Kesän aikana olisi tarkoitus tehdä opastusvideo -sarja jossa on asioita näytetty niinkuin meidän veneessä tehdään. Tyyli ei ole ainoa eikä varmastikkaan se oikea mutta meidän veneeseen hyväksi havaittu. Ensimmäisessä jaksossa aiheena tuplauistimen käyttö ja miten se meidän mielestämme on näppärin tehdä ilman ylimääräisiä leikareita siimassa!
Kuhakunkku oli totuttuun tapaan heinäkuun viimeinen viikonloppu. Itsellä on monena vuonna ollut tarkoituksen lähteä sinne ja nyt vihdoin pääsin. Tomi on käynyt jo pari edellistä vuotta vetämässä ja saanut ihan hyviä sijoituksiakin.
Lähtö oli aamulla yhdeksän jälkeen Kuopiosta ja edellisen yön olin ollut totuttuun tapaan töissä. Aikaa piti olla varattuna reilusti ja lähtö perjantain esikisaan oli klo 14.
Vene auton perään ja kohti Paltamoa, ostokset teimme Kajaanista ja pitihän siellä vielä tehdä pakollinen stoppi Motonettiin josta saimme ostettua vihdoin uudet liput kelkkoihin. Mökillä olimme vene laskettuna noin puoli kahden aikaan joten kiirehän siinä taas tuli. Äkkiä veneellä kisakeskukseen ja pääsimme lähtemään kisaan noin vartin myöhässä. Keli oli aurinkoinen ja tyyni joten ainakin olosuhteen kalastajia varten olivat kunnossa.
Perjantain esikisa oli yhden kalan kisa, eli suurin kuha tuotiin punnitukseen. Kisa-aika oli 14-20 joten tässä kerkesi hyvin harjoitella seuraavan päivän pääkisaan. Ajelimme Tomin edellisvuosien paikalle ja laitoimme kamat vetoon. Melkein heti laskettuamme oli jo alamitta kiinni, kilpailuissa kuhan alamitta on 48cm. Tästä muutama hetki eteenpäin ja veneen lattialla olikin jo 55cm kuha, tämä sai apinan pois selästä koska puntarille oli jo kala vietävänä. Tästä eteenpäin vetelimme vain pitkiä linjoja etsien mahdollisia kuhapaikkoja, muutamia tälläisiä löytyikin jopa kutoistärpin muodossa ja kalat olivat 45-50cm. Seuraavalle päivällä korot ja paikat olivat nyt kutakuinkin tiedossa. Isompaa kuhaa emme enää onnistuneet loppupäivästä löytämään ja sijoitus tuolla 55cm kuhalla oli 23/198.
Lauantaina oli pääkisan vuoro, kisa-aika oli 15-23 ja suurimman kuhan tuonut kruunataan Kuhakunkuksi. Perjantaista poiketen lauantaina tuotiin puntarille kaikki yli 48cm kuhat. Meidän suunnitelmamme oli selvä, ajettaisiin eilisille kuhapaikoille ja laitetaan samat setit pyytämään. Pari tuntia aloituspaikkaa ajettuamme emme olleet saaneet kuin yhden alamitan. Tämän jälkeen aloimme etsimään uutta korkoa mutta sekään ei tuottanut tulosta. Edessä oli paikan vaihto, tätä jatkuikin sitten loppukisan ajan emmekä onnistuneet saamaan yhtään mittakalaa puntarille. Juurikaan muuta kerrottavaa kisasta ei ole.
Kisajärjestelyt olivat onnistuneet ja paikalle tuli kaikkiaan 276 venekuntaa, toivotaan että ensi vuonna menee rikki maaginen kolmensadan raja! Me ainakin olemme tulossa uudestaan, kisatapahtuma oli erittäin mukava. Onnittelut myös voittajille kovasta suorituksesta! Tulokset löytyvät täältä.
Keiteleen kisa on aiempina vuosina mennyt kohtalaisen huonosti, poislukien viime vuonna jolloin kalaa tuli mutta kaksi väsynyttä käsiparia oli liian vähän. Tänä vuonna oli mahdollista käydä harjoittelemassa joten kävimme parina päivänä vetämässä muutaman tunnin setit. Kuten normaalisti niin harjoituksissa syönti oli hyvää ja kalantulotahti oli erittäin hyvä kisaa ajatellen.
Kisan aloitimme treenatuilta paikoilta, ensimmäiseen puoleen tuntiin kyydissä kävi noin 30 kalaa mutta sumppuun jäi ainostaan yksi ahven. Tämän perusteella olisi vaikea kisa tulossa. Vaihtelimme taktiikoita ja vaappuja mutta mikään ei tepsinyt, kaikki kalat olivat järjestään pari senttiä liian lyhyitä. Hyvältä näyttäneet treenit kääntyivät taas pettymykseen kisoissa. Paljoo enempää kisoista ei jäänyt kerrottavaa.. Tässä välissä ajateltiin pitää pieni tauko kisoista ja yrittää keretä käymään edes kerran vapaa-ajalla uistelemassa. Tämä toivottavasti tuo vähän rentoutta tekemiseen ja uusia ideoita.
Kiireiden takia kisaan treenaaminen jäi melko laihaksi. Ehdimme kuitenkin käydä testaamassa pari paikkaa. Torstaina suuntasimme Ollukanselälle, josta parin tunnin vedolla löysimme useamman kuhan ja paikat vaikuttivat hyvältä. Perjantaina aikataulu oli vielä tiukempi ja ehdimme vesille vasta myöhään iltapäivällä. Kävimme kuitenkin nopeasti testaamassa Killonselkää, koska se oli lähellä. Se osottautui huonoksi kuhan suhteen ja saalis oli lähinnä alamittasia haukea, (alle 55cm) joten rajasimme nopeasti alueen pois.
Treenauksen johdosta vene oli jo valmiina Nilsiässä, joten saimme nukkua hieman pidempään, mutta kuitenkin perinteisesti edellisen yön töiden johdosta unet jäivät noin kolmeen tuntiin. Kun pääsimme Antin kanssa kisakeskukseen, oli Tomi jo valmiina paikalla ja hoitanut ilmottautumisen. Aiemmin kaudella huomasimme, että uistinkokoelmamme on päässyt toistuvan pohjaan jäämisen seurauksena hieman hupenemaan, niinpä Tomi toi tullessaan helpotusta asiaan uusien Isluren tuikkareiden muodossa.
Ollukanselälle kertyy kisakeskuksesta melkoinen matka, joten kävimme treenipäivinä luotaamassa oikoreittiä Killonselän kautta. Reitti oli paikoin kapea ja matala, mutta kuitenkin ajettava. Muutama muukin vene uskaltautui ajamaan samaa reittiä.
Treeneissä parhaiten tuntui toimivan kultainen väritys ja sitähän me perään laitoimmekin muutaman ärsykevärin kera. Syönti tuntui olevan kohdallaan, mutta tuntui että ensimmäisen tunnin aika sai kalastaa 15 alamittaa, ennenkö mitat täyttävä yksilö sattui kohdalle. Muokkasimme välillä painotusta ja vedimme hieman syvempää linjaa pysyen kuitenkin suunnilleen samoilla paikoilla, koska alueella tuntui kalaa olevan. Toivoimme luonnollisesti suurempaa kuhaa, mutta emme sitä tälläkertaa oikein löytäneet. moni kala oli rimaa hipoen mitat täyttävä ja alamittaisia kävi veneessä päivän aikana varmasti kymmeniä.
Sää oli päivän mittaan erittäin kirjava. Kisojen alkaessa, oli puolipilvinen ja tuulinen sää. Puolivälissä alkoi sataa ja sateen jälkeen tuuli lakkasi kokonaan. Ilma oli miellyttävä ja aallokkokin hävisi nopeasti, mutta tuulen myötä hävisivät myös kalat. Kilpailun loppupuolella kisa-aluetta alkoi lähestyä ukkosrintama. Kesken säädön saimme kunnon säikäytyksen kun salama löi aivan veneen viereen. Pamaus oli niin kova, että korvat menivät lukkoon ja ei ollut kaukana ettei kalsarit olisi menneet vaihtoon. Hetken mietimme kisan lopettamista kun huomasimme, että viereltä katosi pari venettä ukkosen seurauksena, mutta päätimme kuitenkin jäädä vielä yrittämään loppuun asti.
Veimme puntarille yhden hauen, sekä 8 kuhaa, joista 7 läpäisi mitan ja yksi jäi millin erolla pois tuloksesta. Tuloksena sija 21/48, joka oli luonnollisesti pettymys.
Rääkkylässä oli Jokikone-cupin avauskisa ja samalla meidän kauden avauskisa. Henri oli keikalla Joensuussa, joten he tulivat sieltä Tomin kanssa ja itse lähdin töiden jälkeen tunnin unilla vene perässä ajamaan Kuopiosta. Treffit sovimme viime vuoden tapaan Käsämän Teboilille, josta jatkoimme matkaa samalla autolla. Fiilikset olivat kaikilla korkealla, koska tämä oli eka kunnon reissu kotimaan vesille ja polte oli kova, lisäksi testissä olivat uudet kelat ja takiloissa kuidut vaijerin sijaan. Kisakeskuksessa olimme hyvissä ajoin ja vene oli laitettu jo valmiiksi ennen rampille ajoa. Kun oli rampille peruutuksen aika Tomi ihmetteli miten veneen ratti oli niin löysä ja pyöri kuin tyhjää, vähän aikaa ihmeteltyämme huomasimme, että hydrauliohjauksen toinen nippa oli katkennut moottorin päästä ja öljyt valuneet ulos. Kisa jäi kesken jo ennen kuin kerkesi alkaakkaan. Nippa oli varmaan päässyt katkeamaan kun nostimme venettä ja trimmasimme koneen ylös, moottorikaivossa oli puukalikka jota olimme käyttäneet moottorin ja veneen välissä ja hydrauliletkut olivat jääneet jotenkin jännitykseen ja pettäneet. Tästä oppineena kalikka kulkee tästä lähtien auton kyydissä.
No ärräpäitä tuli hetken verran ja päätimme grillata evääksi tarkoitetut makkarat kisakeskuksessa. Tämän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Teboilia, mutta matkalla tuli mieleen jos poikkeaisimme Tomin veljen tallille Liperiin ja ihmettelisimme vähän ohjausta. Saimme entisen nipan pois sylinteristä työntämällä naftin torx-kannan sisään ja vetämällä varovasti ulos. Kuin sattuman kaupalla Tomi löysi tallista juuri sopivilla kierteillä olevan nipan ja saimme sen laitettua kiinni, näin ohjausjärjestelmä oli jälleen ehjänä. Tästä sitten suuntasimme suoraan Joensuun motonettiin ostamaan öljyä ohjaukseen ja ilmasimme järjestelmän suoraan kaupan pihassa. Lopulta ohjaus oli kunnossa ja päätimme suunnata Pyhäselälle testamaan venettä.
Rampille päästyämme totesimme että tuuli oli erittäin kova, jo veneen laskemisessa oli omat ongelmansa, mutta saimme kuitenkin veneen vesille. Sitten vain vesille ja etsimään jotakuinkin suojaista paikkaa, jossa pääsisimme uistelemaan. Jo settejä vetoon laskiessamme ensimmäinen hauki iski. Vedimme muutaman tunnin ja haukia tuli tasaiseen tahtiin, taas jäi jossiteltavaa kisan suhteen miten siellä olisi kala sitten syönyt. Jossain vaiheessa Tomi ihmetteli miksi takilat kelaavat hitaasti ylös ja piippaavat huonon virransaannin merkiksi, vilkaisu volttimittariin joka näytti vajaata 11 volttia. Äkkiä turhat sähkölaitteet pois päältä ja kelaamaan tavaroita ylös. Pääsimme onneksi rantaan asti, mutta jo koneen trimmaaminen ylös teki tiukkaa, hilkulla oli että olisimme jääneet vesille tuulen armoille. Tästä homma jatkuikin uutta vikaa selvitellessä..
Suonenjoen osakilpailuun lähtiessä innostusta latisti Joensuun tekniikkamurheet, sekä sateinen sää. Moottorin latausongelmaa ei saatu vielä tutkittua ennen kisaa, joten päätimme vain ladata akut täyteen ja toivoimme, että se riittäisi kisan ajaksi.
Seurasimme volttimittaria tiukasti ja huomasimme, että jännite laskee tasaisesti. Kalan tulon ollessa nihkeää ja jännitteen mennessä todella alas, päätimme luovuttaa kilpailun reilun parin tunnin vetämisen jälkeen. Emme vieneet yhtään kalaa puntarille, vaan lähdimme ripeästi Kuopioon nuolemaan haavoja ja katsomaan Suomi – Venäjä kiekko-ottelua.
Ennen Iisalmen osakilpailua vene huollettiin ja latausongelma johtui viallisesta jännitteensäätimestä, joten pääsimme lähtemään kisoihin ilman tekniikkahuolia.
Ajatuksissa oli käydä treenaamassa kisaa varten ja muista menoista johtuen päädyimme viemään veneen Iisalmeen kisaa edeltävänä päivänä. Tarkoitus oli käydä ainakin luotailemassa paikkoja, mutta kiireen ja kovan vesisateen vuoksi päätimme haudata tämän ajatuksen ja lähteä kisaan ilman treenejä.
Iisalmen kisa-alueeseen kuuluu kolme järvialuetta: porovesi, haapavesi sekä nerkoo. Valitsimme ensimmäiseksi paikaksi poroveden ja niin tuntui tekevän moni muukin venekunta. Paikka antoi kalaa melko nihkeästi, mutta kun mietimme paikan vaihtamista, saimme aina jonkin tärpin joka valoi lisää uskoa paikkaan. Yritimme kalastaa kuhaa, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli virhe, koska kisassa kuhaa ei lopputulosten perusteella ollut paljoa tullut. Saimme kuitenkin yhden mittakuhan puntarille ja painoa sillä oli 930 grammaa.
Vaihdoimme vielä lopuksi haapaveden puolelle, jossa ainakin edellisvuosien perusteella on myös karkeampaa haukea. Tälläkertaa tuplapistehauet (yli 5kg) jäivät vain haaveeksi. Saimme kuitenkin pari haukea napsittua puntarille. Kisa oli vaikea ja kala tuntui olevan tiukassa myös muilla. 10 parhaan joukkoon pääsi reilulla 16 tuhannella pisteellä. Meidän venekunnalla tällä kertaa pisteet 10090 ja sijoitus 25/56.
Positiivisena puolena kuitenkin, että saimme uisteltua koko kisan ilman tekniikkamurheita. Tästä on taas hieman parempi jatkaa eteenpäin.
Pohjois-Kallaveden kisa oli ensimmäistä kertaa mukana cupissa tänä vuonna. Kisaan lähdettiin ihan puhtaalta pöydältä, treenaamassa ei keretty käydä eikä kukaan meistä ollut aikaisemmin uistellut kyseisellä järvellä. Olimme katsoneet kartalta joitakin paikkoja valmiiksi eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa niihin.
Siirtymän jälkeen ensimmäiselle paikalle saavuttaessa meillä oli vielä vähän aikaa luotailla paikkoja, kerkesimme suurpiirteisesti kartoittaa muutamat ajolinjat ennen välineiden laskua. Kiersimme paikalla muutaman vedon, mutta emme saaneet kuin yhden alamitta tärpin. Päätimme, että kierrämme vielä saaren toiselle reunalle ennen paikan vaihtoa. Tältä reunalta saimme sitten tuplatärpin ja toinen kaloista oli otettava, tätä paikkaa ajelimmekin sitten seuraavat tunnit. Haukia tuli tasaiseen tahtiin, otettavien suhde oli noin yksi viidestätoista, joten töitä sai tehdä koko ajan. Pitkästä aikaa meitä oli kisassa neljä henkeä Japen tultua vahvistamaan miehistöä eikä se ollut yhtään liikaa, tekemistä riitti koko ajan kaikille.
Viimeiseksi tunniksi teimme taas pienen siirtymän toiselle rannalla ja siitä lähti heti alkuun kutoistärppi. Tätä paikkaa kiersimmekin sitten loppu ajan ja saimme vielä haalittua muutamia mittahaukia kyytiin. Aina kun saimme setin takaisin järveen kääntö takaisin linjalle ja sama ruljanssi uudestaan. Loppujen lopuksi saimme reilu 30kg haukea ja 2 ahventa jotka riittivät tällä kertaa yhdeksänteen sijaan (tulokset). Tunti tai pari lisää aikaa ja veneessä olisi ollut vielä mukavammin haukea oikeiden yhdistelmien löydyttyä vasta kisan loppuvaiheilla. Kyydissä oli pari neljän ja puolen kilon haukea ja yli vitosen kalalla olisi saanut tuplapisteet, tällä kertaa ei ollut onni meidän puolella näiden suhteen. Jälkeenpäin ajateltuna olisi varmaan aluksi kannattanut käydä etsimässä vauraampaa haukea syvemmän päältä ja lopuksi tulla matalaan pienemmän hauen perään. Suunta on kuitenkin alkukauden jälkeen ollut ylöspäin ja toivottavasti myös jatkuisi samana, mutta seuraavana vuorossa on Nilsiän kisa joka on ollut meille aina vaikea.
No jo vain! Viimeisen OPM-Cup -leiman metsästys pääsi vauhtiin menneenä viikonloppuna aurinkoisella Kallavedella ”kotivesillä”.
Kisaan ei montaakaan tuntia pojat ehtineet käydä treenaamassa ja allekirjoittanut möi senkin ajan kalarojua palkkansa eteen, jotenka kohtuu ummikkona sai jälleen kisaan syöksyä. Kohteena kisassa oli hauki ja leima, mielellään ensimmäistä vieläpä monikossa.
Alkuun toki vielä mainittava jotain säästä, koska näinhän se on tapana. No paras mahdollinen kalakelihän se oli, eli +22c, aurinkoa pilvettömältä koko päivän ja koko jordaani rasvatyyni. Hytissä tuoksui hieman mies, välillä jopa neljä.
Pääsimme koko koplalla osallistumaan tähän koitokseen, eli mukana kaikki neljä jäsentä; Antti, Teemu, Henri ja allekirjoittanut (Tomi). Nappasimme myös tällä kertaa koko koplan toiminnasta hieman videomateriaalia talteen kilpailun kulusta, ei välttämättä kaikkein jouhevinta toimintaa, mutta riittävää näissä karkeloissa ;)
Viimeisimmän Kallaveden kisan sössimisten jälkeen päätimme luopua ”peruspaikoista” ja suunnata aivan uusille paikoille missä itse emme ole käyneet vetämässä mutta voittavaa vesialuetta kuulema on tarjolla. Kilpailukeskus sijaitsi tänä vuonna edellisistä vuosista poiketen Pirttilahdessa petosen persiissä, jotenka veneellä kaupungista tullessa matkaa kertyi jo kisakeskukseenkin sopivasti, eikä tehnyt mieli ajella edestakaisin kaupungin edustalle kalaan ja takaisin jne.
Suuntimat kohti Puutossalmen lossia, josta olimme valmiiksi kartalta vilkuilleet sopivan näköisen rännin reunustan aloituspaikaksi. Linja oli lähelle kilometriä pitkä jotenka rojut ehti hyvin viskata vetoon suoralla linjalla.
Perään viskattiin kaksarit, eteen 13cm karikkoa ja sepentuurin syvänne palikat, perään hauentappospesiaalit, eli Tuikkarin pystylevylliset XL-Shallow 15cm palikat, jotka posti kuljetti kotiin sopivasti päivää ennen kilpailua. Kyytipojaksi viskattiin vielä reippaasti painoa, jotta vetureissa riittää menohaluja vastusta antavat takavaapun takia.
Ensimmäinen veto penkkaan näytti heti, että kalaa on alla. Vieheiden laskun jälkeen ensimmäinen haavin heilautus ja vajaa kolmen kilon hakki kyytiin. Samalla lähtikin jo seuraava,joskin jäi vain hieman pyrstöpäästä lyhyeksi. Jatkoimme penkan höyläämistä edestakaisin hieman eri linjoja hakien ja ensimmäisen reippaan tunnin jälkeen yllätyksemme kyydistä löytyi myös kolme mittakuhaa muutaman hauen lisäksi. penkka kuitenkin hiipui ja lähdimme reipasta kyytiä vetäen seuraaville reunamille ja 8-9m pateille. sieltä täältä hissun kissun kalaa löytyi aina klo 13 saakka. Tahti ei miellyttänyt, joten paikan vaihto oli edessä. Suunnaksi Hirviselän eteläpääty, jossa näytti myös muita kisaveneitä ajelevan kiitettävästi. Sekaan vaan! Heti laskun jälkeen penkan puolelta vapa mutkalle ja hauki kyytiin. Sama toistui heti tämän jälkeen. Muutaman kerran karattiin samassa hötäkässä vähän väärille alueille ja väärille syvyyksille, kun navionics ei ihan pitänytkään kutiaan. Hieman aikaa meni hutisektorilla liian matalassa, mutta kun takaisin päästiin taas ottivesille alkoi tapahtua uudelleen.. ja sitten taas uudelleen ;)
Yksi oli taas merkille pantavaa, lie syy sitten kelissä vai miehissä, mutta kalaa ei oikein tahtonut tulla toista kertaa samalta linjalta. Kerran se kestää ja seuraava kannatti vetää suosiolla vierestä, jos mieli kisapussin painoa kasvattaa.
Viimeisen tunnin vedimme jo riskilläkin hidastellen pudottamalla viehettä penkkoihin ja vauhtia muuttamalla aktivoimaan kalaa, ja se toimi. viimeinen puoli tuntinen oli täynnä tapahtumaa, niin kuhan kuin hauenkin muodossa.
Puntarille tarjottiin kilpailun päätteeksi 13 haukea, 5 kuhaa ja ahven, joista yhdet hauet ja kuhat jäi millipelissä ulos lopputuloksesta. Tästä huolimatta saimme kalaa kohtuudella ja kelin ollessa mikä oli, kalastuksellisesti siis.
Lopputulos kilpailussa 15967g haukea, kuhaa ja ahventa yhteensä 3692g ja sijoitus 5.
Tästä ratkaiseva leima meidän OPM-Cupin osalta, loppupisteet meidän osalta 260,85pts (jos leima oltaisiin saatu kaikista parhaista kisoista, pisteet olisivat nousseet 281,75:een).
Nähdään ensi kesänä Korpilahdella SM-kisoissa!
-Tomi
Lyhyt videopätkä kameran testaus reissulta! Editointiin ei ole juurikaan käytetty aikaa eikä vaivaa sen enempää :)
– Antti
Syksyn kelien jatkuessa nättinä päätimme käydä uistelemassa muutaman tunnin meidän lähiselällä. Tarkoitus oli vetää rennosti pitkiä linjoja eikä koluta tarkasti tiettyjä paikkoja pohjaa pitkin.
Melkein heti vehkeet laskettua tuli ensimmäinen noin 3kg hauki, syönti jatkui tasaisena ja parin tunnin saaliina oli useampia saman kaliiberin haukia ja 3 kuhaa. Toivottavasti seuraavissa Kallaveden kisoissakin syönti olisi samanlaista, edellisissä (Kallaveden) kisoissa saimme haukea yhteensä noin kaksi kiloa.. Reissu oli pitkästä aikaa vain rentoa uistelua ja koko ajan oli pientä tekemistä kalojen muodossa. Vedossa oli isoa ja pientä Tuikkaria ja ainakin nämä vaaput tuntuivat kelpaavan hauelle ja kuhalle, myös muutama ahvenkin tykkäsi.
Toisena tarkoituksen reissulla oli myös testailla Go Freen uutta Hooked sovellusta, sovellus tallentaa kalareissut ja niillä saadut kalat.
Joskus aikoinaan tuli yritettyä pitää kaloista jonkunnäköistä kirjanpitoa excelissä mutta eri sarakkeita alkoi tulla sen verran että se jäi nopeasti. Nyt kun tuli mahdolliseksi päästä betatestaamaan uutta ohjelmaa, tuli mieleen miten paljon mahdollisuuksia älypuhelimet tuovat tällä saralla. Hooked on ensimmäinen kalastusaiheinen ohjelma jota olen käyttänyt joten muista ei ole kokemuksia. Ohjelman käyttö on helppoa, aluksi vain painetaan reissun aloitus nappia ja ohjelma alkaa tallentamaan gps jälkeä. Ohjelma pyörii puhelimessa taustalla ja samalla voit tehdä muuta, kun saat kalan palaat takaisin ohjelmaan ja siinä on nappi ”Record a catch”, tätä painamalla ohjelma merkkaa siihen paikkaan reittipisteen.
Seuraavaksi tulee ikkuna jossa voi ottaa kuvan tai useampia, esimerkiksi saaliskalasta ja ottivieheestä. Tämän jälkeen tulee ruutu jossa voit antaa kalalle pituuden, painon, lajin ja muistiinpanot. Tämän jälkeen vain painetaan save nappia ja saalis on tallentunut. Reissujen saaliit näkyvät ohjelmassa ja niitä voi tarkastella myös kartalla Go Freen nettisivuilla. Muutamia parannusehdotuksia/lisäyksiä on jo tullut mieleen ja näistä on annettu palautetta ohjelman kehittäjille. Tämä on kuitenkin hyvä lisä kalastusreissuille ja säännöllisesti käytettynä varmasti tulee auttamaan tulevien vuosien kalastuksessa.
Lopuksi vielä muutamia näkymiä Structure Scanista.
– Antti
Lauantaina oli vuorossa Savonia-cupin toinen osakilpailu, Iisalmi-uistelu. Pitkästä aikaa päästiin kisaamaan niin, ettei kukaan ollut töissä edellisenä yönä, näin jäi enemmän energiaa itse uisteluun.
Kävimme Henen kanssa perjantaina treenaamassa muutaman tunnin Porovedellä, tapahtumia oli niukasti ja olivat tosi laajalla alueella joten siitä ei voinut hirveästi tehdä johtopäätöksiä. Nerkoonjärvi oli tarkoitus käydä treenaamassa mutta sinne emme enää kerenneet. Niinpä kisaan lähdettiin aikalailla edellisten kokemusten turvin.
Aamulla olimme noin 9 aikoihin Iisalmessa joten kerkesimme hakea myös oluet kaupasta, siitä suoraan sitten kisakeskukseen ja melko nopeasti olikin jo startin aika.
Arvoimme lähtiessä menemmekö Nerkoolle vai Haapajärvelle, päätöstä vaikeutti se että tosi moni vene suuntasi Haapajärvelle, mutta lopulta ajattelimme sitten lähteä sekaan. Paikanpäällä sitten nopeaa kartan tutkiskelua ja valitsimme aloituspaikaksi penkan reunan josta pääsi vetämään pitkää linjaa. Kello löi 10 ja kamat järveen nopeasti, tarkoituksena oli vetää tuplia pohjan tuntumassa.
Haapajärven ollessa tosi rehevä ja tummavetinen saimme vähän väliä olla tarkistamassa vieheitä ja poistamassa roskia. Noin puolen tunnin uistelun jälkeen saimme tuplatärpistä kyytiin mittakuhan ja mittahauen. Teimme heti lenkin uudestaan paikalla ja toivoimme että muutamat lähistöllä olevat veneet eivät jää pyörimään samalle alueelle. Meidän onneksemme muut näyttivät jatkavan muihin paikkoihin ja saimme rauhassa jäädä pyörimään tähän.
Noin parin tunnin jälkeen saimme kyytiin vähän yli 6kg hauen joka tarkoittaa savonia-cupissa tuplapisteitä, tämä toi hiukan helpotusta tilanteeseen muiden kalojen ollessa aika pientä kokoa.Paikka antoi tasaiseen tahtiin tapahtumia ja veneessä käytettiin noin 15 kuhaa ja vähintään tuplasti haukia. Hauen keskimitta vain ei tunnu olevan kovin suuri tai sitten emme vain löytäneet oikeita paikkoja.
Lopulta saimme puntarille 5 haukea ja 3 kuhaa. Aikaisempien vuosien tuloksia katsellessa ajattelimme että nyt saattaisi olla mahdollisuus toiseen Opm leimaan. Onneksemme muutkaan eivät olleet saaneet mahdottomia saaliita. Lopulta tulokset tulivat seinälle ja ylättäen olimme tulleet toiseksi! Tämä tietysti antoi taas vähän lisää uskoa tekemiseen ja intoa tuleviin kisoihin.
Uistelemaan olisi tarkoitus päästä enemmän jos vain kelit sallivat! Tuulet ovat olleet sen verran kuvia että harrastusuistelu on jäänyt vähemmälle mikä on vähän harmillista koska kesäkuu olisi töiden suhteen antanut tähän parhaat mahdollisuudet. – Antti Ps. Myynnissä olisi myös Lowrance ELITE-7 CHIRP kaikuluotain/karttaplotteri !
Ehtiihän sitä hektisen työviikon jälkeen palata ajatuksissa takaisin Oulujärven laineille ja viime viikonloppuun. Homma meni jotenkin näin..
Kokoonpano kilpailuun oli hieman normaalista poikkeava, Pojat Koukussa edustus oli veneessä yhden hengen varassa. Ainoastaan allekirjoittanut (Tomi) oli mukana matkassa. Samalla olin venekunnan ainoa mies ilman sen kummempia meriittejä. Muut venekunnan jäsenet olivat Tommi Kinnunen, Mika Sorjonen ja Lasse Liimatta. Ensimmäisenä mainitut kaverit lienee aktiivikisaajalle tuttuja nimiä kahdesta viimevuoden SM-kisoista. Lasselta puolestaan löytyy muutaman vuoden takainen voitto Hauki-EM -kilpailusta.
Homma polkaistiin käyntii torstaina viiden kupeella, Tommi ja Mika lähtivät matkaan portterilla hawkin kyydissä jo hyvissä ajoin, minä ja Lasse puolestaan ooppelilla perässä kunhan työt antoi anteeksi. Perillä olimme Manamansalon leirintä alueella illalla kymmenen aikoihin. Mökkiin päästyämme katseet kohdistui tarkasti karttaan treenipäivää ajatellen.
Perjantaiaamu koitti, kerro pärähti kuudelta ja Lasse löytyi kananmunien ja pekonien kanssa keittiöstä. Aamupala naamaan ja järvelle, keli oli kaunis, hieman tuulinen ja odotukset korkealla.
Treenivedot alkoi Ärjänselän puolelta Alassalmen kupeelta. Vedimme pitkiä linjoja ja painoimme tärppipaikan tarkasti mieleen, yleensä ottipaikka näytti toimivuutensa 4-6 tärppien muodossa. Seuraava paikka oli salmen toisella laidalla, nämä paikat pidimme pontentiaalisina kilpailuun. Seuraavaksi siirryimme Niskanselälle, jossa kopaisimme kolme neljä eri kohtaa pitkin linjoin ja merkkailimme haukipoterot. Yhtenäisyyksiä paikkoihin oli, ne pysyköön salassa ;) Vietimme treenaten järvellä aikaa n. 9 tuntia joista noin 5h vetoa ja loput arpomista ja ajelemista. Seuraavaksi takaisin mökille jännäämään seuraavan päivän säätä ja arvontaa kummalla selällä ensimmäinen päivä kisataan. Loppuilta vierähti mukavasti vaappuja valiten, ylimääräisiä veneestä pois valkkaillen, siimoja tarkistellen ja perukkeita viritellen. Kaiken piti olla valmista!
Lauantaiaamuna kipparikokouksessa säätiedoitus ratkaisi kohtalon uisteltavalle alueelle. Tuulta viuhtoi 6-8ms sekunnissa ja kilpailunjärjestäjä oli päättänyt antaa kilpailijoille mahdollisuuden ajaa kummalla selällä. Aloitimme kilpailun Ärjän puolelta Ojanperältä. Reilun tunnin vedon jälkeen kyydissä lötkötti neljä kilpailukalaa, tästä hitaasta tahdista johtuen keräsimme rojut kyytiin ja jatkoimme edellisen päivän pelipaikoille Niskanselälle. Loppupäivä vierähti aikalailla samaa kohtaa höyläillen, kalaa tuli tappavan tasaiseen tahtiin. Paljastettakoon ottiviehe joka oli numero 1, uno, odin, one, ylivoimainen. Tuikkari XL Shallow! (ei maksettu mainos) Kilpailukalan koko ei lauantaina ollut kovinkaan kaksinen, eikä montaa kolmosen ylitystä nähty. Alamittaa kävi kyydissä riittämiin. Hauen alamitta kilpailussa tänä vuonna 55cm (aikaisemmin 50cm) karsi kiloja huomattavasti. Arvelimme että 100kg on mentävä rikki ollakseen kärjen tuntumassa. Olisihan se lähellä ollut meilläkin edellisillä alamitoilla. Lopputulos meillä Lauantaina 72kg, sijoitus viides (5.). Kärkitulos ensimmäisellä 96kg. Nelossijan hävisimme tyylikkäästi 10 grammalla. Välillä hyvä näin päinkin, tullut hävyttömän usein mentyä kotiinpäin.
Sunnuntaiaamu se sitten olikin jännä, kaksijakoiset tunnelmat mennäkkö järvelle vaiko ei, onko kisaa vaiko ei tuulen heilutellessa puita n. 10-12ms tuulessa puuskien ollessa pahimmillaan jopa 20ms. Kilpailu pidettiin kuin pidettiinkin ja päätimme ottaa siihen riskin. Jyräsimme vasta-aaltoon Niskanselän puolelle lähes tunnin pelipaikoille. Kartalla paikka näytti olevan ”suojan puolella”. Tästä voi jokainen vetää johtopäätöksen onko siellä suojaisia paikkoja vaikka kartta niin näyttäisikin. Tommilla riitti ratissa punomista koko päiväksi, tokkopa garminista ”engage autopilot” nappia tarvitsi painaa. Kala oli paremman kokoista kuin ensimmäisenä päivänä. Paras kyytiin asti saatu hauki painoi 7,4kg. Yksi isomus karkasi hetken toppuuttelun jälkeen, oli ryökäle tuplien takavaappuun iskenyt ja pohjaan spurtatessa ujutti veturin pohjaan. Lasse väänti ja väänti ja siima antautui. Näkemisen arvoiset ilmeet olisi ollut venekunnalla, kun siiman katketessa Uglystikki ampu vavan kärjen tangentin suuntaan ja sitä ei sen koommin ole näkynyt. Aallokosta ja tuulesta huolimatta saimme mielestämme ihan ok kalamäärän. Puntari pysähtyi 6h vetosession jälkeen tulokseen 45kg. hetken punnituksen jälkeen kuulin huhua että piikkipaikka on 44kg. Ei vissiin puhuttu meistä.
Tuloksien julkaisemisen jälkeen se sitten oli varmaa, toisen päivän voitto napsahti meille kyseisellä 45kg tuloksella ja kilon marginaalilla! Yhteistuloksissa kohosimme sijalle 2. ja voittajalle jäimme n.17kg.
Venekunnasta kolmelle reissu Hauki-EM:ään oli ensimmäinen, ei huono suoritus mä kerron!
ps. Myydään Mercury 6hv 4-t :)
-Tomi
Pojat Koukussa 