Paluu juurille, niinkin voisi sanoa. Joensuussa tuli asuttua kahdeksan ensimmäistä vuotta ja myöhemmin sitten armeijan aikana. Ensimmäiset kosketukset kalastukseen on otettu Kuoringan vesillä. Tomilla oli kesälomat mukavasti aurinkoisessa lokakuussa, olimme sopineet jo aiemmin että sillon on päästävä lohen perään. Niinpä suuntasin veneen kanssa pitkästä aikaa kohti Höytiäistä, tarkoitus oli vetää kaksi pitkää päivää.
Valmiina lähtöön
Ajelin jo sunnuntai-iltana Joensuuhun jotta maanantaina pääsisimme aikaisin lähtemään. Kello soikin aamulla vaille kuusi ja eväiden teon jälkeen painelimme rantaan, kuopiosta ajeli vielä vahvistukseksi Jape. Laiturilla mittasimme tuuleksi noin 6m/S vaikka ennuste oli luvannut kolmea, no onneksi se ei estä vesille lähtöä. Vene vesille noin seitsemän aikaan ja siitä lyhyt siirtymä ja täyt uimaan, höytiäisellä on 10 vavan rajoitus joten sillä mennään. Aamupäivä on pilvinen mutta päivän mittaan sää alkaa tyyntymään ja selkenemään. Tapahtumat ovat pitkälti vain kuha tällejä, mittakuhaa tässä järvessä tuntuu olevan ja paljon. Päivän keskivaiheilla alamitta järväri käy pyörähtämässä veneen vierellä ja jatkaa uintiaan.
Tomi ja Jape pitämässä uimakoulua salakalle
Jatkoimme pyörimistä alueella ja lopulta odotus palkittiin, puoli viiden aikaan lähin plaanari alkoi pakittaa ja eikun vapa käteen. Kala ei paljoa vastaan laittanut ja se oli nopeasti haavissa, mittaa lohelle oli kertynyt 63cm ja painoa 2,8kg. Tämä antoi taas uskoa siihen että päivät kannattaa vetää loppuun asti.
Tomi ja kala
Loppupäivästä emme saaneet enää tapahtumia ja kuuden aikaan suuntasimme rantaan.
Maisemia rannasta
Tiistaina lähdimme Tomin kanssa kahdestaan Höytiäiselle, tarkoitus oli vetää eri aluetta kuin edellisenä päivänä. Päivän aikana emme saaneet muita kuin kuhatärppejä, tämä antaa aika hyvän kuvan järven kuhatilanteesta kun ne häiritsevät jo lohen uisteluakin. Olimme järvellä hämärästä hämärään mutta tällä kertaa jouduttiin tyytymään vain eväiden syöntiin.
Autotrolling ja takilat nuolevat pohjaa
Rannassa olimme pimeän aikaan ja veneen noston jälkeen lähdin kohti Kuopiota, matkalla jätin veneen Outokumpuun koska seuraavana päivänä oli vielä tarkoitus lähteä katsomaan Juojärvi Anan kanssa. Aiemmin olen käynyt järvellä vain uistelukisoissa ja ne ovat keskittyneet pohjoisosiin Tuusniemen päätyyn, järven eteläpää on enemmän lohien mieleen ja niillä alueilla ei ole tullut aiemmin käytyä.
Aamulla laskimme veneen Pitkälahdesta, satama oli hienon näköinen lukuisineen vene vajoineen ja ramppikin oli hyvä. Kamat kyytiin ja eikun kohti kartasta katsottuja oletettuja kalapaikkoja. Vehkeet saatiin vetoon ja tämän jälkeen alkoi taas odottelu, sumu toi omat haasteensa vieraalla järvellä ja verkkolippuja sai olla koko ajan tähystelemässä. Onneksi näihin ei ajettu.
Päivä tiivistettynä
Noin kymmenen aikaan räikkä pärisi ja lähintä plaanaria vieteen, ajattelin että nyt alkoi tämä reissu hyvin. No pianhan se selvisi että hauki siellä oli joka kiusasi meidän salakkaa. ei kuin kala irti ja huppu uudestaan pyytämään. Loppupäivän saimmekin seikkailla ilman tapahtumia, aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi uuden järven ansiosta, tänne pitää tulla kyllä vielä uudestaankin.
Säätiedotus lupasi hyvää keliä ja pitkästä aikaa oli mahdollisuus lähteä kalaan, ketään kaveria en saanut houkuteltua mukaan joten matkaan oli lähdettävä yksin. Tästä olisi tulossa ensimmäinen reissu lohen perässä itsekseen. Aamulla kellon soidessa arvoin pitkään lähdenkö vai jäänkö nukkumaan, ajattelin että on sinne mentävä koska on tullut jo itselle luvattua.
Näkymä ennen lähtöä
Edellinen yö oli ollut pakkasen puolella ja aamu valkeni tyynenä joten sumua oli jonkun verran, onneksi keväällä tuli hankittua tutka joten yksinkin uskaltaa lähteä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla koska syksyn aikana ei ollut vielä yhtään aiempaa lohitapahtumaa, mutta pääsisipähän ainakin omaan rauhaan nauttimaan kauniista säästä. Viime syksyn perusteella tänä vuonna mitalista kalaa pitäisi olla järvessä hyvin.. Olin käynyt edellisenä päivänä Hyvinkäältä tullessani koukkaamassa Svedulta täkyjä matkaan joten syötitkin pitäisi olla viimeisen päälle. Vetoon oli myös lähdössä ensimmäistä kertaa Ghostin plaanarit joista olin kuullut ennakkoon paljon kehuja.
Plaanarit odottamassa kastettaanVene oli jo valmiiksi laiturissa joten kamat sai nopeasti yksinkin valmiiksi, noin viiden minuutin siirtymä ja ollaan jo pelipaikoille. Suunnilleen tunnin päästä olin saanut 12 vapaa viritettyä vetoon ja sitten alkoi jo perinteiseksi muodostunut odottelu. Lohikalan oli viimeksi nähnyt kaupan kylmäaltaan lisäksi huhtikuussa Vänernillä.
Kohti pelipaikkoja
Vihdoin puoli kymmenen aikaan räikkä pärisi lupaavasti, leipä jäi pöydälle ja sisäkaarteen puoleinen vapa käteen. Kalalla tuntui olevan menohaluja ja heti alkuun siimaa lähti mukavasti rullalta. Kunhan kala pääsi vähän rauhoittumaan sain vavan takaräkkiin ja kerkesin siirtää takilat pois tieltä, tämän jälkeen kelaus pääsi taas jatkumaan. Kala tuli veneen vierelle nätisti mutta sitten alkoi taas jurottaminen, kerkesin napata haavin jo valmiiksi käden ulottuville. Hetken päästä kala alkoi tulla pintaan ja sain joten kuten kalan haaviin, olin vielä epähuomiossa ottanut pienempi kehäisen haavin käyttöön. Adrenaliini alkoi purkautua koska kala näytti olevan mitassa ja pitkästä aikaa Suvas oli antanut ruokakalan.
Siinä se nyt on
Hetken aikaa kalaa irroteltua pääsin vihdoin mitalle, tarra on mittauksen kannalta vähän huonosti seinässä mutta sain kalalle pituutta 78-80cm. Menihän se mitta rikki ja reilusti. Apina oli vihdoin pudonnut selästä ja loppukauden lohihommat voi vetääkin ilman paineita mittakalasta.
Kaiken häsellyksen jälkeen sain raksin uudestaan viriteltyä uimaan ja juuri kun olin laskemassa plaanaria alkoi saman puolen lähimmäinen pakittamaan. Nopeasti raivaamaan rojuja pois eestä ja vapa käteen, ilmeisesti olin liian hidas kun kala kerkesi jo lähteä muille teille. Loppupäivän saikin vedellä rauhassa ja nauttia auringosta, samasta lähimmästä plaanarista kävi näyttäytymässä vielä 50cm järväri joka jatkoi pirteänä uintia.
Tästä päivästä sai taas lisää intoa syksyn uisteluihin ja lohikalajahtiin.
Tänään koetti se päivä jota on odotettu syksystä lähtien, oli aika suunnata auton keula kohti Turun satamaa, siitä lautalla Tukholmaan, josta vielä ajo Spikeniin.
Vene pakattuna
Vene pakattuna
Allekirjoittaneelle reissu Ruotsiin oli ensimmäinen reissu ulkomaille kalan perässä, onnekseni pääsin venekunnan mukaan jolla on jo aiempaakin kokemusta kyseisestä järvestä. Jos on itse suunnittelemassa ekaa reissua ulkomaille kannattaa ainakin olla yhteydessä siellä jo käyneisiin ja parhaassa tapauksessa kysyä mukaan pääsyä. Tämä varmasti helpottaa paljon ja auttaa ottamaan huomioon asioita mitä reissussa tarvitsee.
Tien päälle pääsimme noin klo 12 lounaan jälkeen, matka sujui hyvin yhtä turbon hyytymistä lukuun ottamatta. Turun satamaan saavuimme puoli seitsemän aikoihin ja laivan lähtö oli klo 20.15. Aikaa jäi hyvin yli ja kerkesimme vielä katsoa liigan välieriä ennen laivaan nousua. Laivaan tultua suuntasimme syömään ja tax freen kautta nukkumaan. Päivän matkustaminen ja seuraavan aamun aikainen herätys sai kaikki aikasin hytteihin ja nukkumaan.
Laivan odottelua satamassaVene parkissa ja sähköt vedettynä pakastimeen
Torstai 7.4.
Herätyskello soi laivalla 5.30. Kamat kasaan, sängystä ylös ja autokannelle. Onneksi edellinen ilta ei mennyt kovin pitkäksi niin lähtö helpottui kummasti. Veneestä päästiin meidän tuurilla ulos toiseksi viimeisenä autona, tämän jälkeen matka meni sujuvasti.
Lähtö tukholmasta
Pakollisten taukojen lisäksi pysähdyttiin yhden kerran syömään, perillä mökillä olimme noin varttia vaille yhden aikoihin. Vene tyhjennettiin nopeasti ylimääräisistä tavaroista ja ursuitit kaivettiin kasseista, auto liikkeelle ja vene satamaan.
Majoitus meillä oli Spikenissä Lacko Strand nimisessä paikassa. Mökki oli aika karu mutta tilava, kaikki tarvittava kuitenkin löytyy eikä varmasti tuota ongelmia asua reilua viikkoa siinä. Veneen saimme suoraan oven eteen josta purku onnistua helposti ja nopeasti.
Veneen purkua
Polte päästä vesille oli kova ja tämä sai vauhtia liikkeisiin, vene rampilta veteen ja kone ekalla käyntiin. Viime syksyn vastoinkäymisten jälkeen kaikki näytti hyvältä. Kalastuskamat valmiiksi jo laiturissa ja tämän jälkeen kohti pelipaikkoja.
Matkalla paikoille
Heti kun isompi selkä pääsi aukeamaan niin kone hyytyi, nopea ihmettely ja syyksi ilmeni polttoaineen saanti.
Fiilikset kun kone saatu pakettiin
Tämän jälkeen alkoi tarkempi tutkiminen miksi kone ei saa polttoainetta, koppa auki ja se oli täynnä bensaa. Koneen päässä ollut vedeneroitin oli päässyt löystymään ja se oli fuskannut bensat kopan sisään, kone oli ollut huollossa ja vedeneroitin oli varmaan jäänyt kiristämättä kunnolla. Isolla selällä 10m/s tuulessa tämä ei ollut kovin mieluisa yllätys, ja kaiken lisäksi se että yksi kipinä koneesta olisi riittänyt sytyttämään koko veneen tuleen. No vihdoin puolen tunnin jälkeen saatiin kone käymään ja päätettiin että jatketaan kohti kalapaikkoja koska vika saatiin paikallistettua ja korjattua.
3d kaiun kuvaa
Kamat järveen ja uusien laitteiden ja asennusten ihmettely alkoi. Kolmen vartin uistelun jälkeen alkoi räikkä päristä ja keskimmäinen plaanari pakittamaan, sain ekan kelausvuoron ensikertalaisena joten keppi käteen ja kelaamaan.
Kala tuli suhteellisen helposti venen viereen ja haaviin, haavista löytyi 64cm taimen, kausi avattu ja mitallisella kalalla.
Kauden avaus kala, 64cm
Ensimmäinen puolikas päivä takana ja apina saatu pois selästä, tämä sai vähän fiilistä nostatettua. Kahden tunnin jälkeen ihmettelimme kun takilavapa alkoi väpättää, tietenkin kala oli heti ekana mielessä. Ja heti perään toinenkin takilavapa alkoi niiata! Tuplatärppi!!! No eihän se näin mennyt, sitten pakittaa plaanari ja toisesta takilasta katkeaa vaijeri, toinen takila jää jumiin ja siitä vaijeri poikki leikkureilla. Ihmettelimme minne takilat jäivät kiinni koska ne eivät olleet edes pohjan lähellä, 3 plaanaria lisää alkoi pakittaa joten loput kamat ylös, kone kiinni ja jääneiden siimojen perään. Siimojen päästä alkoi paljastua merkkaamaton pintaverkko jonka toisessa päässä oli paino. Verkosta oli jäljellä pelkästään ylänaru ja riekaleet. Kelasimme verkon veneeseen ja oman kaluston lisäksi saimme sieltä 6 levyä ja 8 huppua kumikaloineen. Oli siis tainnut joku muukin ajaa kalustonsa kiinni kyseiseen verkkoon. Verkon riekaleet kerättyämme kello olikin jo sen verran paljon, että oli hyvä lopettaa kalastus tältä päivältä. Verkko tuotiin satamaan ja se löysi nopeasti tiensä roskiin. Satamassa paikkasimme tappiot ja sidoimme uudet tapsit sekä takilan kuulat kiinni. Vene lukkoon ja mökille purkamaan tavarat ja syömään. Ensimmäiseen päivään riitti tapahtumia ja unta ei tarvinnut kauaa houkutella.
Verkko saatu rantaanLohdutuspalkinto
Perjantai 8.4.
Keli oli erittäin suotuisa
Aamulla kello soitti kuuden aikaan, yksi torkutus ja pakolla ylös. Tämän jälkeen päivän eväskeitot lämpeämään ja muut pakolliset aamutoimet ja sitten suunta veneelle. Veneellä olimme noin seitsemän aikoihin ja aloimme laittamaan venettä kalastus kuntoon. Siitä sitten suunta vesille ja vähän kauemmaksi kuin edellisenä päivänä, vetoon saimme kamat noin kahdeksan aikoihin. Vedenlämmöt olivat aika viileitä tällä paikalla ja muutaman ylivedon jälkeen aloimme valuttamaan kohti edellispäivän paikkoja, aloituspaikalta saimme yhden alamitan ja yksi kala karkasi. Matkalla kohti seuraavia paikkoja tuli lisää tärppejä, yhteensä matkan varrelta saimme vielä yhden mittakalan ja kolme alamittaa.
Päivän mittakala
Mitallinen lohi oli n.65cm ja yksi päästetyistä oli juuri 60cm mutta laitoimme sen jatkamaan matkaa, ensi keväänä saa luvan tulla uudestaan. Saimme myös reissun ensimmäisen kalan takilasta, nämä ovat yleensä olleet aika heikko kohta meillä lohen pyynnissä ja toivomme että se tulisi muuttumaan tässä reissun aikana. Puolenpäivän jälkeen kalan syönti loppui meidän osalta kuin seinään. Saimme vetää päivän puolipilvisessä ja melkein tyynessä kelissä, iltapäivää kohden tuuli vähän yltyi mutta pysyi kuitenkin kohtuullisena. Vapoja ylös kelatessa kauimmainen plaanari peruutti vähän matkaa mutta kala ei tarttunut kiinni, nälkää jäi erittäin paljon tuleville päiville.
Aurinko maistui Teemulle
Lauantai 9.4.
Edellisten päivien perusteella päätimme että lähdemme tänään vähän kauemmaksi kohti pienen puolen etelärantaa. Vedenlämmöt ovat olleet vielä sen verran alhaalla että kalat eivät ole vielä nousseet ns. kevät paikoille. Keli näytti aamulla hyvältä mutta edellisen yön tuulet olivat nostaneet mainingin joka oli vielä aamullakin kohtuu kova, jouduimmekin ajamaan hiljaa pelipaikoille ja matkaan tuhlautui melkein kaksinkertaisesti aikaa mitä oli suunniteltu. Lopulta pääsimme laskemaan vehkeet noin yhdeksän aikoihin. Ensimmäinen kala tarttui ”aamupalan aikaan”. Olimme juuri saaneet kaivettua ruisleivät esille kun oikean puolen toiseksi ulointa plaanaria vietiin. Nopea väsytys ja kala kyytiin, haavissa oli n.65cm lohi.
Vitosen ylityksen seuraus
Puolenpäivän aikoihin kyydissä oli jo kolme mitallista lohta. Paikan vaihto ja pitkä siirtymä näytti kannattaneen. Ennen reissua lupasin että otan yhden energiajuoman jos saadaan yli viiden kilon kala. Yhden aikoihin oikean puolen uloin plaanari alkoi pakittaa, noin viiden minuutin kuluttua haavissa oli reissun ensimmäinen viiden kilon ylitys. Oli aika korkata tölkki tämän kunniaksi. Tämän jälkeen saimme vielä hyvän mittakalan. Kaloja tuli tasaiseen tahtiin koko päivän joka sai pävän tuntumaan erittäin lyhyeltä. Ensimmäisen kerran alkoi tuntua että nyt alkoi alku kankeuksien jälkeen palaset loksahtelemaan kohdilleen ja kala löytymään.
Päivä päättyi siihen kun polttoaine loppui, meillä oli tätä varten mukana 25l varakanisteri jolla pääsemme lähtösatamaan takaisin. Menomatkan kova aallokko yllätti polttoaineen kulutuksellaan ja siksi se pääsikin loppumaan ennakoitua aiemmin. Päivän mittaan keli onneksi rauhoittua ja pääsimme ajamaan takaisinpäin hyvässä kelissä matkavauhtia ylläpitäen. Päivän saldoksi tuli viisi mittakala ja kaloja olisi saattanut tulla vielä enemmänkin jos ei olisi tarvinnut lähteä rantaan, mutta tämä ei jäänyt harmittamaan koska päivä oli jo erittäin onnistunut.
Päivän lopuksi lähdimme hakemaan Lidköpingistä bensaa ja samalla kävimme pitsalla. Tämä oli hyvä lopetus päivälle ja kaikki pääsivät hyvillä mielin nukkumaan.
Päivän saldoa
Sunnuntai 10.4.
Aamulla hirvet olivat jo meitä ennen liikkeellä
Jääriitteen läpi
Tänään päätettiin laittaa herätys tuntia aiemmin kuin edellisinä päivinä, kello oli soimassa viideltä. Kuuden aikaan olimme laiturilla ja aloimme laittaa venettä kuntoon. Pikkuhiljaa pääsimme lähtemaan ja keli oli aivan täydellinen, aurinko oli juuri noussut ja tuulta ei ollut nimeksikään. Pääsimme edelliseen päivään verrattuna ajamaan aivan tyynessä kelissä noin 30km siirtymän, edellisenä yönä oli ollut kylmää ja matkan varrella oli isoja jääriitelauttoja. Myöskin erittäin sankka sumu oli noussut järven päälle, nyt pääsimme ekan kerran testaamaan tutkaa tosi tilanteessa näkyvyyden ollessa noin 50 metriä.
Reilu puoli tuntia kamojen laskun jälkeen räikkä pärähti ensimmäisen kerran, ihan pläkässä kelissä toiseksi kauimmainen plaanari lähti pakittamaan. Kyytiin saatiin 68cm kala joten aloitus päivälle ei olisi voinut olla parempi. Tämä antoi uskoa siihen että kellon laittaminen aikaisin soimaan ei ole turhaa, ja kala on syönnillään heti aamusta lähtien.
Päivän saldo kaiken kaikkiaan 6 kalaa joista vain 68cm ja 78cm pönttöön huilaamaan. 64cm luonnonkala, 60cm lohi (kaikkia ei tarvitse vääntämällä ottaa) ja pari tirriä palautettiin tuottamaan mielihyvää myös tulevina vuosina.
Teemu ja kala
Maanantai 11.4.
Eilinen ilta venähti pitkäksi ja kosteaksi, joten nukuimme tunnin normaalia pidempään ja vesille päästiin noin puoli yhdeksän maissa. Satamassa moikat Nilsiän kaverille ja kohti uusia vesiä. Reilun tunnin uistelun jälkeen räikkä pärähti soimaan ja haavitettiin 64cm taimen. Seuraavaa kalaa odoteltiinkin sitten muutama tunti täysin tyynellä järvellä ja täysillä möllötävästä auringosta saatiin jokainen hankituksi vuoden ensimmäiset rusketusrajat, naamaan. Pienen väännön jälkeen kyytiin nousi 78cm taimen!
Juuso ja eväleikattu taimenLuonnontaimen lähdössä vapauteen
Seuraavana vuorossa oli pari alamitta taimenta sekä hauki, joiden tiimoilta luotto paikkaan kasvoi entisestään. Kahden aikaan päivästä alkoi lähin läppä ottaa hyppyjä ja räikkä laulaa! Noin 10 minuutin uskomattoman taistelun jälkeen haavitettiin upea, pikaisesti IKEAN pussissa punnittu, 7kg luonnotaimen! Huikea elämys! Tämän jälkeen hävisi kaikki paineet ja valuttiin pohjoisesta vaan satamaa kohti ja matkalla väsyteltiin vielä yksi alamittainen lohi. Todella hieno ja onnistunut päivä!
Keli oli erittäin hieno
Tiistai 12.4.
Aamulla olisi ollut taas skrapalle käyttöä
Aamulla kello soi kuudesta poiketen seitsemältä ja pidimme vähän pidemmän aamun, satamaan päästyä veneen nokka jälleen kohti Hindeniä. Keli oli jälleen melkein täydellinen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Siirtymä sujui nopeasti ja kamat saimme nopeasti laskettua vetoon. 16 minuutin jälkeen takilavapa alkoi väpättää, nopea siimanlaukaisu ja löysät pois. Väsytysvuorossa oleva kaveri vavan varteen ja eikun kelaamaan. Parin minuutin jälkeen kala oli kyydissä, haavista paljastui 3,5kg eväleikattu lohi, mukava aloitus nätille päivälle. Kaloja tuli tasaiseen tahtiin pitkin päivää ja mitallisia kertyi neljä kappaletta, taas onnistunut päivä Hindenillä ja tämä taas vaikeuttaa päätöksiä seuraavan päivän paikan suhteen.
Keli oli loistava koko päivän
Keskiviikko 13.4.
Tänään päätimme suunnata taas Hindenille koska edelliset kerrat ovat antaneet hyvin kalaa ja sääennusteet näyttivät siltä että viimeisinä päivinä ei enää päästäisi sinne. Aamulla kello soi viideltä ja aamutoimien jälkeen kohti satamaa, vene kuntoon ja nokka kohta vetoaluetta. Saimme kaksi Alamittaa aamupäivän aikana ja muilta tulleiden saamistietojen perusteella päätimme tehdä 30km siirtymän kohti Pålgrundenia., heti paikalle päästyä kaikilla oli fiilis että tästä otetaan se kala. Puolen tunnin jälkeen takilasta lähti, lyhyen taistelun jälkeen kyytiin tuli 84cm kala. Tästä noin vartti ja kyytiin 64cm kala. Tämä oli kaikkien ensimmäinen siirtymä lohenuistelussa ja tällä kertaa se onneksi toimi. Vähän jossiteltavaa jäi päivästä koska alunperin meidän piti jäädä lopetuspaikalle jo alunperin..
Päivän parempi kala
Torstai 14.4.
Tänään tulimme samoille paikoille mihin eilen lopetimme. Aamupäivästä tuulta oli jonkun verran ja laitoimme sivuille vain kolme plaanaria puolelleen ja takiloihin yhteensä neljä vapaa. Puolenpäivän aikaan keli alkoi jo rauhoittua ja saimme 4 plaanaria puolelleen vetoon. Hetken päästä lähimmäinen plaanari alkoi pakittamaan. vapa käteen ja kala irti. Jatkoimme pyörimistä alueelle, kolmen aikoihin lähimmäinen planari pakitti jälleen. Tällä kertaa kala pysyi kiinni ja kyytin tuli 5,3kg lohi. Päätimme jäädä loppupäiväksi pyörimään samalle alueelle. Viiden jälkeen takilavapa alkoi niiaamaan, nopeasti vapa käteen ja siima tiukalle. Pienen taistelun jälkeen kyytiin tuli 6,2kg taimen. Vaikka tapahtumia ei ollut paljoa niin kalojen koko korvasi tämän ja päivä oli erittäin onnistunut.
Päivän kalat
Perjantai 15.4.
Viimeinen vetopäivä alkoi tuulisena. Päätimme venyttää aamua ja kello soi seitsemältä eikä aamutoimissa pidetty kiirettä. Vetopaikoille päästyä maininkia oli jonkun verran mutta vetämään pystyi, tuulta oli noin 7m/s. Pystyimme silti vetämään päivän täydellä setillä eikä sotkujakaan tullut. Kalantulon kannalta päivä oli hiljainen, aamupäivän aikana takilasta tuli 58cm alamittainen lohi ja vähän ennen lopetusta yksi plaanareista pakitti kunnolla mutta kala irtosi heti. Viimeinen vetopäivä oli ainoa kun emme saaneet mitallista kalaa ja tämä jätti nälkää taas seuraavalle reissulle. Rantaan tultua nostimme veneen jo valmiiksi ylös ja vedimme sen mökin pihaan odottamaan aamua ja pakkausta.
Reissun viimeiset kelaukset
Lauantai 16.4.
Mökki siivottu ja vene valmiina lähtöönPeliä satamassa
Viimeisenä päivänä saimme nukkua pitkään, kello oli soimassa vasta puoli yhdeksältä. Aamutoimet teimme rauhassa ja tämän jälkeen edessä oli kamojen pakkaus ja mökin siivoaminen. Rauhassa tehtyjen hommien jälkeen pääsimme lähtemään noin puoli kahdeltatoista kohti Tukholmaa. Ajosää oli hyvä ja pääsimme satamaan hyvissä ajoin odottamaan laivaa, aika meni joutuisasti Liigan finaaleita katsellessa. Suomessa olemme sunnuntaiaamuna seitsemän aikoihin josta alkaa matka kohti Kuopiota.
Lukuja reissusta:
Bensat auto: 274l
Bensat vene: 420l
Kilometrit auto: 2043km
Keskikulutus: 13,4l/100km
Kilometrit vene: 635km
Tunnit vene: 99h
Mitalliset kalat: 23kpl
Vedimme reissusa AS:n ja VK:n huppuja, houkutuslevyjä oli käytössä paljon erilaisia ja itse en varmaan edes kaikkien merkkiä tietäisi. Kaloja tuli molemmilla hupuilla sekä levyn takaa että ilman, selviä ottopelejä ei päässyt syntymään vaan kaloja tuli tasaisesti. Myöskin painotuksen suhteen kaloja tuli monesta eri korosta, saimme reissun aikana myös takilat toimimaan hyvin ja niistäkin alkoi tulla hyvin kalaa. Sellainen tuntuma jäi että alamittainen kala ei yhtä herkästi iske takilaan, takiloilla saatujen kalojen keskipaino oli mukavan korkea.
Reissu oli omalta osaltani erittäin onnistunut ja täytti kaikki odotukset. Matkalta tuli paljon uusia elämyksiä ja kokemuksia joita ei voi rahassa mitata. Lisäksi tulee tutustuttua uistelijoihin eri puolelta suomea. Paljon vapaa-aikaa mökillä ei jäänyt koska pääsimme kelien puolesta vetämään pitkiä päiviä, unta tuli yössä keskimäärin viisi tuntia ja se alkoi näkyä reissun loppupuolella. Itsellä odottaakin heti maanantaina viikon kertausharjoitukset joten unen määrä ei todennäköisesti tule lisääntymään :)
Lopuksi vielä kuvia! Videokin reissusta on tulossa kunhan sen kiireiltäni kerkeän koostaa. (Kuvat saa isommaksi klikkaamalla)
Tälle syksylle on tullu täyteen 10 reissua Suvasvedellä järvilohen perässä ja on aika tehdä pientä yhteenvetoa.
Karjala-turnauksen seuraamista
Vetotunteja per reissu on tullut keskimäärin kahdeksan joten tälle syksylle kellumista suvaksen aalloilla on tullut noin 80h. Mittakalaa emme ole vielä kovasta yrityksestä huolimatta onnistuneet saamaan, joten todennäköisesti reissut tulevat vielä jatkumaan. Vedämme suvaksella Kukkarinselkää ja ainakin siellä n.50-55cm järvilohien kanta on ollut hyvä joten usko ensi syksyyn on kova. Lähes joka reissu on tullut useampia kyseisen kokoisia yksilöitä ja kaikki on saatu laskettua elinvoimaisina takaisin. Edellisistä syksyistä poiketen isoja täkylauttoja ei ole vielä kunnolla löytynyt. En tiedä johtuuko tämä uusista laitteista, jotka näyttävät eri tavalla, vai sitten ihan vain täkykalojen vähyydestä.
Välillä kelit ovat suosineetSuvaksen taimen, 4cm jäi puuttumaan
Muutaman ensimmäisen reissun vedimme vaappua ja niilläkin oli tapahtumia, mutta silti mielessä on ollut kokeilla jotain uutta. Monena syksynä on ollut niin että alussa kun vedet ovat vielä vähän lämpimämpiä vaaput toimivat hyvin ja sitten niiden kalastavuus pikkuhiljaa vähenee. Tänä syksynä oli mahdollista alkaa opetella raksikalastusta joka on ollut jo pitkään mielessä, niinpä viimeisimmät reissut on vedetty raksia.
Kelvanneen uinnin seuraus
Raksiuistelussa eniten varmaankin kiehtoo se kun saat tehdä jokaiseen yksilöllisen uinnin ja säätömahdollisuuksia on varmaan loputtomiin, sitten ku se kala iskee omaan virittämään uintiin niin se palkitsee vielä enemmän. Alkuun olemme ottaneet käyttöön AS:n ja VK:n huppuja ja niillä varmaankin jatkamme opettelua vielä pitkälle. Molempiin olemme olleet tyytyväisiä ja alussa olemme saaneet helposti silmää miellytäneet uinnit, myöskin kaloja on tullut tasaiseen tahtiin.
Joinakin aamuina saa hieman lämmitellä
Sitten vielä itse asiaan eli kalantuloon. Niinkuin aiemmin kirjoitin niin 50-55cm kaloja on ollut paljon liikenteessä. Tässä kohdin mittojen nosto näkyy positiivisella tavalla ja kalat saavat jatkaa kasvuaan, toivottavasti ensi syksyllä sitten huudattavat räikkää aivan eri tavalla.
Tutuksi tulleen kokoista
Toivonmukaan kaikki ovat myöskin noudattaneet lakia eikä kiusaus hyvästä ruokakalasta ole käynyt liian suureksi. Alkuun käytimme 5-50g painoja ja alamittaisia tuli oikeastaan joka syyvydestä, viimeisimmille reissuille olemme lisänneet painotusta hiukan mitallisten kalojen toivossa. Järjestään kaikissa tietoon tulleissa mittakaloissa painotusta on ollut yli 50g ja mieleen on tullutkin ollemmeko vetäneet koko alkusyksyn isompien kalojen yli. Muutamalla viime reissulla olemme laittaneet hieman enemmän painoa ja alamittaisia ei ole enää niin paljoa näkynyt, en tiedä johtuuko tämä painotuksesta vai ovatko kalat olleet muuten vaan suut kiinni, kuitenkin aiomme jatkaa myös muutaman isomman painon pitoa vedossa.
Takilat pyytämässä
Yksi ihmetyksen aihe ovat olleet takilat, emme ole saaneet vielä ainuttakaan lohikalaa takilasta. Jokaisella reisulla meillä on ollu vähintään neljä vapaa vedossa takiloissa mutta emme ole vielä yhtään lohikalatärppiä saaneet, muutaman kerran täkyä on käyty ihmettelemässä mutta siinä ovat kaikki tapahtumat olleet. Olemme testanneet lyhyet ja pitkät vaparit ja levyäkin on uitettu, syvyydet ovat olleet noin 4-14m. Tällä hetkellä tuntuu että takilat ovat vain turhaan vedossa, mutta pitää vielä jatkaa erilaisten yhdistelmien kokeilua sinne ja jatkaa ihmettelyä.
Luultavasti verkosta selvinnyt yksilö
Joka reissulla olemme myös nauhoitelleet karttoja, ja niitä on ladattu Insight Genesikseen. Sieltä voi ladata karttoja Lowrancen sitä tukeviin laitteisiin, ja tietokoneelta karttoja voi ihmetellä muuten vaan.
Kohti pimeyttä
Käykäähän vielä tykkäilemässä meistä myös Facebookissa niin saatte ajantasaisimmat päivitykset!
Kilpailukauden päätyttyä on aika laittaa hauki- ja kuhavehkeet sivuun ensi kauteen asti ja aloittaa punalihaisen jahtaaminen. Alkukaudesta on tarkoitus vetää vaappua ja myöhempään syksyyn mentäessä jatkaa raksikalastuksen opettelua. Aikaisempien vuosien perusteella vaaput ovat tuntuneet toimivan paremmin vielä vähän lämpimämmän veden aikana, mitä olemme vertailleet reissuja muiden venekuntien kanssa. Reissumme suuntautuvat pääasiassa Suvasvedelle mutta välillä saatetaan innostuksen mukaan käydä myös muilla lähialueen vesillä, aikataulujen yhteen sovittamisen takia tämä tuottaa aina aika paljon haastetta ja matkustamiseen kuluvan ylimääräisen ajan käyttää mieluummin kalastamiseen.
Tomi odottamassa tärppiä
Tänä syksynä olemme kerenneet käydä tekemässä kaksi reissua, molemmilla suurimmat kalat ovat olleet 52cm joten mitan makuun ei olla vielä päästy. Kalat ovat tulleet noin 40g puntin takaa HK-varman taimen vaappuihin ja molemmat ovat päässeet jatkamaan matkaa vahingoittumattomina. Viime syksynä emme saaneet kovista tunneista huolimatta yhtään mittakalaa siiman päähän joten tälle syksylle mitallinen kala olisi enemmän kuin tervetullut. Kokemus lohenuistelusta on vielä suhteellisen vähäistä joten pyrkimys päästä vesille opettelemaan on kova aina kun työt ja olosuhteet sen sallivat.
Hene ja ensimmäisen reissun 52cm
Uistelun aikana on ollut myös aikaa tutustua Navionicsin uuteen Sonarchat Live toimintoon. Meillä on ollut pitkään käytössä iPadissa Navionicsin karttaohjelma ja uusimpiin versioihin on ollut mahdollista yhdistää wlanin kautta kaikuluotain (lista yhteensopivista laitteista). HDS gen3 -sarjassa on sisäänrakennettu Wi-Fi lähetin jonka kautta padin saa yhdistettyä suoraan plotteriin ja tätä kautta karttaohjelma saa syvyystiedon. Tämän avulla Sonarchart nauhoittaa ja muodostaa karttakuvan luodatusta datasta suoraan alkuperäisen kartan päälle, luotausdata menee myös suoraan Navionicsille ja käsittelyn jälkeen tämä päätyy myös muihin Sonarchartteihin. Ohjelman käyttö on helppoa, jos padi on yhdistetty sitä tukevaan luotainlaitteeseen ja ohjelman asetuksista on laitettu live-ominaisuus päälle, ei tarvitse kuin käynnistää ohjelma niin nauhoitus alkaa samantien. Joka nauhoituksen alussa ohjelma kysyy oletko meri- vai järvialueella ja mahdollisen syvyyskorjauksen ja tiedot syötettyä ei tarvitse kuin ajaa ja kartta muodostuu itsestään.
Tällä hetkellä karttaa ei ole ollenkaan Lowrancen sisäruudulla
Aikaisemmin ongelmana on ollut se että nauhoitettu kartta on pitänyt olla erikseen näytöllä ja tämän lisäksi vielä Navionicsin oma kartta eri ikkunassa, tämä vie turhaa tilaa muutenkin jo rajallisesta näyttötilasta. Sonarchart Liven ansiosta luodattu data nauhoittuu Navionicsin päälle ja tämän johdosta ei tarvitse olla kuin yksi karttaikkuna auki. Padilla olevasta ohjelmasta saa valittua myös nauhoitetun datan läpinäkyvyyden, tämän avulla on helppo vertailla miten kartta muuttuu alkuperäiseen verrattuna. Luonnollisesti data tarkentuu koko ajan mitä enemmän ajaa ja parhaan mahdollisen lopputuloksen alueesta saa kun sama kohta on ajettu tiheästi eri suunnista. Jos luotausdata on jostain syystä epätarkkaa tai väärällä datalla, sen poistaminen onnistuu helposti itse karttaohjelmassa.
Luotaukset vs alkuperäinen
Ylläolevassa kuvassa näkyy vertailuna livenä tehty luotausjälki alkuperäisenä ja 50% läpinäkyvyydellä navionicsin kartan suhteen. Läpinäkyvyyttä käytettäessä huomaa hyvin erot alkuperäiseen ja mahdollisuudet mitä luotaaminen tuo. Nauhoituksen aina pyöriessä taustalla, parin kesän päästä kartat alkavat jo näyttää melko hyviltä :)
Aamulla pääsimme vihdoin lähtemään suvakselle kelien salliessa. Ennen veneelle menoa koukkkasimme Samfishingin kautta, josta haimme luvat sekä vähän salakoita. Tarkoituksenamme oli vetää vaappua sivuilla ja käyttää rakseja takiloissa. Itse raksien käyttö on vielä harjoitteluvaiheessa joten pidämme vielä vaaput mukana. Laiturille saapuessa keli näytti täydelliseltä, tuulta noin metri sekunnissa ja taivas oli pilvetön. Tavarat nopeasti veneen kyytiin ja irroitimme veneen laiturista. Päätimme ajaa suvakselle veneellä koska traileria ei ole vielä katsastettu ja käytännössä siirtymiseen menee vesiteitse sama aika. Alkumatkasta ajelimme hiljaa ja sidoimme vaaput kiinni ja tapsit rakseihin.
Vaappuja solmimassaKelissä ei valittamista
Noin puoli 12 saimme kamat vetoon ja raksitkin säädettyä joten kuten. Sivuille laitoimme painotusta 10-50g. Meidän lisäksemme selällä näkyi yksi vene joka ajeli samoja alueita. Noin 20 yli 1 Henen selityksen katkaisi räikän pärinä. Hene ei edes tajunnut miksi jätin jutun kuuntelemisen kesken kun olin jo vavassa kiinni. Kala oli ottanut kiinni kelkan lähimpään vapaan 50g painon takaa mutta ei ollut saanut siimaa laukaistua itsekseen. Kala kävi heti pinnassa ja luulimme sitä pieneksi mutta olimme kuitenkin innoissamme kauden ekasta tärpistä. Kalan tullessa haavimis etäisyydelle se olikin vähän isompi kuin alunperin luulimme. Itse haavitus onnistua hyvin ja kalan pituus näytti 62cm. Tämä tietysti nostatti fiiliksiä viime syksyn pettymysten jälkeen, jolloin tunteja tuli paljon mutta se mittakala jäi puuttumaan.
Päivän kala
Uistelimme vielä puoli viiteen asti mutta muita tapahtumia ei enää tullut. Se ei enää haitannut koska ruokakala oli jo saatu! Pois saimme ajella tyynessä ja aurinkoisessa kelissä. Vedenlämmöt olivat noin 3.2-3.8 astetta ja lämpimiä alueita ei ollut päässyt vielä muodostumaan kovien tuulten johdosta. Kauden avausreissu meni kuitenkin odotuksia paremmin ja tästä on hyvä jatkaa kautta. Suvakselle olisi tarkoitus lähteä uudestaan heti säiden ja töiden salliessa. – Antti
Blogin päivittäminen jäädessä viime vuodelta kokonaan, otetaan nyt pieni summaus edellisestä kaudesta.
Ensimmäisenä asiana haluaisin mainita allekirjoittaneen liittymisen uistelutiimiin ja tässä kohtaa pitäisi varmaan hieman raottaa taustoja. Olen ollut jo pienestä pitäen intohimoinen mökkikalastaja, mutta töiden lisääntyessä jäi kalastus vuosi vuodelta pienemmälle. Antin tunsin jo muutaman vuoden takaa, työskentelemme molemmat Dj-puolen hommissa ja tiesin hänen harrastavan vetouistelua, joten pyysin päästä joskus mukaan kallavedelle. Kesäkuussa aikataulut kohtasivat ja pian huomasinkin olevani jatkuvaan mukana. Opeteltavaa riitti, mutta kova innostus joudutti oppimaan.
Innokas kalamiesEnsimmäiset kisani kävin Savonia Cupin Nilsiän osakilpailussa ja samassa minulle aukesi täysin uusi ulottuvuus kalastukseen kaiken sen jännityksen ja ”totisuuden” vuoksi. Menestys tosin oli vaihtelevaa ja välillä ketutti armottomasti, joten kisojen nurja puolikin tuli tutuksi. Positiivisen mielen omaavana olin kuitenkin tyytyväinen tuloksiin ja siihen, että edes ylipäätään pääsin kilpailemaan. Kauden kirkkaimpana saavutuksena mainittakoon Tomin sijoittuminen kolmanneksi kuhakunkussa! Sm-kisapaikka jäi täpärästi saamatta, mutta yritys oli kova viimeisiin kisoihin saakka. Kilometrejä kaudelle kertyikin karvan alle 2000 ja tunteja yli 300.
Keiteleen säätöäKoko heinäkuun saimme nauttia upeasta säästä ja pyrimme käymään kalassa aina kun työt ja menot sallivat. Eihän siinä paljoa tullut nukuttua, mutta kumman virkeänä jaksoi herätä kun tiesi pääsevänsä kalaan. Kesä vierähtikin nopeasti kalastellessa ja makkaraa paistellen. Syksyn tultua suuntasimme katseet lohen uisteluun ja suvakselle.
Vene parkissa Tuomaansalon laavullaSuvaksella tärppejä tuli vaihtelevasti. Joinakin päivinä jopa yli 6, mutta varsinkin loppusyksystä vedimme monena päivänä tyhjää. Aloitimme alkuun vaapuilla, mutta syksyn edetessä halusimme kokeilla raksin vetoa (olisiko siitä voinut johtua tämä tärppien vähyys loppua kohti?). Opimme kuitenkin paljon, vaikka välillä meinasikin sormet tippua kämmenistä kun säädimme täkyjen uintia. Suurimmaksi arvokalaksi jäi 58cm taimen, mutta saadun kokemuksen määrä korvasi osittain pettymystä (olemattoman) saaliin suhteen. Vene pääsi säilytykseen marraskuun lopulla ja siitä lähtien on malttamattomana odotettu uutta kautta. Omat odotukseni tulevaan kauteen ovat korkeat ja aika näyttää miten äijien käy. Tätä kirjoittaessa vene on jo otettu pois säilytyksestä ja hieman uudistuksiakin tehty, niistä kirjoitammekin seuraavaksi. Lopuksi vielä pari kuvaa viime kaudesta. Lisää löytyy kuvat osiosta. Kuvia reissuilla tulee räpsittyä vähän liikaakin ja päivittelemme niitä parhaamme mukaan.
-Henri
Suvaksen antia. Nopea kuva ja takas uimaan.Lohta lähdössä koittamaan. Kuva millibaarin laiturista Vehmersalmelta.
Juhannus & MM-kisatLoppukevennyksenä vielä kuva kisareissun kuluttamasta kalamiehestä :)
Tuli mahdollisuus lähteä suvakselle kelien ja töiden salliessa joten mahdollisuus piti käyttää hyödyksi. Mukaan kaveriksi lähti isäni joka käy kalassa maksimissaan kerran vuodessa ja sekin vain veneessä istuen seurana.
Keli tosiaankin oli kohdillaan, pouta sää ja aamulla -5 astetta pakkasta eikä tuultakaan kuin 2 metriä sekunnissa. Tarkoitus oli lähteä 7 aikoihin mutta pienten vastoinkäymisten (veneen bensakorkki jäätynyt kiinni) jälkeen oltiin liikkeellä 8 aikaan. Kamat vesillä noin puoli 10 ja sitten vain odottelemaan. Ensimmäinen tärppi tuli noin vartin yli 11 ja katsoin että alamittanen on kiinni. Lähempää venettä kala innostui ja lähti riehumaan, noin 5 minuutin päästä kala kuitenkin haavissa ja mittaakin oli kertynyt (60cm/2,3kg). Kala oli oman alamitan ylittävä joten siitä otettiin ruokakala. Tämän jälkeen olikin helpottunut olo uistella ja pystyi keskittymään eväiden syöntiin :)
Ruokakala
Loppupäivän aikana veneessä kävi vielä 6 järväriä joista 2 oli 56-58cm ja kaikki jatkoivat uintiaan. Kala tuntui olevan hyvällä syönnillä ja tähän mennessä paras vetopäivä punalihaisen perässä ikinä. Kaloista 4kpl tuli vaappuun ja 3kpl peltiin. Pelti kalat tulivat takilasta ja vaaput olivat noin 1-4m vedessä. Selällä näkyi parhaimillaan 5 muuta venettä joten muitakin yrittäjiä näkyi olevan!
Seuraavana olisi vuorossa ne lohitreffit mistä on jo muutamaan otteeseen puhuttu. Ainoaa huolenaihetta aiheuttaa vain pajero jonka jarrut jarrut olivat hävinneet jonnekkin uistelun aikana :)
Taas oli aika vuoden ekalle suvasveen keikalle ja samalla ensimmäistä kertaa punalihaisen perässä. Suunnitelmana oli lähteä suoraan kun pääsen töistä. Joten aamu neljältä kotia ja nopea eväiden laitto ja viideltä Teemu tuli hakemaan ABC:n aamupalalle. Siitä sitten kävimme hakemassa veneen ja suuntasimme kohti Vehmersalmea. Perille pääsimme noin 7 aikaan ja aloimme virittelemään kamoja, perään laittaisimme vaappua. Sää oli pilvinen ja sadekuuroja oli luvattu, tietenkin ne tulivat juuri silloin kun laitoimme kamoja.
Vene valmiina laskuun
Noin kahdeksan aikaan saimme kamat laskettua ja aloimme kiertää ympäri Kukkarinselkää. Vedenlämmöt pyörivät 10,3-10,8 lowrance asteen välillä joten vielä on hieman liian lämmintä. Lähdimme haravoimaan syvyysaluetta 1-12m. Ensimmäinen kontakti kalaan oli noin 5 tunnin jälkeen, puolen kilon hauki. Jatkoimme pyörimistä ympäri selkää etsien muikkuparvia. Niitä löytyikin ihan kohtalaisesti mutta kalat loistivat poissaolollaan.
Puoli kuuden aikaan rupesimme kelailemaan kamoja ylös ja itsellä oli takana valvomista jo edellisaamu kymmenestä lähtien. Kun olimme saaneet puolet kamoista ylös niin räikkä pärähti ja luulin että se tuli Teemun takia mutta sitten huomasinkin että siellä oli kala kiinni. Kala tuli melko nopeasti ylös ja mittaa lohelle oli kertynyt 56cm. Kala sai jatkaa uintia ja tällä oli tämän kauden punalihaiset korkattu ja reissu pelastettu.
Seuraavana olisi vuorossa Höytiäisen lohitreffit ja siellä olisi tavoitteena saada edes yksi mittakala mutta sekin tulee varmaan olemaan tiukassa.
Taas on vuoro syksyn ensimmäisen jalokala uistelun. Starttasimme aamulla klo 6 Kuopiosta kohti suvasta. Päätimme ajella paikan päälle vesiteitä pitkin koska se tulee naapurimaan bensalla halvemmaksi kuin autolla meno. Matkaan lähdettiin hyvillä mielin ja odotukset olivat jo vähän nousseet huhuilla edellisviikon kalantulosta. Ilma oli hyvä, mieto tuuli ja ilmanlämpö +2. Suvakselle saavuimme vähän jälkeen 7 ja rupesimme laittamaan varusteita kuntoon.
Auringonnousu suvaksella
Vähän ennen kahdeksaa kamat oli vedossa ja rupesimme tutkimaan karttaa. Vedossa oli 14 vapaa joissa oli peltiä ja vaappuja, raksi touhujen opetteluun aika ei ole vielä riittänyt. Hetken aikaa uisteltuamme tulimme paikoille josta olimme kuulleet kalaa tulleen. Ei aikaakaan kun ensimmäinen järväri oli kiinni. Pituutta oli kertynyt 50cm ja kala jatkoi uintiaan. Tässä vaiheessa odotukset nousivat entisestään koska yksi jalokalatärppi on meille jo iso juttu. Hetken päästä laukesi yksi vapa ja kala näkyi ilmassa. Sen perusteella näytti jo että voisi olla otettavan kokoinen kala. Samaan aikaan laukesi toinen vapa jossa oli pienempi kala, Tomi kelasi tämän nopeasti pois edestä ja siellä oli taas n.50cm järväri. Toinen kala juroi vähän pidempään mutta tuli kohtuullisen herkästi veneen lähelle. Veneen lähellä kala sitten aloitti vähän spurttailemaan ja siinä oli pojat hauki ja kuha kokemuksella ihmeissään. Hetken päästä kala saatiin kuitenkin haavittua ja pistettiin meidän järväri enkka uusiksi, joka ei kovin vaikeaa ollut, 67cm/3,7kg. Tässä vaiheessa oltiin jo innoissaan ja reissun tavoite yli 60cm kalasta oli saavutettu. Ekaan tuntiin yksi otettava + 2 tärppiä. Päivä lopeteltiin noin puoli kolmen aikoihin ja saldoksi jäi yksi otettava + 9 (50-55cm) alamittaista. Todella onnistunut päivä meille vielä suhteellisen aloittelijoille tällä rintamalla. Huomenna sään salliessa uudelleen kohti suvasta mutta odotukset eivät ole enää ihan yhtä korkealla :)
– Antti
Antti + kala
Kalastukseen ja erityisesti vetouisteluun ja sen ympärillä tapahtuvaan toimintaan keskittyvä blogi.
Pojat Koukussa 