Streamaamisen myötä yhteydet järvellä ovat tulleet tärkeiksi. Full HD tason lähetys vaatii paljon lähetyskaistaa ja vakaata yhteyttä. Järvellä monesti meinaa olla katveita koska mastoja ei ihan joka saaressa ole ja tämän lähdimme metsästämään ratkaisua.
Taaempi antenni
Alkuun menimme ihan puhelimelta jaetulla yhteydellä mutta se on vähänkin syrjemmässä osoittautunut epävarmaksi. Kyselyiden ja kokemusten myötä päädyimme päivittämään veneeseen uudet 4g-antennit ja suosituksissa nousi esille Promarine. Alkuun oli tarkoitus laittaa vain yksi antenni mutta saimme yritykseltä hyvää konsultaatiota ja päädyimme kahden antennin, MIMO (Multiple Input, Multiple Output), ratkaisuun jonka pitäisi taata hyvät yhteydet. Antenneiksi valikoitui Promarinen Protac 5311:set, antennit ovat erittäin pienikokoiset mutta tehoa niissä pitäisi riittää. Tällä hetkellä antennit ovat suoraan asennettuna veneen katolle, mutta tarkoitus on teettää kesän kuluessa niille korotettavat telineet. Modeemina antenneille toimii Teltonikan RUT 240, joka meillä oli jo ennestään hommattu lähetyksiä varten. RUT 240 on Cat4 modeemi ja meille suositeltiin Cat6 modeemia mutta speksejä katsellessa erona oli vain sisääntulokaistan nopeus joka ei meidän tapauksessa ole niin tärkeä, lähtevä nopeus oli molemmissa sama joka merkitsee meille enemmän. Pitää kokemuksien myötä katsoa onko modeemin päivittämiselle tarvetta, tämän myötä saisi myös mahdollisuuden tupla sim-kortille joten silloin yhteyden ei pitäisi jäädä myöskään operaattorista kiinni!
Näiden päivitysten myötä yhteydet ei pitäisi olla enää meistä kiinni ja kaikkemme ollaan tehty jotta saataisiin teille hyvää lähetystä vesiltä. Päivitämme kokemuksia kesän kuluessa!
Tänä vuonna avautui mahdollisuus lähteä Bornholmin kisaan Lehtisen Anssin venekuntaan. Ajatus kimpassa kilpailuun lähdöstä sai alkunsa viime kevään Ahvenanmaan reissulta jossa olimme samaan aikaa omilla veneillämme. Tämä ajatus konkretisoitui alkuvuodesta.
Kohti Bornholmia
Reissuun meitä oli lähdössä neljä henkilöä, Anssi, Eetu, Tomi ja Antti. Mietimme aikamme vapaiden järjestelyä reissua varten ja päädyimme siihen että Anssi ja Eetu menee veneen kanssa edeltä kilpailua edeltävän viikon torstaina ja me tulimme lentämällä perässä maanantaiksi. Paluumatka kilpailujen jälkeen tehtiin käänteisesti ja me (Antti ja Tomi) tulimme autolla pois vene perässä muiden lentäessä sunnuntain aamukoneella Helsinkiin.
Lähdimme itse ajamaan sunnuntai-iltana kohti Helsinki-Vantaata, josta maanantai aamuna lensimme Kööpenhaminan kautta Rönneen. Puolen päivän aikaan olimme perillä jossa meitä odotti taksi, joka vei meidät suoraan majoitukseen. Äärimmäisen pikaisen kamojen vaihdon jälkeen suuntasimme vesille. Tähän mennessä kelit olivat olleet hyviä mutta toimme ilmeisesti tullessa tuulen mukanamme. Anssi ja Eetu olivat jo aikaisin aamulla painelleet ulapalle saaden muutaman lohen kyytiin saakka ennen kuin noutivat meidät rannasta puolen päivän jälkeen. Tämän meille ensimmäisen päivän aluksi suuntasimme Haslesta pohjoiseen Davis bankin tienoille. Lopettelimme kalastuksen hyvissä ajoin tuulen alkaessa yltyä reippaasti. Päivän ainoaksi tapahtumaksi jäi yksi lähtö joka tosin irtosi nopeasti tärpin jälkeen. Tiistaina tuuli jatkoi yltymistään ja lukemat meni kirkkaasti yli 10m/s ja päivä menikin kalustoa huoltaessa, terassilla sotasuunnitelmia juonien, ja virvokkeita nauttien.
Ensimmäinen kala jatkoi matkaansa
Keskiviikon piti olla ensimmäinen virallinen kilpailupäivä mutta se jouduttiin perumaan jo hyvissä ajoin tuuliennusteen takia. Puolenpäivän aikaan kuitenkin järjestettiin kipparikokous jossa kerrottiin vähän tulevien kilpailupäivien suuntaviivoista. Vaikka kilpailu peruttiin lähdimme iltapäiväksi kalaan tuulen alettua heikkenemään iltaa kohden. Suuntasimme majoituksemme, eli Hasslen, eteen penkoille vetämään. Tässä vaiheessa iltaa keli oli jo ihan siedettävä ja pääsimme vielä hiomaan vieraassa veneessä toimimista ennen kisan alkua. Alkuillasta saimme noin 4-5 tunnin treenisession aikana kaksi n. 6-7kg kalaa joten pääsimme myös treenaamaan kalan ylösottoa.
Torstaina koitti ensimmäinen kilpailu aamu. Olimme tuulen takia joutuneet lykkäämään veneen vientiä saaren toiselle puolelle Tejnin satamaan kilpailukeskukseen joten hieman suunniteltua aikaisemmin jouduttiin starttaamaan päivään, sillä veneen oli oltava kilpailusatamassa viimeistään klo 6:00 ja matkaa oli noin 40km siirtää vene ajaen. Itse kilpailun startti jännitti koko venekuntaa suunnattomasti, olihan meillä vakaa suunnitelma ampua itsemme viivalta liikkeelle kanuunan pamahdettua letkan kärkenä. Oman lisämausteensa tuo 420 venettä ja reippaahko maininki edellispäivän tuulista. Harvoin tulee kisaan startattua siten että kuvausryhmän helikopteri lentää veneen edessä 10m korkeudessa poikittain kuvaten lähtöä. Hieno pätkä tästä löytyikin telkkarista lähettettynä.
Veneet lähtöviivalla
Suuntasimme ensimmäiseen kisapäivään Simrishamnin suuntaan olettaen että sinne ei tule kauheaa ruuhkaa ja että olisimme siellä ensimmäisten joukossa. Ennen yhdeksää meillä oli ensimmäinen n. 6kg lohi kyydissä ja hetki sen jälkeen taipui seuraava vapa. Tämä veijari ei kuitenkaan pysynyt muutamaa sekuntia pidempään siiman jatkeena. Jatkoimme saman alueen pyörimistä tiiviisti kaiussa näkyvien vahvojen lohipiirtojen myötä joita oli todella runsaasti. Onnistuimme kuitenkin loppupäivän väistelemään lohia ja tulokseksi jäi yksi kala.
Tuplatärppi
Toisena kisapäivänä suuntasimme samoille alueille kuin ensimmäisenäkin päivänä. Meillä oli tiedossa että paikalla liikkuu hyvin kalaa mutta ihan ne isoimmat olivat loistaneet poissa olollaan. Keli oli pilvetön mutta maininkia oli vielä jonkun verran jäljellä. Saimme laskettua vehkeet rauhassa vetoon ja muutaman tunnin jälkeen alkoi ensimmäinen räikkä huutamaan. Kyytiin taas tuttu noin 6-7kg lohi. Tästä taas hetken uisteltuamme räikkä huuti uudestaan, nyt siiman päässä oli hieman vauraampi yksilö ja ensimmäinen yli 10kg kisakala oli kyydissä. Olimme Tomin kanssa ottamassa kuvaa kalasta kun räikkä huuti taas uudestaan, nyt kala ei pysynyt kiinni mutta heti tämän jälkeen lähtikin sitten tuplat. Näistä saimme molemmat kyytin ja kalat olivat sitä totuttua 6-8kg luokkaa. Puntarille saa kisassa viedä neljä kalaa joten meillä oli nyt täysi lappu jo kasassa. Tämän jälkeen alkoi sitten isompien kalojen etsiminen. Otimme hieman linjaa sivuun ja lähtöpaikkaa kohti eikä aikaakaan kun räikkä pärähti seuraavan kerran. Vajaan seiskan lohi kyytiin jolla tulos hieman koheni. Seuraava ja samalla päivän viimeinen sekä samalla isoin kalamme aiheutti jonkun asteista naurunremakkaa ajoituksellaan. Pojat oli pitkin päivää puhuneet puuttuvasta kiintiö ”reissulehmästä”, eli vauraammasta lohesta joka sattuu joka reissulle. Tämän ajoitus ei olisi voinut sattua paremmin. Anssi katkaisi hetken kestäneen hiljaisuuden karjaisemalla kutsuhuudon lohelle ”Nyt se lehmä!” Ja samalla sekunnilla lähimmäistä plaanaria vietiin kunnolla. Hetken tappelun jälkeen veneeseen kammettiin 12kg+ lohi. Hieno lopetus hienolle päivälle. Kappalemäärässäkin mitattua paras lohipäivä mitä meille on koskaan sattunut. Onneksemme tällainen sattui kilpailussa ja päivän kilpailusijoitus oli loistava.
2. kisapäivä 5/420
Viimeinen kisapäivä typistettiin sään takia, lähtöä aikaistettiin alkamaan jo 5.30 ja rannassa piti olla klo 11. Lähdimme taas kohti Simristä vaikka matkoihin menee paljon aikaa suhteessa kalastukseen. Teimme päätöksen pudottaa vehkeet vetoon eilisillä lopetuspaikoilla ja niillä olikin tosi hyvin piirtoja kaiussa. Tunnin jälkeen emme olleet saaneet kontaktia kaloihin joten lähdimme valumaan kohti toisia edellisen päivän ottipisteitä. Samoihin aikoihin alkoi nostaa sumua joka pisti kalojen suun kiinni. Puolisen tuntia ennen loppua takilasta lähti tuplatärppi joista toisen saimme ylös. Kala oli n. 7kg, näin saimme jokaisena päivänä kalaa puntarille. Pientä jossiteltavaa jäi aloituspaikan suhteen mutta se kuuluu lajiin ja antaa taas eväitä tulevaan. Myöhemmin kuulimme että Team Jackpot oli vetänyt hurjan aamun näiltä meidän toisilta pisteiltä ja tulimme itse vähän myöhässä niille, jolloin syöntipiikki oli jo ohitse. Pääsimme myös todistamaan Ruotsin merivartioston toimintaa kilpailun viimeisen uistelutunnin alkaessa ja heidän kanssa asioita selviessä ajauduimme reilusti ulos meidän ottipisteiltä ja ennen kilpailun loppua emme enää niille ehtineet takaisin. Hyvä että valvonta pelaa, mutta hieman harmitti se että kilpailunumerolla olevia veneitä tarkastellaan kesken kilpailun. Mutta siitäkin huolimatta kalaa on vietävä puntariin tänäänkin, tavoite täytetty!
Kisan jälkeen pakkailimme loput tavarat ja suuntasimme lautalle kohti Ystadia. Majoituimme mukavassa maalaishotellissa Malmön ja Ystadin välissä ja aamulla olimme taas pirteinä jatkamassa matkaa. Sunnuntaipäivä menikin sitten ajellessa Ruotsin läpi ja illalla nousimme lauttaan kohti Turkua. Malmö – Tukholma väli on erittäin mukava tie ajaa eikä matka tuntunut läheskään niin pitkältä. Maanantai meni vielä mukavasti autossa istuen ja lopulta illalla sai purkaa tavarat ja suunnata kohti omaa sänkyä. Pisin venekunnan jäsenen kotimatka autolla hätyytteli 1800 kilometriä joten unta ei tarvinnut kauaa odotella.
Kokonaissijoitus 36/420, Paras päivä 5/420. Onnittelut Kolsille ja tiimille kisan voitosta ja muille Suomalaisille venekunnille kovista suorituksista!
Auton vaihdon myötä tuli ajankohtaiseksi soittimen päivitys. Auton vakiomankkaan ei saanut liitettyä kiinni mitään ulkopuolista lähdettä, joka nykyaikana on melkein välttämättömyys. Soittimia selaillessa valinta osui Erisinin valmistamaan androidpohjaiseen kosketusnäytölliseen soittimeen. Erisinillä on valmiiksi Touaregiin tehty soitin ja android pohjaisena siihen voi play-kaupasta ladata haluamiaan sovelluksia, esimerkiksi Spotifyn saa ladattua suoraan soittimeen. Tämän lisäksi siitä löytyy mm. bluetooth, dvd soitin, usb ja liittimiä reilusti. Jo edellisen auton kohdalla oli mielessä asentaa peruutuskamera ja nyt sitten päätin toteuttaa sen. Kameraksi valikoitui ”kiina” mallinen, rekisterikilven valon paikalle asennettava kamera, kamera tuli posteineen maksamaan 15e joten isosta sijoituksesta ei ollut kyse.
Kamera ja valo
Kameran toimituksessa meni noin pari viikkoa ja sen saavuttua alkoikin sitten asennus.
Verhoilujen purkamista
Suurin homma asennuksessa on videopiuhan vetäminen kameralta soittimelle, myös langattomia malleja on olemassa mutta pysyin itse vielä langallisessa varmemman toiminnan toivossa. Kamerassa on myös valo rekisterikilvelle, joten siihen piti saada sähköt kilven valolle ja kameralle. Kilven valon sähköt ryöstimme suoraan entisen valon sähköistä ja kameralle tulevan virran peruutusvalon johdosta, näin ollen kamera menee päälle samalla kun vaihteen vaihtaa pakille. Asennukseen meni aikaa noin pari tuntia ja suurin osa ajasta meni verhoiluiden irroittamiseen. Ajan säästämiseksi olin jo tulostanut valmiiksi ohjeet miten paneelit saa irti helposti, jotta vältytään mahdollisimman hyvin hajoittamasta paikkoja.
Kesän aikana olisi tarkoitus tehdä opastusvideo -sarja jossa on asioita näytetty niinkuin meidän veneessä tehdään. Tyyli ei ole ainoa eikä varmastikkaan se oikea mutta meidän veneeseen hyväksi havaittu. Ensimmäisessä jaksossa aiheena tuplauistimen käyttö ja miten se meidän mielestämme on näppärin tehdä ilman ylimääräisiä leikareita siimassa!
Ilmat ovat osoittaneet lämpenemisen merkkejä ja taas on tullut aika hakea vene talviunilta ja aloittaa herättely uutta kautta varten. Ensimmäisenä ohjelmassa oli kärryn huolto, jarruvaijerit alkoivat olla jo huonossa kunnossa ja ne oli vaihdettava. Myöskin kärryn katsastus osui tälle vuodelle, elikkäs kärry huoltoon ja katsastukseen jonka jälkeen saa taas pari vuotta vedellä.
Vene haettu talvisäilöstä
Kun kärry oli saatu kuntoon, olimme sopineet viikonlopun jolloin laittaisimme veneen valmiiksi Ahvenanmaan reissua varten. Mitään isompaa operaatiota ei ollut edessä, mutta pienempiä hommia sitäkin enemmän, helposti taas kaksi päivää sai kulumaan. Alunperin oli tarkoitus että ehtisimme kalastaa myös järvillä ennen reissua merelle, mutta tällä hetkellä näyttää, että jäät ovat vielä pitkään paikallaan, joten voi olla että vene saa maata trailerin päällä reissuun asti.
Kyllä sitä tavaraa vaan taas kertyy
Homma aloitettiin ohjauksen tutkimisella, hydrauliohjaus on ollut vuosikaudet jäykkä ja syytä on pohdittu aika ajoin. Parina edellisenä vuotena olemme muista syistä joutuneet ilmaamaan ohjauksen, eikä tämä ole auttanut vaivaan, joten nyt lähdimme metsästämään syytä systemaattisesti. Alkuun tarkastimme kaikki hydrauliikkaletkut ja niiden kunnon ja taivutukset, sitten onko muodossa muutoksia, tukoksia yms. normaalista poikkeavaa. Tämän jälkeen testailua ratista pyöriikö tasaisesti vai nykiikö ja sitten nipat irti työsylinteristä ja katsottiin tuleeko neste ulos tasaisesti vai nykimällä. Lopulta vaihdoimme öljyn erimerkkiseen ja juoksevampaan tavaraan ja tämä ainakin jonkun verran kevensi ohjaustuntumaa, toivottavasti muutos olisi pysyvä ja toimiva myös kun kone on vedessä. Heräteostoksena vaihdoimme myös ratin, motonettiin oli tullut juuri uusi rattimalli jossa oli mukana irroitettava urakkanuppi. Aiemmin on ollut jo mielessä vaihtaa ratti malliin jossa puolat ovat tasaisesti eikä ratissa ole ”oikeaa suuntaa”, johtuen siitä että autopilotin takia rattin on aina milloin missäkin asennossa.
Tämän jälkeen projektina oli uusien siimojen vaihto, siimaksi valikoitui uusi Climax Hyper Salmon Trolling 0,45 paksuisena. Siima on kehitetty erityisesti pohjoisiin oloihin ja sen kylmäominaisuuksiin on kiinnitetty huomiota. Hommahan alkoi tietysti sillä, että entiset siimat oli saatava pois puolilta, tähän otettiin avuksi porakone johon kiinnitettiin putki jonka ympärille ”kelattiin” siimat kuudesta vavasta yhtäaikaa. Näin homman saa hoidettua muutamassa erässä eikä kädet väsy nykiessä. Kun kelat oli saatu tyhjiksi alkoikin sitten siiman kelailu sisään, tämä tehtiin perinteiseen tyyliin yksi kela kerrallaan käsin kelaten. Siimat olivat 2000m rullissa ja yhdestä rullasta saatiin täyteen viisi Okuman Clarionia ja yksi Abun Syncro.
Kelat valmiina kauden aloitukseen
Myös uusia vapaputkia oli taas asennuksen alla, Matsomixilta tuli 8 putkea keskikiinnikkeellä, jotka oli tarkoitus laittaa katolle toiseen riviin.
Scotty paikoillaan
Lisäputket katolle laitettiin siitä syystä, että takilavavat voi nostaa perästä pois tieltä väsytyksen ajaksi, eli putket saavat olla vähän hankalammin tavoitettavissa koska niitä ei tarvitse koko aikaa käyttää. Putket olivat taas taattua priimalaatua ja hinta/laatu -suhde on todellakin kohdillaan. Myös dipsy/sivutönkkö -vavoille tuli uudet putket sivuille, paikaksi valikoitui hytin sivuseinä ja telineiksi Scottyn Rocket Launcherit. Tässä paikassa putket saa taivutettua seinää vasten, jolloin ne eivät ole tiellä kulkiessa. Telineen saa myös sellaiseen asentoon, että vapaa voi käyttää myös plaanarikäytössä.
Telinettä joka lähtöön
Seuraavaksi viimeisteltiin uistelujarrun asennus. Syksyn pakkasilla vedimme levyn johdot koneen kopan ulkopuolelta, mutta nytten oli vuorossa niiden vetäminen kopan sisään. Kopassa oli jo valmiiksi reiät tehtynä koska edellisellä omistajalla oli jo ollut levy joten kyseessä oli vain johdon pujoittamisesta. Ainoa homma oli kun johdossa valmiiksi olleet pikaliittimet eivät mahtuneet läpiviennistä sisään niin johto piti pätkiä ja liittää uudelleen mutta sen kummempia vastoinkäymisiä ei tullut. Tämän jälkeen moottorin kimpussa jo oltaessa oli vuorossa moottoriöljyjen ja suodattimen vaihto, siinäpä ei sen kummempia ihmeitä tullut vastaan.
Johdot piilossa
Sitten olikin vuorossa kesärenkaiden vaihto. Ainakin toivon mukaan kuukauden päästä ei enää talvi olisi näilläkään leveyspiireillä. Vaihto sujui kevyesti ja joutuisasti kahden hallitunkin avulla ja viime kesänä uusitut renkaat kestää meidän ajolla vielä monta kautta.
Luukun kiinnitystä
Meillä on ollu pitkään ongelmana lattialuukkujen kestävyys, erityisesti pakkaskeleillä muoviluukut eivät tunnu millään kestävän. Varsinkin vielä, kun luukut ovat sellaisilla paikoilla että siinä tulee väkisinkin liikuttua päällä. Monta vuotta on ollut suunnitteilla, että luukut päällystettäisiin metallilla jotta niitä ei tarvitse olla koko aikaa uusimassa. Vihdoin saimme aikaseksi ottaa mitat ja teettää levyt. Luukkujen päälle tulee nyt muotoonleikatut rst-levyt joiden päälle muutama siivu liukuesteteippiä pidon takaamiseksi. Levyt iskettiin kiinni sikaflexillä ja varmistettiin vielä ruuveilla, nyt ei enää luukkujen pitäisi hajoilla edes pakkasella.
Luukut paikoillaan
Kuidut puolalla
Luukkujen korjauksen jälkeen oli vuorossa kuitujen puolaus takiloihin. Tämä jäi viime kaudella kiireiden vuoksi välistä takiloiden vaihdon jäljiltä joten nyt oli viimein aika hoitaa tämäkin alta pois. Puolille tuli Tufin takilakuidut joista kertyi jo hyviä kokemuksia Cannoneiden kanssa. Tähän liittyen välilaukaisimiin pujoiteltiin kumit jotta ne pysyvät kuidussa, vakiona ne tahtovat liukua.
Sittenpä olikin vuorossa taas joka keväinen veneen inventaario: kaikki kama ulos veneestä ja turhat tavarat roskiin. Se on kummallista miten kauden aikana turhaa tavaraa kertyy veneeseen vaikka sitä yrittäisikin aina kauden aikana karsia pois. Alkukaudesta pulpetti on aina tyhjänä mutta parin reissun jälkeen sitä huomaa että tavaraa alkaa jo olla ihan riittävästi. Nyt laatikot on taas järjestyksessä ja tavaran määrä varmaan puoliintui, saa nähdä miten kauan tilanne kestää.
Uudet kepit
Talven aikana tuli myös hommattua uudet lohivavat, aiemmin käytössä oli kuha/hauki- ja lohihommissa samat vavat jotka olivat 7ft pitkiä. Nyt lohivavoiksi hommattiin Savage Gearin Baltic Salmon Trolling 2:set 8ft pitkinä, vavoista on kuulunut hyviä kokemuksia ja uskoisin että ne soveltuu meidän käyttöön enemmän kuin hyvin. Toivotaan että Ahvenanmaalla saadaan jotain siiman päähän että voidaan kokemuksiakin kertoa, ainakin kädessä hypistellessä vavat tuntuivat mukavilta :) Myöskin houkutuslevyjä on tullut talven aikana hommattua ja niillehän piti tietysti hommata säilytyslaukut, aiemmin meillä oli yksi planon laukku mutta niitä ei tahdo suomesta löytyä ja jenkeistä tulee sitten hintaa jo suhteessa aika paljon.
”Kukkarot”
Katsofishin sivuilta löytyi lopulta Zebcon houkutuslevylaukut, laukuissa on minigrip tyyliset ”sivut” joihin levyt saa laitettua. Mietityttämään jäi kun pussit vaikuttavat olevan ilmatiiviit ja jos ja kun sinne laitetaan kosteita levyjä niin pusseihin pitää varmaan tehdä tuuletusreiät. Laukuissa on myös kaksi pikkutaskua joissa on ”kukkarot” minigrip taskuilla, näihin on hyvä laittaa leikareita ja muuta pikku tavaroita mitä mukana aina tarvitsee. Myös jopa valmiita raksitapseja voi sitoa varalle sinne, koukkujen kanssa vaan pitää silloin olla varovainen.
Levylaukut
Viimeisenä vuorossa oli ehkä ärsyttävin mutta pakollinen homma, eli veneen pesu. Onneksi nyt oli sen verran hyvät myrkyt käytössä että pesu oli jopa mielyttävää, ja kerrankin hommat pääsi tekemään hallissa eikä tarvinnut olla ulkona säiden armoilla. Mutta nyt on vene puhtaana sisältä ja ulkoa ja reissuun on paljon mukavampi lähteä.
Kuvattiin tälläinen pätkä tiimiläisestämme Hiltusen Teemusta joka nykyisin toimii kalastusoppaana. Kesän saapuessa pyrimme tuottaamaan kuvien lisäksi myös enemmän videomateriaalia kaikista touhuistamme!
Kevään ruotsin reissussa meillä oli käytössä toisen venekunnan mittareilla varustetut kelat ja sieltä jäi kytemään ajatus omienkin kelojen vaihto mittarillisiin versioihin. Aiemmin on pärjännyt hyvin ilmankin mittareita 7000-sarjan Ambassadeureilla, mutta kun mittarikeloilla kerran pääsi testaamaan kalastettaessa, niin kyllähän ne helpotti käyttöä huomattavasti. Ennen siiman määrä piti aina laskea siimaohjurin väleistä ja lukema pääsi välillä unohtumaan, mutta nyt sen pystyy helposti tarkistamaan mittarista vaikka ajatus välissä katkeaisi. Myös jos veneessä on uusia tyyppejä kyydissä niin heillekkin on paljon helpompi neuvoa vieheiden laskeminen kun voi sanoa suoraan lukemat eikä tarvitse alkaa opettamaan ohjurin välien laskemista. Tietysti tässäkin pitää ottaa huomioon se, että sokeasti pelkkää mittariin ei voi luottaa, keloissa joissa mittari mittaa ulkona olevan siiman määrän puolan pyörimisien mukaan, lukemaan vaikuttaa se minkä verran puolalla on siimaa.
Lopulta valinta kohdistui Okuman Clarioniin. Valinnan perusteena oli halu testata itselle uutta merkkiä ja siitä olin kuullut paljon hyvää. Okuman tullessa markkinoille joskus aikanaan minulle muodostui oletus ”halppis kelasta” silloin pitkälti muovisuuden ja halvan hinnan takia. Näitä keloja ei tullut ikinä testattua joten omakohtaista kokemusta ei niistä ole, uudet kelat ainakin vaikuttavat jämäköiltä ja kaikin puolin kestävän oloisilta.
Nyt kelat ovat olleet yhden kauden käytössä, tunteja tullut n. 400, ja kokemukset ovat olleet hyviä. Eniten siitä varmaan kertoo se että keloihin ei ole tarvinnut kiinnittää mitään erityistä huomiota kun ongelmia ei ole ollut. Yhden kauden kokemuksella ei nyt vielä kovin ihmeellisiä johtopäätöksiä pysty vetämään mutta ainakin tähän asti kelat ovat olleet perusvarmat ja yllätyksettömät. Kiitosta saavat myös räikän napit joiden käyttö on huomattavasti helpompaa kuin muutamien muiden kelojen sileät napit. Takaisin mittarittomiin keloihin ei ole enää paluuta..
Kelat pakkaspäivän aamuauringossa
Keloilla on kauden aikana kalastettu toukokuusta marraskuun loppuun joten kaikenlaisia kelejä on matkalle sattunut. Jarrut ovat toimineet moitteetta keleistä riippumatta ja säätö on ollut tarkka, joka tulee selkeästi napsahduksin hyvin pienin astein säädettyä. Jarrun räikät ovat myös riittävän äänekkäät jopa hytilliseen veneeseen äänen kuuluessa sisälle oven ollessa suljettuna. Keloissa on entisiin verrattuna kammen päässä reippaamman kokoinen kuminuppi kädensijana. Tästä ”mulperosta” saa hyvän ja pitävän otteen kelatessa. Pienenä miinuksena pienemmissä tai kapeammissa targoissa tämä nuppi voi aiheuttaa haasteen saada kelat mahtumaan rinnan, siten että keloja ei tarvitsisi kääntää viistottain. Tämä kelojen leveys on ollut aikasemmin syynä miksi pysyttelimme vuosikausia vanhoissa abuissa koska uudempiin malleihin tuli vastaava nuppi kuin nykyisissä Clarioneissa.
Siimatilavuus on ollut riittävä ainakin järvihommiin (0,40mm/420m) meidän käytössä yleensä olevalla 0,46mm siimalla. Tulevana keväänä on ensimmäinen reissu merelle jossa toivottavasti pääsemme myös testaamaan siimakapasiteetin riittämistä niihin hommiin. Räikän pärinöitä odotellessa, kireitä!
Paluu juurille, niinkin voisi sanoa. Joensuussa tuli asuttua kahdeksan ensimmäistä vuotta ja myöhemmin sitten armeijan aikana. Ensimmäiset kosketukset kalastukseen on otettu Kuoringan vesillä. Tomilla oli kesälomat mukavasti aurinkoisessa lokakuussa, olimme sopineet jo aiemmin että sillon on päästävä lohen perään. Niinpä suuntasin veneen kanssa pitkästä aikaa kohti Höytiäistä, tarkoitus oli vetää kaksi pitkää päivää.
Valmiina lähtöön
Ajelin jo sunnuntai-iltana Joensuuhun jotta maanantaina pääsisimme aikaisin lähtemään. Kello soikin aamulla vaille kuusi ja eväiden teon jälkeen painelimme rantaan, kuopiosta ajeli vielä vahvistukseksi Jape. Laiturilla mittasimme tuuleksi noin 6m/S vaikka ennuste oli luvannut kolmea, no onneksi se ei estä vesille lähtöä. Vene vesille noin seitsemän aikaan ja siitä lyhyt siirtymä ja täyt uimaan, höytiäisellä on 10 vavan rajoitus joten sillä mennään. Aamupäivä on pilvinen mutta päivän mittaan sää alkaa tyyntymään ja selkenemään. Tapahtumat ovat pitkälti vain kuha tällejä, mittakuhaa tässä järvessä tuntuu olevan ja paljon. Päivän keskivaiheilla alamitta järväri käy pyörähtämässä veneen vierellä ja jatkaa uintiaan.
Tomi ja Jape pitämässä uimakoulua salakalle
Jatkoimme pyörimistä alueella ja lopulta odotus palkittiin, puoli viiden aikaan lähin plaanari alkoi pakittaa ja eikun vapa käteen. Kala ei paljoa vastaan laittanut ja se oli nopeasti haavissa, mittaa lohelle oli kertynyt 63cm ja painoa 2,8kg. Tämä antoi taas uskoa siihen että päivät kannattaa vetää loppuun asti.
Tomi ja kala
Loppupäivästä emme saaneet enää tapahtumia ja kuuden aikaan suuntasimme rantaan.
Maisemia rannasta
Tiistaina lähdimme Tomin kanssa kahdestaan Höytiäiselle, tarkoitus oli vetää eri aluetta kuin edellisenä päivänä. Päivän aikana emme saaneet muita kuin kuhatärppejä, tämä antaa aika hyvän kuvan järven kuhatilanteesta kun ne häiritsevät jo lohen uisteluakin. Olimme järvellä hämärästä hämärään mutta tällä kertaa jouduttiin tyytymään vain eväiden syöntiin.
Autotrolling ja takilat nuolevat pohjaa
Rannassa olimme pimeän aikaan ja veneen noston jälkeen lähdin kohti Kuopiota, matkalla jätin veneen Outokumpuun koska seuraavana päivänä oli vielä tarkoitus lähteä katsomaan Juojärvi Anan kanssa. Aiemmin olen käynyt järvellä vain uistelukisoissa ja ne ovat keskittyneet pohjoisosiin Tuusniemen päätyyn, järven eteläpää on enemmän lohien mieleen ja niillä alueilla ei ole tullut aiemmin käytyä.
Aamulla laskimme veneen Pitkälahdesta, satama oli hienon näköinen lukuisineen vene vajoineen ja ramppikin oli hyvä. Kamat kyytiin ja eikun kohti kartasta katsottuja oletettuja kalapaikkoja. Vehkeet saatiin vetoon ja tämän jälkeen alkoi taas odottelu, sumu toi omat haasteensa vieraalla järvellä ja verkkolippuja sai olla koko ajan tähystelemässä. Onneksi näihin ei ajettu.
Päivä tiivistettynä
Noin kymmenen aikaan räikkä pärisi ja lähintä plaanaria vieteen, ajattelin että nyt alkoi tämä reissu hyvin. No pianhan se selvisi että hauki siellä oli joka kiusasi meidän salakkaa. ei kuin kala irti ja huppu uudestaan pyytämään. Loppupäivän saimmekin seikkailla ilman tapahtumia, aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi uuden järven ansiosta, tänne pitää tulla kyllä vielä uudestaankin.
Kirjoittelin jo viime syksynä Sonarchart Livestä, nyt kokemusta on kertynyt jo melkein kauden verran enemmän ja ajattelin vähän raapustella lisää. Suurin hyöty meille tästä on ollut kisakäytössä, ennen kisoja voi luotailla patit valmiiksi treenireissulla tai ennen varsinaisen kilpailuajan alkua. Valitut syvyysalueet on näin helpompi ajaa tarkemmin itse kilpailussa ja vältytään viehemenekiltä tai turhalta ajankäytöltä niiden puhdistukselta, jotenaika säästyy itse kalastukseen. Sama homma myös toisinpäin, eli hyvänä puolena on myös se, ettei ajele varmanpäälle liian kaukaa reunaa jolloin pudotaan ulos ”pelipaikoilta”. Toinen hyöty on kisan aikainen nauhoitus, monesti ennen tuli mietittyä että yllättikö se matalikko tuossa vai tuossa kohtaa, nyt saman näkee kartalta suoraan eikä enää vahingossa tule ajettua samalle matalikolle, mikäli syvyydet karkaa liian matalaan.
Korpilahden SM-kisoissa patin luotausta siirtymän aikana
Myöskin heittohommista tästä ominaisuudesta on varmaankin iso apu, löydetyt ”salaiset” montut ja patit jäävät hyvin muistiin ja ne on helppo käydä kalastamassa uudelleen.
Navionicsin karttaohjelmat alkavat olla jo hyvin saatavilla mobiililaitteisiin, Sonarchart liven saa käyttöön yhdistämällä Wi-Fi:llä varustetun luotaimen omaan mobiililaitteeseen. Meillä kokoonpanona on ollu Applen iPad ja siihen yhdistettynä Lowrancen Gen3 -sarjan laite. Karttaohjelmalle riittää että se saa syvyystiedon yhteensopivalta laitteelta ja sen avulla se pystyy muodostamaan live karttaa ajetulta alueelta. Tässä listaa laitteista joiden kanssa ominaisuus toimii. Meillä on ollut padi venekäytössä jo kuuden vuoden ajan ja tämä on ollut mukava lisäominaisuus siihen, todennäköisesti padi tulee pysymään veneen varustuksessa pitkään.
Esimerkiksi Lowrancen laiteparin muodostus on kohtalaisen simppelihomma, mutta jotta kaikki muuttuisi vielä helpommaksi niin avaamme sen tähän kuvien kera.
Lowrancen HDS gen3:lla valikkoon pääseen painamalla virtapainiketta, seuravaaksi valitaan ”Asetukset” jonka takaa valitaan lopuksi ”Langaton”. Kaikki tarvittava löytyy tämän välilehden takaa.
Langattoman asetukset
Seuraavaksi valitaan ”Langattomat laitteet”, jolloin laite näyttää IP-osoitteensa ja nimensä. Klikkaamalla ip-osoitetta pääset määrittämään verkkotunnuksen (SSID) ja alla olevaan kenttään salasanan wlan yhteydelle.
Klikkaile tästä
Määritä halumasi nimi ja salasana
Seuraava homma on kytkeä wifi ja gps päälle puhelimesta tai tabletista, syöttää salasana ja yhdistää Lowranceen. Käynnistämällä Navionicsin ja valitsemalla vasemmalta laidasta sinisestä pallosta sonae chartit päälle sekä täppäämällä live-ruutuun ruksin on kaikki valmista live-tallennuksen tekoon.
Säätiedotus lupasi hyvää keliä ja pitkästä aikaa oli mahdollisuus lähteä kalaan, ketään kaveria en saanut houkuteltua mukaan joten matkaan oli lähdettävä yksin. Tästä olisi tulossa ensimmäinen reissu lohen perässä itsekseen. Aamulla kellon soidessa arvoin pitkään lähdenkö vai jäänkö nukkumaan, ajattelin että on sinne mentävä koska on tullut jo itselle luvattua.
Näkymä ennen lähtöä
Edellinen yö oli ollut pakkasen puolella ja aamu valkeni tyynenä joten sumua oli jonkun verran, onneksi keväällä tuli hankittua tutka joten yksinkin uskaltaa lähteä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla koska syksyn aikana ei ollut vielä yhtään aiempaa lohitapahtumaa, mutta pääsisipähän ainakin omaan rauhaan nauttimaan kauniista säästä. Viime syksyn perusteella tänä vuonna mitalista kalaa pitäisi olla järvessä hyvin.. Olin käynyt edellisenä päivänä Hyvinkäältä tullessani koukkaamassa Svedulta täkyjä matkaan joten syötitkin pitäisi olla viimeisen päälle. Vetoon oli myös lähdössä ensimmäistä kertaa Ghostin plaanarit joista olin kuullut ennakkoon paljon kehuja.
Plaanarit odottamassa kastettaanVene oli jo valmiiksi laiturissa joten kamat sai nopeasti yksinkin valmiiksi, noin viiden minuutin siirtymä ja ollaan jo pelipaikoille. Suunnilleen tunnin päästä olin saanut 12 vapaa viritettyä vetoon ja sitten alkoi jo perinteiseksi muodostunut odottelu. Lohikalan oli viimeksi nähnyt kaupan kylmäaltaan lisäksi huhtikuussa Vänernillä.
Kohti pelipaikkoja
Vihdoin puoli kymmenen aikaan räikkä pärisi lupaavasti, leipä jäi pöydälle ja sisäkaarteen puoleinen vapa käteen. Kalalla tuntui olevan menohaluja ja heti alkuun siimaa lähti mukavasti rullalta. Kunhan kala pääsi vähän rauhoittumaan sain vavan takaräkkiin ja kerkesin siirtää takilat pois tieltä, tämän jälkeen kelaus pääsi taas jatkumaan. Kala tuli veneen vierelle nätisti mutta sitten alkoi taas jurottaminen, kerkesin napata haavin jo valmiiksi käden ulottuville. Hetken päästä kala alkoi tulla pintaan ja sain joten kuten kalan haaviin, olin vielä epähuomiossa ottanut pienempi kehäisen haavin käyttöön. Adrenaliini alkoi purkautua koska kala näytti olevan mitassa ja pitkästä aikaa Suvas oli antanut ruokakalan.
Siinä se nyt on
Hetken aikaa kalaa irroteltua pääsin vihdoin mitalle, tarra on mittauksen kannalta vähän huonosti seinässä mutta sain kalalle pituutta 78-80cm. Menihän se mitta rikki ja reilusti. Apina oli vihdoin pudonnut selästä ja loppukauden lohihommat voi vetääkin ilman paineita mittakalasta.
Kaiken häsellyksen jälkeen sain raksin uudestaan viriteltyä uimaan ja juuri kun olin laskemassa plaanaria alkoi saman puolen lähimmäinen pakittamaan. Nopeasti raivaamaan rojuja pois eestä ja vapa käteen, ilmeisesti olin liian hidas kun kala kerkesi jo lähteä muille teille. Loppupäivän saikin vedellä rauhassa ja nauttia auringosta, samasta lähimmästä plaanarista kävi näyttäytymässä vielä 50cm järväri joka jatkoi pirteänä uintia.
Tästä päivästä sai taas lisää intoa syksyn uisteluihin ja lohikalajahtiin.
– Antti
Kalastukseen ja erityisesti vetouisteluun ja sen ympärillä tapahtuvaan toimintaan keskittyvä blogi.
Pojat Koukussa 