Avainsana-arkisto: raksi

Kokkola 11.-12.6.

Talvella Anan kanssa venemessuilla ollessa saimme idean käydä vetämässä merilohta Kokkolassa. Kuulimme sen verran hyviä tarinoita paikasta, eikä Kuopiosta tule ihan mahdotonta matkaa sinne. Nyt kun Ana teloi jalkansa ja on saikulla niin aikaahan on ja mulla sattui sopivasti olemaan vapaata niin päätimme toteuttaa idean. Perjantaina löimme reissun lukkoon ja sunnuntaiaamuna starttasimme matkaan. Saimme mukaan vielä työkaverini Janin, jolla on aiempaa kokemusta uistelusta, mutta merilohen uistelu oli uutta. Ennusteet näyttivät vesisadetta mutta tuulten pitäisi pysyä kohtalaisen mietoina. Paikoista ei hirveästi ollut hajua, mutta sattumalta Ahvenanmaalla lauttaan jonottaessa tutustuimme Rajaniemen Janneen joka on Kokkolasta kotoisin ja saimme häneltä hyvää tietoa vetoalueista. Tämä on tullut mukavana yllätyksenä merilohen uistelijoiden keskuudessa, tietoa jaetaan avoimesti ja aika yleisesti vallitsee mentaliteetti, että ei ne muiden saamat kalat ole itseltä pois!

IMG_5638
Vene valmiina lähtöön

Sunnuntaiaamuna lähtö oli puoli seitsemän aikaan ja Jani hyppäsi kyytiin suoraan töiden jälkeen, meillä oli sentään muutama tunti unta alla. Vene mukaan matkalta ja auton keula kohti länttä, navi näyttää matka-ajaksi noin neljä tuntia. Muutaman pysähdyksen jälkeen saavuimme Kokkolaan, jossa söimme ja kävimme hakemassa eväitä. Majoitus meillä oli Kokkola Campingista joka oli kaikin puolin siisti leirintäalue. Mökki oli kaikista karsituin versio, koska siellä ei tulla juurikaan viettämään aikaa, riittää että sängyt löytyvät. Kun kamat oli saatu purettua, oli aika laittaa vene kuntoon ja mereen. Ihan leirintäalueen vieressä oli tosi hyvä ramppi, josta saimme veneen laskettua. Suunnitelmissa oli vetää raksia noin kolmosen vauhtia, koska sää sen salli. Tuuli osoitti tyyntymisen merkkejä ja sääennnusteesta poiketen oli kuivaa.

IMG_5670
Piirtoja, mutta ei napsunut

Kolmen jälkeen iltapäivällä pääsimme suuntaamaan kohti merta. Tarkoitus olisi ajaa vähän ulommas vaelluslohen perässä, koska keli sen salli. Suuntasimme kohti Kokkolan majakkaa josta jatkoimme vielä ulos n. 15km. Paikoille päästyämme ei kuin kamojen laskuun ja salakoiden viritykseen, Janille homma oli uutta mutta aika äkkiä alkoi uinnit luonnistua. Siinäpä se ilta sitten vierähti lilluessa ja makkaraa grillaillessa, iltaa kohti aloimme valumaan rannikkoa kohti ja siellä piirrot alkoivat lisääntymään reilusti. Ensimmäinen päivä meni kuitenkin tyhjää vetäessä ja aluetta tutkiessa. Kuulimme että muilla venekunnilla oli ollut jonkun verran tapahtumia lähemäpänä rannikkoa ja päätimme suunnata sinne seuraavana päivänä. Illan edetessä myös sumu alkoi tihenemään, mutta onneksi tutka löytyi. Välillä on tullut mietittyä senkin tarpeellisuutta, mutta kyllä se taas kunnon sumussa muistuttaa, että on se hyvä olla. Mökille pääsimme yhden aikoihin ja siinä nopeat iltatoimet ja eikun nukkumaan.

IMG_5672
Näkyvyys ei päätä huimaa

Maanantaiaamuna herätys oli kuuden jälkeen ja vesille pääsimme lähtemään vähän seitsemän jälkeen. Keli oli melko tyyni, joten pääsimme tekemään siirtymät hyvää vauhtia. Sumu oli eilisen tapaan melko kova, mutta liikennettä ei juurikaan ollut. Tällä kertaa suuntasimme kohti ketunpäätä, josta lähtisimme valuttelemaan länttä kohti. Matka taittua sujuvasti ja paikoille päästessämme sumu alkoi hälvetä ja aurinkokin kurkisteli vasten ennusteita. Raksit päästiin virittämään hyvässä kelissä ja sitten taas alkoi perinteinen odottelu.

IMG_5684
Grillimestari vahdissa
IMG_5683
Maanantaina kelit suosivat

Grillin laitoimme jo tulille aiemmin, koska siinä on ollut jotain häikkää eikä se ole kunnolla lämmennyt, makkaroita on saanut odotella pari tuntiakin :D Nyt kuitenkin venkslailun jälkeen se lähti toimimaan ja saatiin kunnon rapea pinta makkaroihin. No kuitenkin juuri ennen kuin pääsimme syömään lähti toisiks uloimmainen plaanari peruuttamaan. Tällä kertaa pakitus huomattiin jo ennen kuin räikkä kerkesi päästää ääntä. Jani ensikertalaisena vavan varteen ja eikun kelaus hommiin. Kala tuli melko kesysti veneen lähelle ja otimme vain toiselta puolelta ylemmän takilan ja dipsyn pois edestä, tietysti kala valitsi toisen puolen mutta onneks vavalla ohjaamalla saimme kalan pakotettua tyhjälle puolelle. Taas jalkapuoli-Ana haavin varressa ja niinhän se kala nousi kyytiin. Pituutta oli 75cm ja painoa 4,5kg. Tämä taas kummasti piristi reissua ja antoi uskoa tekemiseen! Kala tuli 20g painon takaa vk:n katko + as niskareikä yhdistelmään, vetovauhtina n. 3kmh. Sotkujen siivoamisen jälkeen meitä odotti kylmenneet makkarat, mutta se ei enää haitannut. Pikkuhiljaa tuuli alkoi yltymään ja päätimme alkaa nostelemaan kamoja ylös, koska Kuopioonkin piti keretä alkuiltaan mennessä. Rannassa olimme noin kolmen aikoihin ja siinä nopeat pakkaukset ja eikun tien päälle. Nopeasta käynnistä huolimatta Kokkola jätti kyllä poltteen ja varmasti tulemma käymään alueella uudestaankin!

DCIM100GOPROGOPR4960.
Kala kyydissä!

FullSizeRender.jpg

– Antti

Mainokset

Suvas 3.10.

Säätiedotus lupasi hyvää keliä ja pitkästä aikaa oli mahdollisuus lähteä kalaan, ketään kaveria en saanut houkuteltua mukaan joten matkaan oli lähdettävä yksin. Tästä olisi tulossa ensimmäinen reissu lohen perässä itsekseen. Aamulla kellon soidessa arvoin pitkään lähdenkö vai jäänkö nukkumaan, ajattelin että on sinne mentävä koska on tullut jo itselle luvattua. 

Näkymä ennen lähtöä

Edellinen yö oli ollut pakkasen puolella ja aamu valkeni tyynenä joten sumua oli jonkun verran, onneksi keväällä tuli hankittua tutka joten yksinkin uskaltaa lähteä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla koska syksyn aikana ei ollut vielä yhtään aiempaa lohitapahtumaa, mutta pääsisipähän ainakin omaan rauhaan nauttimaan kauniista säästä. Viime syksyn perusteella tänä vuonna mitalista kalaa pitäisi olla järvessä hyvin.. Olin käynyt edellisenä päivänä Hyvinkäältä tullessani koukkaamassa Svedulta täkyjä matkaan joten syötitkin pitäisi olla viimeisen päälle. Vetoon oli myös lähdössä ensimmäistä kertaa Ghostin plaanarit joista olin kuullut ennakkoon paljon kehuja. 

Plaanarit odottamassa kastettaan
Vene oli jo valmiiksi laiturissa joten kamat sai nopeasti yksinkin valmiiksi, noin viiden minuutin siirtymä ja ollaan jo pelipaikoille. Suunnilleen tunnin päästä olin saanut 12 vapaa viritettyä vetoon ja sitten alkoi jo perinteiseksi muodostunut odottelu. Lohikalan oli viimeksi nähnyt kaupan kylmäaltaan lisäksi huhtikuussa Vänernillä. 

Kohti pelipaikkoja

Vihdoin puoli kymmenen aikaan räikkä pärisi lupaavasti, leipä jäi pöydälle ja sisäkaarteen puoleinen vapa käteen. Kalalla tuntui olevan menohaluja ja heti alkuun siimaa lähti mukavasti rullalta. Kunhan kala pääsi vähän rauhoittumaan sain vavan takaräkkiin ja kerkesin siirtää takilat pois tieltä, tämän jälkeen kelaus pääsi taas jatkumaan. Kala tuli veneen vierelle nätisti mutta sitten alkoi taas jurottaminen, kerkesin napata haavin jo valmiiksi käden ulottuville. Hetken päästä kala alkoi tulla pintaan ja sain joten kuten kalan haaviin, olin vielä epähuomiossa ottanut pienempi kehäisen haavin käyttöön. Adrenaliini alkoi purkautua koska kala näytti olevan mitassa ja pitkästä aikaa Suvas oli antanut ruokakalan. 

Siinä se nyt on

Hetken aikaa kalaa irroteltua pääsin vihdoin mitalle, tarra on mittauksen kannalta vähän huonosti seinässä mutta sain kalalle pituutta 78-80cm. Menihän se mitta rikki ja reilusti. Apina oli vihdoin pudonnut selästä ja loppukauden lohihommat voi vetääkin ilman paineita mittakalasta. 


Kaiken häsellyksen jälkeen sain raksin uudestaan viriteltyä uimaan ja juuri kun olin laskemassa plaanaria alkoi saman puolen lähimmäinen pakittamaan. Nopeasti raivaamaan rojuja pois eestä ja vapa käteen, ilmeisesti olin liian hidas kun kala kerkesi jo lähteä muille teille. Loppupäivän saikin vedellä rauhassa ja nauttia auringosta, samasta lähimmästä plaanarista kävi näyttäytymässä vielä 50cm järväri joka jatkoi pirteänä uintia. 

Tästä päivästä sai taas lisää intoa syksyn uisteluihin ja lohikalajahtiin. 

– Antti 



Syyskauden väliyhteenveto

Aamulla lähdössä kohti Suvasta
Aamulla lähdössä kohti Suvasta

Tälle syksylle on tullu täyteen 10 reissua Suvasvedellä järvilohen perässä ja on aika tehdä pientä yhteenvetoa.

Karjala-turnauksen seuraamista
Karjala-turnauksen seuraamista

Vetotunteja per reissu on tullut keskimäärin kahdeksan joten tälle syksylle kellumista suvaksen aalloilla on tullut noin 80h. Mittakalaa emme ole vielä kovasta yrityksestä huolimatta onnistuneet saamaan, joten todennäköisesti reissut tulevat vielä jatkumaan. Vedämme suvaksella Kukkarinselkää ja ainakin siellä n.50-55cm järvilohien kanta on ollut hyvä joten usko ensi syksyyn on kova. Lähes joka reissu on tullut useampia kyseisen kokoisia yksilöitä ja kaikki on saatu laskettua elinvoimaisina takaisin.  Edellisistä syksyistä poiketen isoja täkylauttoja ei ole vielä kunnolla löytynyt. En tiedä johtuuko tämä uusista laitteista, jotka näyttävät eri tavalla, vai sitten ihan vain täkykalojen vähyydestä.

Välillä kelit ovat suosineet
Välillä kelit ovat suosineet
Suvaksen taimen, 4cm jäi puuttumaan
Suvaksen taimen, 4cm jäi puuttumaan

Muutaman ensimmäisen reissun vedimme vaappua ja niilläkin oli tapahtumia, mutta silti mielessä on ollut kokeilla jotain uutta. Monena syksynä on ollut niin että alussa kun vedet ovat vielä vähän lämpimämpiä vaaput toimivat hyvin ja sitten niiden kalastavuus pikkuhiljaa vähenee. Tänä syksynä oli mahdollista alkaa opetella raksikalastusta joka on ollut jo pitkään mielessä, niinpä viimeisimmät reissut on vedetty raksia.

Kelvannut uinti
Kelvanneen uinnin seuraus

Raksiuistelussa eniten varmaankin kiehtoo se kun saat tehdä jokaiseen yksilöllisen uinnin ja säätömahdollisuuksia on varmaan loputtomiin, sitten ku se kala iskee omaan virittämään uintiin niin se palkitsee vielä enemmän. Alkuun olemme ottaneet käyttöön AS:n ja VK:n huppuja ja niillä varmaankin jatkamme opettelua vielä pitkälle. Molempiin olemme olleet tyytyväisiä ja alussa olemme saaneet helposti silmää miellytäneet uinnit, myöskin kaloja on tullut tasaiseen tahtiin.

Joinakin aamuina saa hieman lämmitellä
Joinakin aamuina saa hieman lämmitellä

Sitten vielä itse asiaan eli kalantuloon. Niinkuin aiemmin kirjoitin niin 50-55cm kaloja on ollut paljon liikenteessä. Tässä kohdin mittojen nosto näkyy positiivisella tavalla ja kalat saavat jatkaa kasvuaan,  toivottavasti ensi syksyllä sitten huudattavat räikkää aivan eri tavalla.

Tutuksi tulleen kokoista
Tutuksi tulleen kokoista

Toivonmukaan kaikki ovat myöskin noudattaneet lakia eikä kiusaus hyvästä ruokakalasta ole käynyt liian suureksi. Alkuun käytimme 5-50g painoja ja alamittaisia tuli oikeastaan joka syyvydestä, viimeisimmille reissuille olemme lisänneet painotusta hiukan mitallisten kalojen toivossa. Järjestään kaikissa tietoon tulleissa mittakaloissa painotusta on ollut yli 50g ja mieleen on tullutkin ollemmeko vetäneet koko alkusyksyn isompien kalojen yli. Muutamalla viime reissulla olemme laittaneet hieman enemmän painoa ja alamittaisia ei ole enää niin paljoa näkynyt, en tiedä johtuuko tämä painotuksesta vai ovatko kalat olleet muuten vaan suut kiinni, kuitenkin aiomme jatkaa myös muutaman isomman painon pitoa vedossa.

Takilat pyytämässä
Takilat pyytämässä

Yksi ihmetyksen aihe ovat olleet takilat, emme ole saaneet vielä ainuttakaan lohikalaa takilasta. Jokaisella reisulla meillä on ollu vähintään neljä vapaa vedossa takiloissa mutta emme ole vielä yhtään lohikalatärppiä saaneet, muutaman kerran täkyä on käyty ihmettelemässä mutta siinä ovat kaikki tapahtumat olleet. Olemme testanneet lyhyet ja pitkät vaparit ja levyäkin on uitettu, syvyydet ovat olleet noin 4-14m. Tällä hetkellä tuntuu että takilat ovat vain turhaan vedossa, mutta pitää vielä jatkaa erilaisten yhdistelmien kokeilua sinne ja jatkaa ihmettelyä.

Luultavasti verkosta selvinnyt yksilö
Luultavasti verkosta selvinnyt yksilö

Joka reissulla olemme myös nauhoitelleet karttoja, ja niitä on ladattu Insight Genesikseen. Sieltä voi ladata karttoja Lowrancen sitä tukeviin laitteisiin, ja tietokoneelta karttoja voi ihmetellä muuten vaan.

Kohti pimeyttä
Kohti pimeyttä

Käykäähän vielä tykkäilemässä meistä myös Facebookissa niin saatte ajantasaisimmat päivitykset!

– Antti