Suvas 3.10.

Säätiedotus lupasi hyvää keliä ja pitkästä aikaa oli mahdollisuus lähteä kalaan, ketään kaveria en saanut houkuteltua mukaan joten matkaan oli lähdettävä yksin. Tästä olisi tulossa ensimmäinen reissu lohen perässä itsekseen. Aamulla kellon soidessa arvoin pitkään lähdenkö vai jäänkö nukkumaan, ajattelin että on sinne mentävä koska on tullut jo itselle luvattua. 

Näkymä ennen lähtöä

Edellinen yö oli ollut pakkasen puolella ja aamu valkeni tyynenä joten sumua oli jonkun verran, onneksi keväällä tuli hankittua tutka joten yksinkin uskaltaa lähteä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla koska syksyn aikana ei ollut vielä yhtään aiempaa lohitapahtumaa, mutta pääsisipähän ainakin omaan rauhaan nauttimaan kauniista säästä. Viime syksyn perusteella tänä vuonna mitalista kalaa pitäisi olla järvessä hyvin.. Olin käynyt edellisenä päivänä Hyvinkäältä tullessani koukkaamassa Svedulta täkyjä matkaan joten syötitkin pitäisi olla viimeisen päälle. Vetoon oli myös lähdössä ensimmäistä kertaa Ghostin plaanarit joista olin kuullut ennakkoon paljon kehuja. 

Plaanarit odottamassa kastettaan
Vene oli jo valmiiksi laiturissa joten kamat sai nopeasti yksinkin valmiiksi, noin viiden minuutin siirtymä ja ollaan jo pelipaikoille. Suunnilleen tunnin päästä olin saanut 12 vapaa viritettyä vetoon ja sitten alkoi jo perinteiseksi muodostunut odottelu. Lohikalan oli viimeksi nähnyt kaupan kylmäaltaan lisäksi huhtikuussa Vänernillä. 

Kohti pelipaikkoja

Vihdoin puoli kymmenen aikaan räikkä pärisi lupaavasti, leipä jäi pöydälle ja sisäkaarteen puoleinen vapa käteen. Kalalla tuntui olevan menohaluja ja heti alkuun siimaa lähti mukavasti rullalta. Kunhan kala pääsi vähän rauhoittumaan sain vavan takaräkkiin ja kerkesin siirtää takilat pois tieltä, tämän jälkeen kelaus pääsi taas jatkumaan. Kala tuli veneen vierelle nätisti mutta sitten alkoi taas jurottaminen, kerkesin napata haavin jo valmiiksi käden ulottuville. Hetken päästä kala alkoi tulla pintaan ja sain joten kuten kalan haaviin, olin vielä epähuomiossa ottanut pienempi kehäisen haavin käyttöön. Adrenaliini alkoi purkautua koska kala näytti olevan mitassa ja pitkästä aikaa Suvas oli antanut ruokakalan. 

Siinä se nyt on

Hetken aikaa kalaa irroteltua pääsin vihdoin mitalle, tarra on mittauksen kannalta vähän huonosti seinässä mutta sain kalalle pituutta 78-80cm. Menihän se mitta rikki ja reilusti. Apina oli vihdoin pudonnut selästä ja loppukauden lohihommat voi vetääkin ilman paineita mittakalasta. 


Kaiken häsellyksen jälkeen sain raksin uudestaan viriteltyä uimaan ja juuri kun olin laskemassa plaanaria alkoi saman puolen lähimmäinen pakittamaan. Nopeasti raivaamaan rojuja pois eestä ja vapa käteen, ilmeisesti olin liian hidas kun kala kerkesi jo lähteä muille teille. Loppupäivän saikin vedellä rauhassa ja nauttia auringosta, samasta lähimmästä plaanarista kävi näyttäytymässä vielä 50cm järväri joka jatkoi pirteänä uintia. 

Tästä päivästä sai taas lisää intoa syksyn uisteluihin ja lohikalajahtiin. 

– Antti 



Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s