Noniin.. Postilaatikosta löytyi parikymmentä uutta Pertsan P13 mallia, jotka ovat toimineet erittäin hyvin kisakäytössä sekä vapaa-ajan uistelussa jo useamman vuoden ajan. Vaappu on sopivan kokoinen ja se pyytää ahventa, haukea ja kuhaa erittäin tehokkaasti hieman hakevan uintinsa ansiosta. Viime keväänä pari taimentakin erehtyi siihen ottamaan keväisellä Kallavedellä, jotka luonnollisesti pääsivät takaisin omaan elementtiinsä. Värityksistä numerot: 1, 9, 11, 12, 13, 38 ja 39 ovat toimineet mainitsemisen arvoisesti. Vaaput ovat kestäneet hyvin ja ne ovat joutuneet käytössämme melko kovaan rääkkiin. Perässä ne ovat olleet lähes jokaisella uistelureissulla.
Uuden auton hankinta tai oikeastaan vanhan vaihto isompaan oli jo pitkään pyörinyt allekirjoittaneen mielessä. Tuttavallisemmin kutsuttuna autokuume alkoi alunperin syksyllä 2013 ja sai päätöksen Joulukuussa 2013 hakiessani uuden vaihdokin Tampereelta ja jättäessäni entisen, vuoden 2011 Mitsubishi ASX:n vaihdossa liikkeeseen. ”Vanha” auto oli uudesta asti käytössäni ja mitään vikoja siinä ei ilmennyt. Ainut isompi tarve oli tottakai suurempi vetopaino ja sen hankkiminen olikin alunperin lähinnä kauppakassiksi sekä perhokalastus harrastuksen palvelemista varten. Nuo Cleartech koneet ovat muuten ihan varmoja ja suhteellisen pieniruokaisia bensiini koneita. Itse tykkäsin autosta kaikin puolin vaikka moni tuota autoa citymaasturiksi haukkuukin.
Sopivia vaihtoehtoja oli etsitty lähinnä nettiautosta pitkin syksyä ja ajatus pyöri jatkuvasti mielessä. Kahdella autolla oli rasittava lähteä kolmella hengellä kisailemaan ja näin oltiin monta vuotta jo mentykin. Pajerolla sai kulkea pakettiautoksi rekisteröinnin ansiosta vain kaksi kalamiestä ja kolmas eli minä ajoin aina erikseen kilpailuihin. Luonnollisesti ne tärkeimmät kriteerit tulevan auton ominaisuuksissa oli vetopaino, kilometrit sekä tietty plussaa oli, ettei auto olisi aivan kymmentä vuotta vanha. Järkevimmät ja budjettiin sopivimmat tapaukset kahlattiin moneen kertaan läpi. Nähdessäni vaihdokin ilmoituksen tiesin oikeastaan heti, että tuo on se oikea. Vaihtotarjous varmisti päätöksen ja auto varattiin oikeastaan heti.
Auto haettiin Tampereelta Joulukuussa 2013 ja luonnollisesti sain jonkin verran väliä maksaa. Kilometrit olivat ostohetkellä hieman yli 140tkm ja auto oli suhteellisen siisti ja ihan hyvin varusteltu automaatti vaihteinen Nissan Pathfinder, vuosimallia 2007. Monihan tuota automaattivaihteistoa on parjannut mutta minulla se on toiminut vielä moitteitta eikä Nissan King Cabille tuttuja moottorivikojakaan 2005 jälkeen näissä autoissa ole ollut, jos on ollut ollenkaan. Taitaa vika/viat kuiten koskea enemmän tuota Navaraa/King Cabbia ja siinäkin foorumien mukaan viat korjattiin vuoden 2005 jälkeisiin autoihin. Enivei, automaatti askiin olen kertaalleen vaihdattanut aineet ja moottorinkiin vaihdettiin juuri toistamiseen öljyt, kilometrien ollessa nyt hieman yli 180 tkm. Pyrin hätävarjelun nimissä uusimaan öljyt jokaisen ajetun 20 tkm jälkeen ja tästä toimenpiteestä ei ole ainakaan haittaa, moottorin käyttöikä ainakin toivottavasti kasvaa, vaikka samoilla öljyillä teoriassa voisikin ajaa kuinka paljon tahansa. Öljyä sitten meneekin, muistaakseni sen 7,4 litraa suodattimen kanssa.
Auto kerrankin kiiltää pesun jälkeenPositiivista itse autossa on ollut hyvä vetokyky paketissa, jota ei millä tahansa autolla laillisesti saa edes vetää. Vene on noussut hyvin rampilta ja matka ajossa auto käyttäytyy tosi rauhallisesti. Dieseliä on palanut vetokäytössä 13,5-17 l / 100km. Päivittäisessä ajossa olen päässyt n. 9l keskikulutukseen ja kaupunkiajossa auto on vienyt n. 10-11l, joka on vielä melko maltillinen tuon kokoiseen ja painoiseen autoon. Paljonhan kulutuksessa ratkaisee oma kaasujalka, luonnollisesti eikä autoa ole tehtykään hurjasteluun. Manuaali vaihteiden valintamahdollisuutta olen käyttänyt melko vähän ja antanut automaatin hoitaa vaihteiden valitsemisen. Vetokäytössä ominaisuus on käytössä, mutta venettä käsittääkseni pystyy myös vetämään 5-vaihteella ja D-asennossa turvallisesti. Ylämäkiin laatikko tarjoaa itsenäisesti pienempää vaihdetta mutta ei kuitenkaan onneksi heti. Auto ei siis heti säikähtä pientä mäen nyppylää tai loivaa ylämäkeä. Jos ylämäki kuitenkin alkaa ja valitsimen siirtää manuaali puolelle, laatikko tarjoaa aina 4-vaihdetta automaattisesti. Lopputuloshan on sama nesteellä toimivan momentin muuntimen osalta. Se kumpaa haluaa käyttää on melko sama, ja ohjekirjassakaan ei ole oikeaa vetotapaa isommille painoille.
Yhdistelmällä alkaa löytyä pituuttaHieman kuitenkin negatiivista kokemusta jottei itse auto ala kuulostaa liian hyvältä. Autossa oli alussa ongelmia lähinnä tuenta puolella mutta myyjäliike hoiti asian melko mallikkaasti ja siihen en halua sen syvällisemmin mennä. Autoa vaihtaessa kannattaa ottaa mukaan kuitenkin sellainen henkilö, joka osaa kysyä oikeat kysymykset myyjältä ja varmistaa itse, ettei autossa ole mitään vikoja. Autotohtori on tähän se turvallisin ja käytännöllisin ratkaisu. Autoliikkeiden omat kuntotarkastukset ovat yleensä mitä ovat, ja tässä tapauksessa sellaista ei oltu edes tehty. Isommaksi viaksi voidaan kuitenkin katsoa kahden viikon omistamisen jälkeen tullut ajokielto-päätös katsastuksessa, jonne ominpäin vein auton. Siitä alkoi tukivarsien ja pallonivelten uusiminen. Auto saatiin kuitenkin kuntoon lukuisten korjaamo reissujen jälkeen. Ainoastaan kerran akku pääsi tyhjenemään viime viikolla ja matka tyssäsi. Näille autoille ominaista ruostetta en ole kuitenkaan huomannut ja maalipinta on muutenkin hyvässä kunnossa.
Kaikenkaikkiaan auto palveli viime kesän hyvin ja sillä oli mukava kiertää kisoja yhdessä. Uuden jäsenen eli Henen mukaan tulo varmisti vielä hankinnan alkuperäistä tarkoitusta ja lopulta mahduimme kaikki saman auton kyytiin. Autoon mahtuu kalastajat ja tavarat hyvin penkkirivien hyvän muunneltavuuden vuoksi, auton ollessa 7h- mallia. Julkaisen vielä kuvia sisältä ja ulkoa kunhan saan sellaisia otettua. Saa kysyä ja kommentoida!
Viikonlopun aikana suoritimme perusteellisen pesun veneeseen. Äkkiä voisi ajatella, että eihän mokomaan hommaan kauaa mene, mutta saimme siihen kuitenkinkulutettua pari päivää veteen laskuineen.
Ensimmäisenä päivänä keskityimme lähinnä sisätiloihin. Aloitimme homman purkamalla kaikki tavarat veneestä autotalliin inventointia odottamaan. Edellisen kauden aikana törkyä olikin kertynyt huolella ja emme syksyllä vaivautuneet venettä sen kummemmin putsaamaan. Näin jälkeenpäin ajatellen se olisi voinut olla ihan hyvä idea. Puhdistukseen käytimme perus mäntysuopaa, liuotinta, juuriharjaa ja erilaisia sieniä. Osa liasta oli melko pinttynyttä, joten hinkkaamista riitti.
Ennen/jälkeen
Toisena päivänä pesimme veneen ulkoa. Vaikka tuntuu, että pinta-alaa ei ole paljon, löytyy sitä kuitenkin hyvä määrä kun ottaa huomioon jokaisen pienen kolon ja nurkan. Keli oli melko viileä ja sormet olivat aivan jäässä ja odotinkin vaan, että homma olisi ohi. Onneksi noin perusteellista siivousta ei tarvitse tehdä kuin kerran vuodessa ja kesällä riittää kun pesee suurimmat veriroiskeet ja limat sillointällöin pois.
Pesun oltua suoritettu inventoimme tavarat ja roskiin lensi taas hieman ylimääräistä kamaa. Pesuoperaatio oli valmis, joten lähdimme kuljettamaan venettä rampille laskua varten. Moottori hörähti käytiin heti ensi yrittämällä ja tarkastimme vielä öljyn tason ennenkuin lähdimme ajamaan kohti venepaikkaa.
Vapoja
Sunnuntaina kävimme testaamassa laitteita sähköjen uusimisen jäljiltä ja tulipa siinä testattua hieman uusia tuikkareitakin. Lämmitin (Safire 2200d) oli ainakin lakannut toimimasta talven aikana ja yritimme samalla tutkia vian syytä. Kun laitteen irroittaa pääsee käsiksi vikakoodinäyttöön ja tälläkertaa kone arpoi luvuksi nro. 8, joka manuaalissa tarkoittaa, että pumpun virtapiiri on poikki. Pumppu todella oli mykkä eikä laite saanut lainkaan polttoainetta. Tarkastettuani pumpun johtojen liitännät huomasin, että toinen johdoista on hapettunut tummaksi ja vaikka johtoa katkoi, oli kupari yhtä tummaa. Katsotaan auttaako johtojenuusiminen ongelmaan.
Takana oleva tupakansytytin liitäntä oli myös virratta, joten emme saaneet toista takilaa päälle ollenkaan. Hetken tarkastelun jälkeen Antti löysi vian maajohdosta, jossa oli huono liitos.
Kaikua
Näitä pieniä vikoja lukuunottamatta kaikki toimi hienosti ja eteenkin uusi kaiku kiinnosti. Täytyy sanoa, että allekirjoittaneen silmä ei vielä osannut lukea uudenlaista kuvaa kovinkaan hyvin, mutta toivottavasti kesän aikana silmä harjaantuu.
Kalastuksesta sen verran, että vedimme yhteensä noin tunnin lähi selkää ja saaliiksi saimme kaisloja, joita vesi on vielä täynnä näin jäiden lähdön aikaan. Yritämme loppuviikosta päästä suvakselle mikäli tuulet ovat inhimillisiä ja seuraavan raportin voinkin toivottavasti kirjoittaa sieltä.
Edellisen yön töissä viettäneelle 8:45 herätys ei ollut mukava, eikä sängystä nousemista ainakaan helpottanut ulkona vallitseva kolea ja kostea ilma. Lähdön piti tapahtua klo 9, mutta meille hyvin tyypilliseen tapaan, tapahtui se vasta puoli tuntia myöhemmin. Heti alkajaisiksi kurvasimme motonetin pihaan ostamaan tarvikkeita. Jonkinlainen ostoslistakin varmaan oli olemassa, mutta silti saimme haahuiltua kaupassa reilun tunnin. Saatuamme tarvittavat liittimet, johdot ja öljyt suuntasimme pikaisen kahvinhakureissun jälkeen Siilinjärvelle veneen luo.
Kaupassa
Tomi oli ajaut joensuusta aamutuimaan ja toi mukanaan syksyllä tilatut Islureen tuikkarit. Malttamattomina aloimme Antin kanssa ottamaan uistimia pois pakkauksistaan ja järjestelimme ne suoraan rasioihin. Täytyy kyllä sanoa, että värit näyttivät todella hyvältä ja himo päästä kalaan vaan kasvoi entisestään! Tomi olikin sillä aikaa ehtinyt jo hyttiin kartoittamaan sähköjä ja päivittelemään työn määrää.
Osa Tuikkareista
Tarkoituksena oli uusia suurin osa veneen sähköistä, koska merkinnät, sekä liitokset olivat joiltain osin puutteelliset ja sekavat. Tämä johtunee laitteiden asteittaisesta lisäämisestä.
Ostimme kolme sulaketaulua ja merkkailimme tarroilla kunkin sulakkeen sitä mukaa kun saimme uudet johdot vedettyä. Homma kuulostaa yksinkertaiselta, todellisuudessa prosessiin kului aikaa tuntikaupalla. Samalla asensimme myös uusimman hankintamme, eli hummingbirdin 1198 luotaimen. Itse asennus sujui suht kivuttomasti olemassa olevien läpivientien ja antunrin kiinnityspaikan takia. Enemmän ongelmaa tuotti kahden luotaimen sovittaminen pulpettiin ilman, että ne estäisivät näkyvyyttä tai olisivat liian hankalasti käytettävissä. Lopulta kuitenkin löysimme mielestämme sopivimman ratkaisun.
Samalla kun muut taistelivat sähköjen kanssa, jäi allekirjoittaneen hommaksi moottori- ja peräöljyjen vaihto. Edellisillä öljyillä olikin ajettu jo jonkin aikaa, joten vaihto oli enemmän kuin paikallaan. Olen vaihtanut öljyjä autoihin ja moottoripyöriin, mutta perämoottoreiden suhteen olin vielä neitsyt. Tomin annettua pikaiset ohjeet peräöljyn vaihtoon, kävin toimeen. Moottorin alaosasta löytyi kolme talttakantaista ruuvia, joista yksi on korvausilmalle, toinen öljyn tasolle ja kolmas valutusta, sekä täyttöä varten. Saatuani ruuvit auki, lähti öljy hitaasti valumaan kohti astiaa. Öljyn väristä päätellen ne olisi pitäny vaihtaa jo aikaa sitten, mutta kuten sanotaan: parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ostimme motonetistä täyttöä varten tarkoitetun pumpun jonka pää sopi kierteiltään suoraan täyttöaukkoon ja tämä helpotti pumppaamista huomattavasti. öljyä piti pumpata sisään kunnes se alkoi tulemaan ulos ylemmästä tasoreijästä. ennen ruuvien takaisin laittoa pistin vielä uudet o-renkaat paikalleen ja homma oli valmis.
Tulevaisuudessa olisi tarkoitus kertoa hieman lisää uudesta kaikuluotaimesta, sekä perehtyä hieman Autochart ohjelmaan kunhan se vaan saapuu perille. Veneen pyrimme saamaan vesille tulevana viikonloppuna, joten toivottavasti saamme päivitystä vesiltäkin pian.
Blogin päivittäminen jäädessä viime vuodelta kokonaan, otetaan nyt pieni summaus edellisestä kaudesta.
Ensimmäisenä asiana haluaisin mainita allekirjoittaneen liittymisen uistelutiimiin ja tässä kohtaa pitäisi varmaan hieman raottaa taustoja. Olen ollut jo pienestä pitäen intohimoinen mökkikalastaja, mutta töiden lisääntyessä jäi kalastus vuosi vuodelta pienemmälle. Antin tunsin jo muutaman vuoden takaa, työskentelemme molemmat Dj-puolen hommissa ja tiesin hänen harrastavan vetouistelua, joten pyysin päästä joskus mukaan kallavedelle. Kesäkuussa aikataulut kohtasivat ja pian huomasinkin olevani jatkuvaan mukana. Opeteltavaa riitti, mutta kova innostus joudutti oppimaan.
Innokas kalamiesEnsimmäiset kisani kävin Savonia Cupin Nilsiän osakilpailussa ja samassa minulle aukesi täysin uusi ulottuvuus kalastukseen kaiken sen jännityksen ja ”totisuuden” vuoksi. Menestys tosin oli vaihtelevaa ja välillä ketutti armottomasti, joten kisojen nurja puolikin tuli tutuksi. Positiivisen mielen omaavana olin kuitenkin tyytyväinen tuloksiin ja siihen, että edes ylipäätään pääsin kilpailemaan. Kauden kirkkaimpana saavutuksena mainittakoon Tomin sijoittuminen kolmanneksi kuhakunkussa! Sm-kisapaikka jäi täpärästi saamatta, mutta yritys oli kova viimeisiin kisoihin saakka. Kilometrejä kaudelle kertyikin karvan alle 2000 ja tunteja yli 300.
Keiteleen säätöäKoko heinäkuun saimme nauttia upeasta säästä ja pyrimme käymään kalassa aina kun työt ja menot sallivat. Eihän siinä paljoa tullut nukuttua, mutta kumman virkeänä jaksoi herätä kun tiesi pääsevänsä kalaan. Kesä vierähtikin nopeasti kalastellessa ja makkaraa paistellen. Syksyn tultua suuntasimme katseet lohen uisteluun ja suvakselle.
Vene parkissa Tuomaansalon laavullaSuvaksella tärppejä tuli vaihtelevasti. Joinakin päivinä jopa yli 6, mutta varsinkin loppusyksystä vedimme monena päivänä tyhjää. Aloitimme alkuun vaapuilla, mutta syksyn edetessä halusimme kokeilla raksin vetoa (olisiko siitä voinut johtua tämä tärppien vähyys loppua kohti?). Opimme kuitenkin paljon, vaikka välillä meinasikin sormet tippua kämmenistä kun säädimme täkyjen uintia. Suurimmaksi arvokalaksi jäi 58cm taimen, mutta saadun kokemuksen määrä korvasi osittain pettymystä (olemattoman) saaliin suhteen. Vene pääsi säilytykseen marraskuun lopulla ja siitä lähtien on malttamattomana odotettu uutta kautta. Omat odotukseni tulevaan kauteen ovat korkeat ja aika näyttää miten äijien käy. Tätä kirjoittaessa vene on jo otettu pois säilytyksestä ja hieman uudistuksiakin tehty, niistä kirjoitammekin seuraavaksi. Lopuksi vielä pari kuvaa viime kaudesta. Lisää löytyy kuvat osiosta. Kuvia reissuilla tulee räpsittyä vähän liikaakin ja päivittelemme niitä parhaamme mukaan.
-Henri
Suvaksen antia. Nopea kuva ja takas uimaan.Lohta lähdössä koittamaan. Kuva millibaarin laiturista Vehmersalmelta.
Juhannus & MM-kisatLoppukevennyksenä vielä kuva kisareissun kuluttamasta kalamiehestä :)
Talvi yllättää niin autoilijat kuin veneilijätkin. Meidän tapauksessa se tarkoitti sitä että seurasimme säätiedotusta läpi perjantain. Tarkoitus oli ajaa Pajerolla vene perässä Antin kanssa Joensuuhun, heti kun saapuisin Kuopioon Turusta. Olin hieman ennen kuutta illalla Kuopiossa ja Antti tuli hakemaan minut Pajerolla josta haimme veneen Siilinjärveltä. Sää suosi niitä onnekkaita, joilla oli jo vaihdettu renkaat.. Keli pakastuisi iltaa myöten, mutta ajomatka sujui hyvin ja tiet pysyivät sulina suolauksen ansiosta. Majoituimme Tomin luona jossa hieman saunoimme ja pelasimme X-boxia. Maailmaa emme sentään parantaneet vaan mietimme hieman tulevia kisoja.
Vene valmiina laskuun
Herätys oli kuudelta Lauantaina ja tarkoitus oli päästä tunnin päästä suuntaamaan kisoja kohti Antin ja Tomin kanssa. Nopea eväiden teko, aamukahvien keitto ja lämpimästi päälle. Keli oli 4-astetta pakkasen puolella ja tuulesta ei ollut tietoakaan. Saavuimme kisakeskukseen jossa jo oli Höytiäisen kalakerhon jäsen neuvomassa veneenlasku-paikkaa. Saimme myös ohjeistusta ilmottautumisen kanssa. Iso hatun nosto tästä. Tällainen toiminta helpottaa ja nopeuttaa toimia, varsinkaan jos kisat eivät ole jo ennestään tuttuja. Veneen laskua ei tarvinnut odotella kauaa ja ranta oli jo täynnä kisaveneitä kun laskimme omamme. Osallistujia kisoissa oli n.50-60 venekuntaa ja tämä hieman yllätti. Hieno asia että olimme näin runsaana ottamassa osaa vuoden viimeisimpiin kisoihin! Kisa-aika oli klo: 10-16 + 30 minuutin siirtymät ennen ja jälkeen kisojen. Vapakiintiö oli rajattu 10 vapaa venettä kohden ja alamitat olivat: järvitaimen 55cm sekä järvilohi 60cm.
Lähdimme rannasta kisojen alkaessa kohti Höytiäisen Eteläpäätä. Pelipaikat olivat jo hieman katsottuna Ipadistä ja merkattuina karttaan. Lumisade alkoi sankkana heti kisojen alkaessa ja vaihteli pitkin päivää. Näkyvyys oli rajallinen ja silmiä sai pitää auki verkkojen ja muiden uistelijoiden varalta. Vuorottelimme kisojen läpi kuskin penkillä ja kulutimme muutenkin penkkejä, sillä taimenen ja lohen uistelu on pääsääntöisesti odottelua. Tärppejä ei tule samaan tahtiin kuin esimerkiksi hauen ja kuhan uistelussa. Laitoimme aloitukseen vaaput plaanareihin ja peltiä takiloihin, salakat unohtuivat jääkaappiin aamulla kiitos Tomin. Keli oli melko rauhallinen aamusta mutta koveni päivää kohden tuulen yltyessä 7-8m sekunnissa puuskittaiseen tuuleen. Uistelimme muutaman tunnin tuloksetta kiertäen eri syvyyskäyriä ja saarten ja karikkojen edustoja, joissa luulimme kalojen lymyilevän. Ensimäinen taimen tuli veneeseen kun kisat olivat noin puolivälissä. Ottivaappuna toimi musta-puna-hopea-hologrammi sävytteinen taimen vaappu. Kala oli alamittainen 50cm+ merkattu taimen, joka pääsi nopean irroituksen jälkeen takaisin kasvamaan. Tavoite oli jo saavutettu, yksi kala veneeseen! Tästä hieman enemmän motivoituneina suuntasimme uusia paikkoja kohden puuskittaisessa tuulessa.
Kisojen loppuun oli n.2 tuntia, kunnes toinen taimen repäisi laukurin irti. Aloin kelaamaan kalaa ylös ja tämä tuntui hieman painavammalta. Syy selvisi Antin haavittua kalan. Taimen oli hakenut mukaansa toisen vavan siiman, jossa oli paino. Kala ei ollut kuin 50-senttinen ja leikattu, ja laskimme kalan varovaisesti jatkamaan kasvuaan. Uusi Cummingsin haavi varustettuna kumisella havaksella osoitti näppäryytensä tällaisessa kelissa jatkovartensa ansiosta. Sillä on erittäin nopea ja helppo haavita kalat, eivätkä ne sotkeudu havakseenkaan yhtä helposti kuin normaali havaksiseen haaviin. Nämä tärpit olivat päivän ainoita mutta positiivista oli saada lohikaloja veneeseen kaksin kappalein, vaikka koolla ei ollutkaan kehumista.
Päivän ainoaksi miinukseksi jäi veneen lämmitin joka temppuili vähän väliä. Erittäin navakaksi yltynyt tuuli, jossa oli melko haastavaa kalastaa osoittautui haasteelliseksi myös. Näissä keleissä hyttivenettä ja toimivaa lämmitintä osaa arvostaa, vaikka se ei ollutkaan tänään täysin yhteistyöhaluinen. Saa nähdä alkaako lämppäri toimimaan huomisessa revanssissa. Otimme lämppärin veneestä matkaan ja purimme sen kilpailun jälkeen Tomin luona atomeiksi. Puhdistimme palotilan ja vaihdoimme hehkutulpan. Lämppärin palotilasta löytyy kiva kikkare nokea ja muuta ryönää.. (imuri on nokea mustanaan, mutta tästä asiasta hysssss… )
Leikkaa, liimaa, askartelepaskartele
Rantaan pääsimme n. 16.15 ja heitimme kisakortin järjestävälle taholle. Komeita kaloja jo roikkui köysissä punnitus paikalla ja iloisia saamamiehiä pyöri punnituspaikan ympärillä sekä viereisessä kahvilassa. Emme jääneet pyynnöistä huolimatta Lomakylään saunomaan vaan suuntasimme Motonetin kautta Tomin luokse, jossa oli tarkoitus syödä, saunoa ja levätä huomista koitosta varten. Jännitämme suuresti alkaako lämmitin toimia, koska huomenna sitä todella tarvitaan.
Vene laskun jälkeen ja mercury ensimmäisellä tulille..
Tuli mahdollisuus lähteä suvakselle kelien ja töiden salliessa joten mahdollisuus piti käyttää hyödyksi. Mukaan kaveriksi lähti isäni joka käy kalassa maksimissaan kerran vuodessa ja sekin vain veneessä istuen seurana.
Keli tosiaankin oli kohdillaan, pouta sää ja aamulla -5 astetta pakkasta eikä tuultakaan kuin 2 metriä sekunnissa. Tarkoitus oli lähteä 7 aikoihin mutta pienten vastoinkäymisten (veneen bensakorkki jäätynyt kiinni) jälkeen oltiin liikkeellä 8 aikaan. Kamat vesillä noin puoli 10 ja sitten vain odottelemaan. Ensimmäinen tärppi tuli noin vartin yli 11 ja katsoin että alamittanen on kiinni. Lähempää venettä kala innostui ja lähti riehumaan, noin 5 minuutin päästä kala kuitenkin haavissa ja mittaakin oli kertynyt (60cm/2,3kg). Kala oli oman alamitan ylittävä joten siitä otettiin ruokakala. Tämän jälkeen olikin helpottunut olo uistella ja pystyi keskittymään eväiden syöntiin :)
Ruokakala
Loppupäivän aikana veneessä kävi vielä 6 järväriä joista 2 oli 56-58cm ja kaikki jatkoivat uintiaan. Kala tuntui olevan hyvällä syönnillä ja tähän mennessä paras vetopäivä punalihaisen perässä ikinä. Kaloista 4kpl tuli vaappuun ja 3kpl peltiin. Pelti kalat tulivat takilasta ja vaaput olivat noin 1-4m vedessä. Selällä näkyi parhaimillaan 5 muuta venettä joten muitakin yrittäjiä näkyi olevan!
Seuraavana olisi vuorossa ne lohitreffit mistä on jo muutamaan otteeseen puhuttu. Ainoaa huolenaihetta aiheuttaa vain pajero jonka jarrut jarrut olivat hävinneet jonnekkin uistelun aikana :)
Vuorossa oli Koillis-savo cupin viimeinen osakilpailu, kymppihaaki -uistelu. Aiemmista vuosista poiketen lähtö oli Riistavedeltä, mutta kisa-alue oli sama kuin aiemmissakin kisoissa. Matkaa juurusvedelle vain tulee melkoisesti enemmän, joten jäimmekin pyörimään lähemmäksi riistavettä ja paikoille joissa olemme olleet yleensä riistaveden kisoissa.
Heti saatuamme kaikki kamat laskettua tuli ensimmäinen tärppi, kala oli noin 4kg hauki ja peli oli avattu hyvin. Kala tuli syvän päältä vasta matkalla ”pelipaikoille”. Aikamme oltua ensimmäisellä paikalle päätimme vaihtaa paikkaa koska kesän luottopaikka ei antanut yhden yhtä tärppiä. Tässä välissä uistelimme pari tuntia tyhjää ja tilanne alkoi näyttää huonolta. Sen jälkeen löysimme paikan josta otimme tuntiin 7-8 mittahaukea kyytiin ja se loi vähän uskoa. Tämän jälkeen taas oli hiljaista ja tuli vain satunnaisia tärppejä.
Lopulta punnitukseen saimme 14 haukea kokonaispainoltaan vajaa 25kg ja sijoitus oli 6. Tulokseen olemme ihan tyytyväisiä mutta hieman useammilla paikan vaihdoilla olisi saattanut kalamäärä tuplaantua..
Suunnitelmissa olisi vielä tehdä muutama pisto Suvasvedelle ja käydä Höytiäisellä lohitreffeillä. Toivottavasti parin vuoden tauon jälkeen saadaan edes kosketuksia punalihaisiin.
Päätimme viime viikolla että tänään lähdemme pitkästä aikaa uistelemaan vapaa-ajalla. Molemmilla oli vapaapäivä joten Tomi lähti aamusta ajelemaan Joensuusta kohti Kuopiota. Suuntana oli Etelä-kallavesi ja tarkoituksena oli etsiä vähän isompaa haukea ja testailla veneen asennuksia.
Keli oli aamulla +2 astetta ja tuulta pohjoisesta 8m/s. Keli ei suosinut mutta kun kerrankin oli mahdollisuus päästä vesille niin pakkohan se oli. Testattavana oli pilotin kaukosäätö ja padille muutama uusi teline. Laiturista starttailimme noin puoli kymmenen aikaan ja ajelimme paikoille. Tuuli oli jonkun verran riesana ja aallokko aika isoa mutta ei annettu sen häiritä. Neljän tunnin saldona oli 20 haukea, keskipaino noin 1,5kg. Isomuksia ei tällä kertaa sattunut joukkoon mutta tekemistä kuitenkin oli. Päivän aikana tuli myös syksyn ensimmäiset lumi- ja räntäkuurot. Toivotaan että reissusta linjojaan hyötyä kauden viimeistä kisaa varten joka on Riistavedellä 5.10.
Tomi räntäsateessa
Padin teline toimi hyvin ja vaikutti kestävältä mutta pilotin kaukosäädin ei ollut vielä täysin yhteistyökykyinen. Pilotin sai standby- ja autotilaan mutta ohjaaminen ei onnistunut. Pitää alkaa metsästämään ongelman syytä.
Mainittakoon heti kärkeen, että Antti joutui työkiireiltään jäämään kuivalle maalle ja Teemu hyppäsi repsikaksi. Lisäksi matkaan saatiin haavimieheksi serkkupoika Heikki.
Keli mitä mainioin, lähes pilvettömältä aurinkoa ja metrin verran tuulta ja lämpöä päivälle lähes 20 astetta, kuha keli siis.
Aloitus paikkana meillä Ollinselällä olevan Myhkyri -saaren jälkeinen pitkä penkka Vehmersalmelle päin.
Heti kun pilkit vedessä niin ensimmäinen n. 48cm kuha kyytiin ja penkkaa eteenpäin. Muutamia alamitta kuhia näyttäytyi heti perään. Kisahauki sai odottaa ylös pääsyään n. 20min. Penkalla useita tapahtumia ensimmäisellä vedolla, mutta karkuutuksia kiitettävästi.
Toisella ja kolmannella vedolla penkka kieltäytyi yhteistyöstä ja suunnaksi Paskoselkä ja sieltä Matelien saaret.
Samantien sinne päästyämme muutama hauki ja mitta kuha kyytiin.
Jos jotain merkillepantavaa kyseiseltä päivältä, niin kuha n. 9-11m vedessä erittäin lähellä pohjaa ja puri max. 3km/h vauhdista. Karkuutuksia jatkuvasti ja haaviin päässeet kalat heti irti. Ilmeisesti ei maistunut oikein.
Pojat Koukussa 