Avainsana-arkisto: pojat koukussa

Pilkkikaikuluotaimen päivitys

Taas se alkaa, elektroniikan päivittäminen nimittäin. Tähän kierteeseen en taaskaan nähnyt joutuvani, mutta niin vain tapahtui. Rahaa näihin harrasteisiin saa menemään, mutta maksaahan se kaljakin.. Ja jos saan perustella hankintoja, niin muuttui pilkkiminen ainakin paljon mielekkäämmäksi!

 

Ensimmäisen pilkkikaikuluotaimen rakentelin itselleni aika tarkalleen vuosi sitten tammikuussa 2015. Tämä kaikuluotain oli tarkoitettu ”integroida” osaksi pilkkireppujakkaraa laittamalla isohkoon etutaskuun luotaimella varustettu muovikotelo, jossa kaikki luotaimeen liittyvä kulki kätevästi yhdessä läjässä ja sai purettua repusta irti muutamassa sekunnissa.

Ja mistä kaikki sai alkunsa?

Kuulin että serkkupoika oli ostanut Lowrance Elite-4x HDI laitteeseensa pilkkianturin ja aikoi asentaa sen pilkkireppuun. Tästä heräsi kiinnostukseni pilkkikaikua kohtaan. Etsin tietoa mitenkä laite toimii ja onko siitä niin suurta hyötyä kuin annetaan ymmärtää. Tietoa löytyi melko vähänlaisesti ja olin hieman skeptinen koko juttua kohtaan. Tästä noin 2 viikkoa eteenpäin lähdin käymään pilkillä serkkuni kanssa. Pilkkipaikoille päästyämme aloimme pilkkiä aivan kuten ennenkin, poikkeuksena se, että viereiseltä reiältä kuului jatkuvasti tietoa siitä, kuinka kalaa on alla. Kalaa nousikin aina kun sen kerrottiin tulevan kohdalle. Oma pilkkireiän ympäristö näytti huomattavasti kalpeammalta kuin naapurin. Viimeisen silauksen päätökselle rakentaa oma pilkkiluotain, oli se kun kalantulo omalta osalta lakkasi ja vieressä jatkui kuten ennenkin. En vain osannut uittaa viehettä oikealla korolla ja oikealla tavalla kalan lähestyessä sitä, että se olisi kiinnostunut iskemään.

Turhautumista kalattomuuteen lisäsi myös uteliaisuus käydä kurkkimassa olan ylitse luotaimen ruutua jossa kalaa vilisee ja kalaa myöskin nousee. Tästä hetkestä noin 5 tuntia eteenpäin sähköpostiini tuli tilausvahvistus, että pilkkianturisi on postitettu!

Ensimmäinen luotain tuli otettua veneestä. Laitteena oli useamman vuoden vanha Lowrance LMS-520C yhdistelmälaite 5″ näytöllä. Laitteessa oli tosin ulkoinen GPS-anturi, joten GPS:ää ei päässyt käyttämään. GPS:ää en tosin näe tarpeellisena kyseisessä laitteessa, koska Navionicsin tai muita vastaavia järvikarttasovelluksia puhelimeen on internet pullollaan ja kohtuullisen edullista korvausta vastaan vieläpä. Tämä kännykällä kartan katselu vieläpä säästää pilkkikaiun akkua, eikä painoa tarvitse akun muodossa kantaa extramäärää. Tämä komeus sai anturikseen  Lowrancen PTI-WBL -pilkkianturin ja virtaa laitteeseen syötti 7,2ah:n lyijyhyytelöakku. Kuvissa näkyvää oranssia nylonnarua näytin vedonpoistona ja korkeuden säätöön.

Vanhat näytöt tuppaa viemään vähän enemmän virtaa kuin nykyiset LED-taustavalaistut näytöt, jotenka kyseisen laitteen käyttöaika rajoittui noin 5-7h tienoille kelistä hieman riippuen.

Tämä pilkkireppu pääsee nyt tyttöystävän kannettavaksi ja oli aika rakentaa itselle uusi, nykyaikaisempi, kevyempi ja omaan käyttöön paremmin soveltuva ratkaisu.

Uuteen reppuun oli tarkoitus laittaa painoltaan hieman kevyempää rautaa kuin ennen, rautaa kun tuntui tosiaan edellinen laite olevan. Kaavailin ostavani itselleni uudempaa CHIRP-teknologiaa omaavan Lowrancen laitteen. Ensisijaisena vaihtoehtoja oli kyseisen valmistajan Elite-4X CHIRP -luotain, mutta kallistuin lopulta sen isoveljeen, Elite-5X CHIRP:iin.

Yleisimmät pilkkikaikuluotaimet joita järvellä näet lienevät juuri edellä mainitusta Lowrancen Elite-sarjasta. Syy merkin yleisyyteen varmastikin löytyy siitä, koska tähän merkkiin on helppo löytää pilkkianturi myös Suomesta. Sellaista hommatessa kannattaa muistaa,  tarkistaa anturin sopivuus käytettävään laitteeseen. Vaihtoehtoja pilkkiantureissa Lowrancella on kaksi, muutoin samat keskenään, mutta liitin on erilainen. Listaan vielä tarinan loppuun antureiden yhteensopivuudet eri malleihin.

Uuden kaikuluotaimen kanssa oli tarkoitus hommata myös uusi anturi ja akku, edellisten jäädessä toiseen reppuun. Sitten piti hankkia vielä se mihin se luotain oli tarkoitus asentaa!

Idea syntyi työaikana, kuinkas muutenkaan. Hyllyttelin kotimaisia Arteknon valmistamia uretaanisia Repakki -pilkkipönttöjä myyntiin ja perehdyttelin samalla itseäni tuotteen saloihin, silleen niinkuin perusteellisesti, kunnes lamppu syttyi. Muutaman päivän mielikuvaharjoittelun ja ideoinnin jälkeen tämä kyseinen pilkkipönttö löytyi omasta olohuoneesta ja asennus oli valmis alkamaan!

Samaan hengenvetoon oli hyvä hommata myös kaikki muu luotaimen asennukseen liittyvä oheistuote. Tässä vaiheessa sitten kokemuksen syvällä rintaäänellä vinkkinä, että ÄLÄ KÄYTÄ PIKALIIMAA uretaanin tai finnfoamin liimaamisessa. Siitä saa sitten aikaiseksi lähinnä sulaa mössöä, päänsäryn ja hyvän syyn ostaa uusi keittiönpöytä. Käytä Epoksia.

 

Ostoslista näytti hyvin pitkälti tältä:

-Repakki pilkkipönttö

-Lowrance Elite-5X CHIRP

-Lowrance PTI-WBL pilkkianturi

-7,2Ah Lyijyhyytelöakku

-Abiko-liittimet virtajohtoon

-Abiko- putkiliittimet sulakerasialle

-Nippusiteitä

-Epoksia

-RST-ruuveja ja muttereita tarpeen mukaan

-Muovinen pollari

-Tarranauhaa

-Vieherasia

ostoslista
Asennusta vaille valmista (Kuvassa vanha pilkkianturi)

 

Aloitetaan kokoonpanosta kertominen vaikka sillä, että tämä kannattaa tehdä jossain muualla kuin keittiön ruokapöydällä. Ja takaisin aiheeseen, homma pääsi alkamaan luotaimen jalan asennuksella. Siihen tarvittiin nopea summittainen mittaus ja 6mm poranterä. Tässä tapauksessa korkeus oli helppo määrittää, eli niin ylös kuin mahdollista, mahdollisimman keskelle mutta kuitenkin kalaluukun alapuolelle. Ruuveina m6 50mm RST-ruuvit, isohkot aluslevyt ettei mutterit uppoa uretaanipönttöön ja nyloc-mutterit päihin ettei varmasti löysty.

Seuraava vaihe oli laittaa teline anturille, johon oli tarkoitus kiinnittää anturin kaapeli. Tähän tarkoitukseen tuli keksittyä käyttöä muoviselle pollarille. Hetken mietittyäni sijoituskohtaa pollarille, totesin käytön olevat itselle helpointa oikealla kädellä ja ihan pöntön laidassa ettei luotain ole edessä kaapelia rullaillessa. Huomioitavaa on myös se, jos vettä tai lunta on jäällä, ettei kaapeli lillu edellämainituissa epämiellyttävyyksissä koko aikaa. Tuumasta toimeen ja pidempää pulttia metsästämään. Kiinnitys tapahtui 70mm pitkillä m6 RST-ruuveilla, jotka riittivät juuri ja juuri lävitse.

Idea tässä oli se että saan johdon rullattua kätevästi pois edestä kun sitä ei tarvita ja samalla myös saada anturikaapelin pituus säädettyä, että anturin korkeus on optimaalinen, eli juuri ja juuri jään kannen alle. Ja että miksi siihen korkeuteen? Liian syvällä uiva anturi näyttää syvyyden väärin, anturikeila on pohjan tasalla sitä kapeampi mitä lähempänä anturi on pohjaa, anturi roikkuu vapaana ja osoittaa kohti suoraan pohjaan, siima ei kierry niin herkästi anturin ympärille ja anturi ei ole pilkkireiässä kalan edessä. Tässä nyt muutamia havaintoja miksi tein näin.

 

Seuraavana to-do -listalle pääsi kaapeloinnit ja akun asennus. Ylläolevassa oikeanpuoleisessa kuvassa näy ilmi mistä toin virtajohdon pöntön sisälle. Johto mahtuu myös 6mm reiästä ILMAN liittimiä, paljaat johdot edellä. Tätä reikää ei kannata liian väljäksi tehdä ettei vesikepponen pääse yllättämään pöntössä.

Akulle tein oman pienen kotelon. Painopisteen vuoksi sijoitin akun sivusuunnassa aivan pöntön keskelle, mutta myös samalla vastapainoksi luotaimelle. Mittasin akun korkeuden, jätin hieman varaa liittimille ja leikkasin sopivat kappaleet katkoteräveitsellä finnfoam -levystä. Ensimmäisenä liimasin EPOKSILLA foamisen väliseinän pöntön pohjaan ja seinään kiinni, tämän jälkeen niputin ylimääräisen virtajohdon kiepille nippusiteitä apuna käyttäen pöntön nurkkaan johon jäi hieman tilaa niille. Kanneksi myös siivu foamia ja nurkkaan lisäkappale joka pitää akun ja myös kannen paikallaan.

Seuraavana vuorossa oli vieherasia ja kalapussin pidikkeet. Näihin kätevä apu löytyi liimattavasta tarranauhasta. Rasia sattui olemaan kooltaan sopiva sijoitettavaksi pöntön kannen sisäpintaan, jossa se ei ole edessä lainkaan, eikä myöskään vie tilaa vähäiseltä tavaratilalta, johon mahtuu muutama pystärivapa. Tarranauhaa ei kannata laittaa yhtään enempää kuin mitä kuvassa on, pysyy näilläkin ihan riittävän tiukasti vaikka rasia on täynnä tasureita.

DSC_0429
Kalapussi paikallaan

Loppusilaus tehty kalapussin muodossa. Enimmät kalan limat ja hajut pitäisi nyt jäädä pussiin ja näinollen  tarvittaessa kotoa saadaan myös lupa tuoda pönttö lämmittelemään sisätiloihin.

kalastuksen päätteeksi kalaluukku voidaan sulkea pöntön mukana tulleella irroitettavalla luukulla.

testausta
testausta tasurilla

Testireissulla tuli huomattua, että valtaosaltaan suunnitelmat pöntöstä meni nappiin. Uusi pönttö on huomattavasti lämpimämpi istua ja myöskin ergonomia on parempi istuinkorkeuden vuoksi. Miinusta ei oikein muualta löytynyt kuin vedessä lilluvista olkahihnojen remmeistä joissa alkoi loppupäivästä roikkua puudelin kokoiset lumipallot. Ongelma ratkaistiin seuraavalla reissulla niputtamalla remmit kiinni pöntön varsinaiseen kantohihnaan. Näyttö on minun makuuni tässä nyt riittävän lähellä ja näkyvyys pilkkireiälle on hyvä. Vavan käsittely on nyt helpompaa kun näyttö ei ole vavan edessä missään tilanteessa. Testireissu myös osoitti sen että laite ei vie virtaa juuri nimeksikään. Pidin laitetta kirkkaustasolla 6 käynnissä n. 6 tuntia ja mikäli virtapalkki pilkkitilassa ollessa pitää paikkansa, virtaa kului noin 20% akun maksimista. CHIRP-luotaimen kuva vaikuttaa myöskin erittäin selkeältä ja helpposäätöiseltä. Säädöt onnistuu tarvittaessa pikavalikon kautta muutamassa sekunnissa.

Listataan lopuksi myös antureiden soveltuvuuslista eri luotaimille.

386374
PTI-WSU

PTI-WSU:

Elite-3x, Elite-4 / 4x,  Elite-5 / 5x, Mark-4 / 4x, X-4, X-4 Pro, X-37

 

d41141-821135477_1_640
PTI-WBL

PTI-WBL:

Elite-ti 5, Elite-ti 7, Hook-4 / 4x, Elite-4 / 4x HDI, Elite-4 / 4x CHIRP, Elite-5 / 5x HDI, Elite-5 / 5x CHIRP, Elite-7 / 7x HDI, Elite-7 / 7x CHIRP, HDS-sarjojen kaikki mallit,  X-51, X-125, X-135, LCX ja LMS-sarjojen kaikki mallit

 

Huom, vastaavalla liittimellä olevat Eaglen luotaimet tukevat myös kyseisiä antureita.

kirjoitus hetkellä matka taittuu venekunnan kesken kohti helsinkiä ja  Venemessuja 2016!

Kireitä!

Mainokset

Säippäreissu Airistolla 26.-29.11.2015

Pakkaspäivä, miinusta 27 astetta mittarissa, pilkkimiseen ei verenkierto riitä ja parin kilometrin kävelystä sai naaman tunnottomaksi. Hyvä hetki kirjoittaa pintaraapaisulta raporttia reissusta, jälkijunassa, tiedän.. korjaan tapojani vielä joku päivä ;)

 

Kutsu kävi syksyllä matkaan säippäreissulle, jonka Kari Kalakaima Hokkanen oli luvannut meidän kotikylän ”Humminbird miehille” ja Suomen ainoille vetouistelun tuplamestareille, eli Kinnunen & Sorjonen venekunnalle. Venekunnan luottokippari Lautanen ei kiireiltään päässyt lähtemään reissuun matkaan. Veneessä oli vielä tilaa yhdelle pienelle miehelle ja tartuin tilaisuuteen lähteä, hieman merta lähemmäs kalaan, Airistolle uistelemaan HAUKEA.. Tälläiseen reissuun ei tarvitse minua kauaa matkaan houkutella. Mukaan reissuun tarttui vielä kolmaskin Humminbirdin jantteri Kangasalalta, joku paikallinen katsofishkalastaja, Toni Luoma.

Kalareissuun oli varattu uisteluaikaa kolme päivää, kaksi täyttä ja takaisinlähtöpäivältä aamupäivä, perjantailta sunnuntaille.

Reissuun lähdettiin heti työpäivän päätyttyä torstaina iltapäivällä. Matkaan päästiin klo 16 kintaalla, kahden pysähdyksen taktiikalla ja perille saavuttiin jo puolille öin. Matkaa takana vaatimattomat 615km, mutta mitäpä sitä ei hauenkalastuksen takia tekisi.  Perille päästyä Kari toivotti porukan komeasti tervetulleeksi puheen ja maljannoston muodossa. Toni järjesti puolestaan mukavan Räppärivaappu yllätyksen. Sorjonen ei päässyt vielä samassa kyydissä lähtemään matkaan perjantain rientoihin, mutta juna kuljetti miehen sopivasti lauantaille mukaan.

vaaput

 

Ensimmäinen kalastuspäivä starttasi erittäin tuulisena, edellisillan tuulet ei pahemmin olleet laantuneet yön aikana. Tuuli viuhui kymmenen metrin pahemmalla puolella vielä vesille lähdettyämme. Tuuli ei ollut kuitenkaan aivan niin puuskaista kuin edellisenä iltana.

Ensimmäinen  tunti meni hieman haeskellessa asemia veneessä, aikaisempaa säippäkokemusta ei ollut vielä käytännön osalta tarttunut, vaikka selvää onkin asioista ottanut, noin niinkun lukemalla ja kuuntelemalla.. Oma roolini oli olla keulamiehenä Tonin kanssa, Tommin hoidellessa vavat veneen puolestavälistä aina perävapoihin. Ensimmäistä hakkia saatiinkin odotella reipas tunti ja pienellä kilon puikolla se homma perinteisesti alkoikin.

Hauki näytti ottavan alussa tavaksi käydä paremmin takavapoihin, joissa hieman pidemmät vapautuspituudet. Kala kuitenkin löytyi helposti ja oli aivan kaislikon reunassa. Päivän isoimmista kaloista vastasi Tommi, hauen painon yltäessä 8kg ja ahvenenkin yli puoleen kiloon. Kalaa tuli kiitettävästi, veneessä käytettiin haukea päivän aikana arviolta 30 metriä.

 

 

Toinen päivä, Mika ”C&R” Sorjonen kyytiin ja homma jatkuu. Puhuri puhuu entistä kovempaa, yksi mies lisää, ei pitäisi olla pahahomma. OIihan meillä enempi ukkoja pitämässä siimat suorana. Vaihdettiin miesten paikkoja, keulaan Tommi ja Mika, perälle Toni ja minä.

Mikalla heti kärkeen päivän paras tälli. Painoa lähemmäs 10kg, mutta haavitus ei miehelle kelvannut, vaan nosto perinteisesti suoraan perukkeesta ja kala putosi veneen laidalta takaisin mereen. Tästä tämä uusi lempinimi..  Kalaa nousi aluksi hyvin ja pieneltä alueelta.

DCIM100GOPROGOPR1617.

Vaihdoimme paikkaa kun kalaa ei enää alkanut kuulua. Uudet paikat, samat kujeet, kalaa ei vain kuulu. Usean tunnin hiljaiselo oli edessä. Tuuli puhalti paikoin erittäin kovaa ja tuntui siltä, että myös hauki on painunut syvemmälle, pois kaislikon laidalta.

Palasimme usean tunnin hiljaisen hetken jälkeen suoraan mökkirannan edustalle uistelemaan, jossa pystyi huoletta vetämään aina hämärään saakka. Siitäpä sitä kalaa sitten alkoikin taas löytymään, rauhallisemmalta vedeltä. Tuliko taas lähdettyä liian kauas?? Tommi veti tunnetusti taas kappalemääräisesti eniten kalaa Räppärivaapuilla. Myös illan komein ahven, reipas puolikiloinen osui taas samalle miehelle.

Päivän viimeisen porsaan onnistui kuitenkin saamaan allekirjoittanut!

DSC_0871

 

Kolmas päivä ja jutut sitä tasoa veneessä, kaikkea mahdollista ruokaisemmista pieruista aina tractor pullingiin, hetkeen ei ole tullut naurettua näin kippurassa. Väsymys painaa, mutta kalaan mennään!

Nyt kuvioissa onkin toiveissa kuhaa, paikkana Hokkasen salapaikat, josta olemme sovitusti hiljaa. Siimaan pituutta, painoa eteen, kaksaria kaveriksi. Tässä päivän resepti, kuvio pitäisi olla tuttu ja homma selvä, mutta kun vavoissa on pituutta 4m ”liikaa” on pikkuplaanareiden käyttö kohtuullisen koomista, jopa pitkään kisoissa kiertäneille konkareille. Seurauksena sotkua, menetettyä siimaa, väittelyä siitä kumman vavassa kala on.. totaalisia repeämisiä kun kaikki menee just niinkuin ei pitäisi. Pääasia oli että hauskaa pidettiin!

Kuhaa ei nähty kovasta yrityksestä huolimatta saatu, hauki oli kylläkin iha maireasti otillaan vaikka vedimme syvemmältä ja kaukana rannasta. Kappaleissa varmasti vedettiin aika hyvin vertoja ensimmäiselle päivälle.

Lisätään vielä muutamia kuvia reissusta!

DCIM100GOPROGOPR1641.

DCIM100GOPROGOPR1642.

DSC_0865

Kalat kalastettu, vapautettu ja hauskaa pidetty. Lämmin kiitos reissussa mukana olleille! Erityisesti kiitoksia Kari ”Kalakaima”Hokkaselle matkan järjestämisestä ja meidän juttujen kestämisestä!

-Tomi

 

 

 

 

 

Syyskauden väliyhteenveto

Aamulla lähdössä kohti Suvasta
Aamulla lähdössä kohti Suvasta

Tälle syksylle on tullu täyteen 10 reissua Suvasvedellä järvilohen perässä ja on aika tehdä pientä yhteenvetoa.

Karjala-turnauksen seuraamista
Karjala-turnauksen seuraamista

Vetotunteja per reissu on tullut keskimäärin kahdeksan joten tälle syksylle kellumista suvaksen aalloilla on tullut noin 80h. Mittakalaa emme ole vielä kovasta yrityksestä huolimatta onnistuneet saamaan, joten todennäköisesti reissut tulevat vielä jatkumaan. Vedämme suvaksella Kukkarinselkää ja ainakin siellä n.50-55cm järvilohien kanta on ollut hyvä joten usko ensi syksyyn on kova. Lähes joka reissu on tullut useampia kyseisen kokoisia yksilöitä ja kaikki on saatu laskettua elinvoimaisina takaisin.  Edellisistä syksyistä poiketen isoja täkylauttoja ei ole vielä kunnolla löytynyt. En tiedä johtuuko tämä uusista laitteista, jotka näyttävät eri tavalla, vai sitten ihan vain täkykalojen vähyydestä.

Välillä kelit ovat suosineet
Välillä kelit ovat suosineet
Suvaksen taimen, 4cm jäi puuttumaan
Suvaksen taimen, 4cm jäi puuttumaan

Muutaman ensimmäisen reissun vedimme vaappua ja niilläkin oli tapahtumia, mutta silti mielessä on ollut kokeilla jotain uutta. Monena syksynä on ollut niin että alussa kun vedet ovat vielä vähän lämpimämpiä vaaput toimivat hyvin ja sitten niiden kalastavuus pikkuhiljaa vähenee. Tänä syksynä oli mahdollista alkaa opetella raksikalastusta joka on ollut jo pitkään mielessä, niinpä viimeisimmät reissut on vedetty raksia.

Kelvannut uinti
Kelvanneen uinnin seuraus

Raksiuistelussa eniten varmaankin kiehtoo se kun saat tehdä jokaiseen yksilöllisen uinnin ja säätömahdollisuuksia on varmaan loputtomiin, sitten ku se kala iskee omaan virittämään uintiin niin se palkitsee vielä enemmän. Alkuun olemme ottaneet käyttöön AS:n ja VK:n huppuja ja niillä varmaankin jatkamme opettelua vielä pitkälle. Molempiin olemme olleet tyytyväisiä ja alussa olemme saaneet helposti silmää miellytäneet uinnit, myöskin kaloja on tullut tasaiseen tahtiin.

Joinakin aamuina saa hieman lämmitellä
Joinakin aamuina saa hieman lämmitellä

Sitten vielä itse asiaan eli kalantuloon. Niinkuin aiemmin kirjoitin niin 50-55cm kaloja on ollut paljon liikenteessä. Tässä kohdin mittojen nosto näkyy positiivisella tavalla ja kalat saavat jatkaa kasvuaan,  toivottavasti ensi syksyllä sitten huudattavat räikkää aivan eri tavalla.

Tutuksi tulleen kokoista
Tutuksi tulleen kokoista

Toivonmukaan kaikki ovat myöskin noudattaneet lakia eikä kiusaus hyvästä ruokakalasta ole käynyt liian suureksi. Alkuun käytimme 5-50g painoja ja alamittaisia tuli oikeastaan joka syyvydestä, viimeisimmille reissuille olemme lisänneet painotusta hiukan mitallisten kalojen toivossa. Järjestään kaikissa tietoon tulleissa mittakaloissa painotusta on ollut yli 50g ja mieleen on tullutkin ollemmeko vetäneet koko alkusyksyn isompien kalojen yli. Muutamalla viime reissulla olemme laittaneet hieman enemmän painoa ja alamittaisia ei ole enää niin paljoa näkynyt, en tiedä johtuuko tämä painotuksesta vai ovatko kalat olleet muuten vaan suut kiinni, kuitenkin aiomme jatkaa myös muutaman isomman painon pitoa vedossa.

Takilat pyytämässä
Takilat pyytämässä

Yksi ihmetyksen aihe ovat olleet takilat, emme ole saaneet vielä ainuttakaan lohikalaa takilasta. Jokaisella reisulla meillä on ollu vähintään neljä vapaa vedossa takiloissa mutta emme ole vielä yhtään lohikalatärppiä saaneet, muutaman kerran täkyä on käyty ihmettelemässä mutta siinä ovat kaikki tapahtumat olleet. Olemme testanneet lyhyet ja pitkät vaparit ja levyäkin on uitettu, syvyydet ovat olleet noin 4-14m. Tällä hetkellä tuntuu että takilat ovat vain turhaan vedossa, mutta pitää vielä jatkaa erilaisten yhdistelmien kokeilua sinne ja jatkaa ihmettelyä.

Luultavasti verkosta selvinnyt yksilö
Luultavasti verkosta selvinnyt yksilö

Joka reissulla olemme myös nauhoitelleet karttoja, ja niitä on ladattu Insight Genesikseen. Sieltä voi ladata karttoja Lowrancen sitä tukeviin laitteisiin, ja tietokoneelta karttoja voi ihmetellä muuten vaan.

Kohti pimeyttä
Kohti pimeyttä

Käykäähän vielä tykkäilemässä meistä myös Facebookissa niin saatte ajantasaisimmat päivitykset!

– Antti

Lohikauden avaus + Sonarchart Live

Kilpailukauden päätyttyä on aika laittaa hauki- ja kuhavehkeet sivuun ensi kauteen asti ja aloittaa punalihaisen jahtaaminen. Alkukaudesta on tarkoitus vetää vaappua ja myöhempään syksyyn mentäessä jatkaa raksikalastuksen opettelua. Aikaisempien vuosien perusteella vaaput ovat tuntuneet toimivan paremmin vielä vähän lämpimämmän veden aikana, mitä olemme vertailleet reissuja muiden venekuntien kanssa. Reissumme suuntautuvat pääasiassa Suvasvedelle mutta välillä saatetaan innostuksen mukaan käydä myös muilla lähialueen vesillä, aikataulujen yhteen sovittamisen takia tämä tuottaa aina aika paljon haastetta ja matkustamiseen kuluvan ylimääräisen ajan käyttää mieluummin kalastamiseen.

Tomi odottamassa tärppiä
Tomi odottamassa tärppiä

Tänä syksynä olemme kerenneet käydä tekemässä kaksi reissua, molemmilla suurimmat kalat ovat olleet 52cm joten mitan makuun ei olla vielä päästy. Kalat ovat tulleet noin 40g puntin takaa HK-varman taimen vaappuihin ja molemmat ovat päässeet jatkamaan matkaa vahingoittumattomina. Viime syksynä emme saaneet kovista tunneista huolimatta yhtään mittakalaa siiman päähän joten tälle syksylle mitallinen kala olisi enemmän kuin tervetullut. Kokemus lohenuistelusta on vielä suhteellisen vähäistä joten pyrkimys päästä vesille opettelemaan on kova aina kun työt ja olosuhteet sen sallivat.

Hene ja ensimmäisen reissun 52cm
Hene ja ensimmäisen reissun 52cm

Uistelun aikana on ollut myös aikaa tutustua Navionicsin uuteen Sonarchat Live toimintoon. Meillä on ollut pitkään käytössä iPadissa Navionicsin karttaohjelma ja uusimpiin versioihin on ollut mahdollista yhdistää wlanin kautta kaikuluotain (lista yhteensopivista laitteista). HDS gen3 -sarjassa on sisäänrakennettu Wi-Fi lähetin jonka kautta padin saa yhdistettyä suoraan plotteriin ja tätä kautta karttaohjelma saa syvyystiedon. Tämän avulla Sonarchart nauhoittaa ja muodostaa karttakuvan luodatusta datasta suoraan alkuperäisen kartan päälle, luotausdata menee myös suoraan Navionicsille ja käsittelyn jälkeen tämä päätyy myös muihin Sonarchartteihin. Ohjelman käyttö on helppoa, jos padi on yhdistetty sitä tukevaan luotainlaitteeseen ja ohjelman asetuksista on laitettu live-ominaisuus päälle, ei tarvitse kuin käynnistää ohjelma niin nauhoitus alkaa samantien. Joka nauhoituksen alussa ohjelma kysyy oletko meri- vai järvialueella ja mahdollisen syvyyskorjauksen ja tiedot syötettyä ei tarvitse kuin ajaa ja kartta muodostuu itsestään.

Photo 8.10.2015 11.36.12
Tällä hetkellä karttaa ei ole ollenkaan Lowrancen sisäruudulla

Aikaisemmin ongelmana on ollut se että nauhoitettu kartta on pitänyt olla erikseen näytöllä ja tämän lisäksi vielä Navionicsin oma kartta eri ikkunassa, tämä vie turhaa tilaa muutenkin jo rajallisesta näyttötilasta. Sonarchart Liven ansiosta luodattu data nauhoittuu Navionicsin päälle ja tämän johdosta ei tarvitse olla kuin yksi karttaikkuna auki. Padilla olevasta ohjelmasta saa valittua myös nauhoitetun datan läpinäkyvyyden, tämän avulla on helppo vertailla miten kartta muuttuu alkuperäiseen verrattuna.  Luonnollisesti data tarkentuu koko ajan mitä enemmän ajaa ja parhaan mahdollisen lopputuloksen alueesta saa kun sama kohta on ajettu tiheästi eri suunnista. Jos luotausdata on jostain syystä epätarkkaa tai väärällä datalla, sen poistaminen onnistuu helposti itse karttaohjelmassa.

Luotaukset vs alkuperäinen
Luotaukset vs alkuperäinen

Ylläolevassa kuvassa näkyy vertailuna livenä tehty luotausjälki alkuperäisenä ja 50% läpinäkyvyydellä navionicsin kartan suhteen. Läpinäkyvyyttä käytettäessä huomaa hyvin erot alkuperäiseen ja mahdollisuudet mitä luotaaminen tuo. Nauhoituksen aina pyöriessä taustalla, parin kesän päästä kartat alkavat jo näyttää melko hyviltä :)

– Antti

12.09.2015 Kymppihaaki-uistelu, Kallavesi

No jo vain! Viimeisen OPM-Cup -leiman metsästys pääsi vauhtiin menneenä viikonloppuna aurinkoisella Kallavedella ”kotivesillä”.

Kisaan ei montaakaan tuntia pojat ehtineet käydä treenaamassa ja allekirjoittanut möi senkin ajan kalarojua palkkansa eteen, jotenka kohtuu ummikkona sai jälleen kisaan syöksyä. Kohteena kisassa oli hauki ja leima, mielellään ensimmäistä vieläpä monikossa.

image

Alkuun toki vielä mainittava jotain säästä, koska näinhän se on tapana. No paras mahdollinen kalakelihän se oli, eli +22c, aurinkoa pilvettömältä koko päivän ja koko jordaani rasvatyyni. Hytissä tuoksui hieman mies, välillä jopa neljä.

Pääsimme koko koplalla osallistumaan tähän koitokseen, eli mukana kaikki neljä jäsentä; Antti, Teemu, Henri ja allekirjoittanut (Tomi). Nappasimme myös tällä kertaa koko koplan toiminnasta hieman videomateriaalia talteen kilpailun kulusta, ei välttämättä kaikkein jouhevinta toimintaa, mutta riittävää näissä karkeloissa ;)

Viimeisimmän Kallaveden kisan sössimisten jälkeen päätimme luopua ”peruspaikoista” ja suunnata aivan uusille paikoille missä itse emme ole käyneet vetämässä mutta voittavaa vesialuetta kuulema on tarjolla. Kilpailukeskus sijaitsi tänä vuonna edellisistä vuosista poiketen Pirttilahdessa petosen persiissä, jotenka veneellä kaupungista tullessa matkaa kertyi jo kisakeskukseenkin sopivasti, eikä tehnyt mieli ajella edestakaisin kaupungin edustalle kalaan ja takaisin jne.

Suuntimat kohti Puutossalmen lossia, josta olimme valmiiksi kartalta vilkuilleet sopivan näköisen rännin reunustan aloituspaikaksi. Linja oli lähelle kilometriä pitkä jotenka rojut ehti hyvin viskata vetoon suoralla linjalla.

Perään viskattiin kaksarit, eteen 13cm karikkoa ja sepentuurin syvänne palikat, perään hauentappospesiaalit, eli Tuikkarin pystylevylliset XL-Shallow 15cm palikat, jotka posti kuljetti kotiin sopivasti päivää ennen kilpailua. Kyytipojaksi viskattiin vielä reippaasti painoa, jotta vetureissa riittää menohaluja vastusta antavat takavaapun takia.

Ensimmäinen veto penkkaan näytti heti, että kalaa on alla. Vieheiden laskun jälkeen ensimmäinen haavin heilautus ja vajaa kolmen kilon hakki kyytiin. Samalla lähtikin jo seuraava,joskin jäi vain hieman pyrstöpäästä lyhyeksi. Jatkoimme penkan höyläämistä edestakaisin hieman eri linjoja hakien ja ensimmäisen reippaan tunnin jälkeen yllätyksemme kyydistä löytyi myös kolme mittakuhaa muutaman hauen lisäksi. penkka kuitenkin hiipui ja lähdimme reipasta kyytiä vetäen seuraaville reunamille ja 8-9m pateille. sieltä täältä hissun kissun kalaa löytyi aina klo 13 saakka. Tahti ei miellyttänyt, joten paikan vaihto oli edessä. Suunnaksi Hirviselän eteläpääty, jossa näytti myös muita kisaveneitä ajelevan kiitettävästi. Sekaan vaan! Heti laskun jälkeen penkan puolelta vapa mutkalle ja hauki kyytiin. Sama toistui heti tämän jälkeen. Muutaman kerran karattiin samassa hötäkässä vähän väärille alueille ja väärille syvyyksille, kun navionics ei ihan pitänytkään kutiaan. Hieman aikaa meni hutisektorilla liian matalassa, mutta kun takaisin päästiin taas ottivesille alkoi tapahtua uudelleen.. ja sitten taas uudelleen ;)

Staattinen mainostaulu
Staattinen mainostaulu

Yksi oli taas merkille pantavaa, lie syy sitten kelissä vai miehissä, mutta kalaa ei oikein tahtonut tulla toista kertaa samalta linjalta. Kerran se kestää ja seuraava kannatti vetää suosiolla vierestä, jos mieli kisapussin painoa kasvattaa.

Viimeisen tunnin vedimme jo riskilläkin hidastellen pudottamalla viehettä penkkoihin ja vauhtia muuttamalla aktivoimaan kalaa, ja se toimi. viimeinen puoli tuntinen oli täynnä tapahtumaa, niin kuhan kuin hauenkin muodossa.

Puntarille tarjottiin kilpailun päätteeksi 13 haukea, 5 kuhaa ja ahven, joista yhdet hauet ja kuhat jäi millipelissä ulos lopputuloksesta. Tästä huolimatta saimme kalaa kohtuudella ja kelin ollessa mikä oli, kalastuksellisesti siis.

Lopputulos kilpailussa 15967g haukea, kuhaa ja ahventa yhteensä 3692g ja sijoitus 5.

Tästä ratkaiseva leima meidän OPM-Cupin osalta, loppupisteet meidän osalta 260,85pts (jos leima oltaisiin saatu kaikista parhaista kisoista, pisteet olisivat nousseet 281,75:een).

Nähdään ensi kesänä Korpilahdella SM-kisoissa!

-Tomi

Jokikone-Uistelu, Pyhäselkä 15.8.2015

Lomalaisen kalastelut on hetkeksi rajattu taas töiden alkamisen jälkeen ja on aikaa kirjoittaa raporttia Jokikone-uistelusta..

Lomathan alkoivat sopivasti viikkoa ennen H-hetkeä. Tarkoitus oli vetää täysi viikko Pyhäselällä treeniä ja etsiä potentiaalisia paikkoja hauen ja kuhan osalta, ryökäleet kun eivät oikein samoissa vesissä ole viihtyneet tänä kesänä.

Lomaa vietti samaan aikaa myös työkaverini Arttu ja sovimme että ajamme treeniä niin paljon kuin mahdollista, vaikkakin kilpailussa olemmekin eri venekunnissa.

Homma starttasi kisaa edeltävä maanantaina ja ilmeisesti myös kuhat olivat herkuttelutuulella, 6h käynti järvellä, että potentiaalinen paikka löytyi jo heti kättelyssä. Vedimme saman reunustan eri kohtia pitkin iltapäivää ja kyydissä kävi noin 40-50 mittakuhaa (46cm+), keskikoon huidellessa noin 50cm tienoolla. hotspotti näytti löytyneen samalla kertaa, ensimmäinen veto kyseiseen nyppylään ja 6 vapaa mutkalle, kalat irti, rojut järveen ja u-käännös, seuraava veto samaan kohtaan ja 8 vapaa mutkalle. Tämä sai luvan riittää kyseisessä paikassa ja paikka painettiin sekä plotteriin että omaan päähän muistiin tarkasti.

Seuraava päivä, seuraava paikka, suunnaksi eteläisempi puolisko kyseistä jorpakkoa. Sen verran pitkät siirtymät ja välit reimareilla, että varman päälle 2km päästä pelipaikkoja aloitettiin, ihan noin niinkuin vahingossa.. no ei se mitään. hetki kärkeen mittakuha. Siitäpä sitten reipasta kyytiä syvän yli näille oikeille pelipaikoille. Ensimmäinen veto olettetussa ottipaikassa antoi joitakin mittaisia ahvenia ja 6 mittakuhaa, takaisin tullessa tyhjää.. tästä tuli hätävarapaikka. Vehkeet ylös ja seuraavaan paikkaan järven itäreunaan. Koko siivu vedettiin kyseistä laitaa, noin samoilla syvyyksillä kuin muuallakin, korko kun on näemmä ollut koko kesän hyvin lähelle sama. Tuloksena muutama hauen kaltainen, yksi viitosen hauki ja muutama alamitta kuha. Tämä riitti tältä päivältä ja totesimme, että tänne rannalle ei tänä kesänä palata. (joskin kisan jälkeen vielä kävin, mutta en käy enää)

Keskiviikkona punoimme maanantain paikkojen läheisyyttä hieman eri linjoilla, kuhaa tuli edelleen kiitettävästi ja lisukkeena myös ihan ok haukia.. tästä ei sen enempää, kalassa käytiin ja oli kivaa. ps. selkä paloi.. Torstaiksi koitti henkinen väsymys ja ukot pysyi maissa ettei mene maku koko hommaan ennen kisoja. Lisäksi vapaapäivää houkutteli viettämään erittäin tuulinen sää..

Perjantaiksi olivatkin sitten selänpolttajaiset väistyneet hetkeksi, voimakkaat sateet ja tuulet pieksivät pyhäselkää ja päätimme lähteä järvelle vasta kelin alettua kirkastua noin klo 14 aikoihin. Kävimme ”suojaisessa” paikassa, eli lautasuolta eteläänpäin menevät penkat ajelemassa hieman matalampaa linjaa ja pienemmillä punteilla. Yksi pitkä myötätuuliveto riitti näyttämään sen, että muutama tapahtuma saatiin aikaseksi näillä eväillä. Yksi mittakuha ja yksi hauki näytille. Tästä sitten kotiin miettimään kisasuunnitelmaa.

Kisaan starttasi mukavat 122 venekuntaa
Kisaan starttasi mukavat 122 venekuntaa

H-hetki ja lauantaiaamu. Kilpailuun oli ilmoittautunut matkaan 122 venekuntaa. Vakioperämies Heikki kyytiin ja aloimme ynnäillä kisapaikkaa. Sen verran näytti keli vaikealta, että emme vielä kisastartissakaan olleet paikasta varmoja. Läksimme ajamaan Pyhäsaarelle päin ja päätimme matkalla katsoa kummalle puolelle menisimme. Tuulet puhalsivat suoraan pohjoisesta 6-9ms ja alla oli 4,7m yamariini. Tuumasimme että vedämme nämä meidän ”varmat paikat” kertaalleen myötä vetona jos keli antaa siihen myöden eikä muita veneitä jäisi linjalle kovinkaan montaa, tässä säässä kun ei tuo väistely oikein hotsittanut. tarkoitus oli siirtyä suojan puolelle sen jälkeen.. Yllätykseksemme paikkaan jäi vain kourallinen veneitä ja aloitimme sitten kuitenkin siitä,

Sama vaappu maistui kuhalle ja ahvenelle
Sama vaappu maistui kuhalle ja ahvenelle

Jo ensimmäinen siivu myötäiseen näytti kalaa antavan useamman kisamitan, niin haukea, ahventa ja kuhaakin. Tästä suoraan vastatuuleen seuraava siivu takaisin ja sama meno jatkui. Alussa paikassa näkyi meidän lisäksi noin 5-6 venettä samoilla aloilla ja muutaman kerran joutui miettimään miltä puolelta kiertäisi. Kalaa nousi sen verran tehokkaasti, että sovimme veneessä ajovuorot ja toinen hoiti aina oman puolen ja sen jälkeen kuskin vaihto ja toinen katsoo omansa. Välillä oli kuhaa hyvin väsytyksessä useitakin kappaleita.. Vasta-aaltoon ajettaessa ei voinut hetkeksikään päästää ratista irti. Haavituskin tapahtui haavin ollessa poikittain moottorikaivossa ja kalan nähtyään kaveri ilmoittaa otetaanko haavilla vai ei, jos kyllä niin, se operaatio kesti maksimissaan kaksi sekuntia. Haavi lyötiin veteen kerralla kalan jo odotellessa ja haavi ojennettiin suoraan kelaajan käteen ja taas pääsi kuski paikoilleen. Tästäkin huolimatta haavituksen jälkeen mentiin jo hieman väärään suuntaan.

Kalaa tuli tasaisella tahdilla koko päivän. Alussa vedimme noin. 9-10m vettä painotuksen ollessa noin 160g tienoossa. Lopumpaa päivää kohden siirryimme hieman syvemmälle ja koskemattomammalle linjalle 10-12m veteen painotuksen ollessa 180-200g. karkeasti ottaen ajolinjat oli koko päivän samat, 1km siivu suoraan pohjoiseen ja takaisin. Ei kehdannut parempaakaan lähteä tuossa kelissä hakemaan, kiirettä piti jo valmiiksi.

Kisan lopussa siirtymälle saatiin lähteä hieman etuajassa, kisakeskus oli n. 10km päässä tuulen yläpuolella ja aallon korkeus arviolta metrissä. Ensimmäiset kaksi kilometriä hurjasteltiin kisakeskusta kohden noin 10-15km, kovempaa kun ei vaan uskaltanut ajaa ja pauke oli kohtuullinen jo näissä kyydeissä.

Puntariin tuotiin kisassa n. 9,5kg haukea, 5,1kg ahventa ja 18,5kg kuhaa. Pisteitä näillä irtosin 79660pts.Lopputulos kilpailussa 2. ja kotiinviemisinä matkaan pikkuinen Yamaha, Voiton ja pääpalkinnon Yamaha F50 -perämoottorin nappasi matkaan Jarkko käyhkö ja kumppanit. Loput tulokset!

Ps. aika tarkat kippurat kyseiseen penkkaan nauhotettuna. laitan kyseiset nauhat julkiseksi Insight genesikseen, niin pääsette kuhapaikoille ;)

-Tomi

Kisan kärkeä
Kisan kärkeä

Tuusniemi 29.8.

Lauantaina oli vuorossa Koillis-Savo cupin Tuusniemen osakilpailu Juojärvellä. Aiempien vuosien perusteella kala tulisi olemaan tiukassa ja marginaalit pieniä. Päätimme että käymme torstaina muutaman tunnin treenaamassa ja samalla viemässä veneen valmiiksi Tuusniemelle saadaksemme lauantaiaamulle hieman lisää aikaa.

Torstaina vetelimme vain pitkiä linjoja ja lähinnä keskityimme verkkojen väistelyyn. Parin tunnin aikana emme saaneet kuin kaksi tärppiä, toinen näistä kumminkin oli 6,8kg hauki joka olisi kisoissa tarkoittanut kaksinkertaisia pisteitä. Molemmat tärpit tulivat takilaan mutta tämän enempää tietoa treeneistä ei saanut irti joten kisaan oli lähdettävä lähinnä kartan perusteella.

Harjoitushauki
Harjoitushauki

Lauantaiaamuna päätimme lähteä uusille paikoille joissa emme ole edellisinä vuosina käyneet. Tarkoitus oli lähteä vetämään haukea syvältä. Tiedossa oli että kala tulisi taas olemaan tiukassa ja yksi isompi kerroinkala tulee varmaankin ratkaisemaan voiton.

Pitää uistelijan hereillä
Pitää uistelijan hereillä

 

Tomi vetää haukea kyytiin
Tomi vetää haukea kyytiin

Kalantulo  alkoi vajaan tunnin jälkeen ja melkein peräkkäin saimme mittahauen ja ahvenen. Kalantulo jatkui tasaiseen tahtiin ja kello 14 mennessä kyydissä oli 9 haukea ja 3 ahventa. Tämän jälkeen alkoi sitten hiljainen loppu, viimeiseen kahteen tuntiin emme saaneet enää edes tärppiä. Kappalemääräisesti kalaa tuli järveen nähden hyvin, mutta koko ei ollut toivottua.

Hauki kyytiin
Hauki kyytiin

Punnitus näytti meille haukea vajaa 13kg ja ahventa kilon, tällä saaliilla tulos oli yllätyksellisesti neljäs! Muillakaan ei siis ollut meidän onneksi suuria saalita, aavistusten mukaan kahdella ensimäisellä venekunnalla oli kerroinhauet ja näiden pisteisiin meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia. Puheiden perusteella myös muilla oli ollut hiljainen loppu ja kala oli laittanut ihan täysin suun kiinni. Kolmas sija jäi parin tuhannen pisteen päähän ja siihen olisi ollut saumat mutta pitää olla tyytyväisiä neljänteen sijaan ja kauan odotettuun opm cupin kolmanteen leimaan. Seuraavana olisi vuorossa Koillis-Savo cupin Kuopion osakilpailu ja viimeisen leiman metsästys jatkuu siellä!

– Antti

Viimeisen parin tunnin ajan oli aikaa katsella maisemia
Viimeisen parin tunnin ajan oli aikaa katsella maisemia

Elektroniikan päivitystä

Muutaman vuoden ajan on mielessä pyörinyt ajatus vene-elektroniikan päivittämisestä nykyaikaan.

Joulu etuajassa
Joulu etuajassa

Alkukaudesta hommasimme veneeseen Humminbirdin viistoluotainkombon mutta jossain vaiheessa kautta alkoi tuntua ettei laite tunnu ihan omalta, veneissämme on ollut yli kymmenen kauden ajan Lowrancen elektroniikkaa ja tottumus niiden käytettävyyteen oli näköjään pinttynyt jo liiän syvälle.  Näinpä päätimme myydä Humminbirdin pois ja palata Lowrancen pariin, tällä kertaa uudempaan sukupolveen. Laitteiksi valikoitui HDS 7 Gen3, HDS 12m Gen2T ja Lowrancen autopilotti, antureiksi tulivat Lowrancen oma viistoanturi ja Airmarin valmistama Chirp-anturi. Tämän lisäksi takanäytöltä tulee wifin kautta kuva iPadille ohjaamoon, iPadin kautta pystyy myös käyttämään takatilan laitetta joten käytänössä ohjaamossa on kaksi täysiveristä laitetta. Laitteet laitetaan nmea2000 ja ethernet verkkoon joten kaikki toiminnot ovat käytettävissä kummallakin näytöllä. Aikaisempi Lowrancen kombo oli Lcx-112c joten päivitystä tuli muutama sukupolvi ja ominasuuksia sen myötä kourallinen lisää.

Anturit paikoillaan
Anturit paikoillaan

Lisäksi Navionicsilta tuli uusi ominaisuus missä minkä tahansa valmistajan laitteiden luotausdatat voi lähettää palvelimelle ja niistä täydennetään sonar chartsien dataa. Aikaisemmin kartanteko-ohjelmat ovat olleet merkkikohtaisia eikä eri merkeillä kerättyä dataa ole voitu hyödyntää samassa kartassa. Näin ollen saamme hyödynnettyä myös aikaisemmat nauhoitusdatat läppärin lisäksi myös plotterissa.

Photo 13.8.2015 15.32.33
Takanäytön paikka

Näytöt menivät helposti paikoilleen ja sähköjen ja muiden kaapeleiden veto meni jo rutiinilla. Takanäytön paikaksi valikoitui yläkaaren keskikohta oven yläpuolelta, totesimme tämän toimivammaksi kuin takakaiteen.  Siellä näyttö on paremmin suojassa lialta mutta on kumminkin hyvin näkyvillä. Plottereiden käyttöönotto sujui helposti ja vanhat jäljet ja reittipisteet edellisestä Lowrancesta siirtyivät muistikortilla suoraan uuteen. Myöskin uudet ohjelmistopäivitykset ajoimme laitteisiin heti sisään, vanhemmissa versioissa ei ollut vielä tukea autopilotin ohjaamiseen.

Vanhan datan siirto
Vanhan datan siirto

Alussa suurin mietityksen aihe oli pilotin asennus ja järjestelmän ilmaaminen, saimme pumpun menemään samoihin letkuihin kuin edellinen raymarinen pumppu, väliin tarvitsi vain yhdet sovittimet, näin letkut pystyivät olemaan entisellään. Ilmauskin sujui alkupohdintojen jälkeen helposti. Autopilotin mukana tulevan Point-1 antennin paikkaa emme ole vielä lopullisesti päättäneet, tällä hetkellä anturi on teipillä kiinni ohjauspulpetissa plotterin etupuolella. Pilotissa on vain yksi fyysinen nappi, auto/standby -kytkin, tällä kytketään autopilotti joko pois päältä tai pitämään keulan osoittaman kurssin. Pilotin asennukseen ja käyttöönottoon löytyi lowrancelta hyvät videot. Käyttöönotossa aluksi moottori keskitetään jonka jälkeen sitä käännellään ohjeiden mukaan, näin pilotin aivot rekisteröivät moottorin liikelaajuuden ja osaavat määrittää sille oikeat komennot. Point-1 anturin kalibroinnissa pitää ajaa järvellä ympyrä mahdollisimman tyynessä kelissä, näytölle tulevat ohjearvot käännökselle ja tarvittava info mistä voi seurata että pysyy ohjearvojen sisällä. Tämän jälkeen pilotti on valmis täysiveriseen käyttöön!

Point 1 kalibrointi valikko
Point 1 kalibrointi valikko

Tällä hetkellä takatilan Hds7 ei ole kytkettynä nmea2000 verkkoon, näin olleen sille ei tule autopilotin tietoja. Ongelmalliseksi näytön ollessa verkossa koitui se että pilotin ajaessa reittiä, pisteelle saavuttaessa ponnahtaa aina esille autopilotin kontrolleri. Pienessä näytössä se vie paljon tilaa ja ohjaamosta padin näytöltä käsin sitä ei voi sulkea koska padi menee lukittuun tilaan pilotin kontrollerinäytön ollessa näkyvillä. Jos pilotin ohjaimen ottaa näytölle valmiiseen pohjaan näkymään silloin tätä ongelmaa ei ole mutta se vie kuitenkin tilaa näytöltä. Käytön edetessä asiaan tulee varmasti enemmän selkoa. Laitteista tulossa enemmän käyttökokemuksia kunhan niitä alkaa kertyä.

– Antti

Tämänhetkinen takanäytön näkymä
Tämänhetkinen takanäytön näkymä
Tämänhetkinen ohjaamon näytön näkymä
Tämänhetkinen ohjaamon näytön näkymä
Asennus vaiheessa
Asennus vaiheessa
Tomi ilmaushommissa
Tomi ilmaushommissa
Uudet laitteet käytössä
Uudet laitteet käytössä
Ohjaamon näkymää
Ohjaamon näkymää

Iisalmi 13.6.

Lauantaina oli vuorossa Savonia-cupin toinen osakilpailu, Iisalmi-uistelu. Pitkästä aikaa päästiin kisaamaan niin, ettei kukaan ollut töissä edellisenä yönä, näin jäi enemmän energiaa itse uisteluun.

Harjoittelua
Harjoittelua

Kävimme Henen kanssa perjantaina treenaamassa muutaman tunnin Porovedellä, tapahtumia oli niukasti ja olivat tosi laajalla alueella joten siitä ei voinut hirveästi tehdä johtopäätöksiä. Nerkoonjärvi oli tarkoitus käydä treenaamassa mutta sinne emme enää kerenneet.  Niinpä kisaan lähdettiin aikalailla edellisten kokemusten turvin.

Evästä kisaan
Evästä kisaan

Aamulla olimme noin 9 aikoihin Iisalmessa joten kerkesimme hakea myös oluet kaupasta, siitä suoraan sitten kisakeskukseen ja melko nopeasti olikin jo startin aika.

Lähdössä
Lähdössä

Arvoimme lähtiessä menemmekö Nerkoolle vai Haapajärvelle, päätöstä vaikeutti se että tosi moni vene suuntasi Haapajärvelle, mutta lopulta ajattelimme sitten lähteä sekaan. Paikanpäällä sitten nopeaa kartan tutkiskelua ja valitsimme aloituspaikaksi penkan reunan josta pääsi vetämään pitkää linjaa. Kello löi 10 ja kamat järveen nopeasti, tarkoituksena oli vetää tuplia pohjan tuntumassa.

Reitti Haapajärvelle
Reitti Haapajärvelle

Haapajärven ollessa tosi rehevä ja tummavetinen saimme vähän väliä olla tarkistamassa vieheitä ja poistamassa roskia. Noin puolen tunnin uistelun jälkeen saimme tuplatärpistä kyytiin mittakuhan ja mittahauen. Teimme heti lenkin uudestaan paikalla ja toivoimme että muutamat lähistöllä olevat veneet eivät jää pyörimään samalle alueelle. Meidän onneksemme muut näyttivät jatkavan muihin paikkoihin ja saimme rauhassa jäädä pyörimään tähän.

Tärppiä odotellessa
Tärppiä odotellessa

Noin parin tunnin jälkeen saimme kyytiin vähän yli 6kg hauen joka tarkoittaa savonia-cupissa tuplapisteitä, tämä toi hiukan helpotusta tilanteeseen muiden kalojen ollessa aika pientä kokoa.Paikka antoi tasaiseen tahtiin tapahtumia ja veneessä käytettiin noin 15 kuhaa ja vähintään tuplasti haukia. Hauen keskimitta vain ei tunnu olevan kovin suuri tai sitten emme vain löytäneet oikeita paikkoja.

Photo 13.6.2015 11.38.20
Hammaslääkärissä

Lopulta saimme puntarille 5 haukea ja 3 kuhaa. Aikaisempien vuosien tuloksia katsellessa ajattelimme että nyt saattaisi olla mahdollisuus toiseen Opm leimaan. Onneksemme muutkaan eivät olleet saaneet mahdottomia saaliita. Lopulta tulokset tulivat seinälle ja ylättäen olimme tulleet toiseksi! Tämä tietysti antoi taas vähän lisää uskoa tekemiseen ja intoa tuleviin kisoihin.

Photo 13.6.2015 17.53.07
Venekunta kisan jälkeen

Uistelemaan olisi tarkoitus päästä enemmän jos vain kelit sallivat! Tuulet ovat olleet sen verran kuvia että harrastusuistelu on jäänyt vähemmälle mikä on vähän harmillista koska kesäkuu olisi töiden suhteen antanut tähän parhaat mahdollisuudet. – Antti Ps. Myynnissä olisi myös Lowrance ELITE-7 CHIRP kaikuluotain/karttaplotteri !