Kaikki kirjoittajan anatomitrolling artikkelit

Perzat saapuivat!

Noniin.. Postilaatikosta löytyi parikymmentä uutta Pertsan P13 mallia, jotka ovat toimineet erittäin hyvin kisakäytössä sekä vapaa-ajan uistelussa jo useamman vuoden ajan. Vaappu on sopivan kokoinen ja se pyytää ahventa, haukea ja kuhaa erittäin tehokkaasti hieman hakevan uintinsa ansiosta. Viime keväänä pari taimentakin erehtyi siihen ottamaan keväisellä Kallavedellä, jotka luonnollisesti pääsivät takaisin omaan elementtiinsä. Värityksistä numerot: 1, 9, 11, 12, 13, 38 ja 39 ovat toimineet mainitsemisen arvoisesti. Vaaput ovat kestäneet hyvin ja ne ovat joutuneet käytössämme melko kovaan rääkkiin. Perässä ne ovat olleet lähes jokaisella uistelureissulla.

Linkki valmistajan sivuille: http://www.perza-vaaput.com/home.html  ja eikun tilaamaan!

-Teme

20150503_19415520150503_19445020150503_194151

Uusi vetoauto

Uuden auton hankinta tai oikeastaan vanhan vaihto isompaan oli jo pitkään pyörinyt allekirjoittaneen mielessä. Tuttavallisemmin kutsuttuna autokuume  alkoi alunperin syksyllä 2013 ja sai päätöksen Joulukuussa 2013 hakiessani uuden vaihdokin Tampereelta ja jättäessäni entisen, vuoden 2011 Mitsubishi ASX:n vaihdossa liikkeeseen. ”Vanha” auto oli uudesta asti käytössäni ja mitään vikoja siinä ei ilmennyt. Ainut isompi tarve oli tottakai suurempi vetopaino ja sen hankkiminen olikin alunperin lähinnä kauppakassiksi sekä perhokalastus harrastuksen palvelemista varten. Nuo Cleartech koneet ovat muuten ihan varmoja ja suhteellisen pieniruokaisia bensiini koneita. Itse tykkäsin autosta kaikin puolin vaikka moni tuota autoa citymaasturiksi haukkuukin.

Sopivia vaihtoehtoja oli etsitty lähinnä nettiautosta pitkin syksyä ja ajatus pyöri jatkuvasti mielessä. Kahdella autolla oli rasittava lähteä kolmella hengellä kisailemaan ja näin oltiin monta vuotta jo mentykin.  Pajerolla sai kulkea pakettiautoksi rekisteröinnin ansiosta vain kaksi kalamiestä ja kolmas eli minä ajoin aina erikseen kilpailuihin. Luonnollisesti ne tärkeimmät kriteerit tulevan auton ominaisuuksissa oli vetopaino, kilometrit sekä tietty plussaa oli, ettei auto olisi aivan kymmentä vuotta vanha. Järkevimmät ja budjettiin sopivimmat tapaukset kahlattiin moneen kertaan läpi. Nähdessäni vaihdokin ilmoituksen tiesin oikeastaan heti, että tuo on se oikea. Vaihtotarjous varmisti päätöksen ja auto varattiin oikeastaan heti.

Auto haettiin Tampereelta Joulukuussa 2013 ja luonnollisesti sain jonkin verran väliä maksaa.  Kilometrit olivat ostohetkellä hieman yli 140tkm ja auto oli suhteellisen siisti ja ihan hyvin varusteltu automaatti vaihteinen Nissan Pathfinder, vuosimallia 2007. Monihan tuota automaattivaihteistoa on parjannut mutta minulla se on toiminut vielä moitteitta eikä Nissan King Cabille tuttuja moottorivikojakaan 2005 jälkeen näissä autoissa ole ollut, jos on ollut ollenkaan. Taitaa vika/viat kuiten koskea enemmän tuota Navaraa/King Cabbia ja siinäkin foorumien mukaan viat korjattiin vuoden 2005 jälkeisiin autoihin. Enivei, automaatti askiin olen kertaalleen vaihdattanut aineet ja moottorinkiin vaihdettiin juuri toistamiseen öljyt, kilometrien ollessa nyt hieman yli 180 tkm. Pyrin hätävarjelun nimissä uusimaan öljyt jokaisen ajetun 20 tkm jälkeen ja tästä toimenpiteestä ei ole ainakaan haittaa, moottorin käyttöikä ainakin toivottavasti kasvaa, vaikka samoilla öljyillä teoriassa voisikin ajaa kuinka paljon tahansa. Öljyä sitten meneekin, muistaakseni sen 7,4 litraa suodattimen kanssa.

IMG-20150503-WA0025 (1)
Auto kerrankin kiiltää pesun jälkeen
Positiivista itse autossa on ollut hyvä vetokyky paketissa, jota ei millä tahansa autolla laillisesti saa edes vetää. Vene on noussut hyvin rampilta ja matka ajossa auto käyttäytyy tosi rauhallisesti. Dieseliä on palanut vetokäytössä 13,5-17 l / 100km. Päivittäisessä ajossa olen päässyt n. 9l keskikulutukseen ja kaupunkiajossa auto on vienyt n. 10-11l, joka on vielä melko maltillinen tuon kokoiseen ja painoiseen autoon. Paljonhan kulutuksessa ratkaisee oma kaasujalka, luonnollisesti eikä autoa ole tehtykään hurjasteluun. Manuaali vaihteiden valintamahdollisuutta olen käyttänyt melko vähän ja antanut automaatin hoitaa vaihteiden valitsemisen. Vetokäytössä ominaisuus on käytössä, mutta venettä käsittääkseni pystyy myös vetämään 5-vaihteella ja D-asennossa turvallisesti. Ylämäkiin laatikko tarjoaa itsenäisesti pienempää vaihdetta mutta ei kuitenkaan onneksi heti. Auto ei siis heti säikähtä pientä mäen nyppylää tai loivaa ylämäkeä. Jos ylämäki kuitenkin alkaa ja valitsimen siirtää manuaali puolelle, laatikko tarjoaa aina 4-vaihdetta automaattisesti. Lopputuloshan on sama nesteellä toimivan momentin muuntimen osalta. Se kumpaa haluaa käyttää on melko sama, ja ohjekirjassakaan ei ole oikeaa vetotapaa isommille painoille.

10369201_10202134424097218_1016563598263751689_n
Yhdistelmällä alkaa löytyä pituutta
Hieman kuitenkin negatiivista kokemusta jottei itse auto ala kuulostaa liian hyvältä. Autossa oli alussa ongelmia lähinnä tuenta puolella mutta myyjäliike hoiti asian melko mallikkaasti ja siihen en halua sen syvällisemmin mennä. Autoa vaihtaessa kannattaa ottaa mukaan kuitenkin sellainen henkilö, joka osaa kysyä oikeat kysymykset myyjältä ja varmistaa itse, ettei autossa ole mitään vikoja. Autotohtori on tähän se turvallisin ja käytännöllisin ratkaisu. Autoliikkeiden omat kuntotarkastukset ovat yleensä mitä ovat, ja tässä tapauksessa sellaista ei oltu edes tehty. Isommaksi viaksi voidaan kuitenkin katsoa kahden viikon omistamisen jälkeen tullut ajokielto-päätös katsastuksessa, jonne ominpäin vein auton. Siitä alkoi tukivarsien ja pallonivelten uusiminen. Auto saatiin kuitenkin kuntoon lukuisten korjaamo reissujen jälkeen. Ainoastaan kerran akku pääsi tyhjenemään viime viikolla ja matka tyssäsi. Näille autoille ominaista ruostetta en ole kuitenkaan huomannut ja maalipinta on muutenkin hyvässä kunnossa.

Kaikenkaikkiaan auto palveli viime kesän hyvin ja sillä oli mukava kiertää kisoja yhdessä. Uuden jäsenen eli Henen mukaan tulo varmisti vielä hankinnan alkuperäistä tarkoitusta ja lopulta mahduimme kaikki saman auton kyytiin. Autoon mahtuu kalastajat ja tavarat hyvin penkkirivien hyvän muunneltavuuden vuoksi, auton ollessa 7h- mallia. Julkaisen vielä kuvia sisältä ja ulkoa kunhan saan sellaisia otettua. Saa kysyä ja kommentoida!

-Teme

Vene vesillä!

Viikonlopun aikana suoritimme perusteellisen pesun veneeseen. Äkkiä voisi ajatella, että eihän mokomaan hommaan kauaa mene, mutta saimme siihen kuitenkinkulutettua pari päivää veteen laskuineen.

Ensimmäisenä päivänä keskityimme lähinnä sisätiloihin. Aloitimme homman purkamalla kaikki tavarat veneestä autotalliin inventointia odottamaan. Edellisen kauden aikana törkyä olikin kertynyt huolella ja emme syksyllä vaivautuneet venettä sen kummemmin putsaamaan. Näin jälkeenpäin ajatellen se olisi voinut olla ihan hyvä idea. Puhdistukseen käytimme perus mäntysuopaa, liuotinta, juuriharjaa ja erilaisia sieniä. Osa liasta oli melko pinttynyttä, joten hinkkaamista riitti.

Ennen/jälkeen
Ennen/jälkeen

Toisena päivänä pesimme veneen ulkoa. Vaikka tuntuu, että pinta-alaa ei ole paljon, löytyy sitä kuitenkin hyvä määrä kun ottaa huomioon jokaisen pienen kolon ja nurkan. Keli oli melko viileä ja sormet olivat aivan jäässä ja odotinkin vaan, että homma olisi ohi. Onneksi noin perusteellista siivousta ei tarvitse tehdä kuin kerran vuodessa ja kesällä  riittää kun pesee suurimmat veriroiskeet ja limat sillointällöin pois.

Pesun oltua suoritettu inventoimme tavarat ja roskiin lensi taas hieman ylimääräistä kamaa. Pesuoperaatio oli valmis, joten lähdimme kuljettamaan venettä rampille laskua varten. Moottori hörähti käytiin heti ensi yrittämällä ja tarkastimme vielä öljyn tason ennenkuin lähdimme ajamaan kohti venepaikkaa.

Vapoja
Vapoja

Sunnuntaina kävimme testaamassa laitteita sähköjen uusimisen jäljiltä ja tulipa siinä testattua hieman uusia tuikkareitakin. Lämmitin (Safire 2200d) oli ainakin lakannut toimimasta talven aikana ja yritimme samalla tutkia vian syytä. Kun laitteen irroittaa pääsee käsiksi vikakoodinäyttöön ja tälläkertaa kone arpoi luvuksi nro. 8, joka manuaalissa tarkoittaa, että pumpun virtapiiri on poikki. Pumppu todella oli mykkä eikä laite saanut lainkaan polttoainetta. Tarkastettuani pumpun johtojen liitännät huomasin, että toinen johdoista on hapettunut tummaksi ja vaikka johtoa katkoi, oli kupari yhtä tummaa. Katsotaan auttaako johtojenuusiminen ongelmaan.

Takana oleva tupakansytytin liitäntä oli myös virratta, joten emme saaneet toista takilaa päälle ollenkaan. Hetken tarkastelun jälkeen Antti löysi vian maajohdosta, jossa oli huono liitos.

Kaikua
Kaikua

Näitä pieniä vikoja lukuunottamatta kaikki toimi hienosti ja eteenkin uusi kaiku kiinnosti. Täytyy sanoa, että allekirjoittaneen silmä ei vielä osannut lukea uudenlaista kuvaa kovinkaan hyvin, mutta toivottavasti kesän aikana silmä harjaantuu.

Kalastuksesta sen verran, että vedimme yhteensä noin tunnin lähi selkää ja saaliiksi saimme kaisloja, joita vesi on vielä täynnä näin jäiden lähdön aikaan. Yritämme loppuviikosta päästä suvakselle mikäli tuulet ovat inhimillisiä ja seuraavan raportin voinkin toivottavasti kirjoittaa sieltä.

Teemu ratissa
Teemu ratissa

Viettäkää hauska vappu!

-Henri

Sähköjen uusimista

Edellisen yön töissä viettäneelle 8:45 herätys ei ollut mukava, eikä sängystä nousemista ainakaan helpottanut ulkona vallitseva kolea ja kostea ilma. Lähdön piti tapahtua klo 9, mutta meille hyvin tyypilliseen tapaan, tapahtui se vasta puoli tuntia myöhemmin. Heti alkajaisiksi kurvasimme motonetin pihaan ostamaan tarvikkeita. Jonkinlainen ostoslistakin varmaan oli olemassa, mutta silti saimme haahuiltua kaupassa reilun tunnin. Saatuamme tarvittavat liittimet, johdot ja öljyt suuntasimme pikaisen kahvinhakureissun jälkeen Siilinjärvelle veneen luo.

Kaupassa
Kaupassa

Tomi oli ajaut joensuusta aamutuimaan ja toi mukanaan syksyllä tilatut Islureen tuikkarit. Malttamattomina aloimme Antin kanssa ottamaan uistimia pois pakkauksistaan ja järjestelimme ne suoraan rasioihin. Täytyy kyllä sanoa, että värit näyttivät todella hyvältä ja himo päästä kalaan vaan kasvoi entisestään! Tomi olikin sillä aikaa ehtinyt jo hyttiin kartoittamaan sähköjä ja päivittelemään työn määrää.

Osa Tuikkareista
Osa Tuikkareista

Tarkoituksena oli uusia suurin osa veneen sähköistä, koska merkinnät, sekä liitokset olivat joiltain osin puutteelliset ja sekavat. Tämä johtunee laitteiden asteittaisesta lisäämisestä.
Ostimme kolme sulaketaulua ja merkkailimme tarroilla kunkin sulakkeen sitä mukaa kun saimme uudet johdot vedettyä. Homma kuulostaa yksinkertaiselta, todellisuudessa prosessiin kului aikaa tuntikaupalla. Samalla asensimme myös uusimman hankintamme, eli hummingbirdin 1198 luotaimen. Itse asennus sujui suht kivuttomasti olemassa olevien läpivientien ja antunrin kiinnityspaikan takia. Enemmän ongelmaa tuotti kahden luotaimen sovittaminen pulpettiin ilman, että ne estäisivät näkyvyyttä tai olisivat liian hankalasti käytettävissä. Lopulta kuitenkin löysimme mielestämme sopivimman ratkaisun.

Purkua
Purkua
Hieman sellkeyttä
Hieman sellkeyttä
Laitteet uusilla paikoillaan
Laitteet uusilla paikoillaan

Samalla kun muut taistelivat sähköjen kanssa, jäi allekirjoittaneen hommaksi moottori- ja peräöljyjen vaihto. Edellisillä öljyillä olikin ajettu jo jonkin aikaa, joten vaihto oli enemmän kuin paikallaan. Olen vaihtanut öljyjä autoihin ja moottoripyöriin, mutta perämoottoreiden suhteen olin vielä neitsyt. Tomin annettua pikaiset ohjeet peräöljyn vaihtoon, kävin toimeen. Moottorin alaosasta löytyi kolme talttakantaista ruuvia, joista yksi on korvausilmalle, toinen öljyn tasolle ja kolmas valutusta, sekä täyttöä varten. Saatuani ruuvit auki, lähti öljy hitaasti valumaan kohti astiaa. Öljyn väristä päätellen ne olisi pitäny vaihtaa jo aikaa sitten, mutta kuten sanotaan: parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ostimme motonetistä täyttöä varten tarkoitetun pumpun jonka pää sopi kierteiltään suoraan täyttöaukkoon ja tämä helpotti pumppaamista huomattavasti. öljyä piti pumpata sisään kunnes se alkoi tulemaan ulos ylemmästä tasoreijästä. ennen ruuvien takaisin laittoa pistin vielä uudet o-renkaat paikalleen ja homma oli valmis.

Tulevaisuudessa olisi tarkoitus kertoa hieman lisää uudesta kaikuluotaimesta, sekä perehtyä hieman Autochart ohjelmaan kunhan se vaan saapuu perille. Veneen pyrimme saamaan vesille tulevana viikonloppuna, joten toivottavasti saamme päivitystä vesiltäkin pian.

-Henri

Katsaus kauteen 2014

Blogin päivittäminen jäädessä viime vuodelta kokonaan, otetaan nyt pieni summaus edellisestä kaudesta.

Ensimmäisenä asiana haluaisin mainita allekirjoittaneen liittymisen uistelutiimiin ja tässä kohtaa pitäisi varmaan hieman raottaa taustoja. Olen ollut jo pienestä pitäen intohimoinen mökkikalastaja, mutta töiden lisääntyessä jäi kalastus vuosi vuodelta pienemmälle. Antin tunsin jo muutaman vuoden takaa, työskentelemme molemmat Dj-puolen hommissa ja tiesin hänen harrastavan vetouistelua, joten pyysin päästä joskus mukaan kallavedelle. Kesäkuussa aikataulut kohtasivat ja pian huomasinkin olevani jatkuvaan mukana. Opeteltavaa riitti, mutta kova innostus joudutti oppimaan.

Innokas kalamies
Innokas kalamies
Ensimmäiset kisani kävin Savonia Cupin Nilsiän osakilpailussa ja samassa minulle aukesi täysin uusi ulottuvuus kalastukseen kaiken sen jännityksen ja ”totisuuden” vuoksi. Menestys tosin oli vaihtelevaa ja välillä ketutti armottomasti, joten kisojen nurja puolikin tuli tutuksi. Positiivisen mielen omaavana olin kuitenkin tyytyväinen tuloksiin ja siihen, että edes ylipäätään pääsin kilpailemaan. Kauden kirkkaimpana saavutuksena mainittakoon Tomin sijoittuminen kolmanneksi kuhakunkussa! Sm-kisapaikka jäi täpärästi saamatta, mutta yritys oli kova viimeisiin kisoihin saakka. Kilometrejä kaudelle kertyikin karvan alle 2000 ja tunteja yli 300.

Keiteleen säätöä
Keiteleen säätöä
Koko heinäkuun saimme nauttia upeasta säästä ja pyrimme käymään kalassa aina kun työt ja menot sallivat. Eihän siinä paljoa tullut nukuttua, mutta kumman virkeänä jaksoi herätä kun tiesi pääsevänsä kalaan. Kesä vierähtikin nopeasti kalastellessa ja makkaraa paistellen. Syksyn tultua suuntasimme katseet lohen uisteluun ja suvakselle.

Vene parkissa * laavulla
Vene parkissa Tuomaansalon laavulla
Suvaksella tärppejä tuli vaihtelevasti. Joinakin päivinä jopa yli 6, mutta varsinkin loppusyksystä vedimme monena päivänä tyhjää. Aloitimme alkuun vaapuilla, mutta syksyn edetessä halusimme kokeilla raksin vetoa (olisiko siitä voinut johtua tämä tärppien vähyys loppua kohti?). Opimme kuitenkin paljon, vaikka välillä meinasikin sormet tippua kämmenistä kun säädimme täkyjen uintia.  Suurimmaksi arvokalaksi jäi 58cm taimen, mutta saadun kokemuksen määrä korvasi osittain pettymystä (olemattoman) saaliin suhteen. Vene pääsi säilytykseen marraskuun lopulla ja siitä lähtien on malttamattomana odotettu uutta kautta. Omat odotukseni tulevaan kauteen ovat korkeat ja aika näyttää miten äijien käy. Tätä kirjoittaessa vene on jo otettu pois säilytyksestä ja hieman uudistuksiakin tehty, niistä kirjoitammekin seuraavaksi. Lopuksi vielä pari kuvaa viime kaudesta. Lisää löytyy kuvat osiosta. Kuvia reissuilla tulee räpsittyä vähän liikaakin ja päivittelemme niitä parhaamme mukaan.

-Henri

Suvaksen antia. Nopea kuva ja takas uimaan.
Suvaksen antia. Nopea kuva ja takas uimaan.
Lohta lähdössä koittamaan. Kuva millibaarin laiturista Vehmersalmelta.
Lohta lähdössä koittamaan. Kuva millibaarin laiturista Vehmersalmelta.
 

Juhannus & MM-kisat
Juhannus & MM-kisat
Loppukevennyksenä vielä kuva kisareissun kuluttamasta kalamiehestä :)
Loppukevennyksenä vielä kuva kisareissun kuluttamasta kalamiehestä :)

Höytiäisen lohitreffit 2013 pt. 1 (19.-20.10)

Talvi yllättää niin autoilijat kuin veneilijätkin. Meidän tapauksessa se tarkoitti sitä että seurasimme säätiedotusta läpi perjantain. Tarkoitus oli ajaa Pajerolla vene perässä Antin kanssa Joensuuhun, heti kun saapuisin Kuopioon Turusta. Olin hieman ennen kuutta illalla Kuopiossa ja Antti tuli hakemaan minut Pajerolla josta haimme veneen Siilinjärveltä. Sää suosi niitä onnekkaita, joilla oli jo vaihdettu renkaat.. Keli pakastuisi iltaa myöten, mutta ajomatka sujui hyvin ja tiet pysyivät sulina suolauksen ansiosta. Majoituimme Tomin luona jossa hieman saunoimme ja pelasimme X-boxia. Maailmaa emme sentään parantaneet vaan mietimme hieman tulevia kisoja.

Photo 19.10.2013 8.52.08(1)
Vene valmiina laskuun

Herätys oli kuudelta Lauantaina ja tarkoitus oli päästä tunnin päästä suuntaamaan  kisoja  kohti Antin ja Tomin kanssa.  Nopea eväiden teko, aamukahvien keitto ja lämpimästi päälle. Keli oli 4-astetta pakkasen puolella ja tuulesta ei ollut tietoakaan. Saavuimme kisakeskukseen jossa jo oli Höytiäisen kalakerhon jäsen neuvomassa veneenlasku-paikkaa. Saimme myös ohjeistusta ilmottautumisen kanssa. Iso hatun nosto tästä.  Tällainen  toiminta helpottaa ja nopeuttaa toimia, varsinkaan jos kisat eivät ole jo ennestään tuttuja. Veneen laskua ei tarvinnut odotella kauaa ja ranta oli jo täynnä kisaveneitä kun laskimme omamme. Osallistujia kisoissa oli n.50-60 venekuntaa ja tämä hieman yllätti. Hieno asia että olimme näin runsaana ottamassa osaa vuoden viimeisimpiin kisoihin! Kisa-aika oli klo: 10-16 + 30 minuutin siirtymät ennen ja jälkeen kisojen. Vapakiintiö oli rajattu 10 vapaa venettä kohden ja alamitat olivat: järvitaimen 55cm sekä järvilohi 60cm.

Lähdimme rannasta kisojen alkaessa kohti Höytiäisen Eteläpäätä. Pelipaikat olivat jo hieman katsottuna Ipadistä ja merkattuina karttaan. Lumisade alkoi sankkana heti kisojen alkaessa ja vaihteli pitkin päivää. Näkyvyys oli rajallinen ja silmiä sai pitää auki verkkojen ja muiden uistelijoiden varalta. Vuorottelimme kisojen läpi kuskin penkillä ja kulutimme muutenkin penkkejä, sillä taimenen ja lohen uistelu on pääsääntöisesti odottelua. Tärppejä ei tule samaan tahtiin kuin esimerkiksi hauen ja kuhan uistelussa.  Laitoimme aloitukseen vaaput plaanareihin ja peltiä takiloihin, salakat unohtuivat jääkaappiin aamulla kiitos Tomin. Keli oli melko rauhallinen aamusta mutta koveni päivää kohden tuulen yltyessä 7-8m sekunnissa puuskittaiseen tuuleen. Uistelimme muutaman tunnin tuloksetta kiertäen eri syvyyskäyriä ja saarten ja karikkojen edustoja, joissa luulimme kalojen lymyilevän. Ensimäinen taimen tuli veneeseen kun kisat olivat noin puolivälissä. Ottivaappuna toimi musta-puna-hopea-hologrammi sävytteinen taimen vaappu.  Kala oli alamittainen 50cm+ merkattu taimen, joka pääsi nopean irroituksen jälkeen takaisin kasvamaan. Tavoite oli jo saavutettu, yksi kala veneeseen! Tästä hieman enemmän motivoituneina suuntasimme uusia paikkoja kohden puuskittaisessa tuulessa.

Kisojen loppuun oli n.2 tuntia, kunnes toinen taimen repäisi laukurin irti. Aloin kelaamaan kalaa ylös ja tämä tuntui hieman painavammalta. Syy selvisi Antin haavittua kalan. Taimen oli hakenut mukaansa toisen vavan siiman, jossa oli paino. Kala ei ollut kuin 50-senttinen ja leikattu, ja laskimme kalan varovaisesti jatkamaan kasvuaan. Uusi Cummingsin haavi varustettuna kumisella havaksella osoitti näppäryytensä tällaisessa kelissa jatkovartensa ansiosta. Sillä on erittäin nopea ja helppo haavita kalat, eivätkä ne sotkeudu havakseenkaan yhtä helposti kuin normaali havaksiseen haaviin. Nämä tärpit olivat päivän ainoita mutta positiivista oli saada lohikaloja veneeseen kaksin kappalein, vaikka koolla ei ollutkaan kehumista.

Päivän ainoaksi miinukseksi jäi veneen lämmitin joka temppuili vähän väliä.   Erittäin navakaksi yltynyt tuuli, jossa oli melko haastavaa kalastaa osoittautui haasteelliseksi myös. Näissä keleissä hyttivenettä  ja toimivaa lämmitintä osaa arvostaa, vaikka se ei ollutkaan tänään täysin yhteistyöhaluinen. Saa nähdä alkaako lämppäri toimimaan huomisessa revanssissa. Otimme lämppärin veneestä matkaan ja purimme sen kilpailun jälkeen Tomin luona atomeiksi. Puhdistimme palotilan ja vaihdoimme hehkutulpan. Lämppärin palotilasta löytyy kiva kikkare nokea ja muuta ryönää.. (imuri on nokea mustanaan, mutta tästä asiasta hysssss… )

Photo 19.10.2013 19.26.07
Leikkaa, liimaa, askartelepaskartele

Rantaan pääsimme n. 16.15 ja heitimme kisakortin järjestävälle taholle. Komeita kaloja jo roikkui köysissä punnitus paikalla ja iloisia saamamiehiä pyöri punnituspaikan ympärillä sekä viereisessä kahvilassa. Emme jääneet pyynnöistä huolimatta Lomakylään saunomaan vaan suuntasimme Motonetin kautta Tomin luokse, jossa oli tarkoitus syödä, saunoa ja levätä huomista koitosta varten. Jännitämme suuresti alkaako lämmitin toimia, koska huomenna sitä todella tarvitaan.

Photo 19.10.2013 11.28.25(1)
Vene laskun jälkeen ja mercury ensimmäisellä tulille..

– Teemu

Haukea kelluntarenkaalla mereltä

Olen pitänyt aina kelluntarenkaalla kalastusta vähintäänkin outona tapana kalastaa ja liikkua vesillä. Noh, päätin kuitenkin lähteä kaverini Mikan  houkuttelemana kokeilemaan touhua merelle, Kustavin suuntaan. Sain joskus kelluntarenkaan kavereiltani valmistujais lahjaksi lukiosta.  Täytyy sanoa että vähällä käytöllä on ollut. Ehkä kerran testasin rengasta mökki kaislikon laidalla mitään kalojakaan saamatta. Tiistaina 15.10 herätys viiden aikaan aamulla. Olisi tehnyt mieli heittää kello seinään mutta sain kuitenkin kammettua itseni liikkeelle. Nopean aamupalan jälkeen lähdin Joonasta hakemaan kyytiin. Siitä jatkoimme Mikan luokse. Laitoimme kuomullisen kärrin perään jonne saimme renkaat. Tämä siis helpottaa paikan vaihtoa, eikä renkaista tarvitse alkaa erikseen ilmaa ottamaan pois sitä varten. Matkalla pysähdyimme pikaiselle kahvitauolle, jossa kävimme vähän paikkoja läpi. Mikalla oli valmiiksi katsottuna pienehkö lahti jossa kalastaisimme aluksi. Perille päästyämme vaatetimme itsemme niin hyvin kuin vaan voi ja pumppasimme renkaat täyteen. Vaikka merivesi oli n.10 asteista ja pinta n. -30 normaalista eikä merellä pahemmin tuullut. Tähän aikaan vuodesta kokopäivän kalastus renkaalla syksyisessä säässä vaatii hieman luonnetta. Kunnollista ja lämmintä vaatetustakaan ei voi tarpeeksi korostaa.

Itseltä ei löydy varsinaista haukisettiä. Löysin kuitenkin 8-loukkaisen Vision Cult vavan, jolla olen lähinnä streamereitä tarjonnut taimenille keski-suomen koskilla. Olin löytänyt Motonetin alelaarista jonkun Airflo:n intermediate ampumapään, jota päätin testata vavassa. Heti aluksi settini toimi hyvin ja jaksoi kääntää isoa haukiperhoa.

Aloitimme kalastuksen heti parkkipaikalta päästyämme ja kalastimme kaislikon reunaa edeten  itse lahteen, jossa toivoimme saavamme kontakteja kaloihin.  Matka lahden suulle oli n. 100m ja jo sillä matkalla eteneminen oli työlästä. Kelluntarenkaani istuu melko lähellä vedenpintaa eikä se liiku sulavasti, kuin normaalit renkaat. Ainakaan omasta mielestäni. Itse menin edellä muista kalastaen melkotarkasti kaislikoiden välit ja toivoin saavani edes jotain siimani päähän. Hetken heiteltyäni tunsin voimakkaan iskun ja vedon siimassani. Jonkin aikaa meni kun tajusin että siiman päässä on kala, ja iso sellainen. Heti alkuun hauki veti n. 20 metriä siimaa ja oli kova työ saada kala pidetyksi poissa vesikasveista ja kaislikosta. Väsytys kesti n. 15 min kokemattomuudestani johtuen ja iso kala teki kaikkensa ettei joutuisi saaliiksi. Hauki teki kaikki temput välillä juroen pohjassa ja välillä ottaen 10 metrin syöksyjä. Tunsin syöksyjen aikana, kun vesikasvit katkeilivat ja välillä luulin että kala pääsi karkuun. Mika sai ”pienen” väännön jälkeen tartutettua lock-lip:lla kalan avukseni. Sen jälkeen suuntasimme nopeasti rantaan kuvaamaan hauki ja päästämään takaisin. Olin aivan sekaisin kalan tärpistä aina kalan vapautukseen asti, enkä tajua ehkä vieläkään mitä oikein tapahtui koko episodin aikana. Kala oli pituudeltaan 115 cm, hyvässä kunnossa oleva mamma. Hyvin alkoi hauenkalastus merellä ja luulen että toisenkin kerran tulee lähdettyä.. Kalaa oli lahdessa paljon syömässä pikkukaloja ja ajoja näkyi tasaisesti pitkin päivää. Mika ja Joonas vetivät puikkaria tasaisesti, mutta minut ne jättivät rauhaan. Kalastin suurimman osan ajasta Mikalta saamallani punapää-tinselillä, joka oli mielestäni melko pieni normaaleihin haukiperhoihin verrattuna. Eipä ainakaan haitannut kalantuloa sekä maltillisempia haukiperhoja on helppo heittää hieman köykäisemmälläkin setillä.

20131018-234919.jpg

Kuvassa 115-senttinen!!

Kalastus on hyistä puuhaa syksyllä ja jaloittelu taukoja on hyvä pitää. Niissä voi ottaa termarista kahvia tai katsella perhoja sekä syödä eväitä. Tauot myös lisäävät keskittymistä heittämiseen sekä paikkojen kalastamiseen. Eväät myös lisäävät sopivasti energiatasoa ja räpylöillä polskiminen muuttuu jokaisen tauon jälkeen mielekkääksi jälleen. Kelluntarenkaana minulla on Ron Thompson-merkkinen rengas, mallia v-tube ja se vaikutti näin ensivaikutelman jälkeen ihan pätevältä. Poislukein hieman työlästä liikkumista mutta ehkäpä pärjään sillä, jos reissut pysyvät näinkin harvoina mitä ne tähän asti ovat olleet. Lisäsin alussa vain istuin osaan Mikalta saamani styroksi-korokkeen ja istuin melkein vedenpinnan yläpuolella. Rengas täyttyy pumpulla ja Boston-tyylisen suuttimen ansiosta nopeasti ja sen käyttäminen on muutenkin melko yksinkertaista.

Toisen päivän isoista kaloistani sain omatekemälläni taimen-tinselillä, jonka olin tehnyt hätävarjoittelun liioittelun nimissä haukikoukkuun. Tämä kannatti, sillä ensiksi, taimen koukut eivät haukia välttämättä kestä, sekä toiseksi, haukikoukku on tarpeeksi laajakitainen pitääkseen luupäät kiinni. Hauella on melkoinen puruvoima sekä puolet tuosta hienosta tinselistäni katosi kamppailun seurauksena. Minne lie kimaltelee hävinneet.. Tällä kalalla pituutta oli kertynyt 105- senttiä.. Aivan käsittämätöntä miten ensikertalainen pääsi kahdesti rikkomaan maagisen metrin rajan, vielä samanpäivän aikana! Olin aivan pähkinöinä ja huuto kuulu varmasti kauas jonka aiheutin. Varsinkin tuon ensimmäisen kalan kohdalla.

20131018-234913.jpg

Kuvassa 105- senttinen mamma.

Hauenkalastus renkaasta on aivan huikeaa touhua ja voin suositella sitä kaikille.  Perhoahan renkaasta ei välttämättä tarvitse heittää, vaan haspeli-setillä touhu onnistuu myös. Tarvitset vaan renkaan, paukkuliivit, kalastus-setin sekä räpylät ja lämpimästi päälle, jos on keväällä tai syksyllä liikenteessä. Tällöin kuvissa nähtäviin suurhaukien saantiin on paremmat mahdollisuudet kuin kesällä, noin karkeasti ottaen.

Kireitä syksylle,

Teemu Hiltunen

Suvasvesi 14.10

Tuli mahdollisuus lähteä suvakselle kelien ja töiden salliessa joten mahdollisuus piti käyttää hyödyksi. Mukaan kaveriksi lähti isäni joka käy kalassa maksimissaan kerran vuodessa ja sekin vain veneessä istuen seurana.

Keli tosiaankin oli kohdillaan, pouta sää ja aamulla -5 astetta pakkasta eikä tuultakaan kuin 2 metriä sekunnissa. Tarkoitus oli lähteä 7 aikoihin mutta pienten vastoinkäymisten (veneen bensakorkki jäätynyt kiinni) jälkeen oltiin liikkeellä 8 aikaan. Kamat vesillä noin puoli 10 ja sitten vain odottelemaan. Ensimmäinen tärppi tuli noin vartin yli 11 ja katsoin että alamittanen on kiinni. Lähempää venettä kala innostui ja lähti riehumaan, noin 5 minuutin päästä kala kuitenkin haavissa ja mittaakin oli kertynyt (60cm/2,3kg). Kala oli oman alamitan ylittävä joten siitä otettiin ruokakala. Tämän jälkeen olikin helpottunut olo uistella ja pystyi keskittymään eväiden syöntiin :)

Image
Ruokakala

Loppupäivän aikana veneessä kävi vielä 6 järväriä joista 2 oli 56-58cm ja kaikki jatkoivat uintiaan. Kala tuntui olevan hyvällä syönnillä ja tähän mennessä paras vetopäivä punalihaisen perässä ikinä. Kaloista 4kpl tuli vaappuun ja 3kpl peltiin. Pelti kalat tulivat takilasta ja vaaput olivat noin 1-4m vedessä. Selällä näkyi parhaimillaan 5 muuta venettä joten muitakin yrittäjiä näkyi olevan!

Seuraavana olisi vuorossa ne lohitreffit mistä on jo muutamaan otteeseen puhuttu. Ainoaa huolenaihetta aiheuttaa vain pajero jonka jarrut jarrut olivat hävinneet jonnekkin uistelun aikana :)

Image
Auringonlaskua

– Antti

Suvasvesi 9.10

Taas oli aika vuoden ekalle suvasveen keikalle ja samalla ensimmäistä kertaa punalihaisen perässä. Suunnitelmana oli lähteä suoraan kun pääsen töistä. Joten aamu neljältä kotia ja nopea eväiden laitto ja viideltä Teemu tuli hakemaan ABC:n aamupalalle. Siitä sitten kävimme hakemassa veneen ja suuntasimme kohti Vehmersalmea. Perille pääsimme noin 7 aikaan ja aloimme virittelemään kamoja, perään laittaisimme vaappua. Sää oli pilvinen ja sadekuuroja oli luvattu, tietenkin ne tulivat juuri silloin kun laitoimme kamoja.

Image
Vene valmiina laskuun

Noin kahdeksan aikaan saimme kamat laskettua ja aloimme kiertää ympäri Kukkarinselkää. Vedenlämmöt pyörivät 10,3-10,8 lowrance asteen välillä joten vielä on hieman liian lämmintä. Lähdimme haravoimaan syvyysaluetta 1-12m. Ensimmäinen kontakti kalaan oli noin 5 tunnin jälkeen, puolen kilon hauki. Jatkoimme pyörimistä ympäri selkää etsien muikkuparvia. Niitä löytyikin ihan kohtalaisesti mutta kalat loistivat poissaolollaan.

Puoli kuuden aikaan rupesimme kelailemaan kamoja ylös ja itsellä oli takana valvomista jo edellisaamu kymmenestä lähtien. Kun olimme saaneet puolet kamoista ylös niin räikkä pärähti ja luulin että se tuli Teemun takia mutta sitten huomasinkin että siellä oli kala kiinni. Kala tuli melko nopeasti ylös ja mittaa lohelle oli kertynyt 56cm. Kala sai jatkaa uintia ja tällä oli tämän kauden punalihaiset korkattu ja reissu pelastettu.

Seuraavana olisi vuorossa Höytiäisen lohitreffit ja siellä olisi tavoitteena saada edes yksi mittakala mutta sekin tulee varmaan olemaan tiukassa.

– Antti

Kymppihaaki 5.10

Vuorossa oli Koillis-savo cupin viimeinen osakilpailu, kymppihaaki -uistelu. Aiemmista vuosista poiketen lähtö oli Riistavedeltä, mutta kisa-alue oli sama kuin aiemmissakin kisoissa. Matkaa juurusvedelle vain tulee melkoisesti enemmän, joten jäimmekin pyörimään lähemmäksi riistavettä ja paikoille joissa olemme olleet yleensä riistaveden kisoissa.

Heti saatuamme kaikki kamat laskettua tuli ensimmäinen tärppi, kala oli noin 4kg hauki ja peli oli avattu hyvin. Kala tuli syvän päältä vasta matkalla ”pelipaikoille”. Aikamme oltua ensimmäisellä paikalle päätimme vaihtaa paikkaa koska kesän luottopaikka ei antanut yhden yhtä tärppiä. Tässä välissä uistelimme pari tuntia tyhjää ja tilanne alkoi näyttää huonolta. Sen jälkeen löysimme paikan josta otimme tuntiin 7-8 mittahaukea kyytiin ja se loi vähän uskoa. Tämän jälkeen taas oli hiljaista ja tuli vain satunnaisia tärppejä.

Lopulta punnitukseen saimme 14 haukea kokonaispainoltaan vajaa 25kg ja sijoitus oli 6. Tulokseen olemme ihan tyytyväisiä mutta hieman useammilla paikan vaihdoilla olisi saattanut kalamäärä tuplaantua..

Suunnitelmissa olisi vielä tehdä muutama pisto Suvasvedelle ja käydä Höytiäisellä lohitreffeillä. Toivottavasti parin vuoden tauon jälkeen saadaan edes kosketuksia punalihaisiin.

Image
Kylienkaupoilla