Kuhakunkku oli totuttuun tapaan heinäkuun viimeinen viikonloppu. Itsellä on monena vuonna ollut tarkoituksen lähteä sinne ja nyt vihdoin pääsin. Tomi on käynyt jo pari edellistä vuotta vetämässä ja saanut ihan hyviä sijoituksiakin.
Auto lähtökunnossa
Lähtö oli aamulla yhdeksän jälkeen Kuopiosta ja edellisen yön olin ollut totuttuun tapaan töissä. Aikaa piti olla varattuna reilusti ja lähtö perjantain esikisaan oli klo 14.
Vene perässä ja matka alkanut
Vene auton perään ja kohti Paltamoa, ostokset teimme Kajaanista ja pitihän siellä vielä tehdä pakollinen stoppi Motonettiin josta saimme ostettua vihdoin uudet liput kelkkoihin. Mökillä olimme vene laskettuna noin puoli kahden aikaan joten kiirehän siinä taas tuli. Äkkiä veneellä kisakeskukseen ja pääsimme lähtemään kisaan noin vartin myöhässä. Keli oli aurinkoinen ja tyyni joten ainakin olosuhteen kalastajia varten olivat kunnossa.
Matkalla kohti perjantain starttia
Perjantain esikisa oli yhden kalan kisa, eli suurin kuha tuotiin punnitukseen. Kisa-aika oli 14-20 joten tässä kerkesi hyvin harjoitella seuraavan päivän pääkisaan. Ajelimme Tomin edellisvuosien paikalle ja laitoimme kamat vetoon. Melkein heti laskettuamme oli jo alamitta kiinni, kilpailuissa kuhan alamitta on 48cm. Tästä muutama hetki eteenpäin ja veneen lattialla olikin jo 55cm kuha, tämä sai apinan pois selästä koska puntarille oli jo kala vietävänä. Tästä eteenpäin vetelimme vain pitkiä linjoja etsien mahdollisia kuhapaikkoja, muutamia tälläisiä löytyikin jopa kutoistärpin muodossa ja kalat olivat 45-50cm. Seuraavalle päivällä korot ja paikat olivat nyt kutakuinkin tiedossa. Isompaa kuhaa emme enää onnistuneet loppupäivästä löytämään ja sijoitus tuolla 55cm kuhalla oli 23/198.
Lauantaina oli pääkisan vuoro, kisa-aika oli 15-23 ja suurimman kuhan tuonut kruunataan Kuhakunkuksi. Perjantaista poiketen lauantaina tuotiin puntarille kaikki yli 48cm kuhat. Meidän suunnitelmamme oli selvä, ajettaisiin eilisille kuhapaikoille ja laitetaan samat setit pyytämään. Pari tuntia aloituspaikkaa ajettuamme emme olleet saaneet kuin yhden alamitan. Tämän jälkeen aloimme etsimään uutta korkoa mutta sekään ei tuottanut tulosta. Edessä oli paikan vaihto, tätä jatkuikin sitten loppukisan ajan emmekä onnistuneet saamaan yhtään mittakalaa puntarille. Juurikaan muuta kerrottavaa kisasta ei ole.
Kisajärjestelyt olivat onnistuneet ja paikalle tuli kaikkiaan 276 venekuntaa, toivotaan että ensi vuonna menee rikki maaginen kolmensadan raja! Me ainakin olemme tulossa uudestaan, kisatapahtuma oli erittäin mukava. Onnittelut myös voittajille kovasta suorituksesta! Tulokset löytyvät täältä.
Kiireiden takia kisaan treenaaminen jäi melko laihaksi. Ehdimme kuitenkin käydä testaamassa pari paikkaa. Torstaina suuntasimme Ollukanselälle, josta parin tunnin vedolla löysimme useamman kuhan ja paikat vaikuttivat hyvältä. Perjantaina aikataulu oli vielä tiukempi ja ehdimme vesille vasta myöhään iltapäivällä. Kävimme kuitenkin nopeasti testaamassa Killonselkää, koska se oli lähellä. Se osottautui huonoksi kuhan suhteen ja saalis oli lähinnä alamittasia haukea, (alle 55cm) joten rajasimme nopeasti alueen pois.
Kisapäivä
Treenauksen johdosta vene oli jo valmiina Nilsiässä, joten saimme nukkua hieman pidempään, mutta kuitenkin perinteisesti edellisen yön töiden johdosta unet jäivät noin kolmeen tuntiin. Kun pääsimme Antin kanssa kisakeskukseen, oli Tomi jo valmiina paikalla ja hoitanut ilmottautumisen. Aiemmin kaudella huomasimme, että uistinkokoelmamme on päässyt toistuvan pohjaan jäämisen seurauksena hieman hupenemaan, niinpä Tomi toi tullessaan helpotusta asiaan uusien Isluren tuikkareiden muodossa.
Tarpeeseen tulleet uudet Tuikkarit
Ollukanselälle kertyy kisakeskuksesta melkoinen matka, joten kävimme treenipäivinä luotaamassa oikoreittiä Killonselän kautta. Reitti oli paikoin kapea ja matala, mutta kuitenkin ajettava. Muutama muukin vene uskaltautui ajamaan samaa reittiä.
Kapeikko oikoreitillä.
Treeneissä parhaiten tuntui toimivan kultainen väritys ja sitähän me perään laitoimmekin muutaman ärsykevärin kera. Syönti tuntui olevan kohdallaan, mutta tuntui että ensimmäisen tunnin aika sai kalastaa 15 alamittaa, ennenkö mitat täyttävä yksilö sattui kohdalle. Muokkasimme välillä painotusta ja vedimme hieman syvempää linjaa pysyen kuitenkin suunnilleen samoilla paikoilla, koska alueella tuntui kalaa olevan. Toivoimme luonnollisesti suurempaa kuhaa, mutta emme sitä tälläkertaa oikein löytäneet. moni kala oli rimaa hipoen mitat täyttävä ja alamittaisia kävi veneessä päivän aikana varmasti kymmeniä.
Tomi mittailemassa
Sää oli päivän mittaan erittäin kirjava. Kisojen alkaessa, oli puolipilvinen ja tuulinen sää. Puolivälissä alkoi sataa ja sateen jälkeen tuuli lakkasi kokonaan. Ilma oli miellyttävä ja aallokkokin hävisi nopeasti, mutta tuulen myötä hävisivät myös kalat. Kilpailun loppupuolella kisa-aluetta alkoi lähestyä ukkosrintama. Kesken säädön saimme kunnon säikäytyksen kun salama löi aivan veneen viereen. Pamaus oli niin kova, että korvat menivät lukkoon ja ei ollut kaukana ettei kalsarit olisi menneet vaihtoon. Hetken mietimme kisan lopettamista kun huomasimme, että viereltä katosi pari venettä ukkosen seurauksena, mutta päätimme kuitenkin jäädä vielä yrittämään loppuun asti.
Tomi säätää, satoi tai paistoi.
Veimme puntarille yhden hauen, sekä 8 kuhaa, joista 7 läpäisi mitan ja yksi jäi millin erolla pois tuloksesta. Tuloksena sija 21/48, joka oli luonnollisesti pettymys.
Viikon tauon aikana oli moottorin väliin ilmestynyt linnunpesä
Lauantaina oli vuorossa Savonia-cupin toinen osakilpailu, Iisalmi-uistelu. Pitkästä aikaa päästiin kisaamaan niin, ettei kukaan ollut töissä edellisenä yönä, näin jäi enemmän energiaa itse uisteluun.
Harjoittelua
Kävimme Henen kanssa perjantaina treenaamassa muutaman tunnin Porovedellä, tapahtumia oli niukasti ja olivat tosi laajalla alueella joten siitä ei voinut hirveästi tehdä johtopäätöksiä. Nerkoonjärvi oli tarkoitus käydä treenaamassa mutta sinne emme enää kerenneet. Niinpä kisaan lähdettiin aikalailla edellisten kokemusten turvin.
Evästä kisaan
Aamulla olimme noin 9 aikoihin Iisalmessa joten kerkesimme hakea myös oluet kaupasta, siitä suoraan sitten kisakeskukseen ja melko nopeasti olikin jo startin aika.
Lähdössä
Arvoimme lähtiessä menemmekö Nerkoolle vai Haapajärvelle, päätöstä vaikeutti se että tosi moni vene suuntasi Haapajärvelle, mutta lopulta ajattelimme sitten lähteä sekaan. Paikanpäällä sitten nopeaa kartan tutkiskelua ja valitsimme aloituspaikaksi penkan reunan josta pääsi vetämään pitkää linjaa. Kello löi 10 ja kamat järveen nopeasti, tarkoituksena oli vetää tuplia pohjan tuntumassa.
Reitti Haapajärvelle
Haapajärven ollessa tosi rehevä ja tummavetinen saimme vähän väliä olla tarkistamassa vieheitä ja poistamassa roskia. Noin puolen tunnin uistelun jälkeen saimme tuplatärpistä kyytiin mittakuhan ja mittahauen. Teimme heti lenkin uudestaan paikalla ja toivoimme että muutamat lähistöllä olevat veneet eivät jää pyörimään samalle alueelle. Meidän onneksemme muut näyttivät jatkavan muihin paikkoihin ja saimme rauhassa jäädä pyörimään tähän.
Tärppiä odotellessa
Noin parin tunnin jälkeen saimme kyytiin vähän yli 6kg hauen joka tarkoittaa savonia-cupissa tuplapisteitä, tämä toi hiukan helpotusta tilanteeseen muiden kalojen ollessa aika pientä kokoa.Paikka antoi tasaiseen tahtiin tapahtumia ja veneessä käytettiin noin 15 kuhaa ja vähintään tuplasti haukia. Hauen keskimitta vain ei tunnu olevan kovin suuri tai sitten emme vain löytäneet oikeita paikkoja.
Hammaslääkärissä
Lopulta saimme puntarille 5 haukea ja 3 kuhaa. Aikaisempien vuosien tuloksia katsellessa ajattelimme että nyt saattaisi olla mahdollisuus toiseen Opm leimaan. Onneksemme muutkaan eivät olleet saaneet mahdottomia saaliita. Lopulta tulokset tulivat seinälle ja ylättäen olimme tulleet toiseksi! Tämä tietysti antoi taas vähän lisää uskoa tekemiseen ja intoa tuleviin kisoihin.
Venekunta kisan jälkeen
Uistelemaan olisi tarkoitus päästä enemmän jos vain kelit sallivat! Tuulet ovat olleet sen verran kuvia että harrastusuistelu on jäänyt vähemmälle mikä on vähän harmillista koska kesäkuu olisi töiden suhteen antanut tähän parhaat mahdollisuudet. – Antti Ps. Myynnissä olisi myös Lowrance ELITE-7 CHIRP kaikuluotain/karttaplotteri !
Kisapäivä alkoi yllätykseksi hieman myöhäisemmällä herätyksellä kuin yleensä kisapäivinä on ollut tapana alkaa. Olimme jo aiemmin vieneet veneen kisakeskuksen laituriin joten pääsimme ajamaan suoraan ilman venettä Kuopiosta Iisveden sataman kisakeskukseen. Pojilla oli ollut taas rankka yö töiden ja nukkumisen suhteen ja jälleen vastassa oli hieman väsyneitä kalamiehiä aamulla hakiessani heidät kyytiin.
Torstai-iltainen näkymä Iisvedelle
Matka alkoi uuden Pitkälähden abc:n kautta, josta ostimme taas evästä igloon. Rakennus oli ilmeisesti valmis mutta parkkipaikkojen teko oli hieman kesken, onneksi ei tarvinnut veneen kanssa kiemurrella alueella.. Tästä matka jatkui melkoista haipakkaa ja ilmoittautumisesta ei tainnut jäädä kuin noin parikymmentä minuuttia starttiin ja veneen valmisteluihin.. Ruuvasimme telkkarit paikoilleen, kiinnitimme tuikkarit ja bomberit siimoihin ja valmistelimme muutenkin veneen lähtövalmiiksi. Kisan alussa meillä ei ollut mitään suunnitelmaa eikä aluetta valmiiksi katsottuna mistä aloittaisimme vetämisen. Onneksi olin sentään tehnyt edellisiltana tupliin tapsit, joten se pelasti hieman noin muuten päämäärätöntä toimintaa. Sekään ei muuten mitään kovin nopeaa ole, ainakaan veneessä..
Henen vuoro nukkua
Onneksi vinkkiä tuli sen verran kolleegalta ennen kisoja että päätimme ottaa siitä kiinni ja suunnata selän yli Kuninkaansaaren kupeeseen, jonne myös muutama muukin vene pysähtyi. Ajoimme rehdisti parin veneen eteen parkkiin odottamaan että kello olisi pykälässään. Kisan alkaessa saimme muutaman mitallisen hauen hinattua sumppuun ensimmäisen 40- minuutin aikana. Sen jälkeen pitelikin melko hiljaista pitkin päivää ja uistelusta katosikin ehkä tarvittava yrittäminen ja suunnitelmien vaihto.. Tähän suurimmaksi osaksi syynä oli miehistön unenpuute. Johonkin kisaan olisi vielä tarkoitus päästä lähtemään kunnolla nukutun yön jälkeen.
Keli päivän aikana oli erittäin vaihteleva ja jopa räntää vaakatasossa tuli nähtyä. Muuta ei sitten rajun kuuron aikana juuri näkynytkään järvelle ja kolme-neljä isoa mutta erittäin paikallista sadekuuroa pyyhkäisi päivän ainana ylitsemme. Tällaisissa tilanteissa lämmitin olisi kiva mutta toisaalta olihan meillä edes suoja pään päällä.
Havereilta ei vältytty kisojen aikana. Tuntuu että aina on jotain pientä vikaa joko varusteiden toiminnassa tai muussa.. Puolivälin tienoilla onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla saamaan sivuaallokossa takilan vaijerin puolan väliin ja taisi siinä useampi kymmen minuuttinen mennä sotkua setviessä.. No, nyt tietää ainakin miten toimia, jos vastaava tilanne tulee vastaan. Varsinkaan kelissä selvittäminen ei ole erityisen mukavaa..
Teemu takilan kimpussa
Lopullinen sijoutus oli kisassa 21. ja se jättikin hieman jossiteltavaa ja kysymysmerkkejä ilmaan. Vedimme pääasiassa 3-8m vettä mutta aivan persmatalassa emme käyneet kisan aikana. Löysimme muutenkin tosi nihkeästi ylipäätään mitään pohjan muotoja järvestä ja uistelu olikin jossain määrin hakuammuntaa. Kuitenkin huonosti menneeseen kisaan nähden yllättävän hyvä sijoitus. Leimojen metsästys jatkukoon..
Kisapäivä alkoi kun herätyskello soi jo 3.15. Sovimme edellisiltana että hakisin Antin ja Henen kyytiin sen jälkeen kun pojat pääsevät töistä neljän aikaan. Suuntasimme heti Niiralan Abc:lle josta ostimme nopeasti eväät mukaan. Tämän jälkeen haimme trailerin kyytiin ja suuntasimme kohti Vehmersalmea josta nostimme taas veneen kyytiin.
Käsämän teboililla, matkalle mahtui myös hiekkatietä
Olimme sopineet Tomin kanssa että tapaisimme Käsämän Teboililla aamulla josta jatkaisimme neljästään kohti kisakeskusta Rääkkylässä. Perille päästyämme laskimme veneen ja kävimme ilmoittautumassa kisaan. Alueella oli jo hyvin ihmisiä ja venepaikalle oli jo jonoa vaikka kello oli vasta 8. Aikaa oli vielä hyvin joten joimme kahvit satamakahvilassa ja odottelimme kisojen alkua.
Tuulta oli luvattu edellispäivänä 6 m/s ja ilma oli heti aamusta pilvinen. Puuskittainen tuuli häiritsi heti kisan alkaessa ajoa varsinkin sen jälkeen kun saimme siimat laskettua. Saimme puolen tunnin uistelun jälkeen muutaman alamittahauen kyytiin, mutta normaalisti hyvin alkaneet kisat olivat kateissa. Saimme vetää noin pari tuntia ennenkuin se mittakala tuli veneeseen. Tiesimme jo päivän alussa ettei helppoa tulisi olemaan. Kala olisi passiivinen ja syönti luultavasti on heikkoa. Uitimme molemmilla puolilla alussa tupla-vaappuja ja pienet hauet olivatkin kiinnostuneita tästä yhdistelmästä. Tarkoituksenamme oli tällä taktiikalla vetää haukea noin 5m vedestä jossa uskoimme sen olevan.
Uusi teline padille
Itse kisalajeina oli ahven, hauki ja kuha (5 kalaa per laji). Kaikkia lajeja saimme kisan aikana mutta ne olivat pääsääntöisesti alamittaisia. Itse kisasääntöihin tulisi minun mielestäni hiljalleen kirjata myös ylämitat kaloille jotta olisimme enemmän vastuullisella alueella ja kilpailu tulokset olisivat tasavertaisempia. Toki, sattuma kalat ovat aina tervetulleita mutta muutenkin tässä cupissa on otettu askel parempaan suuntaan mielestäni siinä, ettei puntarille saa tuoda viittä kalaa enempää/kisa laji ja se kannustaakin ottamaan ylös vain ne kalat jotka ovat tuloksen kannalta välttämättömiä. Kuhalle sopiva alamitta tosiaan on 46cm mutta sekin riippuu niin paljon vesistöstä ja tulisi soveltaa joka kisaan erikseen parhaimman saatavilla olevan tutkimustiedon mukaan. Ylämitaksi sopisi vaikkapa se 60, tämäkin harkiten . Hauen alamitta (55cm) on sopiva mutta ylämitta on hankala asettaa koska kalat ovat yleensä hyvin eri mallisia olemukseltaan ja paino / kuntokerroin vaihtelee tosi paljon eri yksilöiden välillä. Faktahan on se että mitä isompi petokala on, sitä paremmat geenit kalalle on kehittynyt mm. lisääntymistä silmälläpitäen ja ne pystyvät tuottamaan paljon enemmän jälkeläisiä ja yksinkertaisesti tavallisen ihmisen suuhun sopivalla tavalla ilmaistuna, laadukkaita sellaisia. Ne pitävät myös särkikalakannat kurissa ja osaltaan kantavat kortensa kekoon rehevöitymistä ehkäisevänä tekijänä. Kisojen sääntöjen osalta kritiikin pitää kohdistua sääntöjen laatijoihin niin halutessaan, ei kisailijoihin. Onhan kisat vielä nykyäänkin ns. lahtauskisoja ainakin osittain mutta henkilökohtaisesti kerran vuodessa käydessämme uistelemassa eri vesistöissä en koe sen olevan kovinkaan suuressa roolissa erittäin tärkeiden, niiden suurten petokalojen poistoa suosiva tapa kalastaa. Tässä ko. kisassa saimme vain n.15kg haukea veneeseen. Kisojakin voi käydä enemmän vastuullisesti sääntöjen tähän ajaessa! Itse kisa harrastus on alkanut sen verran varhain joten en anna henkilökohtaisen suuntautumisen (C&R) mennä liikaa ihon alle. :) Valitettavasti Ruotsin käytännön mukaiset valokuviin perustuvat tulokset eivät ikävä kyllä tule ikinä suomessa onnistumaan.
Kevät on monesti ollut heikkoa ja suunta jatkui pitkälle päivään asti, jolloin saimme veturi yhdistelmästä vasta toisen mittahauen ylös. Mittahaukea kohti sai käyttää veneessä noin kymmentä pienempää haukea ja kalat olivat muutenkin erittäin laihassa kunnossa.
Veneitä risteili pitkin selkää koko päivän mutta näytti vahvasti siltä, että kisailijat eivät pyörineet samoilla alueilla vaan vaihtoivat ja hakivat uusia paikkoja jatkuvasti. 5-6 metrin vedestä siirryimme vetämään puntilla hieman syvempää mutta taktiikan vaihdos ei antanut toivottua tulosta, vain muutamia alamittoja kävi veneessä. Uskoimme hitaan vauhdin ja laajaliikkeisten vaappujen olevan se toimivin ratkaisu ja jatkoimme tällä suunnitelmalla eteenpäin. Kolmeen mennessä meillä oli kyydissä neljä mittahaukea ja yksi epävarma mitta.
Kisaa oli jäljellä reilut pari tuntia kunnes räikkä pärähti. Tarkoitus oli ajaa matalaa vettä ja veneen alla sitä oli vain noin kaksi metriä. Melkein heti kala paljastui keskimääräistä karkeammmaksi kun se ensimmäisen kerran näyttäytyi pinnassa. Väsytys ei kestänyt kuitenkaan kovin kauaa, mutta yritimme silti ottaa kalan rauhallisesti veneeseen koska tuon kokoinen kala pelastaa paljon muuten hiljaisessa kisassa. Antilla ja Tomilla on muuten jo aiempaa kokemusta tälläisten kalojen karkuuttamisesta aivan veneen vierestä sm-kisoissa. Kala saatiin haavittua onnistuneesti kyytiin ja tämä piristi väsyneitä kalamiehiä. Suoritimme nopean punnituksen veneessä ja vaaka näytti painoksi hieman päälle 9kg. Saatuamme painon selville, tunteet olivat jikseenkin kaksijakoiset. Iloitsimme tottakai hyvästä kalasta kisatilanteessa mutta yli kymmenen kilon hauella olisi ollut kolmen kerroin. Lopulta jäimme siitä harmittavat 860g ja se olisi riittänyt kilpailun voittoon. No, hyvä näinkin!!
Teemu ja kisan suurin kala (9,14kg)
Tämän kalan jälkeen meillä oli tarvittavat 5 haukea kyydissä ja mittahauen koon ollessa pientä päätimme ettemme yritä enää haukea vaan siirrymme kuhan vetoon. Tarkoitus oli saada ennen kisa-ajan loppumista vielä edes yksi mittakuha (46cm). Aiemmin veneessä oli jo käynyt muutama juuri ja juuri alamittainen kuha ja tiesimme sitä kyllä olevan. Päätimme laittaa kunnon puntit siimoihin ja vedimme noin 8 metrin vettä. Noin tunti ennen loppua taktiikan vaihdos tuotti halutun tuloksen ja saimme yhden 48cm kuhan veneeseen. Tämän jälkeen veneessä kävi yksi mitallinen hauki, mutta siitä ei ollut meille enää hyötyä ja vielä jokunen alamitta kuha.
Lopullinen sijoitus oli 4/52 ja tämä hieman yllättikin meidät. Vuoden ensimmäinen kisa antoi hyvän alun kaudelle ja otimme kisasta myös Opm-cup leimat. Toivottavasti pääsemme tällä kaudella kiertämään kaikki suunnitellut kisat ja keräämään tarvittavat leimat!
– Teemu
Kalastukseen ja erityisesti vetouisteluun ja sen ympärillä tapahtuvaan toimintaan keskittyvä blogi.
Pojat Koukussa 