Avainsana-arkisto: silver

Pojat Venemessuilla 2016!

Useamman vuoden yhteinen haave, jos näin asian voi ilmaista, saada koko porukka samaan aikaan samaan autoon ja otettua suunnaksi venemessut 2016, saatiin vihdoin toteutettua. Viime kesänä suoritimme tarpeelliset kalustohankinnat jo myös tulevaa kautta ajatellen, joten reissusta ei ollutkaan tarkoitus saada auton täyteltä tavaraa matkaan eikä myöskään ripustaa vetokoukkuun mitään kotiin raahattavaakaan.

Keskityimme messuilla oikeastaan kiertämään kaikki paikat mitkä liittyivät veneilyyn tai kalastukseen ja tämän lisäksi piti moikkailla kaikkia tuttuja, ja myöskin uusia tuttavuuksia löytyi.

Ensimmäisten joukossa vastaan tuli varmaankin Suomen kuuluisin Marino. Varsinkin veneen vieressä seistessä tarina tuntui entistä uskomattomammalta.

IMG_5914
Jos jätkien tarina pitää paikkaansa, nii empähä lähtis

Eniten, kalastukseen kannalta katsottuna, pisti veneissä silmään heittelykäyttöön suunniteltujen veneiden määrä. Monella eri valmistajalla oli esillä heittelykäyttöön räätälöity vene joissa oli joko keulamoottori valmiina tai asennuspaikka sille. Tämä kalastusmuoto tulee varmasti nostamaan suosiotaan ja monelta uistelijalta saattaa löytyä jo toisena veneenä heittelyyn sopiva alusta. Esillä oli myöskin oppaiden suosimia Trackerin ja Lundin valmistamia veneitä jotka ovat viimeisen päälle suunniteltuja kalastukseen. Veneitä ja niiden ratkaisuja tuli katseltua mielenkiinnolla vaikka veneen vaihto ei olekkaan suunnitelmissa.

IMG_5891
Tässä yksi meidän silmää miellyttäneistä heittoveneistä, Alutroll 485CC

Myöskin veto käyttöön osui mielenkiintoinen uutuus silmään, Pegazus 560 Top Fisher, merkki oli kaikille ennestään tuntematon mutta veneen monet ratkaisut herättivät mielenkiintoa. Kyseinen malli oli ollut Suomessa vasta pari viikkoa eikä siitä tahdo löytyä oikein tietoa netistäkään. Vene oli 5,4m pitkä ja siihen oli saatu mahdutettua yllättävän käytännölliset tilat. Ensimmäinen asia mikä pisti silmään oli liikuteltava ohjauspulpetti, pulpetin sai pidettyä joko kopin sisässä tai tuotua ovi aukon tasalle jolloin venettä pystyi ohjaamaan käytännössä takatilasta, kuvat varmaan selventävät asiaa enemmän. Myöskin säilytystiloja oltiin saatu hyvin mahtumaan, tosin pienet lokerot puuttuivat, veneessä oli kolme sumppua joista yksi oli kiertovesisumppu. Kopissa oli myöskin lukittava ovi joka helpottaa paljon tavara ruljanssia varsinkin jos pitää venettä yleisessä laiturissa. Tätä venettä olisi kiva päästä testaamaan uistelukäytössä ja vesillä ylipäänsä. Veneestä saatiin myös varsin hyvä esittely vaikka esittelijällä itsellään ei ollut minkäännäköistä kokemusta kalastuksesta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Toisessa ääripäässä suunnittelulla herätti huomiota Yamarin Cross 60 Cabin, veneen takatilan lattia oli erittäin korkealla ja siihen verrattuna sisätilan lattia matalalla. Tästä johtuen oviaukon yläreuna oli matala ja aiheutti ongelmia jo alle 170cm kaverille. Voin vain kuvitella miten vaikea veneessä on liikkua esimerkiksi pelastuspuku päällä. Vene vaikuttaa siltä että kukaan ei ole ennen valmistusta miettinyt sen toimivuutta käytännössä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Pyörimme myös paljon kalastus- ja elektroniikkaosastoilla mutta lähinnä vain ihmettely mielessä koska mitään oikeasti tarpeellista hankittavaa ei ollut. Kalastuspuolella palvelun taso oli huomattavasti korkeampi kuin venepuolella, jossa suurimalla osalla osastoista ei edes vaivauduttu tervehtimään. Tästä johtuen veneiden ihmettely tuntui varsin vaivaannuttavalta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Lopuksi vielä uuden HK-varman uintinäyte.

Mainokset

Syyskauden väliyhteenveto

Aamulla lähdössä kohti Suvasta
Aamulla lähdössä kohti Suvasta

Tälle syksylle on tullu täyteen 10 reissua Suvasvedellä järvilohen perässä ja on aika tehdä pientä yhteenvetoa.

Karjala-turnauksen seuraamista
Karjala-turnauksen seuraamista

Vetotunteja per reissu on tullut keskimäärin kahdeksan joten tälle syksylle kellumista suvaksen aalloilla on tullut noin 80h. Mittakalaa emme ole vielä kovasta yrityksestä huolimatta onnistuneet saamaan, joten todennäköisesti reissut tulevat vielä jatkumaan. Vedämme suvaksella Kukkarinselkää ja ainakin siellä n.50-55cm järvilohien kanta on ollut hyvä joten usko ensi syksyyn on kova. Lähes joka reissu on tullut useampia kyseisen kokoisia yksilöitä ja kaikki on saatu laskettua elinvoimaisina takaisin.  Edellisistä syksyistä poiketen isoja täkylauttoja ei ole vielä kunnolla löytynyt. En tiedä johtuuko tämä uusista laitteista, jotka näyttävät eri tavalla, vai sitten ihan vain täkykalojen vähyydestä.

Välillä kelit ovat suosineet
Välillä kelit ovat suosineet
Suvaksen taimen, 4cm jäi puuttumaan
Suvaksen taimen, 4cm jäi puuttumaan

Muutaman ensimmäisen reissun vedimme vaappua ja niilläkin oli tapahtumia, mutta silti mielessä on ollut kokeilla jotain uutta. Monena syksynä on ollut niin että alussa kun vedet ovat vielä vähän lämpimämpiä vaaput toimivat hyvin ja sitten niiden kalastavuus pikkuhiljaa vähenee. Tänä syksynä oli mahdollista alkaa opetella raksikalastusta joka on ollut jo pitkään mielessä, niinpä viimeisimmät reissut on vedetty raksia.

Kelvannut uinti
Kelvanneen uinnin seuraus

Raksiuistelussa eniten varmaankin kiehtoo se kun saat tehdä jokaiseen yksilöllisen uinnin ja säätömahdollisuuksia on varmaan loputtomiin, sitten ku se kala iskee omaan virittämään uintiin niin se palkitsee vielä enemmän. Alkuun olemme ottaneet käyttöön AS:n ja VK:n huppuja ja niillä varmaankin jatkamme opettelua vielä pitkälle. Molempiin olemme olleet tyytyväisiä ja alussa olemme saaneet helposti silmää miellytäneet uinnit, myöskin kaloja on tullut tasaiseen tahtiin.

Joinakin aamuina saa hieman lämmitellä
Joinakin aamuina saa hieman lämmitellä

Sitten vielä itse asiaan eli kalantuloon. Niinkuin aiemmin kirjoitin niin 50-55cm kaloja on ollut paljon liikenteessä. Tässä kohdin mittojen nosto näkyy positiivisella tavalla ja kalat saavat jatkaa kasvuaan,  toivottavasti ensi syksyllä sitten huudattavat räikkää aivan eri tavalla.

Tutuksi tulleen kokoista
Tutuksi tulleen kokoista

Toivonmukaan kaikki ovat myöskin noudattaneet lakia eikä kiusaus hyvästä ruokakalasta ole käynyt liian suureksi. Alkuun käytimme 5-50g painoja ja alamittaisia tuli oikeastaan joka syyvydestä, viimeisimmille reissuille olemme lisänneet painotusta hiukan mitallisten kalojen toivossa. Järjestään kaikissa tietoon tulleissa mittakaloissa painotusta on ollut yli 50g ja mieleen on tullutkin ollemmeko vetäneet koko alkusyksyn isompien kalojen yli. Muutamalla viime reissulla olemme laittaneet hieman enemmän painoa ja alamittaisia ei ole enää niin paljoa näkynyt, en tiedä johtuuko tämä painotuksesta vai ovatko kalat olleet muuten vaan suut kiinni, kuitenkin aiomme jatkaa myös muutaman isomman painon pitoa vedossa.

Takilat pyytämässä
Takilat pyytämässä

Yksi ihmetyksen aihe ovat olleet takilat, emme ole saaneet vielä ainuttakaan lohikalaa takilasta. Jokaisella reisulla meillä on ollu vähintään neljä vapaa vedossa takiloissa mutta emme ole vielä yhtään lohikalatärppiä saaneet, muutaman kerran täkyä on käyty ihmettelemässä mutta siinä ovat kaikki tapahtumat olleet. Olemme testanneet lyhyet ja pitkät vaparit ja levyäkin on uitettu, syvyydet ovat olleet noin 4-14m. Tällä hetkellä tuntuu että takilat ovat vain turhaan vedossa, mutta pitää vielä jatkaa erilaisten yhdistelmien kokeilua sinne ja jatkaa ihmettelyä.

Luultavasti verkosta selvinnyt yksilö
Luultavasti verkosta selvinnyt yksilö

Joka reissulla olemme myös nauhoitelleet karttoja, ja niitä on ladattu Insight Genesikseen. Sieltä voi ladata karttoja Lowrancen sitä tukeviin laitteisiin, ja tietokoneelta karttoja voi ihmetellä muuten vaan.

Kohti pimeyttä
Kohti pimeyttä

Käykäähän vielä tykkäilemässä meistä myös Facebookissa niin saatte ajantasaisimmat päivitykset!

– Antti

Elektroniikan päivitystä

Muutaman vuoden ajan on mielessä pyörinyt ajatus vene-elektroniikan päivittämisestä nykyaikaan.

Joulu etuajassa
Joulu etuajassa

Alkukaudesta hommasimme veneeseen Humminbirdin viistoluotainkombon mutta jossain vaiheessa kautta alkoi tuntua ettei laite tunnu ihan omalta, veneissämme on ollut yli kymmenen kauden ajan Lowrancen elektroniikkaa ja tottumus niiden käytettävyyteen oli näköjään pinttynyt jo liiän syvälle.  Näinpä päätimme myydä Humminbirdin pois ja palata Lowrancen pariin, tällä kertaa uudempaan sukupolveen. Laitteiksi valikoitui HDS 7 Gen3, HDS 12m Gen2T ja Lowrancen autopilotti, antureiksi tulivat Lowrancen oma viistoanturi ja Airmarin valmistama Chirp-anturi. Tämän lisäksi takanäytöltä tulee wifin kautta kuva iPadille ohjaamoon, iPadin kautta pystyy myös käyttämään takatilan laitetta joten käytänössä ohjaamossa on kaksi täysiveristä laitetta. Laitteet laitetaan nmea2000 ja ethernet verkkoon joten kaikki toiminnot ovat käytettävissä kummallakin näytöllä. Aikaisempi Lowrancen kombo oli Lcx-112c joten päivitystä tuli muutama sukupolvi ja ominasuuksia sen myötä kourallinen lisää.

Anturit paikoillaan
Anturit paikoillaan

Lisäksi Navionicsilta tuli uusi ominaisuus missä minkä tahansa valmistajan laitteiden luotausdatat voi lähettää palvelimelle ja niistä täydennetään sonar chartsien dataa. Aikaisemmin kartanteko-ohjelmat ovat olleet merkkikohtaisia eikä eri merkeillä kerättyä dataa ole voitu hyödyntää samassa kartassa. Näin ollen saamme hyödynnettyä myös aikaisemmat nauhoitusdatat läppärin lisäksi myös plotterissa.

Photo 13.8.2015 15.32.33
Takanäytön paikka

Näytöt menivät helposti paikoilleen ja sähköjen ja muiden kaapeleiden veto meni jo rutiinilla. Takanäytön paikaksi valikoitui yläkaaren keskikohta oven yläpuolelta, totesimme tämän toimivammaksi kuin takakaiteen.  Siellä näyttö on paremmin suojassa lialta mutta on kumminkin hyvin näkyvillä. Plottereiden käyttöönotto sujui helposti ja vanhat jäljet ja reittipisteet edellisestä Lowrancesta siirtyivät muistikortilla suoraan uuteen. Myöskin uudet ohjelmistopäivitykset ajoimme laitteisiin heti sisään, vanhemmissa versioissa ei ollut vielä tukea autopilotin ohjaamiseen.

Vanhan datan siirto
Vanhan datan siirto

Alussa suurin mietityksen aihe oli pilotin asennus ja järjestelmän ilmaaminen, saimme pumpun menemään samoihin letkuihin kuin edellinen raymarinen pumppu, väliin tarvitsi vain yhdet sovittimet, näin letkut pystyivät olemaan entisellään. Ilmauskin sujui alkupohdintojen jälkeen helposti. Autopilotin mukana tulevan Point-1 antennin paikkaa emme ole vielä lopullisesti päättäneet, tällä hetkellä anturi on teipillä kiinni ohjauspulpetissa plotterin etupuolella. Pilotissa on vain yksi fyysinen nappi, auto/standby -kytkin, tällä kytketään autopilotti joko pois päältä tai pitämään keulan osoittaman kurssin. Pilotin asennukseen ja käyttöönottoon löytyi lowrancelta hyvät videot. Käyttöönotossa aluksi moottori keskitetään jonka jälkeen sitä käännellään ohjeiden mukaan, näin pilotin aivot rekisteröivät moottorin liikelaajuuden ja osaavat määrittää sille oikeat komennot. Point-1 anturin kalibroinnissa pitää ajaa järvellä ympyrä mahdollisimman tyynessä kelissä, näytölle tulevat ohjearvot käännökselle ja tarvittava info mistä voi seurata että pysyy ohjearvojen sisällä. Tämän jälkeen pilotti on valmis täysiveriseen käyttöön!

Point 1 kalibrointi valikko
Point 1 kalibrointi valikko

Tällä hetkellä takatilan Hds7 ei ole kytkettynä nmea2000 verkkoon, näin olleen sille ei tule autopilotin tietoja. Ongelmalliseksi näytön ollessa verkossa koitui se että pilotin ajaessa reittiä, pisteelle saavuttaessa ponnahtaa aina esille autopilotin kontrolleri. Pienessä näytössä se vie paljon tilaa ja ohjaamosta padin näytöltä käsin sitä ei voi sulkea koska padi menee lukittuun tilaan pilotin kontrollerinäytön ollessa näkyvillä. Jos pilotin ohjaimen ottaa näytölle valmiiseen pohjaan näkymään silloin tätä ongelmaa ei ole mutta se vie kuitenkin tilaa näytöltä. Käytön edetessä asiaan tulee varmasti enemmän selkoa. Laitteista tulossa enemmän käyttökokemuksia kunhan niitä alkaa kertyä.

– Antti

Tämänhetkinen takanäytön näkymä
Tämänhetkinen takanäytön näkymä
Tämänhetkinen ohjaamon näytön näkymä
Tämänhetkinen ohjaamon näytön näkymä
Asennus vaiheessa
Asennus vaiheessa
Tomi ilmaushommissa
Tomi ilmaushommissa
Uudet laitteet käytössä
Uudet laitteet käytössä
Ohjaamon näkymää
Ohjaamon näkymää

Teippien laittoa + pieni iltapisto

Veneen kiillotuksen yhteydessä poistimme veneestä vanhat kulahtaneet tarrat ja tilasimme uudet tilalle. Nyt oli aika laittaa tarrat paikalle. Tilasimme tarrat siirtokalvotarroina ja tämä oli kaikille eka kerta niiden laitossa.

Painolaatikko ja pihtitelineet
Painolaatikko ja pihtitelineet

Alkusäätöjen jälkeen tarrat menivät ihan kohtuu hyvin paikalleen ilman suurempia ilmakuplia. Asensimme myös samalla muutaman uuden pihtitelineen mitä tarttui viikolla mukaan ykköskaiteelta.

Tarrat paikallaan
Tarrat paikallaan

Tämän jälkeen lähdimme käymään nopealla uistelulla ennen töihin menoa kelin näyttäessä kesään suhteutettuna oikein hyvältä.

Teemu ja Hene passissa ja kuha kiinni
Teemu ja Hene passissa ja kuha kiinni

Suuntasimme paikoille joissa olemme harvemmin käyneet ja tarkoitus oli taas vähän luotailla. Laskun aikana nappasi eka noin 3kg hauki kiinni ja heti perään mittakuha (45cm). Seuraavan lenkin aikana tuli neloistärppi josta kyytiin kaksi mittakuhaa ja kaksi haukea, kalat saivat jatkaa matkaansa lukuunottamatta kahta ruokakuhaa. Haukea ja kuhaa tuli tasaiseen tahtiin ja kisassa olisi ollut jo ihan mukavat pisteet muutamaan tuntiin :) Parasta reissussa oli kuitenkin pitkästä aikaa mukava sää, aurinko paistoi ja tuulta oli pari metriä sekunnissa.

Henen pakollinen eväs
Henen pakollinen eväs

Kalastusta ei olisi millään malttanut lopettaa mutta pakko se on välillä töissäkin käydä.

– Antti

 

Kallaveden maisemaa
Kallaveden maisemaa
Pakollinen selfie
Pakollinen selfie

 

Sillon ku pyllistää niin se pyllistää 

Kahdesta edellisestä kisasta ei ole jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville. Molemmissa kisoissa kala on ollut ihan hukassa, osasyynä varmaan myöhässä oleva kesä. Vähäisen kalastuksen vuoksi emme ole löytäneet vielä keinoa kalojen jallittamiseen, huonojen säiden ja töiden takia kalastuspäivät ovat jäneet tosi vähälle, lähinnä pelkästään kisoihin. Tarkoituksen olisikin päästä muutaman kerran uistelemaan ihan rauhassa ja päästelemään paineita pois jotta seuraaviin kisoihin pääsisi sitten lähtemään ihan rennoissa tunnelmissa.

Tahkon rampilla
Tahkon rampilla
Photo 9.7.2015 14.28.33
Riistavedeltä ei mittaa löytynyt
Photo 9.7.2015 14.28.26
Tässä lähinnä kisojen tapahtumat
Kalalle tulee kilohintaa
Kalalle tulee kilohintaa

Toivotaan että seuraavissa kisoissa alkaisia kalat löytymään ja saataisiin puuttuvat leimat kerättyä!

– Antti

Veneen kiilloitusta

Keväällä katselimme veneemme haalistunutta pintaa ja ajattelimme, että sille pitäisi tehdä jotain. Emme ole edes kertaakaan vahanneet venettä, joten pinta oli todella huonossa ja karheassa kunnossa. Antti muisteli, että jupezkun blogissa oli kirjoitus veneen myllytyksestä ja suunitelmana oli tehdä sama käsittely eaglelle. Homma oli tarkoitus hoitaa mahdollisimman aikaisin keväällä, mutta sään ollessa kolea ja kiireiden, sekä kisareissujen takia toteutus jäi kesäkuun loppupuolelle.

Jupezkun blogista saimme käsityksen, että työn saisi hoidettu yhdessä tai max kahdessa päivässä, mutta onnistuimme tuhlaamaan siihen juhannuksineen ainakin viikon. Aikaisempaa kokemusta tämän kaltaisista jutuista meillä ei ollut, joten sekin varmaan osaltaan selittää kulutetun ajan. Aineina käytimme Fareclan G3 hiomatahnaa, sekä G10 viimeistelytahnaa ja laikkoina saman valmistajan pakettia, josta löytyy jämäkämpi laikka karkeammalle aineelle ja pehmeämpi viimeistelylle. Itse kiilloituskoneen hommasimme  kimpassa, koska käyttöä koneelle ei tämän projektin jälkeen hirveästi ole. Kaikki aineet ja tarvikkeet löytyivät Motonetin hyllystä ja ne olivat kohtuu hintaisia. Kallein ostoksista oli luonnollisesti kiilloituskone.

Antti työn touhussa
Antti työn touhussa

Teoriassa homma on simppeli: Pese vene huolellisesti ja puhdista pinttynyt lika liuotinaineilla, huuhtele. Levitä hiomatahnaa pienelle alueelle, suihkauta hieman vettä suihkepullosta, että hiomatahna ei polta pintaa ja sitten anna koneen laulaa pienillä kierroksilla. Toista sama hienommalla aineella ja lopuksi vedä vaha pintaan. Noh, meillähän homma ei sujunut aivan kuin tanssi. Ensimmäinen ongelma tuli vanhojen teippauksien poiston kanssa. Tehtaalla laitetut Eagle teippaukset tahtoivat olla melko tiukassa varsinkin toisella puolella venettä, johon ilmeisesti aurinko oli paistanut enemmän. Saimme teipit irti kuumentamalla niitä kuumailmapuhaltimella ja lastalla hankaamalla, mutta liimapinta jäi vielä veneen kylkeen kiinni. Mikään aine ei tuntunut tehoavan, joten lähdimme takaisin Motonetiin hankkimaan tarranpoisto-ainetta. Aineen piti sulattaa teipin liimapinta, mutta ainakaan meidän teippeihin se ei tepsinyt lainkaan. Uudestaan motonetiin ja asetonia tiskiin. Ajattelimme asetonin syövyttävän gelcoat pintaa, mutta ainakaan kiilloituksen jälkeen pinnassa ei ollut nähtävissä vaurioita.

Teippauksien poistoa kuumailmapuhaltimen kera.
Teippauksien poistoa kuumailmapuhaltimen kera.

Saatuamme edellisenä iltana vanhat tarrat pois, pääsimme itse myllytyksen kimppuun. Tai niinhän sitä luulisi, mutta ensimmäiset kompastuskivet olivat liian lyhyt puutarhaletku ja jatkoroikka. No, kauppaanhan siinä piti taas lähteä ja jatkaa sen jälkeen. Seuraavana oli vuorossa sade, jota tuli vähän väliä koko projektin ajan. Pieni sadehan ei tietenkään myllytystä haittaa, mutta sähkökoneiden takia hommat piti siksi aikaa lopettaa. Aluksi käytimme liikaa vettä ja tahnaa, joka kostautui roiskeena vapatelineisiin. suojasimme putkia hieman kelmulla, mutta emme kovin hyvin, koska huomasimme helpommaksi vain pestä ne jälkikäteen. Suojasimme kuitenkin törmäyslistat maalarinteipillä ja se oli virhe! Teippi nimittäin oli auringossa sulanut sen verran hyvin kiinni, että saamme irroitella liimapintaa varmaan vielä syksyllä. Ostimme myös varalle toisen purkin G3:a, mutta saimme vedettyä koko veneen yhdellä purkilla ja ainetta jäi vielä mukavasti ylikin.

Rapatessa roiskuu.
Rapatessa roiskuu.

Veneessä riittää epätasaista pintaa ja varsinkin alkuun homma eteni todella hitaasti jatkuvan huuhtelemisen ja pesemisen takia. Samalla itikat pistelivät jokaisesta paikasta missä vaan vähänkin näkyi paljasta ihoa. Jossain vaiheessa pohdinkin, että miksi pitikin aloittaa koko urakka. Tuloksia kuitenkin sai jo heti, koska vanha pinta oli todella huono ja siitä saikin lisää intoa jatkaa. Aikaa karkeamman G3 tahnan levitykseen kului meiltä kokonainen päivä pesuineen ja kauppareissuineen.

Hieman eroa ensimmäisen ajon jälkeen.
Hieman eroa ensimmäisen ajon jälkeen.

kolmantena päivänä oli G10 kiilloitusaineen vuoro. Homma alkoi jo sujumaan huomattavasti jouhevammin kuin edellisenä päivänä ja saimme aineen pintaan paljon parempaa tahtia kuin edellisenä päivänä. Mukavaksi työ ei ollu vielä yön aikana kuitenkaan muuttunut. Sadekuuroja tuli edelleen noin kerran tunnissa tahtia ja se hidasti jälleen työtä. G10:n ollessa pinnassa, oli seuraava vaihe vahaaminen, mutta siihen juhannus pääsi väliin, joten vene seisoi pihassa muutaman päivän.11647315_10205140532614365_255097435_n

Juhannuksesta palauduttua oli vahauksen aika. Samalla ajattelimme kiilloittaa myös moottorin kopan, josta tuli kyllä aivan uusi! Vahauksenkin kanssa kiusaksi tuli sade ja suuntasimme siksi aikaa Ikeaan. (kyllä, ikeaan.) Tarkoituksena oli ostaa pyyhkeitä veneeseen, koska ne tuntuivat olevan kaikki hävinnyt tai likaisia. Samalla matkaan tarttui kynnysmattoja, että saisimme pidettyä veneen lattiaa hieman puhtaampana. Vahan levitimme käsin, jonka jälkeen kiillotimme sen koneella ja kiilloituslaikalla. Vahauksen loputulokseen saattoi vaikuttaa kostea ilma, koska vaha ei meinannut kuivua kunnolla, mutta olimme kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen, koska lähtötilanne oli sen verran kehno.

Lopullista pintaa
Lopullista pintaa
oikealla kokeilu valmiista ja vasemmalla vanhaa pintaa.
oikealla kokeilu valmiista ja vasemmalla vanhaa pintaa.
Työasennot olivat välillä ergonomiset
Työasennot olivat välillä ergonomiset

Jos joku haluaa tämän käsittelyn toteuttaa omalle veneelleen, suosittelen varmaamaan aikaa ja suunnittelemaan homman kunnolla, niin ei tule samanlaista ruljanssia kuin meillä.

Lopuksi vielä hieman projektikuvia.

-Henri

Koppa käsittelyssä
Koppa käsittelyssä
Kiilloituslaikka vahalle
Kiilloituslaikka vahalle
Keskittyminen huipussaan
Keskittyminen huipussaan
Teippiä törmäyslistoihin. Tätä ei kannata tehdä!
Teippiä törmäyslistoihin. Tätä ei kannata tehdä!
Valmista pintaa
Valmista pintaa
Teemukin kävi jelppimässä
Teemukin kävi jelppimässä
Vanhojen tarrojen jäljet häipyivät melko hyvin!
Vanhojen tarrojen jäljet häipyivät melko hyvin!

Oulujärven Hauki-EM 6-7.6.2015

Ehtiihän sitä hektisen työviikon jälkeen palata ajatuksissa takaisin Oulujärven laineille ja viime viikonloppuun. Homma meni jotenkin näin..

image

Kokoonpano kilpailuun oli hieman normaalista poikkeava, Pojat Koukussa edustus oli veneessä yhden hengen varassa. Ainoastaan allekirjoittanut (Tomi) oli mukana matkassa. Samalla olin venekunnan ainoa mies ilman sen kummempia meriittejä. Muut venekunnan jäsenet olivat Tommi Kinnunen, Mika Sorjonen ja Lasse Liimatta. Ensimmäisenä mainitut kaverit lienee aktiivikisaajalle tuttuja nimiä kahdesta viimevuoden SM-kisoista. Lasselta puolestaan löytyy muutaman vuoden takainen voitto Hauki-EM -kilpailusta.

Homma polkaistiin käyntii torstaina viiden kupeella, Tommi ja Mika lähtivät matkaan portterilla hawkin kyydissä jo hyvissä ajoin, minä ja Lasse puolestaan ooppelilla perässä kunhan työt antoi anteeksi. Perillä olimme Manamansalon leirintä alueella illalla kymmenen aikoihin. Mökkiin päästyämme katseet kohdistui tarkasti karttaan treenipäivää ajatellen.

Perjantaiaamu koitti, kerro pärähti kuudelta ja Lasse löytyi kananmunien ja pekonien kanssa keittiöstä. Aamupala naamaan ja järvelle, keli oli kaunis, hieman tuulinen ja odotukset korkealla.

Treenivedot alkoi Ärjänselän puolelta Alassalmen kupeelta. Vedimme pitkiä linjoja ja painoimme tärppipaikan tarkasti mieleen, yleensä ottipaikka näytti toimivuutensa 4-6 tärppien muodossa. Seuraava paikka oli salmen toisella laidalla, nämä paikat pidimme pontentiaalisina kilpailuun. Seuraavaksi siirryimme Niskanselälle, jossa kopaisimme kolme neljä eri kohtaa pitkin linjoin ja merkkailimme haukipoterot. Yhtenäisyyksiä paikkoihin oli, ne pysyköön salassa ;) Vietimme treenaten järvellä aikaa n. 9 tuntia joista noin 5h vetoa ja loput arpomista ja ajelemista. Seuraavaksi takaisin mökille jännäämään seuraavan päivän säätä ja arvontaa kummalla selällä ensimmäinen päivä kisataan. Loppuilta vierähti mukavasti vaappuja valiten, ylimääräisiä veneestä pois valkkaillen, siimoja tarkistellen ja perukkeita viritellen. Kaiken piti olla valmista!

Lauantaiaamuna kipparikokouksessa säätiedoitus ratkaisi kohtalon uisteltavalle alueelle. Tuulta viuhtoi 6-8ms sekunnissa ja kilpailunjärjestäjä oli päättänyt antaa kilpailijoille mahdollisuuden ajaa kummalla selällä. Aloitimme kilpailun Ärjän puolelta Ojanperältä. Reilun tunnin vedon jälkeen kyydissä lötkötti neljä kilpailukalaa, tästä hitaasta tahdista johtuen keräsimme rojut kyytiin ja jatkoimme edellisen päivän pelipaikoille Niskanselälle. Loppupäivä vierähti aikalailla samaa kohtaa höyläillen, kalaa tuli tappavan tasaiseen tahtiin. Paljastettakoon ottiviehe joka oli numero 1, uno, odin, one, ylivoimainen. Tuikkari XL Shallow! (ei maksettu mainos) Kilpailukalan koko ei lauantaina ollut kovinkaan kaksinen, eikä montaa kolmosen ylitystä nähty. Alamittaa kävi kyydissä riittämiin. Hauen alamitta kilpailussa tänä vuonna 55cm (aikaisemmin 50cm) karsi kiloja huomattavasti. Arvelimme että 100kg on mentävä rikki ollakseen kärjen tuntumassa. Olisihan se lähellä ollut meilläkin edellisillä alamitoilla. Lopputulos meillä Lauantaina 72kg, sijoitus viides (5.). Kärkitulos ensimmäisellä 96kg. Nelossijan hävisimme tyylikkäästi 10 grammalla. Välillä hyvä näin päinkin, tullut hävyttömän usein mentyä kotiinpäin.

Sunnuntaiaamu se sitten olikin jännä, kaksijakoiset tunnelmat mennäkkö järvelle vaiko ei, onko kisaa vaiko ei tuulen heilutellessa puita n. 10-12ms tuulessa puuskien ollessa pahimmillaan jopa 20ms. Kilpailu pidettiin kuin pidettiinkin ja päätimme ottaa siihen riskin. Jyräsimme vasta-aaltoon Niskanselän puolelle lähes tunnin pelipaikoille. Kartalla paikka näytti olevan ”suojan puolella”. Tästä voi jokainen vetää johtopäätöksen onko siellä suojaisia paikkoja vaikka kartta niin näyttäisikin. Tommilla riitti ratissa punomista koko päiväksi, tokkopa garminista ”engage autopilot” nappia tarvitsi painaa. Kala oli paremman kokoista kuin ensimmäisenä päivänä. Paras kyytiin asti saatu hauki painoi 7,4kg. Yksi isomus karkasi hetken toppuuttelun jälkeen, oli ryökäle tuplien takavaappuun iskenyt ja pohjaan spurtatessa ujutti veturin pohjaan. Lasse väänti ja väänti ja siima antautui. Näkemisen arvoiset ilmeet olisi ollut venekunnalla, kun siiman katketessa Uglystikki ampu vavan kärjen tangentin suuntaan ja sitä ei sen koommin ole näkynyt. Aallokosta ja tuulesta huolimatta saimme mielestämme ihan ok kalamäärän. Puntari pysähtyi 6h vetosession jälkeen tulokseen 45kg. hetken punnituksen jälkeen kuulin huhua että piikkipaikka on 44kg. Ei vissiin puhuttu meistä.

Tuloksien julkaisemisen jälkeen se sitten oli varmaa, toisen päivän voitto napsahti meille kyseisellä 45kg tuloksella ja kilon marginaalilla! Yhteistuloksissa kohosimme sijalle 2. ja voittajalle jäimme n.17kg.

Venekunnasta kolmelle reissu Hauki-EM:ään oli ensimmäinen, ei huono suoritus mä kerron!
image
image

ps. Myydään Mercury 6hv 4-t :)

-Tomi

Iltapisto 6.5.

Tomi oli tullut Kuopion motonettiin pariksi päiväksi laittamaan kalaosastoa uuteen uskoon niin ajattelimme lähteä tekemään nopean piston lähiselälle kovasta tuulesta huolimatta. Kävimme hakemassa Henen mukaan ja suuntasimme laiturille. Tarkoitus olisi uitella tuikkaria hauen toivossa.  

Illan kalustoa

Vetelimme lähinnä pitkiä linjoja ja keskityimme kaiun asetusten säätämiseen ja muuten vaan vesillä oloon. Samalla nauhoittelimme kaikudataa ja tarkoitus olisi päästä testaamaan Humminbirdin Autochart kartanteko-ohjelmaa jahka se matkahuollon kautta saapuu. Ohjelmasta tulee sitten lisää juttua kunhan pääsemme testailemaan.

 

Tomi kaiun asetusten kimpussa

 

Uuden kaiun lukemisessa on vielä opettelemista, mutta pikkuhiljaa siitä alkaa saada selkoa ja asetukset alkavat löytyä. Pitää vielä testailla anturit eri kulmissa kunhan vedet alkavat lämmetä ja anturia kehtaa säätää nostamatta venettä järvestä.

 

Kauden avaus hauki

Säätöjen lomassa saimme myös yhden sattuma hauen, hauki oli yleisesti huonolla syönnillä mutta johtui varmaan enimmäkseen siitä että olimme liikkeellä myöhään ja pysyttelimme suurimmaksi osaksi aikaa selkävesillä.

– Antti

Suvas 4.5.

Aamulla pääsimme vihdoin lähtemään suvakselle kelien salliessa. Ennen veneelle menoa koukkkasimme Samfishingin kautta, josta haimme luvat sekä vähän salakoita. Tarkoituksenamme oli vetää vaappua sivuilla ja  käyttää rakseja takiloissa. Itse raksien käyttö on vielä harjoitteluvaiheessa joten pidämme vielä  vaaput mukana. Laiturille saapuessa keli näytti täydelliseltä, tuulta noin metri sekunnissa ja taivas oli pilvetön. Tavarat nopeasti veneen kyytiin ja irroitimme veneen laiturista. Päätimme ajaa suvakselle veneellä koska traileria ei ole vielä katsastettu ja käytännössä siirtymiseen menee vesiteitse sama aika. Alkumatkasta ajelimme hiljaa ja sidoimme vaaput kiinni ja tapsit rakseihin.

Vaappuja solmimassa
Kelissä ei valittamista

Noin puoli 12 saimme kamat vetoon ja raksitkin säädettyä joten kuten. Sivuille laitoimme painotusta 10-50g. Meidän lisäksemme selällä näkyi yksi vene joka ajeli samoja alueita. Noin 20 yli 1 Henen selityksen katkaisi räikän pärinä. Hene ei edes tajunnut miksi jätin jutun kuuntelemisen kesken kun olin jo vavassa kiinni. Kala oli ottanut kiinni kelkan lähimpään vapaan 50g painon takaa mutta ei ollut saanut siimaa laukaistua itsekseen. Kala kävi heti pinnassa ja luulimme sitä pieneksi mutta olimme kuitenkin innoissamme kauden ekasta tärpistä. Kalan tullessa haavimis etäisyydelle se olikin vähän isompi kuin alunperin luulimme. Itse haavitus onnistua hyvin ja kalan pituus näytti 62cm. Tämä tietysti nostatti fiiliksiä viime syksyn pettymysten jälkeen, jolloin tunteja tuli paljon mutta se mittakala jäi puuttumaan.

Päivän kala
Päivän kala

Uistelimme vielä puoli viiteen asti mutta muita tapahtumia ei enää tullut. Se ei enää haitannut koska ruokakala oli jo saatu! Pois saimme ajella tyynessä ja aurinkoisessa kelissä. Vedenlämmöt olivat noin 3.2-3.8 astetta ja lämpimiä alueita ei ollut päässyt vielä muodostumaan kovien tuulten johdosta. Kauden avausreissu meni kuitenkin odotuksia paremmin ja tästä on hyvä jatkaa kautta. Suvakselle olisi tarkoitus lähteä uudestaan heti säiden ja töiden salliessa. – Antti

Sähköjen uusimista

Edellisen yön töissä viettäneelle 8:45 herätys ei ollut mukava, eikä sängystä nousemista ainakaan helpottanut ulkona vallitseva kolea ja kostea ilma. Lähdön piti tapahtua klo 9, mutta meille hyvin tyypilliseen tapaan, tapahtui se vasta puoli tuntia myöhemmin. Heti alkajaisiksi kurvasimme motonetin pihaan ostamaan tarvikkeita. Jonkinlainen ostoslistakin varmaan oli olemassa, mutta silti saimme haahuiltua kaupassa reilun tunnin. Saatuamme tarvittavat liittimet, johdot ja öljyt suuntasimme pikaisen kahvinhakureissun jälkeen Siilinjärvelle veneen luo.

Kaupassa
Kaupassa

Tomi oli ajaut joensuusta aamutuimaan ja toi mukanaan syksyllä tilatut Islureen tuikkarit. Malttamattomina aloimme Antin kanssa ottamaan uistimia pois pakkauksistaan ja järjestelimme ne suoraan rasioihin. Täytyy kyllä sanoa, että värit näyttivät todella hyvältä ja himo päästä kalaan vaan kasvoi entisestään! Tomi olikin sillä aikaa ehtinyt jo hyttiin kartoittamaan sähköjä ja päivittelemään työn määrää.

Osa Tuikkareista
Osa Tuikkareista

Tarkoituksena oli uusia suurin osa veneen sähköistä, koska merkinnät, sekä liitokset olivat joiltain osin puutteelliset ja sekavat. Tämä johtunee laitteiden asteittaisesta lisäämisestä.
Ostimme kolme sulaketaulua ja merkkailimme tarroilla kunkin sulakkeen sitä mukaa kun saimme uudet johdot vedettyä. Homma kuulostaa yksinkertaiselta, todellisuudessa prosessiin kului aikaa tuntikaupalla. Samalla asensimme myös uusimman hankintamme, eli hummingbirdin 1198 luotaimen. Itse asennus sujui suht kivuttomasti olemassa olevien läpivientien ja antunrin kiinnityspaikan takia. Enemmän ongelmaa tuotti kahden luotaimen sovittaminen pulpettiin ilman, että ne estäisivät näkyvyyttä tai olisivat liian hankalasti käytettävissä. Lopulta kuitenkin löysimme mielestämme sopivimman ratkaisun.

Purkua
Purkua
Hieman sellkeyttä
Hieman sellkeyttä
Laitteet uusilla paikoillaan
Laitteet uusilla paikoillaan

Samalla kun muut taistelivat sähköjen kanssa, jäi allekirjoittaneen hommaksi moottori- ja peräöljyjen vaihto. Edellisillä öljyillä olikin ajettu jo jonkin aikaa, joten vaihto oli enemmän kuin paikallaan. Olen vaihtanut öljyjä autoihin ja moottoripyöriin, mutta perämoottoreiden suhteen olin vielä neitsyt. Tomin annettua pikaiset ohjeet peräöljyn vaihtoon, kävin toimeen. Moottorin alaosasta löytyi kolme talttakantaista ruuvia, joista yksi on korvausilmalle, toinen öljyn tasolle ja kolmas valutusta, sekä täyttöä varten. Saatuani ruuvit auki, lähti öljy hitaasti valumaan kohti astiaa. Öljyn väristä päätellen ne olisi pitäny vaihtaa jo aikaa sitten, mutta kuten sanotaan: parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ostimme motonetistä täyttöä varten tarkoitetun pumpun jonka pää sopi kierteiltään suoraan täyttöaukkoon ja tämä helpotti pumppaamista huomattavasti. öljyä piti pumpata sisään kunnes se alkoi tulemaan ulos ylemmästä tasoreijästä. ennen ruuvien takaisin laittoa pistin vielä uudet o-renkaat paikalleen ja homma oli valmis.

Tulevaisuudessa olisi tarkoitus kertoa hieman lisää uudesta kaikuluotaimesta, sekä perehtyä hieman Autochart ohjelmaan kunhan se vaan saapuu perille. Veneen pyrimme saamaan vesille tulevana viikonloppuna, joten toivottavasti saamme päivitystä vesiltäkin pian.

-Henri