Kuhakunkku oli totuttuun tapaan heinäkuun viimeinen viikonloppu. Itsellä on monena vuonna ollut tarkoituksen lähteä sinne ja nyt vihdoin pääsin. Tomi on käynyt jo pari edellistä vuotta vetämässä ja saanut ihan hyviä sijoituksiakin.
Auto lähtökunnossa
Lähtö oli aamulla yhdeksän jälkeen Kuopiosta ja edellisen yön olin ollut totuttuun tapaan töissä. Aikaa piti olla varattuna reilusti ja lähtö perjantain esikisaan oli klo 14.
Vene perässä ja matka alkanut
Vene auton perään ja kohti Paltamoa, ostokset teimme Kajaanista ja pitihän siellä vielä tehdä pakollinen stoppi Motonettiin josta saimme ostettua vihdoin uudet liput kelkkoihin. Mökillä olimme vene laskettuna noin puoli kahden aikaan joten kiirehän siinä taas tuli. Äkkiä veneellä kisakeskukseen ja pääsimme lähtemään kisaan noin vartin myöhässä. Keli oli aurinkoinen ja tyyni joten ainakin olosuhteen kalastajia varten olivat kunnossa.
Matkalla kohti perjantain starttia
Perjantain esikisa oli yhden kalan kisa, eli suurin kuha tuotiin punnitukseen. Kisa-aika oli 14-20 joten tässä kerkesi hyvin harjoitella seuraavan päivän pääkisaan. Ajelimme Tomin edellisvuosien paikalle ja laitoimme kamat vetoon. Melkein heti laskettuamme oli jo alamitta kiinni, kilpailuissa kuhan alamitta on 48cm. Tästä muutama hetki eteenpäin ja veneen lattialla olikin jo 55cm kuha, tämä sai apinan pois selästä koska puntarille oli jo kala vietävänä. Tästä eteenpäin vetelimme vain pitkiä linjoja etsien mahdollisia kuhapaikkoja, muutamia tälläisiä löytyikin jopa kutoistärpin muodossa ja kalat olivat 45-50cm. Seuraavalle päivällä korot ja paikat olivat nyt kutakuinkin tiedossa. Isompaa kuhaa emme enää onnistuneet loppupäivästä löytämään ja sijoitus tuolla 55cm kuhalla oli 23/198.
Lauantaina oli pääkisan vuoro, kisa-aika oli 15-23 ja suurimman kuhan tuonut kruunataan Kuhakunkuksi. Perjantaista poiketen lauantaina tuotiin puntarille kaikki yli 48cm kuhat. Meidän suunnitelmamme oli selvä, ajettaisiin eilisille kuhapaikoille ja laitetaan samat setit pyytämään. Pari tuntia aloituspaikkaa ajettuamme emme olleet saaneet kuin yhden alamitan. Tämän jälkeen aloimme etsimään uutta korkoa mutta sekään ei tuottanut tulosta. Edessä oli paikan vaihto, tätä jatkuikin sitten loppukisan ajan emmekä onnistuneet saamaan yhtään mittakalaa puntarille. Juurikaan muuta kerrottavaa kisasta ei ole.
Kisajärjestelyt olivat onnistuneet ja paikalle tuli kaikkiaan 276 venekuntaa, toivotaan että ensi vuonna menee rikki maaginen kolmensadan raja! Me ainakin olemme tulossa uudestaan, kisatapahtuma oli erittäin mukava. Onnittelut myös voittajille kovasta suorituksesta! Tulokset löytyvät täältä.
Nyt kun olemme päässeet vähän vetämään myös haukea ja kuhaa niin myös 3D-kaiusta on tullut enemmän kokemusta. Hyödyt ainakin meidän kalastusta ajatellen ovat olleet suuremmat nyt kuhan uistelussa kuin lohen kalastuksessa. Toki myönnettävä on että painopiste on kuhan osalta suurempi, joten myös kokemusta ja käyttöä on sillä saralla on kertynyt hieman enemmän.
Suurin hyöty jonka laitteesta omaan kalastusmuotoomme ja kohteeseemme olemme saaneet laitteesta irti on varmaankin penkan löytyminen ja sen muodon havainnointi. Normaalilla kaikuluotaimella esim. 200Khz taajuuksilla ajeltaessa saat syvyystiedon ja kalakaaret pohjan läheltä, hyvinkin kapealta alueelta veneen alta. Kaikki mikä jää keilan ulkopuolelle, jää syvyystietokin saamatta. esimerkkinä 10m vedellä, et voi tietää paljonko on vettä 5 metrin päässä vasemmalla puolella venettä. Pohjan rakenne taas paljastuu paremmin kun siihen lisätään viistoluotaus, jolta erottuu kyllä rakenne, onko pohja kivikkoista, onko tukkeja tms struktuuria, joka sillä teknologialla on havaittavissa. Viisto paljastaa myös tippuuko pohja tai nouseeko ns. katve, eli vesi madaltuu, mutta tieto siitä että kuinka paljon, jää useuin arvailujen varaan. Viisto on mielestänmme aivin loistava apuväline, mutta koska sekään ei välttämättä enää riitä, on tilanne vietävä ”nextille levelille” eli 3D:llä tarkkaa faktaa pohjasta. Uistellessa käytämme sitä pääasiassa penkkojen muodon ja syvyyden vaihtelujen havainnoimiseen. Penkan suuntaisesti ajattaessa näkyy normaali kaiussa vain tasaista, 3D-kaiussa huomaat kallistukset myös sivusuunnassa. havainnointia helpottamaan on Lowrance onnistunut lisäämään uusimmilla laitepäivityksillään keilan leveyttä 3D-anturiin.
Kuvantarkka seuranta pohjanmuodoista kertoo myös keilan leveydet aina 10cm tarkkuudella kummallekin puolelle, johon vaikuttaa veden syvyys ja pohjan muodot. Alla olevassa kuvassa käy selkeästi ilmi, kuinka pohjanmuodot vaihtuvat vasemmalla ja oikealla puolella. Näin on helppoa todeta penkan jyrkkyys ja muoto, joka puolestaan auttaa valitsemaan parhaan mahdollisen ajolinjan kyseiseen penkkaan. Ennen katsoimme että veneen alla on sopivasti vettä kyseiselle painotukselle joka on käytössä ja matalan puolella olevat vieheet tökkivät pohjaa usein ja uistin menetyksiä tuli aivan turhaan, koska vettä saattoi olla oikeasti huomattavasti vähemmän kuin mitä oli oletettu, eikä näin ollen myöskään ollut edes välttämättä potentiaalista kalavettä. Nyt jos näemme näiltä ”perus kuhasyvyyksiltä”, eli noin 7-10m väliltä useamman kymmentä metriä sivulle penkan suuntaan, on meidän helppoa vaihtaa ajolinja sopivaksi tai nostaa hieman vauhtia painojen nostamiseksi irti pohjasta. Eli käytännössä siis tiedämme ”noin syvyyden” kelkan alla.
Kuvaa on mahdollista pyöritellä mieleiseen kuvakulmaan, josta on helppoa havaita mennyttä maastoa ja syvyyttä sekä käännellä kuvaa kuin katsoisit sitä vaakatasosta. Zoomitasoa muuttamalla lähelle saat hyvinkin tarkat muodot näkymään. Uloimmilla zoomeille puolestaan on helppoa hahmottaa kokonaisuutta luodatulta alueelta.
3D-kaikuluotaus sopii oivasti myös heittokalastajalle, jolla on mahdollisuus pyöriä vielä paremmin pienellä alueella ja etsiä niitä pieniä syvyyden muutoksia pohjassa, jotka ovat potentiaalisia ottipaikkoja. Heittokalastajille on myöskin helpompi käyttää laitetta myös kalan etsimiseen. Uistelussakin se toki on mahdollista, etenkin jos kohdekala on lohi ja tarkoituksena on kartoittaa täkyparvia, mutta me emme koe sitä niin tärkeänä ominaisuutena juuri meille, vaan luotamme Airmarin TM150 -anturiin kalojen osalta.
Alla hieman kuvia laitteen ulosannista. Screenshotit napsittu iPadilla ja HDS 7 Gen3:lla
Väriteemat ovat 3D:ssä vaihdettavissa mieleisekseen. Aloitimme Sinertävällä teemalla, mutta siirryimme ruskeaan pohjaan, jonka totesimme miellyttävämmäksi silmälle ja kontrasteille.
Kuvassa vene ajaa penkan suuntaisesti
Myöskin kivikasat ja pohjanrakenne tulevat hyvin esiin 3D:n avulla ja niiden avulla mahdollisten kalapaikkojen kartoittaminen onnistuu entistä helpommin. Tästä on varmasti vielä enemmän hyötyä heittokalastuksessa.
Penkan reunaa ja kivikkoa, potentiaalinen hauki- ja kuhapaikkaNormaalikaiku näyttää tasaista mutta 3d kertoo että ollaan penkan reunallaPohjassa oleva kaapeli ja sen painorenkaatJyrkkä penkan reuna
Keiteleen kisa on aiempina vuosina mennyt kohtalaisen huonosti, poislukien viime vuonna jolloin kalaa tuli mutta kaksi väsynyttä käsiparia oli liian vähän. Tänä vuonna oli mahdollista käydä harjoittelemassa joten kävimme parina päivänä vetämässä muutaman tunnin setit. Kuten normaalisti niin harjoituksissa syönti oli hyvää ja kalantulotahti oli erittäin hyvä kisaa ajatellen.
Kala oli vielä mitassa
Kisan aloitimme treenatuilta paikoilta, ensimmäiseen puoleen tuntiin kyydissä kävi noin 30 kalaa mutta sumppuun jäi ainostaan yksi ahven. Tämän perusteella olisi vaikea kisa tulossa. Vaihtelimme taktiikoita ja vaappuja mutta mikään ei tepsinyt, kaikki kalat olivat järjestään pari senttiä liian lyhyitä. Hyvältä näyttäneet treenit kääntyivät taas pettymykseen kisoissa. Paljoo enempää kisoista ei jäänyt kerrottavaa.. Tässä välissä ajateltiin pitää pieni tauko kisoista ja yrittää keretä käymään edes kerran vapaa-ajalla uistelemassa. Tämä toivottavasti tuo vähän rentoutta tekemiseen ja uusia ideoita.
Kiireiden takia kisaan treenaaminen jäi melko laihaksi. Ehdimme kuitenkin käydä testaamassa pari paikkaa. Torstaina suuntasimme Ollukanselälle, josta parin tunnin vedolla löysimme useamman kuhan ja paikat vaikuttivat hyvältä. Perjantaina aikataulu oli vielä tiukempi ja ehdimme vesille vasta myöhään iltapäivällä. Kävimme kuitenkin nopeasti testaamassa Killonselkää, koska se oli lähellä. Se osottautui huonoksi kuhan suhteen ja saalis oli lähinnä alamittasia haukea, (alle 55cm) joten rajasimme nopeasti alueen pois.
Kisapäivä
Treenauksen johdosta vene oli jo valmiina Nilsiässä, joten saimme nukkua hieman pidempään, mutta kuitenkin perinteisesti edellisen yön töiden johdosta unet jäivät noin kolmeen tuntiin. Kun pääsimme Antin kanssa kisakeskukseen, oli Tomi jo valmiina paikalla ja hoitanut ilmottautumisen. Aiemmin kaudella huomasimme, että uistinkokoelmamme on päässyt toistuvan pohjaan jäämisen seurauksena hieman hupenemaan, niinpä Tomi toi tullessaan helpotusta asiaan uusien Isluren tuikkareiden muodossa.
Tarpeeseen tulleet uudet Tuikkarit
Ollukanselälle kertyy kisakeskuksesta melkoinen matka, joten kävimme treenipäivinä luotaamassa oikoreittiä Killonselän kautta. Reitti oli paikoin kapea ja matala, mutta kuitenkin ajettava. Muutama muukin vene uskaltautui ajamaan samaa reittiä.
Kapeikko oikoreitillä.
Treeneissä parhaiten tuntui toimivan kultainen väritys ja sitähän me perään laitoimmekin muutaman ärsykevärin kera. Syönti tuntui olevan kohdallaan, mutta tuntui että ensimmäisen tunnin aika sai kalastaa 15 alamittaa, ennenkö mitat täyttävä yksilö sattui kohdalle. Muokkasimme välillä painotusta ja vedimme hieman syvempää linjaa pysyen kuitenkin suunnilleen samoilla paikoilla, koska alueella tuntui kalaa olevan. Toivoimme luonnollisesti suurempaa kuhaa, mutta emme sitä tälläkertaa oikein löytäneet. moni kala oli rimaa hipoen mitat täyttävä ja alamittaisia kävi veneessä päivän aikana varmasti kymmeniä.
Tomi mittailemassa
Sää oli päivän mittaan erittäin kirjava. Kisojen alkaessa, oli puolipilvinen ja tuulinen sää. Puolivälissä alkoi sataa ja sateen jälkeen tuuli lakkasi kokonaan. Ilma oli miellyttävä ja aallokkokin hävisi nopeasti, mutta tuulen myötä hävisivät myös kalat. Kilpailun loppupuolella kisa-aluetta alkoi lähestyä ukkosrintama. Kesken säädön saimme kunnon säikäytyksen kun salama löi aivan veneen viereen. Pamaus oli niin kova, että korvat menivät lukkoon ja ei ollut kaukana ettei kalsarit olisi menneet vaihtoon. Hetken mietimme kisan lopettamista kun huomasimme, että viereltä katosi pari venettä ukkosen seurauksena, mutta päätimme kuitenkin jäädä vielä yrittämään loppuun asti.
Tomi säätää, satoi tai paistoi.
Veimme puntarille yhden hauen, sekä 8 kuhaa, joista 7 läpäisi mitan ja yksi jäi millin erolla pois tuloksesta. Tuloksena sija 21/48, joka oli luonnollisesti pettymys.
Viikon tauon aikana oli moottorin väliin ilmestynyt linnunpesä
Muutaman vuoden ajan on mielessä pyörinyt ajatus vene-elektroniikan päivittämisestä nykyaikaan.
Joulu etuajassa
Alkukaudesta hommasimme veneeseen Humminbirdin viistoluotainkombon mutta jossain vaiheessa kautta alkoi tuntua ettei laite tunnu ihan omalta, veneissämme on ollut yli kymmenen kauden ajan Lowrancen elektroniikkaa ja tottumus niiden käytettävyyteen oli näköjään pinttynyt jo liiän syvälle. Näinpä päätimme myydä Humminbirdin pois ja palata Lowrancen pariin, tällä kertaa uudempaan sukupolveen. Laitteiksi valikoitui HDS 7 Gen3, HDS 12m Gen2T ja Lowrancen autopilotti, antureiksi tulivat Lowrancen oma viistoanturi ja Airmarin valmistama Chirp-anturi. Tämän lisäksi takanäytöltä tulee wifin kautta kuva iPadille ohjaamoon, iPadin kautta pystyy myös käyttämään takatilan laitetta joten käytänössä ohjaamossa on kaksi täysiveristä laitetta. Laitteet laitetaan nmea2000 ja ethernet verkkoon joten kaikki toiminnot ovat käytettävissä kummallakin näytöllä. Aikaisempi Lowrancen kombo oli Lcx-112c joten päivitystä tuli muutama sukupolvi ja ominasuuksia sen myötä kourallinen lisää.
Anturit paikoillaan
Lisäksi Navionicsilta tuli uusi ominaisuus missä minkä tahansa valmistajan laitteiden luotausdatat voi lähettää palvelimelle ja niistä täydennetään sonar chartsien dataa. Aikaisemmin kartanteko-ohjelmat ovat olleet merkkikohtaisia eikä eri merkeillä kerättyä dataa ole voitu hyödyntää samassa kartassa. Näin ollen saamme hyödynnettyä myös aikaisemmat nauhoitusdatat läppärin lisäksi myös plotterissa.
Takanäytön paikka
Näytöt menivät helposti paikoilleen ja sähköjen ja muiden kaapeleiden veto meni jo rutiinilla. Takanäytön paikaksi valikoitui yläkaaren keskikohta oven yläpuolelta, totesimme tämän toimivammaksi kuin takakaiteen. Siellä näyttö on paremmin suojassa lialta mutta on kumminkin hyvin näkyvillä. Plottereiden käyttöönotto sujui helposti ja vanhat jäljet ja reittipisteet edellisestä Lowrancesta siirtyivät muistikortilla suoraan uuteen. Myöskin uudet ohjelmistopäivitykset ajoimme laitteisiin heti sisään, vanhemmissa versioissa ei ollut vielä tukea autopilotin ohjaamiseen.
Vanhan datan siirto
Alussa suurin mietityksen aihe oli pilotin asennus ja järjestelmän ilmaaminen, saimme pumpun menemään samoihin letkuihin kuin edellinen raymarinen pumppu, väliin tarvitsi vain yhdet sovittimet, näin letkut pystyivät olemaan entisellään. Ilmauskin sujui alkupohdintojen jälkeen helposti. Autopilotin mukana tulevan Point-1 antennin paikkaa emme ole vielä lopullisesti päättäneet, tällä hetkellä anturi on teipillä kiinni ohjauspulpetissa plotterin etupuolella. Pilotissa on vain yksi fyysinen nappi, auto/standby -kytkin, tällä kytketään autopilotti joko pois päältä tai pitämään keulan osoittaman kurssin. Pilotin asennukseen ja käyttöönottoon löytyi lowrancelta hyvät videot. Käyttöönotossa aluksi moottori keskitetään jonka jälkeen sitä käännellään ohjeiden mukaan, näin pilotin aivot rekisteröivät moottorin liikelaajuuden ja osaavat määrittää sille oikeat komennot. Point-1 anturin kalibroinnissa pitää ajaa järvellä ympyrä mahdollisimman tyynessä kelissä, näytölle tulevat ohjearvot käännökselle ja tarvittava info mistä voi seurata että pysyy ohjearvojen sisällä. Tämän jälkeen pilotti on valmis täysiveriseen käyttöön!
Point 1 kalibrointi valikko
Tällä hetkellä takatilan Hds7 ei ole kytkettynä nmea2000 verkkoon, näin olleen sille ei tule autopilotin tietoja. Ongelmalliseksi näytön ollessa verkossa koitui se että pilotin ajaessa reittiä, pisteelle saavuttaessa ponnahtaa aina esille autopilotin kontrolleri. Pienessä näytössä se vie paljon tilaa ja ohjaamosta padin näytöltä käsin sitä ei voi sulkea koska padi menee lukittuun tilaan pilotin kontrollerinäytön ollessa näkyvillä. Jos pilotin ohjaimen ottaa näytölle valmiiseen pohjaan näkymään silloin tätä ongelmaa ei ole mutta se vie kuitenkin tilaa näytöltä. Käytön edetessä asiaan tulee varmasti enemmän selkoa. Laitteista tulossa enemmän käyttökokemuksia kunhan niitä alkaa kertyä.
Heinäkuu alkaa olla kisojen osalta ohitse ja meille siihen mahtuivat Koillis-savo Cupista Riistaveden ja Nilsiän, ja Savonia Cupista Keiteleen kilpailut. Välillä tuntuu että kisoja on melkein joka viikonloppu ja aina pitää lähtee eri järvelle väsyneenä suoraan töistä.
Nilsiän kisan avaussiirtymä
Kisatkin ovat menneet vähän sen mukaisesti eikä toivottua menestystä ole tullut. Koillis-savo Cupin molemmat kisat, Riistavesi ja Nilsiä, menivät aikalailla penkin alle kohdekalamme kuhan ollessa kateissa. Aiempina vuosina Riistaveden osakilpailu on ollut vahva meille ja olemme saaneet sieltä hyvin kuhaa mutta tänä vuonna se oli ihan kateissa ja olisi pitänyt keskittyä vain hauen kalastukseen. Nilsiän kisassa toimme puntarille pari mittakuhaa, eli senkään kisan saaliit eivät päätä huimanneet.. Kisassa muutenkin oli kala erittäin tiukassa, voitto irtosi noin 19k pisteellä ja suurimman kalan luotain meni n. 2kg hauella.
Savonia Cupin keiteleen kisa meni kalastuksellisesti jo hiukan paremmin. Tämä oli ensimmäinen kisa johon menimme Henen kanssa kahdestaan ja molemmat olivat tietysti olleet edellisen yön töissä. Kisakeskukseen saavuimme noin 9.20 ja kisaan lähtö oli puolelta. Paikalla vain nopeasti vene järveen ja eikun vesille. Keiteleeltä meillä on aiemmin vain vähän kokemusta ja valitsimmekin paikan vain kartan perusteella. Kisa alkoi ihan hyvin ja muutama mittahauki tuli heti kyytiin.
Hene ja tuplahauki
Noin 12 aikoihin saimme vähän vauraamman lähdön, tätä kalaa aikamme väsytellessä ja olosuhteiden muuttuessa saimme vihdoin kalan kyytiin ja se paljastui vähän yli viiden kilon haueksi. Tämä tiesi kisalle hyvää koska cupissa on tupla pisteet yli 5kg kaloille. Kalan väsytyksen aikana huomasi että olisi hyvä olla myös kolmas jäsen venekunnassa, sää kerkesi muuttua auringonpaisteesta tuuleen ja vesisateeseen, ja saimme myös kaksi muuta kalaa sinä aikana. Tähän vielä lisäksi kapea alue ja tuntemattomat vedet aiheuttivat vähän jännitystä mutta onneksi mitään kummempaa ei sattunut. Tässä vaiheessa olimme hyvässä tahdissa kalojen kanssa ja loppuun tuli kohtalaisen tasaisesti haukea ja ahventa mutta mitalliset kuhat loistivat poissaolollaan. Lopulta saimme noin 24k pistettä ja se riitti 20/62 sijaan. Sijoitukseen emme olleet kuitenkaan tyytyväisiä koska kaipaamamme leima jäi puuttumaan, punnituksessa kuulimme että kisa oli ollut Keiteleellä kaikkien aikojen kalaisin ja ahventakin oli tuotu puntarille yli 73kg. Kisa kuintekin antoi taas vähän uskoa että kyllä sitä kalaa löytyy kunhan vain malttaa yrittää, tässä kisassa jäi jossittelun varaan että miten olisi käynyt jos olisimme saaneet kolmannen jäsenen mukaan.
Seuraava kisa olisikin sitten Savonia Cupin Kuopion osakilpailu, eli kotikisa. Tähän kisaan ei ole kovia odotuksia koska yleisesti ottaen ne ovat menneet aina penkin alle.
– Antti
Keiteleen kisan lähtöäNäkymä komentopaikalleKeiteleellä matkalla punnitukseen
Kahdesta edellisestä kisasta ei ole jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville. Molemmissa kisoissa kala on ollut ihan hukassa, osasyynä varmaan myöhässä oleva kesä. Vähäisen kalastuksen vuoksi emme ole löytäneet vielä keinoa kalojen jallittamiseen, huonojen säiden ja töiden takia kalastuspäivät ovat jäneet tosi vähälle, lähinnä pelkästään kisoihin. Tarkoituksen olisikin päästä muutaman kerran uistelemaan ihan rauhassa ja päästelemään paineita pois jotta seuraaviin kisoihin pääsisi sitten lähtemään ihan rennoissa tunnelmissa.
Tahkon rampillaRiistavedeltä ei mittaa löytynytTässä lähinnä kisojen tapahtumatKalalle tulee kilohintaa
Toivotaan että seuraavissa kisoissa alkaisia kalat löytymään ja saataisiin puuttuvat leimat kerättyä!
Keväällä katselimme veneemme haalistunutta pintaa ja ajattelimme, että sille pitäisi tehdä jotain. Emme ole edes kertaakaan vahanneet venettä, joten pinta oli todella huonossa ja karheassa kunnossa. Antti muisteli, että jupezkun blogissa oli kirjoitus veneen myllytyksestä ja suunitelmana oli tehdä sama käsittely eaglelle. Homma oli tarkoitus hoitaa mahdollisimman aikaisin keväällä, mutta sään ollessa kolea ja kiireiden, sekä kisareissujen takia toteutus jäi kesäkuun loppupuolelle.
Jupezkun blogista saimme käsityksen, että työn saisi hoidettu yhdessä tai max kahdessa päivässä, mutta onnistuimme tuhlaamaan siihen juhannuksineen ainakin viikon. Aikaisempaa kokemusta tämän kaltaisista jutuista meillä ei ollut, joten sekin varmaan osaltaan selittää kulutetun ajan. Aineina käytimme Fareclan G3 hiomatahnaa, sekä G10 viimeistelytahnaa ja laikkoina saman valmistajan pakettia, josta löytyy jämäkämpi laikka karkeammalle aineelle ja pehmeämpi viimeistelylle. Itse kiilloituskoneen hommasimme kimpassa, koska käyttöä koneelle ei tämän projektin jälkeen hirveästi ole. Kaikki aineet ja tarvikkeet löytyivät Motonetin hyllystä ja ne olivat kohtuu hintaisia. Kallein ostoksista oli luonnollisesti kiilloituskone.
Antti työn touhussa
Teoriassa homma on simppeli: Pese vene huolellisesti ja puhdista pinttynyt lika liuotinaineilla, huuhtele. Levitä hiomatahnaa pienelle alueelle, suihkauta hieman vettä suihkepullosta, että hiomatahna ei polta pintaa ja sitten anna koneen laulaa pienillä kierroksilla. Toista sama hienommalla aineella ja lopuksi vedä vaha pintaan. Noh, meillähän homma ei sujunut aivan kuin tanssi. Ensimmäinen ongelma tuli vanhojen teippauksien poiston kanssa. Tehtaalla laitetut Eagle teippaukset tahtoivat olla melko tiukassa varsinkin toisella puolella venettä, johon ilmeisesti aurinko oli paistanut enemmän. Saimme teipit irti kuumentamalla niitä kuumailmapuhaltimella ja lastalla hankaamalla, mutta liimapinta jäi vielä veneen kylkeen kiinni. Mikään aine ei tuntunut tehoavan, joten lähdimme takaisin Motonetiin hankkimaan tarranpoisto-ainetta. Aineen piti sulattaa teipin liimapinta, mutta ainakaan meidän teippeihin se ei tepsinyt lainkaan. Uudestaan motonetiin ja asetonia tiskiin. Ajattelimme asetonin syövyttävän gelcoat pintaa, mutta ainakaan kiilloituksen jälkeen pinnassa ei ollut nähtävissä vaurioita.
Teippauksien poistoa kuumailmapuhaltimen kera.
Saatuamme edellisenä iltana vanhat tarrat pois, pääsimme itse myllytyksen kimppuun. Tai niinhän sitä luulisi, mutta ensimmäiset kompastuskivet olivat liian lyhyt puutarhaletku ja jatkoroikka. No, kauppaanhan siinä piti taas lähteä ja jatkaa sen jälkeen. Seuraavana oli vuorossa sade, jota tuli vähän väliä koko projektin ajan. Pieni sadehan ei tietenkään myllytystä haittaa, mutta sähkökoneiden takia hommat piti siksi aikaa lopettaa. Aluksi käytimme liikaa vettä ja tahnaa, joka kostautui roiskeena vapatelineisiin. suojasimme putkia hieman kelmulla, mutta emme kovin hyvin, koska huomasimme helpommaksi vain pestä ne jälkikäteen. Suojasimme kuitenkin törmäyslistat maalarinteipillä ja se oli virhe! Teippi nimittäin oli auringossa sulanut sen verran hyvin kiinni, että saamme irroitella liimapintaa varmaan vielä syksyllä. Ostimme myös varalle toisen purkin G3:a, mutta saimme vedettyä koko veneen yhdellä purkilla ja ainetta jäi vielä mukavasti ylikin.
Rapatessa roiskuu.
Veneessä riittää epätasaista pintaa ja varsinkin alkuun homma eteni todella hitaasti jatkuvan huuhtelemisen ja pesemisen takia. Samalla itikat pistelivät jokaisesta paikasta missä vaan vähänkin näkyi paljasta ihoa. Jossain vaiheessa pohdinkin, että miksi pitikin aloittaa koko urakka. Tuloksia kuitenkin sai jo heti, koska vanha pinta oli todella huono ja siitä saikin lisää intoa jatkaa. Aikaa karkeamman G3 tahnan levitykseen kului meiltä kokonainen päivä pesuineen ja kauppareissuineen.
Hieman eroa ensimmäisen ajon jälkeen.
kolmantena päivänä oli G10 kiilloitusaineen vuoro. Homma alkoi jo sujumaan huomattavasti jouhevammin kuin edellisenä päivänä ja saimme aineen pintaan paljon parempaa tahtia kuin edellisenä päivänä. Mukavaksi työ ei ollu vielä yön aikana kuitenkaan muuttunut. Sadekuuroja tuli edelleen noin kerran tunnissa tahtia ja se hidasti jälleen työtä. G10:n ollessa pinnassa, oli seuraava vaihe vahaaminen, mutta siihen juhannus pääsi väliin, joten vene seisoi pihassa muutaman päivän.
Juhannuksesta palauduttua oli vahauksen aika. Samalla ajattelimme kiilloittaa myös moottorin kopan, josta tuli kyllä aivan uusi! Vahauksenkin kanssa kiusaksi tuli sade ja suuntasimme siksi aikaa Ikeaan. (kyllä, ikeaan.) Tarkoituksena oli ostaa pyyhkeitä veneeseen, koska ne tuntuivat olevan kaikki hävinnyt tai likaisia. Samalla matkaan tarttui kynnysmattoja, että saisimme pidettyä veneen lattiaa hieman puhtaampana. Vahan levitimme käsin, jonka jälkeen kiillotimme sen koneella ja kiilloituslaikalla. Vahauksen loputulokseen saattoi vaikuttaa kostea ilma, koska vaha ei meinannut kuivua kunnolla, mutta olimme kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen, koska lähtötilanne oli sen verran kehno.
Lopullista pintaaoikealla kokeilu valmiista ja vasemmalla vanhaa pintaa.Työasennot olivat välillä ergonomiset
Jos joku haluaa tämän käsittelyn toteuttaa omalle veneelleen, suosittelen varmaamaan aikaa ja suunnittelemaan homman kunnolla, niin ei tule samanlaista ruljanssia kuin meillä.
Lopuksi vielä hieman projektikuvia.
-Henri
Koppa käsittelyssäKiilloituslaikka vahalleKeskittyminen huipussaanTeippiä törmäyslistoihin. Tätä ei kannata tehdä!Valmista pintaaTeemukin kävi jelppimässäVanhojen tarrojen jäljet häipyivät melko hyvin!
Lauantaina oli vuorossa Savonia-cupin toinen osakilpailu, Iisalmi-uistelu. Pitkästä aikaa päästiin kisaamaan niin, ettei kukaan ollut töissä edellisenä yönä, näin jäi enemmän energiaa itse uisteluun.
Harjoittelua
Kävimme Henen kanssa perjantaina treenaamassa muutaman tunnin Porovedellä, tapahtumia oli niukasti ja olivat tosi laajalla alueella joten siitä ei voinut hirveästi tehdä johtopäätöksiä. Nerkoonjärvi oli tarkoitus käydä treenaamassa mutta sinne emme enää kerenneet. Niinpä kisaan lähdettiin aikalailla edellisten kokemusten turvin.
Evästä kisaan
Aamulla olimme noin 9 aikoihin Iisalmessa joten kerkesimme hakea myös oluet kaupasta, siitä suoraan sitten kisakeskukseen ja melko nopeasti olikin jo startin aika.
Lähdössä
Arvoimme lähtiessä menemmekö Nerkoolle vai Haapajärvelle, päätöstä vaikeutti se että tosi moni vene suuntasi Haapajärvelle, mutta lopulta ajattelimme sitten lähteä sekaan. Paikanpäällä sitten nopeaa kartan tutkiskelua ja valitsimme aloituspaikaksi penkan reunan josta pääsi vetämään pitkää linjaa. Kello löi 10 ja kamat järveen nopeasti, tarkoituksena oli vetää tuplia pohjan tuntumassa.
Reitti Haapajärvelle
Haapajärven ollessa tosi rehevä ja tummavetinen saimme vähän väliä olla tarkistamassa vieheitä ja poistamassa roskia. Noin puolen tunnin uistelun jälkeen saimme tuplatärpistä kyytiin mittakuhan ja mittahauen. Teimme heti lenkin uudestaan paikalla ja toivoimme että muutamat lähistöllä olevat veneet eivät jää pyörimään samalle alueelle. Meidän onneksemme muut näyttivät jatkavan muihin paikkoihin ja saimme rauhassa jäädä pyörimään tähän.
Tärppiä odotellessa
Noin parin tunnin jälkeen saimme kyytiin vähän yli 6kg hauen joka tarkoittaa savonia-cupissa tuplapisteitä, tämä toi hiukan helpotusta tilanteeseen muiden kalojen ollessa aika pientä kokoa.Paikka antoi tasaiseen tahtiin tapahtumia ja veneessä käytettiin noin 15 kuhaa ja vähintään tuplasti haukia. Hauen keskimitta vain ei tunnu olevan kovin suuri tai sitten emme vain löytäneet oikeita paikkoja.
Hammaslääkärissä
Lopulta saimme puntarille 5 haukea ja 3 kuhaa. Aikaisempien vuosien tuloksia katsellessa ajattelimme että nyt saattaisi olla mahdollisuus toiseen Opm leimaan. Onneksemme muutkaan eivät olleet saaneet mahdottomia saaliita. Lopulta tulokset tulivat seinälle ja ylättäen olimme tulleet toiseksi! Tämä tietysti antoi taas vähän lisää uskoa tekemiseen ja intoa tuleviin kisoihin.
Venekunta kisan jälkeen
Uistelemaan olisi tarkoitus päästä enemmän jos vain kelit sallivat! Tuulet ovat olleet sen verran kuvia että harrastusuistelu on jäänyt vähemmälle mikä on vähän harmillista koska kesäkuu olisi töiden suhteen antanut tähän parhaat mahdollisuudet. – Antti Ps. Myynnissä olisi myös Lowrance ELITE-7 CHIRP kaikuluotain/karttaplotteri !
Aamulla pääsimme vihdoin lähtemään suvakselle kelien salliessa. Ennen veneelle menoa koukkkasimme Samfishingin kautta, josta haimme luvat sekä vähän salakoita. Tarkoituksenamme oli vetää vaappua sivuilla ja käyttää rakseja takiloissa. Itse raksien käyttö on vielä harjoitteluvaiheessa joten pidämme vielä vaaput mukana. Laiturille saapuessa keli näytti täydelliseltä, tuulta noin metri sekunnissa ja taivas oli pilvetön. Tavarat nopeasti veneen kyytiin ja irroitimme veneen laiturista. Päätimme ajaa suvakselle veneellä koska traileria ei ole vielä katsastettu ja käytännössä siirtymiseen menee vesiteitse sama aika. Alkumatkasta ajelimme hiljaa ja sidoimme vaaput kiinni ja tapsit rakseihin.
Vaappuja solmimassaKelissä ei valittamista
Noin puoli 12 saimme kamat vetoon ja raksitkin säädettyä joten kuten. Sivuille laitoimme painotusta 10-50g. Meidän lisäksemme selällä näkyi yksi vene joka ajeli samoja alueita. Noin 20 yli 1 Henen selityksen katkaisi räikän pärinä. Hene ei edes tajunnut miksi jätin jutun kuuntelemisen kesken kun olin jo vavassa kiinni. Kala oli ottanut kiinni kelkan lähimpään vapaan 50g painon takaa mutta ei ollut saanut siimaa laukaistua itsekseen. Kala kävi heti pinnassa ja luulimme sitä pieneksi mutta olimme kuitenkin innoissamme kauden ekasta tärpistä. Kalan tullessa haavimis etäisyydelle se olikin vähän isompi kuin alunperin luulimme. Itse haavitus onnistua hyvin ja kalan pituus näytti 62cm. Tämä tietysti nostatti fiiliksiä viime syksyn pettymysten jälkeen, jolloin tunteja tuli paljon mutta se mittakala jäi puuttumaan.
Päivän kala
Uistelimme vielä puoli viiteen asti mutta muita tapahtumia ei enää tullut. Se ei enää haitannut koska ruokakala oli jo saatu! Pois saimme ajella tyynessä ja aurinkoisessa kelissä. Vedenlämmöt olivat noin 3.2-3.8 astetta ja lämpimiä alueita ei ollut päässyt vielä muodostumaan kovien tuulten johdosta. Kauden avausreissu meni kuitenkin odotuksia paremmin ja tästä on hyvä jatkaa kautta. Suvakselle olisi tarkoitus lähteä uudestaan heti säiden ja töiden salliessa. – Antti
Kalastukseen ja erityisesti vetouisteluun ja sen ympärillä tapahtuvaan toimintaan keskittyvä blogi.
Pojat Koukussa 