Kesän aikana olisi tarkoitus tehdä opastusvideo -sarja jossa on asioita näytetty niinkuin meidän veneessä tehdään. Tyyli ei ole ainoa eikä varmastikkaan se oikea mutta meidän veneeseen hyväksi havaittu. Ensimmäisessä jaksossa aiheena tuplauistimen käyttö ja miten se meidän mielestämme on näppärin tehdä ilman ylimääräisiä leikareita siimassa!
Rääkkylässä oli Jokikone-cupin avauskisa ja samalla meidän kauden avauskisa. Henri oli keikalla Joensuussa, joten he tulivat sieltä Tomin kanssa ja itse lähdin töiden jälkeen tunnin unilla vene perässä ajamaan Kuopiosta. Treffit sovimme viime vuoden tapaan Käsämän Teboilille, josta jatkoimme matkaa samalla autolla. Fiilikset olivat kaikilla korkealla, koska tämä oli eka kunnon reissu kotimaan vesille ja polte oli kova, lisäksi testissä olivat uudet kelat ja takiloissa kuidut vaijerin sijaan. Kisakeskuksessa olimme hyvissä ajoin ja vene oli laitettu jo valmiiksi ennen rampille ajoa. Kun oli rampille peruutuksen aika Tomi ihmetteli miten veneen ratti oli niin löysä ja pyöri kuin tyhjää, vähän aikaa ihmeteltyämme huomasimme, että hydrauliohjauksen toinen nippa oli katkennut moottorin päästä ja öljyt valuneet ulos. Kisa jäi kesken jo ennen kuin kerkesi alkaakkaan. Nippa oli varmaan päässyt katkeamaan kun nostimme venettä ja trimmasimme koneen ylös, moottorikaivossa oli puukalikka jota olimme käyttäneet moottorin ja veneen välissä ja hydrauliletkut olivat jääneet jotenkin jännitykseen ja pettäneet. Tästä oppineena kalikka kulkee tästä lähtien auton kyydissä.
No ärräpäitä tuli hetken verran ja päätimme grillata evääksi tarkoitetut makkarat kisakeskuksessa. Tämän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Teboilia, mutta matkalla tuli mieleen jos poikkeaisimme Tomin veljen tallille Liperiin ja ihmettelisimme vähän ohjausta. Saimme entisen nipan pois sylinteristä työntämällä naftin torx-kannan sisään ja vetämällä varovasti ulos. Kuin sattuman kaupalla Tomi löysi tallista juuri sopivilla kierteillä olevan nipan ja saimme sen laitettua kiinni, näin ohjausjärjestelmä oli jälleen ehjänä. Tästä sitten suuntasimme suoraan Joensuun motonettiin ostamaan öljyä ohjaukseen ja ilmasimme järjestelmän suoraan kaupan pihassa. Lopulta ohjaus oli kunnossa ja päätimme suunnata Pyhäselälle testamaan venettä.
Rampille päästyämme totesimme että tuuli oli erittäin kova, jo veneen laskemisessa oli omat ongelmansa, mutta saimme kuitenkin veneen vesille. Sitten vain vesille ja etsimään jotakuinkin suojaista paikkaa, jossa pääsisimme uistelemaan. Jo settejä vetoon laskiessamme ensimmäinen hauki iski. Vedimme muutaman tunnin ja haukia tuli tasaiseen tahtiin, taas jäi jossiteltavaa kisan suhteen miten siellä olisi kala sitten syönyt. Jossain vaiheessa Tomi ihmetteli miksi takilat kelaavat hitaasti ylös ja piippaavat huonon virransaannin merkiksi, vilkaisu volttimittariin joka näytti vajaata 11 volttia. Äkkiä turhat sähkölaitteet pois päältä ja kelaamaan tavaroita ylös. Pääsimme onneksi rantaan asti, mutta jo koneen trimmaaminen ylös teki tiukkaa, hilkulla oli että olisimme jääneet vesille tuulen armoille. Tästä homma jatkuikin uutta vikaa selvitellessä..
Suonenjoen osakilpailuun lähtiessä innostusta latisti Joensuun tekniikkamurheet, sekä sateinen sää. Moottorin latausongelmaa ei saatu vielä tutkittua ennen kisaa, joten päätimme vain ladata akut täyteen ja toivoimme, että se riittäisi kisan ajaksi.
Seurasimme volttimittaria tiukasti ja huomasimme, että jännite laskee tasaisesti. Kalan tulon ollessa nihkeää ja jännitteen mennessä todella alas, päätimme luovuttaa kilpailun reilun parin tunnin vetämisen jälkeen. Emme vieneet yhtään kalaa puntarille, vaan lähdimme ripeästi Kuopioon nuolemaan haavoja ja katsomaan Suomi – Venäjä kiekko-ottelua.
Ennen Iisalmen osakilpailua vene huollettiin ja latausongelma johtui viallisesta jännitteensäätimestä, joten pääsimme lähtemään kisoihin ilman tekniikkahuolia.
Ajatuksissa oli käydä treenaamassa kisaa varten ja muista menoista johtuen päädyimme viemään veneen Iisalmeen kisaa edeltävänä päivänä. Tarkoitus oli käydä ainakin luotailemassa paikkoja, mutta kiireen ja kovan vesisateen vuoksi päätimme haudata tämän ajatuksen ja lähteä kisaan ilman treenejä.
Iisalmen kisa-alueeseen kuuluu kolme järvialuetta: porovesi, haapavesi sekä nerkoo. Valitsimme ensimmäiseksi paikaksi poroveden ja niin tuntui tekevän moni muukin venekunta. Paikka antoi kalaa melko nihkeästi, mutta kun mietimme paikan vaihtamista, saimme aina jonkin tärpin joka valoi lisää uskoa paikkaan. Yritimme kalastaa kuhaa, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli virhe, koska kisassa kuhaa ei lopputulosten perusteella ollut paljoa tullut. Saimme kuitenkin yhden mittakuhan puntarille ja painoa sillä oli 930 grammaa.
Vaihdoimme vielä lopuksi haapaveden puolelle, jossa ainakin edellisvuosien perusteella on myös karkeampaa haukea. Tälläkertaa tuplapistehauet (yli 5kg) jäivät vain haaveeksi. Saimme kuitenkin pari haukea napsittua puntarille. Kisa oli vaikea ja kala tuntui olevan tiukassa myös muilla. 10 parhaan joukkoon pääsi reilulla 16 tuhannella pisteellä. Meidän venekunnalla tällä kertaa pisteet 10090 ja sijoitus 25/56.
Positiivisena puolena kuitenkin, että saimme uisteltua koko kisan ilman tekniikkamurheita. Tästä on taas hieman parempi jatkaa eteenpäin.
Pohjois-Kallaveden kisa oli ensimmäistä kertaa mukana cupissa tänä vuonna. Kisaan lähdettiin ihan puhtaalta pöydältä, treenaamassa ei keretty käydä eikä kukaan meistä ollut aikaisemmin uistellut kyseisellä järvellä. Olimme katsoneet kartalta joitakin paikkoja valmiiksi eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa niihin.
Siirtymän jälkeen ensimmäiselle paikalle saavuttaessa meillä oli vielä vähän aikaa luotailla paikkoja, kerkesimme suurpiirteisesti kartoittaa muutamat ajolinjat ennen välineiden laskua. Kiersimme paikalla muutaman vedon, mutta emme saaneet kuin yhden alamitta tärpin. Päätimme, että kierrämme vielä saaren toiselle reunalle ennen paikan vaihtoa. Tältä reunalta saimme sitten tuplatärpin ja toinen kaloista oli otettava, tätä paikkaa ajelimmekin sitten seuraavat tunnit. Haukia tuli tasaiseen tahtiin, otettavien suhde oli noin yksi viidestätoista, joten töitä sai tehdä koko ajan. Pitkästä aikaa meitä oli kisassa neljä henkeä Japen tultua vahvistamaan miehistöä eikä se ollut yhtään liikaa, tekemistä riitti koko ajan kaikille.
Viimeiseksi tunniksi teimme taas pienen siirtymän toiselle rannalla ja siitä lähti heti alkuun kutoistärppi. Tätä paikkaa kiersimmekin sitten loppu ajan ja saimme vielä haalittua muutamia mittahaukia kyytiin. Aina kun saimme setin takaisin järveen kääntö takaisin linjalle ja sama ruljanssi uudestaan. Loppujen lopuksi saimme reilu 30kg haukea ja 2 ahventa jotka riittivät tällä kertaa yhdeksänteen sijaan (tulokset). Tunti tai pari lisää aikaa ja veneessä olisi ollut vielä mukavammin haukea oikeiden yhdistelmien löydyttyä vasta kisan loppuvaiheilla. Kyydissä oli pari neljän ja puolen kilon haukea ja yli vitosen kalalla olisi saanut tuplapisteet, tällä kertaa ei ollut onni meidän puolella näiden suhteen. Jälkeenpäin ajateltuna olisi varmaan aluksi kannattanut käydä etsimässä vauraampaa haukea syvemmän päältä ja lopuksi tulla matalaan pienemmän hauen perään. Suunta on kuitenkin alkukauden jälkeen ollut ylöspäin ja toivottavasti myös jatkuisi samana, mutta seuraavana vuorossa on Nilsiän kisa joka on ollut meille aina vaikea.
No jo vain! Viimeisen OPM-Cup -leiman metsästys pääsi vauhtiin menneenä viikonloppuna aurinkoisella Kallavedella ”kotivesillä”.
Kisaan ei montaakaan tuntia pojat ehtineet käydä treenaamassa ja allekirjoittanut möi senkin ajan kalarojua palkkansa eteen, jotenka kohtuu ummikkona sai jälleen kisaan syöksyä. Kohteena kisassa oli hauki ja leima, mielellään ensimmäistä vieläpä monikossa.
Alkuun toki vielä mainittava jotain säästä, koska näinhän se on tapana. No paras mahdollinen kalakelihän se oli, eli +22c, aurinkoa pilvettömältä koko päivän ja koko jordaani rasvatyyni. Hytissä tuoksui hieman mies, välillä jopa neljä.
Pääsimme koko koplalla osallistumaan tähän koitokseen, eli mukana kaikki neljä jäsentä; Antti, Teemu, Henri ja allekirjoittanut (Tomi). Nappasimme myös tällä kertaa koko koplan toiminnasta hieman videomateriaalia talteen kilpailun kulusta, ei välttämättä kaikkein jouhevinta toimintaa, mutta riittävää näissä karkeloissa ;)
Viimeisimmän Kallaveden kisan sössimisten jälkeen päätimme luopua ”peruspaikoista” ja suunnata aivan uusille paikoille missä itse emme ole käyneet vetämässä mutta voittavaa vesialuetta kuulema on tarjolla. Kilpailukeskus sijaitsi tänä vuonna edellisistä vuosista poiketen Pirttilahdessa petosen persiissä, jotenka veneellä kaupungista tullessa matkaa kertyi jo kisakeskukseenkin sopivasti, eikä tehnyt mieli ajella edestakaisin kaupungin edustalle kalaan ja takaisin jne.
Suuntimat kohti Puutossalmen lossia, josta olimme valmiiksi kartalta vilkuilleet sopivan näköisen rännin reunustan aloituspaikaksi. Linja oli lähelle kilometriä pitkä jotenka rojut ehti hyvin viskata vetoon suoralla linjalla.
Perään viskattiin kaksarit, eteen 13cm karikkoa ja sepentuurin syvänne palikat, perään hauentappospesiaalit, eli Tuikkarin pystylevylliset XL-Shallow 15cm palikat, jotka posti kuljetti kotiin sopivasti päivää ennen kilpailua. Kyytipojaksi viskattiin vielä reippaasti painoa, jotta vetureissa riittää menohaluja vastusta antavat takavaapun takia.
Ensimmäinen veto penkkaan näytti heti, että kalaa on alla. Vieheiden laskun jälkeen ensimmäinen haavin heilautus ja vajaa kolmen kilon hakki kyytiin. Samalla lähtikin jo seuraava,joskin jäi vain hieman pyrstöpäästä lyhyeksi. Jatkoimme penkan höyläämistä edestakaisin hieman eri linjoja hakien ja ensimmäisen reippaan tunnin jälkeen yllätyksemme kyydistä löytyi myös kolme mittakuhaa muutaman hauen lisäksi. penkka kuitenkin hiipui ja lähdimme reipasta kyytiä vetäen seuraaville reunamille ja 8-9m pateille. sieltä täältä hissun kissun kalaa löytyi aina klo 13 saakka. Tahti ei miellyttänyt, joten paikan vaihto oli edessä. Suunnaksi Hirviselän eteläpääty, jossa näytti myös muita kisaveneitä ajelevan kiitettävästi. Sekaan vaan! Heti laskun jälkeen penkan puolelta vapa mutkalle ja hauki kyytiin. Sama toistui heti tämän jälkeen. Muutaman kerran karattiin samassa hötäkässä vähän väärille alueille ja väärille syvyyksille, kun navionics ei ihan pitänytkään kutiaan. Hieman aikaa meni hutisektorilla liian matalassa, mutta kun takaisin päästiin taas ottivesille alkoi tapahtua uudelleen.. ja sitten taas uudelleen ;)
Yksi oli taas merkille pantavaa, lie syy sitten kelissä vai miehissä, mutta kalaa ei oikein tahtonut tulla toista kertaa samalta linjalta. Kerran se kestää ja seuraava kannatti vetää suosiolla vierestä, jos mieli kisapussin painoa kasvattaa.
Viimeisen tunnin vedimme jo riskilläkin hidastellen pudottamalla viehettä penkkoihin ja vauhtia muuttamalla aktivoimaan kalaa, ja se toimi. viimeinen puoli tuntinen oli täynnä tapahtumaa, niin kuhan kuin hauenkin muodossa.
Puntarille tarjottiin kilpailun päätteeksi 13 haukea, 5 kuhaa ja ahven, joista yhdet hauet ja kuhat jäi millipelissä ulos lopputuloksesta. Tästä huolimatta saimme kalaa kohtuudella ja kelin ollessa mikä oli, kalastuksellisesti siis.
Lopputulos kilpailussa 15967g haukea, kuhaa ja ahventa yhteensä 3692g ja sijoitus 5.
Tästä ratkaiseva leima meidän OPM-Cupin osalta, loppupisteet meidän osalta 260,85pts (jos leima oltaisiin saatu kaikista parhaista kisoista, pisteet olisivat nousseet 281,75:een).
Nähdään ensi kesänä Korpilahdella SM-kisoissa!
-Tomi
Lyhyt videopätkä kameran testaus reissulta! Editointiin ei ole juurikaan käytetty aikaa eikä vaivaa sen enempää :)
– Antti
Syksyn kelien jatkuessa nättinä päätimme käydä uistelemassa muutaman tunnin meidän lähiselällä. Tarkoitus oli vetää rennosti pitkiä linjoja eikä koluta tarkasti tiettyjä paikkoja pohjaa pitkin.
Melkein heti vehkeet laskettua tuli ensimmäinen noin 3kg hauki, syönti jatkui tasaisena ja parin tunnin saaliina oli useampia saman kaliiberin haukia ja 3 kuhaa. Toivottavasti seuraavissa Kallaveden kisoissakin syönti olisi samanlaista, edellisissä (Kallaveden) kisoissa saimme haukea yhteensä noin kaksi kiloa.. Reissu oli pitkästä aikaa vain rentoa uistelua ja koko ajan oli pientä tekemistä kalojen muodossa. Vedossa oli isoa ja pientä Tuikkaria ja ainakin nämä vaaput tuntuivat kelpaavan hauelle ja kuhalle, myös muutama ahvenkin tykkäsi.
Toisena tarkoituksen reissulla oli myös testailla Go Freen uutta Hooked sovellusta, sovellus tallentaa kalareissut ja niillä saadut kalat.
Joskus aikoinaan tuli yritettyä pitää kaloista jonkunnäköistä kirjanpitoa excelissä mutta eri sarakkeita alkoi tulla sen verran että se jäi nopeasti. Nyt kun tuli mahdolliseksi päästä betatestaamaan uutta ohjelmaa, tuli mieleen miten paljon mahdollisuuksia älypuhelimet tuovat tällä saralla. Hooked on ensimmäinen kalastusaiheinen ohjelma jota olen käyttänyt joten muista ei ole kokemuksia. Ohjelman käyttö on helppoa, aluksi vain painetaan reissun aloitus nappia ja ohjelma alkaa tallentamaan gps jälkeä. Ohjelma pyörii puhelimessa taustalla ja samalla voit tehdä muuta, kun saat kalan palaat takaisin ohjelmaan ja siinä on nappi ”Record a catch”, tätä painamalla ohjelma merkkaa siihen paikkaan reittipisteen.
Seuraavaksi tulee ikkuna jossa voi ottaa kuvan tai useampia, esimerkiksi saaliskalasta ja ottivieheestä. Tämän jälkeen tulee ruutu jossa voit antaa kalalle pituuden, painon, lajin ja muistiinpanot. Tämän jälkeen vain painetaan save nappia ja saalis on tallentunut. Reissujen saaliit näkyvät ohjelmassa ja niitä voi tarkastella myös kartalla Go Freen nettisivuilla. Muutamia parannusehdotuksia/lisäyksiä on jo tullut mieleen ja näistä on annettu palautetta ohjelman kehittäjille. Tämä on kuitenkin hyvä lisä kalastusreissuille ja säännöllisesti käytettynä varmasti tulee auttamaan tulevien vuosien kalastuksessa.
Lopuksi vielä muutamia näkymiä Structure Scanista.
– Antti
Veneen kiillotuksen yhteydessä poistimme veneestä vanhat kulahtaneet tarrat ja tilasimme uudet tilalle. Nyt oli aika laittaa tarrat paikalle. Tilasimme tarrat siirtokalvotarroina ja tämä oli kaikille eka kerta niiden laitossa.
Alkusäätöjen jälkeen tarrat menivät ihan kohtuu hyvin paikalleen ilman suurempia ilmakuplia. Asensimme myös samalla muutaman uuden pihtitelineen mitä tarttui viikolla mukaan ykköskaiteelta.
Tämän jälkeen lähdimme käymään nopealla uistelulla ennen töihin menoa kelin näyttäessä kesään suhteutettuna oikein hyvältä.
Suuntasimme paikoille joissa olemme harvemmin käyneet ja tarkoitus oli taas vähän luotailla. Laskun aikana nappasi eka noin 3kg hauki kiinni ja heti perään mittakuha (45cm). Seuraavan lenkin aikana tuli neloistärppi josta kyytiin kaksi mittakuhaa ja kaksi haukea, kalat saivat jatkaa matkaansa lukuunottamatta kahta ruokakuhaa. Haukea ja kuhaa tuli tasaiseen tahtiin ja kisassa olisi ollut jo ihan mukavat pisteet muutamaan tuntiin :) Parasta reissussa oli kuitenkin pitkästä aikaa mukava sää, aurinko paistoi ja tuulta oli pari metriä sekunnissa.
Kalastusta ei olisi millään malttanut lopettaa mutta pakko se on välillä töissäkin käydä.
– Antti
Kauden aluksi hommasimme Humminbirdin viistoluotainkombon ja olimme selvittäneet valmiiksi että myös sillä voi tehdä omia karttoja luotausdatasta muiden merkkien tavoin. Humminbirdin ohjelma ei ehkä ole niin tunnettu kuin esimerkiksi Lowrancen vastaava ja monella se on saattanut jäädä kokonaan huomaamatta ja näin ollen hyödyllinen ominaisuus jäänyt vaille käyttöä.
Laitteen lisäksi tarvitsee Autochart nimisen ohjelman (onix sarjan laitteissa sisäänrakennettu) jonka mukana tulee tyhjä karttakortti johon luotauksia voidaan nauhoittaa ja jolle myös valmis karttadata siirretään. Kauden aikana jokaisella reissulla on ollut nauhoitus päällä ja suurin osa reissuista onkin ollut enimmäkseen nauhoittelua ja vaaput ovat olleet vedossa toissijaisesti. Kun nauhoitusdataa alkaa olla tarpeeksi myös kartat alkavat näyttää entistä paremmilta ja niistä alkaa muodostua hyviä kokonaisuuksia. Omia karttoja tekemällä on mahdollista löytää paljon valmiissa kartoissa näkymättömiä pohjanmuotoja ja näin ollen omasta kalastuksesta saa ajan myötä entistä tarkempaa ja uistinten menetykset ”yllätys” pateille vähenevät.
Elikkäs homma menee yksinkertaisesti niin että ensiksi laitetaan tyhjä muistikortti plotteriin josta laitetaan nauhoitus päälle, laite tallentaa sijaintitiedon ja syvyyden. Tämän jälkeen data siirretään tietokoneeseen jossa on autochart ohjelma ja tällä datasta tehdään kartta. Tämän jälkeen data päivitetään kortille ja se on valmis käytettäväksi sitä tukevissa plottereissa. Luotausdatan nauhoituksen voi tehdä mille tahansa muistikortille mutta valmis karttadata on siirrettävä ohjelman omalle kortille, muuten plotteri ei tunnista karttaa.
Kartan tekeminen ohjelmalla on helppoa. Luotausdatatiedostot siirretään ohjelmaan jonka jälkeen se näyttää niiden sijainnit karkealla kartalla. Tämän jälkeen valitaan kohta joka ”mapataan”, ohjelma voi kerralla tehdä 7000x7000m kokoisen alueen.
Mappauksessa ohjelma piirtää reitit kartalle ja reitissä näkyy syvyys eri väreinä. Tämän jälkeen luodaan kartta jossa dataa käsitellään ja aiemmat reitit levenevät.
Tämä on lopullinen datasta saatava informaation määrä. Kun kartat päivitetään sitä varten olevalle muistikortille, ohjelma tekee myös syvyyskäyrät. Ohjelmassa voidaan käyttää näkymää jossa on pällekkäin väreinä olevat syvyydet ja syvyyskäyrät, plotterille siirrettäessä värit ovat vain sinisen sävyjä mutta syvyyskäyrät näkyvät plotterissakin.
Ohjelmassa on myös mahdollisuus tehdä ”Map Image” eli luoda kuva kartasta, tämä ominaisuus on tehty tietokoneen navigointiohjelmia varten. Ohjelma luo kuvan kartasta jossa näkyvät värit ja syvyyskäyrät, sen jälkeen voi valita minkä kalibrointitiedoston Autochart tallentaa kartalle. Tämän jälkeen map imagen voi siirtää johonkin navigointiohjelmaan ja kalibroida kartan siinä ja sen jälkeen sitä voi käyttää uistellessa. Olemme itse käyttäneet tietokoneella Ozi Exploreria, viimeksi käytimme ohjelmaa noin kymmenen vuotta sitten mutta se ei ole juurikaan muuttunut joten käyttöönotto oli helppoa. Homma tapahtui niin että Autochartista tallenettu karttakuva avattiin Ozissa ja kalibroitiin muutamalla koordinaattipisteellä, mitä enemmän laittaa pisteitä sen tarkemman kalibroinnista saa. Tämän jälkeen kartta on valmis käytettäväksi ja mielestämme selkein versio siitä on Ozin näytöllä.
Itse Autochart ohjelmaakin voi käyttää plotterina kunhan gps on yhdistetty tietokoneeseen, tällöin sijainti näkyy pisteenä luodattujen karttojen päällä mutta jos haluaa että syvyyskäyrät näkyvät Autochartin kanssa pitää koneessa olla myöskin Autochartin karttakortti sisässä. Tämä on helppo keino käyttää karttoja tietokoneessa ilman kalibrointeja tai ylimääräisiä ohjelmia.
– Antti
Tomi oli tullut Kuopion motonettiin pariksi päiväksi laittamaan kalaosastoa uuteen uskoon niin ajattelimme lähteä tekemään nopean piston lähiselälle kovasta tuulesta huolimatta. Kävimme hakemassa Henen mukaan ja suuntasimme laiturille. Tarkoitus olisi uitella tuikkaria hauen toivossa.
Vetelimme lähinnä pitkiä linjoja ja keskityimme kaiun asetusten säätämiseen ja muuten vaan vesillä oloon. Samalla nauhoittelimme kaikudataa ja tarkoitus olisi päästä testaamaan Humminbirdin Autochart kartanteko-ohjelmaa jahka se matkahuollon kautta saapuu. Ohjelmasta tulee sitten lisää juttua kunhan pääsemme testailemaan.
Uuden kaiun lukemisessa on vielä opettelemista, mutta pikkuhiljaa siitä alkaa saada selkoa ja asetukset alkavat löytyä. Pitää vielä testailla anturit eri kulmissa kunhan vedet alkavat lämmetä ja anturia kehtaa säätää nostamatta venettä järvestä.
Säätöjen lomassa saimme myös yhden sattuma hauen, hauki oli yleisesti huonolla syönnillä mutta johtui varmaan enimmäkseen siitä että olimme liikkeellä myöhään ja pysyttelimme suurimmaksi osaksi aikaa selkävesillä.
– Antti
Edellisen yön töissä viettäneelle 8:45 herätys ei ollut mukava, eikä sängystä nousemista ainakaan helpottanut ulkona vallitseva kolea ja kostea ilma. Lähdön piti tapahtua klo 9, mutta meille hyvin tyypilliseen tapaan, tapahtui se vasta puoli tuntia myöhemmin. Heti alkajaisiksi kurvasimme motonetin pihaan ostamaan tarvikkeita. Jonkinlainen ostoslistakin varmaan oli olemassa, mutta silti saimme haahuiltua kaupassa reilun tunnin. Saatuamme tarvittavat liittimet, johdot ja öljyt suuntasimme pikaisen kahvinhakureissun jälkeen Siilinjärvelle veneen luo.
Tomi oli ajaut joensuusta aamutuimaan ja toi mukanaan syksyllä tilatut Islureen tuikkarit. Malttamattomina aloimme Antin kanssa ottamaan uistimia pois pakkauksistaan ja järjestelimme ne suoraan rasioihin. Täytyy kyllä sanoa, että värit näyttivät todella hyvältä ja himo päästä kalaan vaan kasvoi entisestään! Tomi olikin sillä aikaa ehtinyt jo hyttiin kartoittamaan sähköjä ja päivittelemään työn määrää.
Tarkoituksena oli uusia suurin osa veneen sähköistä, koska merkinnät, sekä liitokset olivat joiltain osin puutteelliset ja sekavat. Tämä johtunee laitteiden asteittaisesta lisäämisestä.
Ostimme kolme sulaketaulua ja merkkailimme tarroilla kunkin sulakkeen sitä mukaa kun saimme uudet johdot vedettyä. Homma kuulostaa yksinkertaiselta, todellisuudessa prosessiin kului aikaa tuntikaupalla. Samalla asensimme myös uusimman hankintamme, eli hummingbirdin 1198 luotaimen. Itse asennus sujui suht kivuttomasti olemassa olevien läpivientien ja antunrin kiinnityspaikan takia. Enemmän ongelmaa tuotti kahden luotaimen sovittaminen pulpettiin ilman, että ne estäisivät näkyvyyttä tai olisivat liian hankalasti käytettävissä. Lopulta kuitenkin löysimme mielestämme sopivimman ratkaisun.
Samalla kun muut taistelivat sähköjen kanssa, jäi allekirjoittaneen hommaksi moottori- ja peräöljyjen vaihto. Edellisillä öljyillä olikin ajettu jo jonkin aikaa, joten vaihto oli enemmän kuin paikallaan. Olen vaihtanut öljyjä autoihin ja moottoripyöriin, mutta perämoottoreiden suhteen olin vielä neitsyt. Tomin annettua pikaiset ohjeet peräöljyn vaihtoon, kävin toimeen. Moottorin alaosasta löytyi kolme talttakantaista ruuvia, joista yksi on korvausilmalle, toinen öljyn tasolle ja kolmas valutusta, sekä täyttöä varten. Saatuani ruuvit auki, lähti öljy hitaasti valumaan kohti astiaa. Öljyn väristä päätellen ne olisi pitäny vaihtaa jo aikaa sitten, mutta kuten sanotaan: parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ostimme motonetistä täyttöä varten tarkoitetun pumpun jonka pää sopi kierteiltään suoraan täyttöaukkoon ja tämä helpotti pumppaamista huomattavasti. öljyä piti pumpata sisään kunnes se alkoi tulemaan ulos ylemmästä tasoreijästä. ennen ruuvien takaisin laittoa pistin vielä uudet o-renkaat paikalleen ja homma oli valmis.
Tulevaisuudessa olisi tarkoitus kertoa hieman lisää uudesta kaikuluotaimesta, sekä perehtyä hieman Autochart ohjelmaan kunhan se vaan saapuu perille. Veneen pyrimme saamaan vesille tulevana viikonloppuna, joten toivottavasti saamme päivitystä vesiltäkin pian.
-Henri
Blogin päivittäminen jäädessä viime vuodelta kokonaan, otetaan nyt pieni summaus edellisestä kaudesta.
Ensimmäisenä asiana haluaisin mainita allekirjoittaneen liittymisen uistelutiimiin ja tässä kohtaa pitäisi varmaan hieman raottaa taustoja. Olen ollut jo pienestä pitäen intohimoinen mökkikalastaja, mutta töiden lisääntyessä jäi kalastus vuosi vuodelta pienemmälle. Antin tunsin jo muutaman vuoden takaa, työskentelemme molemmat Dj-puolen hommissa ja tiesin hänen harrastavan vetouistelua, joten pyysin päästä joskus mukaan kallavedelle. Kesäkuussa aikataulut kohtasivat ja pian huomasinkin olevani jatkuvaan mukana. Opeteltavaa riitti, mutta kova innostus joudutti oppimaan.
-Henri
Pojat Koukussa 