä 8 kuhaa, joista 7 läpäisi mitan ja yksi jäi millin erolla pois tuloksesta. Tuloksena sija 21/48, joka oli luonnollisesti pettymys.

Viikon tauon aikana oli moottorin väliin ilmestynyt linnunpesä
Viikon tauon aikana oli moottorin väliin ilmestynyt linnunpesä

 

Pilkkikaikuluotaimen päivitys

Taas se alkaa, elektroniikan päivittäminen nimittäin. Tähän kierteeseen en taaskaan nähnyt joutuvani, mutta niin vain tapahtui. Rahaa näihin harrasteisiin saa menemään, mutta maksaahan se kaljakin.. Ja jos saan perustella hankintoja, niin muuttui pilkkiminen ainakin paljon mielekkäämmäksi!

 

Ensimmäisen pilkkikaikuluotaimen rakentelin itselleni aika tarkalleen vuosi sitten tammikuussa 2015. Tämä kaikuluotain oli tarkoitettu ”integroida” osaksi pilkkireppujakkaraa laittamalla isohkoon etutaskuun luotaimella varustettu muovikotelo, jossa kaikki luotaimeen liittyvä kulki kätevästi yhdessä läjässä ja sai purettua repusta irti muutamassa sekunnissa.

Ja mistä kaikki sai alkunsa?

Kuulin että serkkupoika oli ostanut Lowrance Elite-4x HDI laitteeseensa pilkkianturin ja aikoi asentaa sen pilkkireppuun. Tästä heräsi kiinnostukseni pilkkikaikua kohtaan. Etsin tietoa mitenkä laite toimii ja onko siitä niin suurta hyötyä kuin annetaan ymmärtää. Tietoa löytyi melko vähänlaisesti ja olin hieman skeptinen koko juttua kohtaan. Tästä noin 2 viikkoa eteenpäin lähdin käymään pilkillä serkkuni kanssa. Pilkkipaikoille päästyämme aloimme pilkkiä aivan kuten ennenkin, poikkeuksena se, että viereiseltä reiältä kuului jatkuvasti tietoa siitä, kuinka kalaa on alla. Kalaa nousikin aina kun sen kerrottiin tulevan kohdalle. Oma pilkkireiän ympäristö näytti huomattavasti kalpeammalta kuin naapurin. Viimeisen silauksen päätökselle rakentaa oma pilkkiluotain, oli se kun kalantulo omalta osalta lakkasi ja vieressä jatkui kuten ennenkin. En vain osannut uittaa viehettä oikealla korolla ja oikealla tavalla kalan lähestyessä sitä, että se olisi kiinnostunut iskemään.

Turhautumista kalattomuuteen lisäsi myös uteliaisuus käydä kurkkimassa olan ylitse luotaimen ruutua jossa kalaa vilisee ja kalaa myöskin nousee. Tästä hetkestä noin 5 tuntia eteenpäin sähköpostiini tuli tilausvahvistus, että pilkkianturisi on postitettu!

Ensimmäinen luotain tuli otettua veneestä. Laitteena oli useamman vuoden vanha Lowrance LMS-520C yhdistelmälaite 5″ näytöllä. Laitteessa oli tosin ulkoinen GPS-anturi, joten GPS:ää ei päässyt käyttämään. GPS:ää en tosin näe tarpeellisena kyseisessä laitteessa, koska Navionicsin tai muita vastaavia järvikarttasovelluksia puhelimeen on internet pullollaan ja kohtuullisen edullista korvausta vastaan vieläpä. Tämä kännykällä kartan katselu vieläpä säästää pilkkikaiun akkua, eikä painoa tarvitse akun muodossa kantaa extramäärää. Tämä komeus sai anturikseen  Lowrancen PTI-WBL -pilkkianturin ja virtaa laitteeseen syötti 7,2ah:n lyijyhyytelöakku. Kuvissa näkyvää oranssia nylonnarua näytin vedonpoistona ja korkeuden säätöön.

Vanhat näytöt tuppaa viemään vähän enemmän virtaa kuin nykyiset LED-taustavalaistut näytöt, jotenka kyseisen laitteen käyttöaika rajoittui noin 5-7h tienoille kelistä hieman riippuen.

Tämä pilkkireppu pääsee nyt tyttöystävän kannettavaksi ja oli aika rakentaa itselle uusi, nykyaikaisempi, kevyempi ja omaan käyttöön paremmin soveltuva ratkaisu.

Uuteen reppuun oli tarkoitus laittaa painoltaan hieman kevyempää rautaa kuin ennen, rautaa kun tuntui tosiaan edellinen laite olevan. Kaavailin ostavani itselleni uudempaa CHIRP-teknologiaa omaavan Lowrancen laitteen. Ensisijaisena vaihtoehtoja oli kyseisen valmistajan Elite-4X CHIRP -luotain, mutta kallistuin lopulta sen isoveljeen, Elite-5X CHIRP:iin.

Yleisimmät pilkkikaikuluotaimet joita järvellä näet lienevät juuri edellä mainitusta Lowrancen Elite-sarjasta. Syy merkin yleisyyteen varmastikin löytyy siitä, koska tähän merkkiin on helppo löytää pilkkianturi myös Suomesta. Sellaista hommatessa kannattaa muistaa,  tarkistaa anturin sopivuus käytettävään laitteeseen. Vaihtoehtoja pilkkiantureissa Lowrancella on kaksi, muutoin samat keskenään, mutta liitin on erilainen. Listaan vielä tarinan loppuun antureiden yhteensopivuudet eri malleihin.

Uuden kaikuluotaimen kanssa oli tarkoitus hommata myös uusi anturi ja akku, edellisten jäädessä toiseen reppuun. Sitten piti hankkia vielä se mihin se luotain oli tarkoitus asentaa!

Idea syntyi työaikana, kuinkas muutenkaan. Hyllyttelin kotimaisia Arteknon valmistamia uretaanisia Repakki -pilkkipönttöjä myyntiin ja perehdyttelin samalla itseäni tuotteen saloihin, silleen niinkuin perusteellisesti, kunnes lamppu syttyi. Muutaman päivän mielikuvaharjoittelun ja ideoinnin jälkeen tämä kyseinen pilkkipönttö löytyi omasta olohuoneesta ja asennus oli valmis alkamaan!

Samaan hengenvetoon oli hyvä hommata myös kaikki muu luotaimen asennukseen liittyvä oheistuote. Tässä vaiheessa sitten kokemuksen syvällä rintaäänellä vinkkinä, että ÄLÄ KÄYTÄ PIKALIIMAA uretaanin tai finnfoamin liimaamisessa. Siitä saa sitten aikaiseksi lähinnä sulaa mössöä, päänsäryn ja hyvän syyn ostaa uusi keittiönpöytä. Käytä Epoksia.

 

Ostoslista näytti hyvin pitkälti tältä:

-Repakki pilkkipönttö

-Lowrance Elite-5X CHIRP

-Lowrance PTI-WBL pilkkianturi

-7,2Ah Lyijyhyytelöakku

-Abiko-liittimet virtajohtoon

-Abiko- putkiliittimet sulakerasialle

-Nippusiteitä

-Epoksia

-RST-ruuveja ja muttereita tarpeen mukaan

-Muovinen pollari

-Tarranauhaa

-Vieherasia

ostoslista
Asennusta vaille valmista (Kuvassa vanha pilkkianturi)

 

Aloitetaan kokoonpanosta kertominen vaikka sillä, että tämä kannattaa tehdä jossain muualla kuin keittiön ruokapöydällä. Ja takaisin aiheeseen, homma pääsi alkamaan luotaimen jalan asennuksella. Siihen tarvittiin nopea summittainen mittaus ja 6mm poranterä. Tässä tapauksessa korkeus oli helppo määrittää, eli niin ylös kuin mahdollista, mahdollisimman keskelle mutta kuitenkin kalaluukun alapuolelle. Ruuveina m6 50mm RST-ruuvit, isohkot aluslevyt ettei mutterit uppoa uretaanipönttöön ja nyloc-mutterit päihin ettei varmasti löysty.

Seuraava vaihe oli laittaa teline anturille, johon oli tarkoitus kiinnittää anturin kaapeli. Tähän tarkoitukseen tuli keksittyä käyttöä muoviselle pollarille. Hetken mietittyäni sijoituskohtaa pollarille, totesin käytön olevat itselle helpointa oikealla kädellä ja ihan pöntön laidassa ettei luotain ole edessä kaapelia rullaillessa. Huomioitavaa on myös se, jos vettä tai lunta on jäällä, ettei kaapeli lillu edellämainituissa epämiellyttävyyksissä koko aikaa. Tuumasta toimeen ja pidempää pulttia metsästämään. Kiinnitys tapahtui 70mm pitkillä m6 RST-ruuveilla, jotka riittivät juuri ja juuri lävitse.

Idea tässä oli se että saan johdon rullattua kätevästi pois edestä kun sitä ei tarvita ja samalla myös saada anturikaapelin pituus säädettyä, että anturin korkeus on optimaalinen, eli juuri ja juuri jään kannen alle. Ja että miksi siihen korkeuteen? Liian syvällä uiva anturi näyttää syvyyden väärin, anturikeila on pohjan tasalla sitä kapeampi mitä lähempänä anturi on pohjaa, anturi roikkuu vapaana ja osoittaa kohti suoraan pohjaan, siima ei kierry niin herkästi anturin ympärille ja anturi ei ole pilkkireiässä kalan edessä. Tässä nyt muutamia havaintoja miksi tein näin.

 

Seuraavana to-do -listalle pääsi kaapeloinnit ja akun asennus. Ylläolevassa oikeanpuoleisessa kuvassa näy ilmi mistä toin virtajohdon pöntön sisälle. Johto mahtuu myös 6mm reiästä ILMAN liittimiä, paljaat johdot edellä. Tätä reikää ei kannata liian väljäksi tehdä ettei vesikepponen pääse yllättämään pöntössä.

Akulle tein oman pienen kotelon. Painopisteen vuoksi sijoitin akun sivusuunnassa aivan pöntön keskelle, mutta myös samalla vastapainoksi luotaimelle. Mittasin akun korkeuden, jätin hieman varaa liittimille ja leikkasin sopivat kappaleet katkoteräveitsellä finnfoam -levystä. Ensimmäisenä liimasin EPOKSILLA foamisen väliseinän pöntön pohjaan ja seinään kiinni, tämän jälkeen niputin ylimääräisen virtajohdon kiepille nippusiteitä apuna käyttäen pöntön nurkkaan johon jäi hieman tilaa niille. Kanneksi myös siivu foamia ja nurkkaan lisäkappale joka pitää akun ja myös kannen paikallaan.

Seuraavana vuorossa oli vieherasia ja kalapussin pidikkeet. Näihin kätevä apu löytyi liimattavasta tarranauhasta. Rasia sattui olemaan kooltaan sopiva sijoitettavaksi pöntön kannen sisäpintaan, jossa se ei ole edessä lainkaan, eikä myöskään vie tilaa vähäiseltä tavaratilalta, johon mahtuu muutama pystärivapa. Tarranauhaa ei kannata laittaa yhtään enempää kuin mitä kuvassa on, pysyy näilläkin ihan riittävän tiukasti vaikka rasia on täynnä tasureita.

DSC_0429
Kalapussi paikallaan

Loppusilaus tehty kalapussin muodossa. Enimmät kalan limat ja hajut pitäisi nyt jäädä pussiin ja näinollen  tarvittaessa kotoa saadaan myös lupa tuoda pönttö lämmittelemään sisätiloihin.

kalastuksen päätteeksi kalaluukku voidaan sulkea pöntön mukana tulleella irroitettavalla luukulla.

testausta
testausta tasurilla

Testireissulla tuli huomattua, että valtaosaltaan suunnitelmat pöntöstä meni nappiin. Uusi pönttö on huomattavasti lämpimämpi istua ja myöskin ergonomia on parempi istuinkorkeuden vuoksi. Miinusta ei oikein muualta löytynyt kuin vedessä lilluvista olkahihnojen remmeistä joissa alkoi loppupäivästä roikkua puudelin kokoiset lumipallot. Ongelma ratkaistiin seuraavalla reissulla niputtamalla remmit kiinni pöntön varsinaiseen kantohihnaan. Näyttö on minun makuuni tässä nyt riittävän lähellä ja näkyvyys pilkkireiälle on hyvä. Vavan käsittely on nyt helpompaa kun näyttö ei ole vavan edessä missään tilanteessa. Testireissu myös osoitti sen että laite ei vie virtaa juuri nimeksikään. Pidin laitetta kirkkaustasolla 6 käynnissä n. 6 tuntia ja mikäli virtapalkki pilkkitilassa ollessa pitää paikkansa, virtaa kului noin 20% akun maksimista. CHIRP-luotaimen kuva vaikuttaa myöskin erittäin selkeältä ja helpposäätöiseltä. Säädöt onnistuu tarvittaessa pikavalikon kautta muutamassa sekunnissa.

Listataan lopuksi myös antureiden soveltuvuuslista eri luotaimille.

386374
PTI-WSU

PTI-WSU:

Elite-3x, Elite-4 / 4x,  Elite-5 / 5x, Mark-4 / 4x, X-4, X-4 Pro, X-37

 

d41141-821135477_1_640
PTI-WBL

PTI-WBL:

Elite-ti 5, Elite-ti 7, Hook-4 / 4x, Elite-4 / 4x HDI, Elite-4 / 4x CHIRP, Elite-5 / 5x HDI, Elite-5 / 5x CHIRP, Elite-7 / 7x HDI, Elite-7 / 7x CHIRP, HDS-sarjojen kaikki mallit,  X-51, X-125, X-135, LCX ja LMS-sarjojen kaikki mallit

 

Huom, vastaavalla liittimellä olevat Eaglen luotaimet tukevat myös kyseisiä antureita.

kirjoitus hetkellä matka taittuu venekunnan kesken kohti helsinkiä ja  Venemessuja 2016!

Kireitä!

Veneen kiilloitusta

Keväällä katselimme veneemme haalistunutta pintaa ja ajattelimme, että sille pitäisi tehdä jotain. Emme ole edes kertaakaan vahanneet venettä, joten pinta oli todella huonossa ja karheassa kunnossa. Antti muisteli, että jupezkun blogissa oli kirjoitus veneen myllytyksestä ja suunitelmana oli tehdä sama käsittely eaglelle. Homma oli tarkoitus hoitaa mahdollisimman aikaisin keväällä, mutta sään ollessa kolea ja kiireiden, sekä kisareissujen takia toteutus jäi kesäkuun loppupuolelle.

Jupezkun blogista saimme käsityksen, että työn saisi hoidettu yhdessä tai max kahdessa päivässä, mutta onnistuimme tuhlaamaan siihen juhannuksineen ainakin viikon. Aikaisempaa kokemusta tämän kaltaisista jutuista meillä ei ollut, joten sekin varmaan osaltaan selittää kulutetun ajan. Aineina käytimme Fareclan G3 hiomatahnaa, sekä G10 viimeistelytahnaa ja laikkoina saman valmistajan pakettia, josta löytyy jämäkämpi laikka karkeammalle aineelle ja pehmeämpi viimeistelylle. Itse kiilloituskoneen hommasimme  kimpassa, koska käyttöä koneelle ei tämän projektin jälkeen hirveästi ole. Kaikki aineet ja tarvikkeet löytyivät Motonetin hyllystä ja ne olivat kohtuu hintaisia. Kallein ostoksista oli luonnollisesti kiilloituskone.

Antti työn touhussa
Antti työn touhussa

Teoriassa homma on simppeli: Pese vene huolellisesti ja puhdista pinttynyt lika liuotinaineilla, huuhtele. Levitä hiomatahnaa pienelle alueelle, suihkauta hieman vettä suihkepullosta, että hiomatahna ei polta pintaa ja sitten anna koneen laulaa pienillä kierroksilla. Toista sama hienommalla aineella ja lopuksi vedä vaha pintaan. Noh, meillähän homma ei sujunut aivan kuin tanssi. Ensimmäinen ongelma tuli vanhojen teippauksien poiston kanssa. Tehtaalla laitetut Eagle teippaukset tahtoivat olla melko tiukassa varsinkin toisella puolella venettä, johon ilmeisesti aurinko oli paistanut enemmän. Saimme teipit irti kuumentamalla niitä kuumailmapuhaltimella ja lastalla hankaamalla, mutta liimapinta jäi vielä veneen kylkeen kiinni. Mikään aine ei tuntunut tehoavan, joten lähdimme takaisin Motonetiin hankkimaan tarranpoisto-ainetta. Aineen piti sulattaa teipin liimapinta, mutta ainakaan meidän teippeihin se ei tepsinyt lainkaan. Uudestaan motonetiin ja asetonia tiskiin. Ajattelimme asetonin syövyttävän gelcoat pintaa, mutta ainakaan kiilloituksen jälkeen pinnassa ei ollut nähtävissä vaurioita.

Teippauksien poistoa kuumailmapuhaltimen kera.
Teippauksien poistoa kuumailmapuhaltimen kera.

Saatuamme edellisenä iltana vanhat tarrat pois, pääsimme itse myllytyksen kimppuun. Tai niinhän sitä luulisi, mutta ensimmäiset kompastuskivet olivat liian lyhyt puutarhaletku ja jatkoroikka. No, kauppaanhan siinä piti taas lähteä ja jatkaa sen jälkeen. Seuraavana oli vuorossa sade, jota tuli vähän väliä koko projektin ajan. Pieni sadehan ei tietenkään myllytystä haittaa, mutta sähkökoneiden takia hommat piti siksi aikaa lopettaa. Aluksi käytimme liikaa vettä ja tahnaa, joka kostautui roiskeena vapatelineisiin. suojasimme putkia hieman kelmulla, mutta emme kovin hyvin, koska huomasimme helpommaksi vain pestä ne jälkikäteen. Suojasimme kuitenkin törmäyslistat maalarinteipillä ja se oli virhe! Teippi nimittäin oli auringossa sulanut sen verran hyvin kiinni, että saamme irroitella liimapintaa varmaan vielä syksyllä. Ostimme myös varalle toisen purkin G3:a, mutta saimme vedettyä koko veneen yhdellä purkilla ja ainetta jäi vielä mukavasti ylikin.

Rapatessa roiskuu.
Rapatessa roiskuu.

Veneessä riittää epätasaista pintaa ja varsinkin alkuun homma eteni todella hitaasti jatkuvan huuhtelemisen ja pesemisen takia. Samalla itikat pistelivät jokaisesta paikasta missä vaan vähänkin näkyi paljasta ihoa. Jossain vaiheessa pohdinkin, että miksi pitikin aloittaa koko urakka. Tuloksia kuitenkin sai jo heti, koska vanha pinta oli todella huono ja siitä saikin lisää intoa jatkaa. Aikaa karkeamman G3 tahnan levitykseen kului meiltä kokonainen päivä pesuineen ja kauppareissuineen.

Hieman eroa ensimmäisen ajon jälkeen.
Hieman eroa ensimmäisen ajon jälkeen.

kolmantena päivänä oli G10 kiilloitusaineen vuoro. Homma alkoi jo sujumaan huomattavasti jouhevammin kuin edellisenä päivänä ja saimme aineen pintaan paljon parempaa tahtia kuin edellisenä päivänä. Mukavaksi työ ei ollu vielä yön aikana kuitenkaan muuttunut. Sadekuuroja tuli edelleen noin kerran tunnissa tahtia ja se hidasti jälleen työtä. G10:n ollessa pinnassa, oli seuraava vaihe vahaaminen, mutta siihen juhannus pääsi väliin, joten vene seisoi pihassa muutaman päivän.11647315_10205140532614365_255097435_n

Juhannuksesta palauduttua oli vahauksen aika. Samalla ajattelimme kiilloittaa myös moottorin kopan, josta tuli kyllä aivan uusi! Vahauksenkin kanssa kiusaksi tuli sade ja suuntasimme siksi aikaa Ikeaan. (kyllä, ikeaan.) Tarkoituksena oli ostaa pyyhkeitä veneeseen, koska ne tuntuivat olevan kaikki hävinnyt tai likaisia. Samalla matkaan tarttui kynnysmattoja, että saisimme pidettyä veneen lattiaa hieman puhtaampana. Vahan levitimme käsin, jonka jälkeen kiillotimme sen koneella ja kiilloituslaikalla. Vahauksen loputulokseen saattoi vaikuttaa kostea ilma, koska vaha ei meinannut kuivua kunnolla, mutta olimme kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen, koska lähtötilanne oli sen verran kehno.

Lopullista pintaa
Lopullista pintaa
oikealla kokeilu valmiista ja vasemmalla vanhaa pintaa.
oikealla kokeilu valmiista ja vasemmalla vanhaa pintaa.
Työasennot olivat välillä ergonomiset
Työasennot olivat välillä ergonomiset

Jos joku haluaa tämän käsittelyn toteuttaa omalle veneelleen, suosittelen varmaamaan aikaa ja suunnittelemaan homman kunnolla, niin ei tule samanlaista ruljanssia kuin meillä.

Lopuksi vielä hieman projektikuvia.

-Henri

Koppa käsittelyssä
Koppa käsittelyssä
Kiilloituslaikka vahalle
Kiilloituslaikka vahalle
Keskittyminen huipussaan
Keskittyminen huipussaan
Teippiä törmäyslistoihin. Tätä ei kannata tehdä!
Teippiä törmäyslistoihin. Tätä ei kannata tehdä!
Valmista pintaa
Valmista pintaa
Teemukin kävi jelppimässä
Teemukin kävi jelppimässä
Vanhojen tarrojen jäljet häipyivät melko hyvin!
Vanhojen tarrojen jäljet häipyivät melko hyvin!

Sähköjen uusimista

Edellisen yön töissä viettäneelle 8:45 herätys ei ollut mukava, eikä sängystä nousemista ainakaan helpottanut ulkona vallitseva kolea ja kostea ilma. Lähdön piti tapahtua klo 9, mutta meille hyvin tyypilliseen tapaan, tapahtui se vasta puoli tuntia myöhemmin. Heti alkajaisiksi kurvasimme motonetin pihaan ostamaan tarvikkeita. Jonkinlainen ostoslistakin varmaan oli olemassa, mutta silti saimme haahuiltua kaupassa reilun tunnin. Saatuamme tarvittavat liittimet, johdot ja öljyt suuntasimme pikaisen kahvinhakureissun jälkeen Siilinjärvelle veneen luo.

Kaupassa
Kaupassa

Tomi oli ajaut joensuusta aamutuimaan ja toi mukanaan syksyllä tilatut Islureen tuikkarit. Malttamattomina aloimme Antin kanssa ottamaan uistimia pois pakkauksistaan ja järjestelimme ne suoraan rasioihin. Täytyy kyllä sanoa, että värit näyttivät todella hyvältä ja himo päästä kalaan vaan kasvoi entisestään! Tomi olikin sillä aikaa ehtinyt jo hyttiin kartoittamaan sähköjä ja päivittelemään työn määrää.

Osa Tuikkareista
Osa Tuikkareista

Tarkoituksena oli uusia suurin osa veneen sähköistä, koska merkinnät, sekä liitokset olivat joiltain osin puutteelliset ja sekavat. Tämä johtunee laitteiden asteittaisesta lisäämisestä.
Ostimme kolme sulaketaulua ja merkkailimme tarroilla kunkin sulakkeen sitä mukaa kun saimme uudet johdot vedettyä. Homma kuulostaa yksinkertaiselta, todellisuudessa prosessiin kului aikaa tuntikaupalla. Samalla asensimme myös uusimman hankintamme, eli hummingbirdin 1198 luotaimen. Itse asennus sujui suht kivuttomasti olemassa olevien läpivientien ja antunrin kiinnityspaikan takia. Enemmän ongelmaa tuotti kahden luotaimen sovittaminen pulpettiin ilman, että ne estäisivät näkyvyyttä tai olisivat liian hankalasti käytettävissä. Lopulta kuitenkin löysimme mielestämme sopivimman ratkaisun.

Purkua
Purkua
Hieman sellkeyttä
Hieman sellkeyttä
Laitteet uusilla paikoillaan
Laitteet uusilla paikoillaan

Samalla kun muut taistelivat sähköjen kanssa, jäi allekirjoittaneen hommaksi moottori- ja peräöljyjen vaihto. Edellisillä öljyillä olikin ajettu jo jonkin aikaa, joten vaihto oli enemmän kuin paikallaan. Olen vaihtanut öljyjä autoihin ja moottoripyöriin, mutta perämoottoreiden suhteen olin vielä neitsyt. Tomin annettua pikaiset ohjeet peräöljyn vaihtoon, kävin toimeen. Moottorin alaosasta löytyi kolme talttakantaista ruuvia, joista yksi on korvausilmalle, toinen öljyn tasolle ja kolmas valutusta, sekä täyttöä varten. Saatuani ruuvit auki, lähti öljy hitaasti valumaan kohti astiaa. Öljyn väristä päätellen ne olisi pitäny vaihtaa jo aikaa sitten, mutta kuten sanotaan: parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ostimme motonetistä täyttöä varten tarkoitetun pumpun jonka pää sopi kierteiltään suoraan täyttöaukkoon ja tämä helpotti pumppaamista huomattavasti. öljyä piti pumpata sisään kunnes se alkoi tulemaan ulos ylemmästä tasoreijästä. ennen ruuvien takaisin laittoa pistin vielä uudet o-renkaat paikalleen ja homma oli valmis.

Tulevaisuudessa olisi tarkoitus kertoa hieman lisää uudesta kaikuluotaimesta, sekä perehtyä hieman Autochart ohjelmaan kunhan se vaan saapuu perille. Veneen pyrimme saamaan vesille tulevana viikonloppuna, joten toivottavasti saamme päivitystä vesiltäkin pian.

-Henri

Katsaus kauteen 2014

Blogin päivittäminen jäädessä viime vuodelta kokonaan, otetaan nyt pieni summaus edellisestä kaudesta.

Ensimmäisenä asiana haluaisin mainita allekirjoittaneen liittymisen uistelutiimiin ja tässä kohtaa pitäisi varmaan hieman raottaa taustoja. Olen ollut jo pienestä pitäen intohimoinen mökkikalastaja, mutta töiden lisääntyessä jäi kalastus vuosi vuodelta pienemmälle. Antin tunsin jo muutaman vuoden takaa, työskentelemme molemmat Dj-puolen hommissa ja tiesin hänen harrastavan vetouistelua, joten pyysin päästä joskus mukaan kallavedelle. Kesäkuussa aikataulut kohtasivat ja pian huomasinkin olevani jatkuvaan mukana. Opeteltavaa riitti, mutta kova innostus joudutti oppimaan.

Innokas kalamies
Innokas kalamies
Ensimmäiset kisani kävin Savonia Cupin Nilsiän osakilpailussa ja samassa minulle aukesi täysin uusi ulottuvuus kalastukseen kaiken sen jännityksen ja ”totisuuden” vuoksi. Menestys tosin oli vaihtelevaa ja välillä ketutti armottomasti, joten kisojen nurja puolikin tuli tutuksi. Positiivisen mielen omaavana olin kuitenkin tyytyväinen tuloksiin ja siihen, että edes ylipäätään pääsin kilpailemaan. Kauden kirkkaimpana saavutuksena mainittakoon Tomin sijoittuminen kolmanneksi kuhakunkussa! Sm-kisapaikka jäi täpärästi saamatta, mutta yritys oli kova viimeisiin kisoihin saakka. Kilometrejä kaudelle kertyikin karvan alle 2000 ja tunteja yli 300.

Keiteleen säätöä
Keiteleen säätöä
Koko heinäkuun saimme nauttia upeasta säästä ja pyrimme käymään kalassa aina kun työt ja menot sallivat. Eihän siinä paljoa tullut nukuttua, mutta kumman virkeänä jaksoi herätä kun tiesi pääsevänsä kalaan. Kesä vierähtikin nopeasti kalastellessa ja makkaraa paistellen. Syksyn tultua suuntasimme katseet lohen uisteluun ja suvakselle.

Vene parkissa * laavulla
Vene parkissa Tuomaansalon laavulla
Suvaksella tärppejä tuli vaihtelevasti. Joinakin päivinä jopa yli 6, mutta varsinkin loppusyksystä vedimme monena päivänä tyhjää. Aloitimme alkuun vaapuilla, mutta syksyn edetessä halusimme kokeilla raksin vetoa (olisiko siitä voinut johtua tämä tärppien vähyys loppua kohti?). Opimme kuitenkin paljon, vaikka välillä meinasikin sormet tippua kämmenistä kun säädimme täkyjen uintia.  Suurimmaksi arvokalaksi jäi 58cm taimen, mutta saadun kokemuksen määrä korvasi osittain pettymystä (olemattoman) saaliin suhteen. Vene pääsi säilytykseen marraskuun lopulla ja siitä lähtien on malttamattomana odotettu uutta kautta. Omat odotukseni tulevaan kauteen ovat korkeat ja aika näyttää miten äijien käy. Tätä kirjoittaessa vene on jo otettu pois säilytyksestä ja hieman uudistuksiakin tehty, niistä kirjoitammekin seuraavaksi. Lopuksi vielä pari kuvaa viime kaudesta. Lisää löytyy kuvat osiosta. Kuvia reissuilla tulee räpsittyä vähän liikaakin ja päivittelemme niitä parhaamme mukaan.

-Henri

Suvaksen antia. Nopea kuva ja takas uimaan.
Suvaksen antia. Nopea kuva ja takas uimaan.
Lohta lähdössä koittamaan. Kuva millibaarin laiturista Vehmersalmelta.
Lohta lähdössä koittamaan. Kuva millibaarin laiturista Vehmersalmelta.
 

Juhannus & MM-kisat
Juhannus & MM-kisat
Loppukevennyksenä vielä kuva kisareissun kuluttamasta kalamiehestä :)
Loppukevennyksenä vielä kuva kisareissun kuluttamasta kalamiehestä :)

Höytiäisen lohitreffit 2013 pt. 1 (19.-20.10)

Talvi yllättää niin autoilijat kuin veneilijätkin. Meidän tapauksessa se tarkoitti sitä että seurasimme säätiedotusta läpi perjantain. Tarkoitus oli ajaa Pajerolla vene perässä Antin kanssa Joensuuhun, heti kun saapuisin Kuopioon Turusta. Olin hieman ennen kuutta illalla Kuopiossa ja Antti tuli hakemaan minut Pajerolla josta haimme veneen Siilinjärveltä. Sää suosi niitä onnekkaita, joilla oli jo vaihdettu renkaat.. Keli pakastuisi iltaa myöten, mutta ajomatka sujui hyvin ja tiet pysyivät sulina suolauksen ansiosta. Majoituimme Tomin luona jossa hieman saunoimme ja pelasimme X-boxia. Maailmaa emme sentään parantaneet vaan mietimme hieman tulevia kisoja.

Photo 19.10.2013 8.52.08(1)
Vene valmiina laskuun

Herätys oli kuudelta Lauantaina ja tarkoitus oli päästä tunnin päästä suuntaamaan  kisoja  kohti Antin ja Tomin kanssa.  Nopea eväiden teko, aamukahvien keitto ja lämpimästi päälle. Keli oli 4-astetta pakkasen puolella ja tuulesta ei ollut tietoakaan. Saavuimme kisakeskukseen jossa jo oli Höytiäisen kalakerhon jäsen neuvomassa veneenlasku-paikkaa. Saimme myös ohjeistusta ilmottautumisen kanssa. Iso hatun nosto tästä.  Tällainen  toiminta helpottaa ja nopeuttaa toimia, varsinkaan jos kisat eivät ole jo ennestään tuttuja. Veneen laskua ei tarvinnut odotella kauaa ja ranta oli jo täynnä kisaveneitä kun laskimme omamme. Osallistujia kisoissa oli n.50-60 venekuntaa ja tämä hieman yllätti. Hieno asia että olimme näin runsaana ottamassa osaa vuoden viimeisimpiin kisoihin! Kisa-aika oli klo: 10-16 + 30 minuutin siirtymät ennen ja jälkeen kisojen. Vapakiintiö oli rajattu 10 vapaa venettä kohden ja alamitat olivat: järvitaimen 55cm sekä järvilohi 60cm.

Lähdimme rannasta kisojen alkaessa kohti Höytiäisen Eteläpäätä. Pelipaikat olivat jo hieman katsottuna Ipadistä ja merkattuina karttaan. Lumisade alkoi sankkana heti kisojen alkaessa ja vaihteli pitkin päivää. Näkyvyys oli rajallinen ja silmiä sai pitää auki verkkojen ja muiden uistelijoiden varalta. Vuorottelimme kisojen läpi kuskin penkillä ja kulutimme muutenkin penkkejä, sillä taimenen ja lohen uistelu on pääsääntöisesti odottelua. Tärppejä ei tule samaan tahtiin kuin esimerkiksi hauen ja kuhan uistelussa.  Laitoimme aloitukseen vaaput plaanareihin ja peltiä takiloihin, salakat unohtuivat jääkaappiin aamulla kiitos Tomin. Keli oli melko rauhallinen aamusta mutta koveni päivää kohden tuulen yltyessä 7-8m sekunnissa puuskittaiseen tuuleen. Uistelimme muutaman tunnin tuloksetta kiertäen eri syvyyskäyriä ja saarten ja karikkojen edustoja, joissa luulimme kalojen lymyilevän. Ensimäinen taimen tuli veneeseen kun kisat olivat noin puolivälissä. Ottivaappuna toimi musta-puna-hopea-hologrammi sävytteinen taimen vaappu.  Kala oli alamittainen 50cm+ merkattu taimen, joka pääsi nopean irroituksen jälkeen takaisin kasvamaan. Tavoite oli jo saavutettu, yksi kala veneeseen! Tästä hieman enemmän motivoituneina suuntasimme uusia paikkoja kohden puuskittaisessa tuulessa.

Kisojen loppuun oli n.2 tuntia, kunnes toinen taimen repäisi laukurin irti. Aloin kelaamaan kalaa ylös ja tämä tuntui hieman painavammalta. Syy selvisi Antin haavittua kalan. Taimen oli hakenut mukaansa toisen vavan siiman, jossa oli paino. Kala ei ollut kuin 50-senttinen ja leikattu, ja laskimme kalan varovaisesti jatkamaan kasvuaan. Uusi Cummingsin haavi varustettuna kumisella havaksella osoitti näppäryytensä tällaisessa kelissa jatkovartensa ansiosta. Sillä on erittäin nopea ja helppo haavita kalat, eivätkä ne sotkeudu havakseenkaan yhtä helposti kuin normaali havaksiseen haaviin. Nämä tärpit olivat päivän ainoita mutta positiivista oli saada lohikaloja veneeseen kaksin kappalein, vaikka koolla ei ollutkaan kehumista.

Päivän ainoaksi miinukseksi jäi veneen lämmitin joka temppuili vähän väliä.   Erittäin navakaksi yltynyt tuuli, jossa oli melko haastavaa kalastaa osoittautui haasteelliseksi myös. Näissä keleissä hyttivenettä  ja toimivaa lämmitintä osaa arvostaa, vaikka se ei ollutkaan tänään täysin yhteistyöhaluinen. Saa nähdä alkaako lämppäri toimimaan huomisessa revanssissa. Otimme lämppärin veneestä matkaan ja purimme sen kilpailun jälkeen Tomin luona atomeiksi. Puhdistimme palotilan ja vaihdoimme hehkutulpan. Lämppärin palotilasta löytyy kiva kikkare nokea ja muuta ryönää.. (imuri on nokea mustanaan, mutta tästä asiasta hysssss… )

Photo 19.10.2013 19.26.07
Leikkaa, liimaa, askartelepaskartele

Rantaan pääsimme n. 16.15 ja heitimme kisakortin järjestävälle taholle. Komeita kaloja jo roikkui köysissä punnitus paikalla ja iloisia saamamiehiä pyöri punnituspaikan ympärillä sekä viereisessä kahvilassa. Emme jääneet pyynnöistä huolimatta Lomakylään saunomaan vaan suuntasimme Motonetin kautta Tomin luokse, jossa oli tarkoitus syödä, saunoa ja levätä huomista koitosta varten. Jännitämme suuresti alkaako lämmitin toimia, koska huomenna sitä todella tarvitaan.

Photo 19.10.2013 11.28.25(1)
Vene laskun jälkeen ja mercury ensimmäisellä tulille..

– Teemu