Kokemuksia kuivapuvusta: Ursuit Easy

Pari kautta sitten alkoi innostus lohihommiin kasvamaan ja niiden myötä kausi pidentyy molemmista päistä, vesillä tulee oltua vedenlämpöjen ollessa lähellä nollaa. Siinä vaiheessa alkaa jo pukeutumisella olla merkitystä ja päässä alkaa pyöriä ajatuksia mitä jos veteen putoaa, silloin pitää olla päällä jotain sellaista mikä pitää kuivana. Itse päädyin suomalaisen Ursuk oy:n valmistamaan Ursuit tuotemerkin Easy -malliin. Tämä malli on nimensä mukaisesti helppo pukea päälle ja myöskin käytössä helppo. Tuotteesta lisää myöhemmin, tähän väliin selvennetään muutama termi.

Pelastuspuku:

Pelastuspuku on puku joka on vesitiivis ja hyvin lämpöä eristävä kumista tai erityismateriaalista valmistettu koko kehon peittävä suojapuku. Eli puvussa on kiinteä huppu, hanskat ja sukat ja näin ollen vesi ei pääse mistään sisään, puku on myöskin itsessään lämmin. Esimerkiksi Ursuit Abandonment.

12682704
Ursuit Abandonment

Kuivapuku:

Kuivapuku nimensä mukaisesti pitää kehon kuivana, se ei välttämättä suojaa päätä ja käsiä ja vaatii aina alleen lämpimän alusvaatetuksen. Tämä on tämän luokan puku on monen kalastajan valinta. Esimerkiksi Ursuit Easy ja Ursuit Gemino Operative.

386591
Ursuit Easy

Kelluntapuku:

Kelluntapuku suojaa hyvin tuulta, kylmää ja roiskevettä vastaan, sen lisäksi se kelluttaa veden varaan joutunutta ainakin jonkun aikaa. Kelluntapuku ei ole kuitenkaan kuivapuku, vedessä se voi alkaa täyttyä vedellä lahkeista, hihoista ja kaula-aukosta. Hätätilanteissa veneeseen nouseminen vedestä tai uiminen on usein mahdotonta. Esimerkiksi Sundridge En-tec.

entec4
Sundridge En-tec4

Elikkäs oma valinta kohdistui Ursuitin Easy malliin lähinnä sen sopivuuden perusteella omaan käyttöön. Vertailussa oli pitkään mukana saman valmistajan kaksiosainen malli Gemino Operative, eroa tulee lähinnä puettavuudessa ja kauluksessa. Easy mallissa vetoketju jatkuu kauluksessa ylös asti ja joillakin tämä tuntuu epämukavalta/vetoketju painaa, Gemino mallissa taas kaulassa on pelkkä mansetti koska takki laitetaan pujoittamalla päälle. Toisena etuna jotku sanovat kaksiosaisessa mallissa että kotona lähtiessä voi jo housut pukea jalkaan ja vasta rannassa takin niin ei autossa tule kuuma. Omalla kohdalla matkat kestävät yleensä vähintään puoli tuntia joten sitäkään ei ole enää kiva istua edes puolikas puku päällä, lisäksi Easyn päälle pukemiseen rannassa kuluu noin minuutti joten tämä ei ollut suuressa roolissa valintaa tehdessä.

Puvun ostamisen jälkeen se on ollut päällä lähes joka reissulla, myös kesäisin jos lämmintä on alle 15 astetta ja sää näyttää sateiselta. Puku itsessään on melko ohut ja viileä joten pukeutumista on helppo säädellä kelin mukaan, myös sään vaihtuessa aurinkoisempaan puvun saa tarvittaessa nopeasti pois päältä. Myöskin tarpeiden tekeminen on helppoa ja nopeaa koska vetoketju aukeaa molemmista päistä ja näin ollen pukua ei tarvitse riisua kokonaan. Isommalla hädällä suosittelen kyllä sitä :)

Käytössä puku on mukava eikä juurikaan rajoita toimintaa, liikkuminen siinä on helppoa ja veneessä pyöriminen onnistuu mukavasti. Omaan makuun taskuja saisi olla muutama enemmän, vakiona puvussa on vedenpitävät taskut molemmissa rinnuksissa ja normaali tasku toisessa reidessä. Varsinkin lantion seutuville voisi tulla taskut, monesti vapoja ihmetellessä kädet automaattisesti haekeutuvat ”taskuihin”. Nämäkin varmaan olisi mahdollista saada pukuun tilauksen yhteydessä. Puvun väri on aika neutraali musta, ”arki” käytössä väri on toimiva ja huomiota herättämätön mutta mielestäni pukuun sopisi paremmin punainen tai oranssi väri helpottamaan etsintää mahdollisessa hätätilanteessa. Tietysti puvussa on asianmukaiset heijastimet mutta mitä näkyvämpi, sen parempi. Gemino operativessa on valittavissa sekä punainen että musta väri, en tiedä onko sitä mahdollista tilauksesta saada myös Easyyn.

Käyttökokemuksia löytyy omasta takaa molemmista edellämainituista Ursuitin malleista. Ensimmäinen puraisu Gemino Operativeen oli lainapuvulla kolmen päivän ajan. Merkittävin ero tosiaan puettavuus, eli alaosa puetaan ensiksi joista löytyy mukavasti istuvat ja hyvin alaosaa kannattavat henkselit. Yläosa puetaan puseromaisesta päälle ja pää pujoitetaan pitkähköstä mansetista läpi, jolloin ei vetoketjua ole kaulan alueella. Puvun osat yhdistetään toisiinsa lantion kohdalta vettä pitävällä vetoketjulla ja vetoketjun päät lukitaan yhteen vesitiivillä lukitusmekanistilla joka kiristetään kiinni käsin pyöriteltävällä pultilla.

Omakohtaisia arvioita puvuista plussien ja miinusten muodossa:

Gemino Operative:

+Hyvin ilmaa pitävät mansetit

+Hyvin taskuja, myös vyötäröllä esimeekiksi käsille lämmittely paikka

+Vapaasti valittavat kengät

+Valittavissa myös huomioväri

+Puku istuu tukevasti, eikä roiku vyötäröltä

+Puhelimelle oma tasku vyötäröllä

+Korkea viimalta suojaava fleece pinnoitettu kaulus, huppu kauluksen sisällä

-Kaulamansetti vaatii usein muotoilua pituutensa vuoksi

-Kaulamansetti ahdas pukea pään yli, korvat herkillä

-”Kusivetskari” saatavana lisähinnasta, ei vakiona. Alaosa riisuttava muutoin

-Omaan makuun hieman painava

Easy 4-tex:

+Nopea puettava

+Alle helppo valita ja vaihtaa vaatteet myös veneessä

+Helppo poistaa ylimääräiset ilmat

+Kevyt

+Vapaasti valittavat kengät

+Vyötäröllä kiristysnauhat

+Vedenpitävät rintataskut esimerkiksi puhelimelle, helppo käytettävä

+Kaulamansetti matala, ei aiheuta kuristuksen tunnetta

+Helppo avata kaulus rantauduttua

-Ottaa helpommin ilmaa pukuun sisälle, vaatii ajoittain kyykistymisen ilman poistoon

-Mitoitus tarkka hartioista haaroihin pituus suunnassa, kokeile ennen ostoa

-Joillakin kaulus puristaa, ei pysty leikkaamaan

Talviunilta herääminen

Ilmat ovat osoittaneet lämpenemisen merkkejä ja taas on tullut aika hakea vene talviunilta ja aloittaa herättely uutta kautta varten. Ensimmäisenä ohjelmassa oli kärryn huolto, jarruvaijerit alkoivat olla jo huonossa kunnossa ja ne oli vaihdettava. Myöskin kärryn katsastus osui tälle vuodelle, elikkäs kärry huoltoon ja katsastukseen jonka jälkeen saa taas pari vuotta vedellä.

 

IMG_4227
Vene haettu talvisäilöstä

 

 

Kun kärry oli saatu kuntoon, olimme sopineet viikonlopun jolloin laittaisimme veneen valmiiksi Ahvenanmaan reissua varten. Mitään isompaa operaatiota ei ollut edessä, mutta pienempiä hommia sitäkin enemmän, helposti taas kaksi päivää sai kulumaan. Alunperin oli tarkoitus että ehtisimme kalastaa myös järvillä ennen reissua merelle, mutta tällä hetkellä näyttää, että jäät ovat vielä pitkään paikallaan, joten voi olla että vene saa maata trailerin päällä reissuun asti.

IMG_4228
Kyllä sitä tavaraa vaan taas kertyy

Homma aloitettiin ohjauksen tutkimisella, hydrauliohjaus on ollut vuosikaudet jäykkä ja syytä on pohdittu aika ajoin. Parina edellisenä vuotena olemme muista syistä joutuneet ilmaamaan ohjauksen, eikä tämä ole auttanut vaivaan, joten nyt lähdimme metsästämään syytä systemaattisesti. Alkuun tarkastimme kaikki hydrauliikkaletkut ja niiden kunnon ja taivutukset, sitten onko muodossa muutoksia, tukoksia yms. normaalista poikkeavaa. Tämän jälkeen testailua ratista pyöriikö tasaisesti vai nykiikö ja sitten nipat irti työsylinteristä ja katsottiin tuleeko neste ulos tasaisesti vai nykimällä. Lopulta vaihdoimme öljyn erimerkkiseen ja juoksevampaan tavaraan ja tämä ainakin jonkun verran kevensi ohjaustuntumaa, toivottavasti muutos olisi pysyvä ja toimiva myös kun kone on vedessä. Heräteostoksena vaihdoimme myös ratin, motonettiin oli tullut juuri uusi rattimalli jossa oli mukana irroitettava urakkanuppi. Aiemmin on ollut jo mielessä vaihtaa ratti malliin jossa puolat ovat tasaisesti eikä ratissa ole ”oikeaa suuntaa”, johtuen siitä että autopilotin takia rattin on aina milloin missäkin asennossa.

Tämän jälkeen projektina oli uusien siimojen vaihto, siimaksi valikoitui uusi Climax Hyper Salmon Trolling 0,45 paksuisena. FullSizeRender Siima on kehitetty erityisesti pohjoisiin oloihin ja sen kylmäominaisuuksiin on kiinnitetty huomiota. Hommahan alkoi tietysti sillä, että entiset siimat oli saatava pois puolilta, tähän otettiin avuksi porakone johon kiinnitettiin putki jonka ympärille ”kelattiin” siimat kuudesta vavasta yhtäaikaa. Näin homman saa hoidettua muutamassa erässä eikä kädet väsy nykiessä. Kun kelat oli saatu tyhjiksi alkoikin sitten siiman kelailu sisään, tämä tehtiin perinteiseen tyyliin yksi kela kerrallaan käsin kelaten. Siimat olivat 2000m rullissa ja yhdestä rullasta saatiin täyteen viisi Okuman Clarionia ja yksi Abun Syncro.

FullSizeRender (1).jpg
Kelat valmiina kauden aloitukseen

Myös uusia vapaputkia oli taas asennuksen alla, Matsomixilta tuli 8 putkea keskikiinnikkeellä, jotka oli tarkoitus laittaa katolle toiseen riviin.

IMG_4144
Scotty paikoillaan

Lisäputket katolle laitettiin siitä syystä, että takilavavat voi nostaa perästä pois tieltä väsytyksen ajaksi, eli putket saavat olla vähän hankalammin tavoitettavissa koska niitä ei tarvitse koko aikaa käyttää. Putket olivat taas taattua priimalaatua ja hinta/laatu -suhde on todellakin kohdillaan. Myös dipsy/sivutönkkö -vavoille tuli uudet putket sivuille, paikaksi valikoitui hytin sivuseinä ja telineiksi Scottyn Rocket Launcherit. Tässä paikassa putket saa taivutettua seinää vasten, jolloin ne eivät ole tiellä kulkiessa. Telineen saa myös sellaiseen asentoon, että vapaa voi käyttää myös plaanarikäytössä.

 

IMG_4142
Telinettä joka lähtöön

Seuraavaksi viimeisteltiin uistelujarrun asennus. Syksyn pakkasilla vedimme levyn johdot koneen kopan ulkopuolelta, mutta nytten oli vuorossa niiden vetäminen kopan sisään. Kopassa oli jo valmiiksi reiät tehtynä koska edellisellä omistajalla oli jo ollut levy joten kyseessä oli vain johdon pujoittamisesta. Ainoa homma oli kun johdossa valmiiksi olleet pikaliittimet eivät mahtuneet läpiviennistä sisään niin johto piti pätkiä ja liittää uudelleen mutta sen kummempia vastoinkäymisiä ei tullut. Tämän jälkeen moottorin kimpussa jo oltaessa oli vuorossa moottoriöljyjen ja suodattimen vaihto, siinäpä ei sen kummempia ihmeitä tullut vastaan.

IMG_4209
Johdot piilossa

Sitten olikin vuorossa kesärenkaiden vaihto. Ainakin toivon mukaan kuukauden päästä ei enää talvi olisi näilläkään leveyspiireillä. Vaihto sujui kevyesti ja joutuisasti kahden hallitunkin avulla ja viime kesänä uusitut renkaat kestää meidän ajolla vielä monta kautta.

IMG_4192
Luukun kiinnitystä

Meillä on ollu pitkään ongelmana lattialuukkujen kestävyys, erityisesti pakkaskeleillä muoviluukut eivät tunnu millään kestävän. Varsinkin vielä, kun luukut ovat sellaisilla paikoilla että siinä tulee väkisinkin liikuttua päällä. Monta vuotta on ollut suunnitteilla, että luukut päällystettäisiin metallilla jotta niitä ei tarvitse olla koko aikaa uusimassa. Vihdoin saimme aikaseksi ottaa mitat ja teettää levyt. Luukkujen päälle tulee nyt muotoonleikatut rst-levyt joiden päälle muutama siivu liukuesteteippiä pidon takaamiseksi. Levyt iskettiin kiinni sikaflexillä ja varmistettiin vielä ruuveilla, nyt ei enää luukkujen pitäisi hajoilla edes pakkasella.

 

 

 

IMG_4205
Luukut paikoillaan
IMG_4204
Kuidut puolalla

Luukkujen korjauksen jälkeen oli vuorossa kuitujen puolaus takiloihin. Tämä jäi viime kaudella kiireiden vuoksi välistä takiloiden vaihdon jäljiltä joten nyt oli viimein aika hoitaa tämäkin alta pois. Puolille tuli Tufin takilakuidut joista kertyi jo hyviä kokemuksia Cannoneiden kanssa. Tähän liittyen välilaukaisimiin pujoiteltiin kumit jotta ne pysyvät kuidussa, vakiona ne tahtovat liukua.

Sittenpä olikin vuorossa taas joka keväinen veneen inventaario: kaikki kama ulos veneestä ja turhat tavarat roskiin. Se on kummallista miten kauden aikana turhaa tavaraa kertyy veneeseen vaikka sitä yrittäisikin aina kauden aikana karsia pois. Alkukaudesta pulpetti on aina tyhjänä mutta parin reissun jälkeen sitä huomaa että tavaraa alkaa jo olla ihan riittävästi. Nyt laatikot on taas järjestyksessä ja tavaran määrä varmaan puoliintui, saa nähdä miten kauan tilanne kestää.

IMG_4145
Uudet kepit

Talven aikana tuli myös hommattua uudet lohivavat, aiemmin käytössä oli kuha/hauki- ja lohihommissa samat vavat jotka olivat 7ft pitkiä. Nyt lohivavoiksi hommattiin Savage Gearin Baltic Salmon Trolling 2:set 8ft pitkinä, vavoista on kuulunut hyviä kokemuksia ja uskoisin että ne soveltuu meidän käyttöön enemmän kuin hyvin. Toivotaan että Ahvenanmaalla saadaan jotain siiman päähän että voidaan kokemuksiakin kertoa, ainakin kädessä hypistellessä vavat tuntuivat mukavilta :) Myöskin houkutuslevyjä on tullut talven aikana hommattua ja niillehän piti tietysti hommata säilytyslaukut, aiemmin meillä oli yksi planon laukku mutta niitä ei tahdo suomesta löytyä ja jenkeistä tulee sitten hintaa jo suhteessa aika paljon.

IMG_4245
”Kukkarot”

Katsofishin sivuilta löytyi lopulta Zebcon houkutuslevylaukut, laukuissa on minigrip tyyliset ”sivut” joihin levyt saa laitettua. Mietityttämään jäi kun pussit vaikuttavat olevan ilmatiiviit ja jos ja kun sinne laitetaan kosteita levyjä niin pusseihin pitää varmaan tehdä tuuletusreiät. Laukuissa on myös kaksi pikkutaskua joissa on ”kukkarot” minigrip taskuilla, näihin on hyvä laittaa leikareita ja muuta pikku tavaroita mitä mukana aina tarvitsee. Myös jopa valmiita raksitapseja voi sitoa varalle sinne, koukkujen kanssa vaan pitää silloin olla varovainen.

 

IMG_4237
Levylaukut

Viimeisenä vuorossa oli ehkä ärsyttävin mutta pakollinen homma, eli veneen pesu. Onneksi nyt oli sen verran hyvät myrkyt käytössä että pesu oli jopa mielyttävää, ja kerrankin hommat pääsi tekemään hallissa eikä tarvinnut olla ulkona säiden armoilla. Mutta nyt on vene puhtaana sisältä ja ulkoa ja reissuun on paljon mukavampi lähteä.

IMG_4212.JPG
Tomi iloisena pesemässä
FullSizeRender (2).jpg
Välillä täytyy pitää välit kotiväkeen kunnossa

 

Okuma Clarion LC

Kevään ruotsin reissussa meillä oli käytössä toisen venekunnan mittareilla varustetut kelat ja sieltä jäi kytemään ajatus omienkin kelojen vaihto mittarillisiin versioihin. Aiemmin on pärjännyt hyvin ilmankin mittareita 7000-sarjan Ambassadeureilla, mutta kun mittarikeloilla kerran pääsi testaamaan kalastettaessa, niin kyllähän ne helpotti käyttöä huomattavasti. Ennen siiman määrä piti aina laskea siimaohjurin väleistä ja lukema pääsi välillä unohtumaan, mutta nyt sen pystyy helposti tarkistamaan mittarista vaikka ajatus välissä katkeaisi. Myös jos veneessä on uusia tyyppejä kyydissä niin heillekkin on paljon helpompi neuvoa vieheiden laskeminen kun voi sanoa suoraan lukemat eikä tarvitse alkaa opettamaan ohjurin välien laskemista. Tietysti tässäkin pitää ottaa huomioon se, että sokeasti pelkkää mittariin ei voi luottaa, keloissa joissa mittari mittaa ulkona olevan siiman määrän puolan pyörimisien mukaan, lukemaan vaikuttaa se minkä verran puolalla on siimaa.

Lopulta valinta kohdistui Okuman Clarioniin. Valinnan perusteena oli halu testata itselle uutta merkkiä ja siitä olin kuullut paljon hyvää. Okuman tullessa markkinoille joskus aikanaan minulle muodostui oletus ”halppis kelasta” silloin pitkälti muovisuuden ja halvan hinnan takia. Näitä keloja ei tullut ikinä testattua joten omakohtaista kokemusta ei niistä ole, uudet kelat ainakin vaikuttavat jämäköiltä ja kaikin puolin kestävän oloisilta.

42641_-_okuma_clarion_line_counter_clr-204d_0_-_copy_1

Nyt kelat ovat olleet yhden kauden käytössä, tunteja tullut n. 400, ja kokemukset ovat olleet hyviä. Eniten siitä varmaan kertoo se että keloihin ei ole tarvinnut kiinnittää mitään erityistä huomiota kun ongelmia ei ole ollut. Yhden kauden kokemuksella ei nyt vielä kovin ihmeellisiä johtopäätöksiä pysty vetämään mutta ainakin tähän asti kelat ovat olleet perusvarmat ja yllätyksettömät. Kiitosta saavat myös räikän napit joiden käyttö on huomattavasti helpompaa kuin muutamien muiden kelojen sileät napit. Takaisin mittarittomiin keloihin ei ole enää paluuta..

photo-6-11-2016-9-26-56
Kelat pakkaspäivän aamuauringossa

Keloilla on kauden aikana kalastettu toukokuusta marraskuun loppuun joten kaikenlaisia kelejä on matkalle sattunut. Jarrut ovat toimineet moitteetta keleistä riippumatta ja säätö on ollut tarkka, joka tulee selkeästi napsahduksin hyvin pienin astein säädettyä. Jarrun räikät ovat myös riittävän äänekkäät jopa hytilliseen veneeseen äänen kuuluessa sisälle oven ollessa suljettuna. Keloissa on entisiin verrattuna kammen päässä reippaamman kokoinen kuminuppi kädensijana. Tästä ”mulperosta” saa hyvän ja pitävän otteen kelatessa. Pienenä miinuksena pienemmissä tai kapeammissa targoissa tämä nuppi voi aiheuttaa haasteen saada kelat mahtumaan rinnan, siten että keloja ei tarvitsisi kääntää viistottain.  Tämä kelojen leveys on ollut aikasemmin syynä miksi pysyttelimme vuosikausia vanhoissa abuissa koska uudempiin malleihin tuli vastaava nuppi kuin nykyisissä Clarioneissa.

Siimatilavuus on ollut riittävä ainakin järvihommiin (0,40mm/420m) meidän käytössä yleensä olevalla 0,46mm siimalla. Tulevana keväänä on ensimmäinen reissu merelle jossa toivottavasti pääsemme myös testaamaan siimakapasiteetin riittämistä niihin hommiin. Räikän pärinöitä odotellessa, kireitä!

Asennuksia

Pidimme pientä taukoa kisoista joten pitkästä aikaa oli aikaa pienille asennuksille, isompia hommia ei ollut edessä mutta aikaa taas tuhraantui yllättävävän paljon. (Juttua jatkettu syksyllä)

Ensimmäisenä oli vuorossa takiloiden asennus, vanhat Cannonit oli jo purettu pois ja tilalle tuli uudet Scottyt. Takiloiden vaihtoon innoitti suomalaisten kehittelemä pohjanseurantasovellus, Autotrolling, joka toimii myös Scottyn takiloissa. Pohjanseuranta oli aikanaan syy miksi vaihdoimme Scottyt Cannoneihin ja nyt kun se oli saatavilla myös Scottyihin niin vaihto niihin takaisin houkutteli. Autotrollingista ja sen asennuksesta juttua sitten myöhemmin käyttökokemusten kera! Takiloiden asennus sujui kohtalaisen nopeasti koska veneessä oli valmiina jo kaikki tarvittavat reiät niitä varten ja sähkötkin oli vedettynä valmiiksi entisten takiloiden jäljiltä.

photo-3-10-2016-7-57-00
Takila paikoillaan

Seuraavaksi oli vuorossa muovilevyn asennus veneen peräpeiliin antureita varten, homma on ollut listalla jo pidemmän aikaa mutta nyt saimme sen aikaiseksi. Poistimme vanhan anturihissin kokonaan ja kiinnitimme peräpeiliin Etrasta haetun muovilevyn johon anturit tulisivat kiinni. Levyn kiinnitimme muutamalla ruuvilla ja laitoimme väliin vielä sikaa, pitäisi pysyä kiinni. Levyä valitessa kannattaa kysyä neuvoa mitkä levyt pitävät myös massan kanssa, osa levyistä on liian liukkaita ja saattavat irrota pelkällä sialla kiinnitettäessä. Levyn etuna on se että antureiden paikkaa voi etsiä paremmin poraamatta reikiä itse veneeseen, näin ollen anturit pitäisi saada laitettua optimaaliseen paikkaan viimeistään muutaman kokeilun jälkeen.

Photo 25.7.2016 22.24.45.jpg
Anturin kiinnitystä

Tämän jälkeen asennettin invertteri, tarkoituksena oli laittaa muutama pistorasia pulpettiin ja asentaa invertteri piiloon. Pistorasian saimme vanhan lämmittimen säätöpaneelin tilalle ja näin ollen pulpettiin jäi taas yksi reikä vähemmän. Tämän lisäksi asensimme myös muutaman uuden 12v ulosoton koska ladattavia laitteita tuntuu nykyisin olevan ihan riittämiin. Asennukset sujuivat kerrankin helposti ja laitteet saatiin nopeasti kuntoon.

Photo 19.7.2016 14.29.20.jpg
Pistorasia paikallaan

Laitoimme myös takatilaan suihkun jolla saamme huuhdottua liat suoraan pois. Kiinnittimme anturihissiin pilssipumpun josta lähtee ihan normaali puutarhaletku takatilaan. Perus pilssipumppu antaa ainakin meidän tarpeisiimme tarpeeksi suuren paineen eikä erikoispumpuille ole tarvetta.

Photo 19.7.2016 13.03.48.jpg
Pilssipumppu paikallaan

Syksyllä tuli myös koneen vaihdon aika, vanha Mercury lähti vaihtoon ja perää tuli -12 mallinen Yamaha F150 kone. Nyt kone on tehoalueen yläpäästä ja kestää kuormaakin hyvien, myös matkavauhdin kulutus laski pienempien kierrosten myötä.

”Uusi” kone

Uuteen koneeseen asensimme myös uistelujarrun, tämän ansiosta jarrupusseja ei tarvitse enää viritellä ja oikein nopeuden säätö on helpompaa. Asennus tapahtui mukavassa lähes 10 asteen pakkasessa ennen uistelemaan lähtöä, kerkesimme yhden reissun testata levyä ja se toimi kuten pitikin. Asennuksessa pitää porailla reiät moottorin kavitaatiolevyyn johon sitten jarrulevy pultataan kiinni, tämän jälkeen johto vedetään siitä keinukytkimelle ja virtoihin, eli yksinkertainen homma myös kokemattomalle. Toimintaperiaatehan uistelujarrussa on se että moottoriin asennetaan levy joka säätyy pumpulla potkurin eteen, näin ollen työntövoimaa voi säädellä kierroksia muuttamatta, säätö tapahtuu yksinkertaisesti keinukytkimestä.

Levy paikallaan
Photo 9.11.2016 20.24.51.jpg
Levy ala-asennossa

Myös vhf:n paikan vaihdoimme plotterin takaa ratin viereen, tässä se on paremmin käsillä ja käyttö helpompaa. Pulpetissa oli vanha reikä entiselle autopilotille joka saatiin peitettyä uppoasentamalla vhf joten reikiä oli taas yksi vähemmän.

photo-9-11-2016-19-52-28
VHF uudella paikallaan
photo-9-11-2016-20-04-19
Luuri paikallaan

Pohjois-Karjala 10.-12.10

Paluu juurille, niinkin voisi sanoa. Joensuussa tuli asuttua kahdeksan ensimmäistä vuotta ja myöhemmin sitten armeijan aikana. Ensimmäiset kosketukset kalastukseen on otettu Kuoringan vesillä. Tomilla oli kesälomat mukavasti aurinkoisessa lokakuussa, olimme sopineet jo aiemmin että sillon on päästävä lohen perään. Niinpä suuntasin veneen kanssa pitkästä aikaa kohti Höytiäistä, tarkoitus oli vetää kaksi pitkää päivää.

photo-10-10-2016-7-09-30
Valmiina lähtöön

Ajelin jo sunnuntai-iltana Joensuuhun jotta maanantaina pääsisimme aikaisin lähtemään. Kello soikin aamulla vaille kuusi ja eväiden teon jälkeen painelimme rantaan, kuopiosta ajeli vielä vahvistukseksi Jape. Laiturilla mittasimme tuuleksi noin 6m/S vaikka ennuste oli luvannut kolmea, no onneksi se ei estä vesille lähtöä. Vene vesille noin seitsemän aikaan ja siitä lyhyt siirtymä ja täyt uimaan, höytiäisellä on 10 vavan rajoitus joten sillä mennään. Aamupäivä on pilvinen mutta päivän mittaan sää alkaa tyyntymään ja selkenemään. Tapahtumat ovat pitkälti vain kuha tällejä, mittakuhaa tässä järvessä tuntuu olevan ja paljon. Päivän keskivaiheilla alamitta järväri käy pyörähtämässä veneen vierellä ja jatkaa uintiaan.

photo-10-10-2016-16-07-09
Tomi ja Jape pitämässä uimakoulua salakalle

Jatkoimme pyörimistä alueella ja lopulta odotus palkittiin, puoli viiden aikaan lähin plaanari alkoi pakittaa ja eikun vapa käteen. Kala ei paljoa vastaan laittanut ja se oli nopeasti haavissa, mittaa lohelle oli kertynyt 63cm ja painoa 2,8kg. Tämä antoi taas uskoa siihen että päivät kannattaa vetää loppuun asti.

photo-7-11-2016-19-16-56
Tomi ja kala

Loppupäivästä emme saaneet enää tapahtumia ja kuuden aikaan suuntasimme rantaan.

Processed with Snapseed.
Maisemia rannasta

Tiistaina lähdimme Tomin kanssa kahdestaan Höytiäiselle, tarkoitus oli vetää eri aluetta kuin edellisenä päivänä. Päivän aikana emme saaneet muita kuin kuhatärppejä, tämä antaa aika hyvän kuvan järven kuhatilanteesta kun ne häiritsevät jo lohen uisteluakin. Olimme järvellä hämärästä hämärään mutta tällä kertaa jouduttiin tyytymään vain eväiden syöntiin.

photo-12-10-2016-11-42-29
Autotrolling ja takilat nuolevat pohjaa

Rannassa olimme pimeän aikaan ja veneen noston jälkeen lähdin kohti Kuopiota, matkalla jätin veneen Outokumpuun koska seuraavana päivänä oli vielä tarkoitus lähteä katsomaan Juojärvi Anan kanssa. Aiemmin olen käynyt järvellä vain uistelukisoissa ja ne ovat keskittyneet pohjoisosiin Tuusniemen päätyyn, järven eteläpää on enemmän lohien mieleen ja niillä alueilla ei ole tullut aiemmin käytyä.

Aamulla laskimme veneen Pitkälahdesta, satama oli hienon näköinen lukuisineen vene vajoineen ja ramppikin oli hyvä. Kamat kyytiin ja eikun kohti kartasta katsottuja oletettuja kalapaikkoja. Vehkeet saatiin vetoon ja tämän jälkeen alkoi taas odottelu, sumu toi omat haasteensa vieraalla järvellä ja verkkolippuja sai olla koko ajan tähystelemässä. Onneksi näihin ei ajettu.

photo-12-10-2016-11-50-39
Päivä tiivistettynä

Noin kymmenen aikaan räikkä pärisi ja lähintä plaanaria vieteen, ajattelin että nyt alkoi tämä reissu hyvin. No pianhan se selvisi että hauki siellä oli joka kiusasi meidän salakkaa. ei kuin kala irti ja huppu uudestaan pyytämään. Loppupäivän saimmekin seikkailla ilman tapahtumia, aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi uuden järven ansiosta, tänne pitää tulla kyllä vielä uudestaankin.

– Antti

Navionics Sonarchart Live pt.2

Kirjoittelin jo viime syksynä Sonarchart Livestä, nyt kokemusta on kertynyt jo melkein kauden verran enemmän ja ajattelin vähän raapustella lisää. Suurin hyöty meille tästä on ollut kisakäytössä, ennen kisoja voi luotailla patit valmiiksi treenireissulla tai ennen varsinaisen kilpailuajan alkua. Valitut syvyysalueet on näin helpompi ajaa tarkemmin itse kilpailussa ja  vältytään viehemenekiltä tai turhalta ajankäytöltä niiden puhdistukselta, jotenaika säästyy itse kalastukseen. Sama homma myös toisinpäin, eli hyvänä puolena on myös se, ettei ajele varmanpäälle liian kaukaa reunaa jolloin pudotaan ulos ”pelipaikoilta”. Toinen hyöty on kisan aikainen nauhoitus, monesti ennen tuli mietittyä että yllättikö se matalikko tuossa vai tuossa kohtaa, nyt saman näkee kartalta suoraan eikä enää vahingossa tule ajettua samalle matalikolle, mikäli syvyydet karkaa liian matalaan.

Sonarchart_korpilahti_2016
Korpilahden SM-kisoissa patin luotausta siirtymän aikana

Myöskin heittohommista tästä ominaisuudesta on varmaankin iso apu, löydetyt ”salaiset” montut ja patit jäävät hyvin muistiin ja ne on helppo käydä kalastamassa uudelleen.

Navionicsin karttaohjelmat alkavat olla jo hyvin saatavilla mobiililaitteisiin, Sonarchart liven saa käyttöön yhdistämällä Wi-Fi:llä varustetun luotaimen omaan mobiililaitteeseen. Meillä kokoonpanona on ollu Applen iPad ja siihen yhdistettynä Lowrancen Gen3 -sarjan laite. Karttaohjelmalle riittää että se saa syvyystiedon yhteensopivalta laitteelta ja sen avulla se pystyy muodostamaan live karttaa ajetulta alueelta. Tässä listaa laitteista joiden kanssa ominaisuus toimii. Meillä on ollut padi venekäytössä jo kuuden vuoden ajan ja tämä on ollut mukava lisäominaisuus siihen, todennäköisesti padi tulee pysymään veneen varustuksessa pitkään.

Esimerkiksi Lowrancen laiteparin muodostus on kohtalaisen simppelihomma, mutta jotta kaikki muuttuisi vielä helpommaksi niin avaamme sen tähän kuvien kera.

Lowrancen HDS gen3:lla valikkoon pääseen painamalla virtapainiketta, seuravaaksi valitaan ”Asetukset” jonka takaa valitaan lopuksi ”Langaton”. Kaikki tarvittava löytyy tämän välilehden takaa.

Langattoman asetukset

Seuraavaksi valitaan ”Langattomat laitteet”, jolloin laite näyttää IP-osoitteensa ja nimensä. Klikkaamalla ip-osoitetta pääset määrittämään verkkotunnuksen (SSID) ja alla olevaan kenttään salasanan wlan yhteydelle.

Klikkaile tästä
Määritä halumasi nimi ja salasana

Seuraava homma on kytkeä wifi ja gps päälle puhelimesta tai tabletista, syöttää salasana ja yhdistää Lowranceen. Käynnistämällä Navionicsin ja valitsemalla vasemmalta laidasta sinisestä pallosta sonae chartit päälle sekä täppäämällä live-ruutuun ruksin on kaikki valmista live-tallennuksen tekoon.

Ruksi ruutuun ja valmista on
photo-9-7-2016-11-28-56-1
Ohjauspulpetin näkymää

 

Ennen ja jälkeen kuvia:

sonarchart_1

 

sonarchart_2

sonarchart_3

Suvas 3.10.

Säätiedotus lupasi hyvää keliä ja pitkästä aikaa oli mahdollisuus lähteä kalaan, ketään kaveria en saanut houkuteltua mukaan joten matkaan oli lähdettävä yksin. Tästä olisi tulossa ensimmäinen reissu lohen perässä itsekseen. Aamulla kellon soidessa arvoin pitkään lähdenkö vai jäänkö nukkumaan, ajattelin että on sinne mentävä koska on tullut jo itselle luvattua. 

Näkymä ennen lähtöä

Edellinen yö oli ollut pakkasen puolella ja aamu valkeni tyynenä joten sumua oli jonkun verran, onneksi keväällä tuli hankittua tutka joten yksinkin uskaltaa lähteä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla koska syksyn aikana ei ollut vielä yhtään aiempaa lohitapahtumaa, mutta pääsisipähän ainakin omaan rauhaan nauttimaan kauniista säästä. Viime syksyn perusteella tänä vuonna mitalista kalaa pitäisi olla järvessä hyvin.. Olin käynyt edellisenä päivänä Hyvinkäältä tullessani koukkaamassa Svedulta täkyjä matkaan joten syötitkin pitäisi olla viimeisen päälle. Vetoon oli myös lähdössä ensimmäistä kertaa Ghostin plaanarit joista olin kuullut ennakkoon paljon kehuja. 

Plaanarit odottamassa kastettaan
Vene oli jo valmiiksi laiturissa joten kamat sai nopeasti yksinkin valmiiksi, noin viiden minuutin siirtymä ja ollaan jo pelipaikoille. Suunnilleen tunnin päästä olin saanut 12 vapaa viritettyä vetoon ja sitten alkoi jo perinteiseksi muodostunut odottelu. Lohikalan oli viimeksi nähnyt kaupan kylmäaltaan lisäksi huhtikuussa Vänernillä. 

Kohti pelipaikkoja

Vihdoin puoli kymmenen aikaan räikkä pärisi lupaavasti, leipä jäi pöydälle ja sisäkaarteen puoleinen vapa käteen. Kalalla tuntui olevan menohaluja ja heti alkuun siimaa lähti mukavasti rullalta. Kunhan kala pääsi vähän rauhoittumaan sain vavan takaräkkiin ja kerkesin siirtää takilat pois tieltä, tämän jälkeen kelaus pääsi taas jatkumaan. Kala tuli veneen vierelle nätisti mutta sitten alkoi taas jurottaminen, kerkesin napata haavin jo valmiiksi käden ulottuville. Hetken päästä kala alkoi tulla pintaan ja sain joten kuten kalan haaviin, olin vielä epähuomiossa ottanut pienempi kehäisen haavin käyttöön. Adrenaliini alkoi purkautua koska kala näytti olevan mitassa ja pitkästä aikaa Suvas oli antanut ruokakalan. 

Siinä se nyt on

Hetken aikaa kalaa irroteltua pääsin vihdoin mitalle, tarra on mittauksen kannalta vähän huonosti seinässä mutta sain kalalle pituutta 78-80cm. Menihän se mitta rikki ja reilusti. Apina oli vihdoin pudonnut selästä ja loppukauden lohihommat voi vetääkin ilman paineita mittakalasta. 


Kaiken häsellyksen jälkeen sain raksin uudestaan viriteltyä uimaan ja juuri kun olin laskemassa plaanaria alkoi saman puolen lähimmäinen pakittamaan. Nopeasti raivaamaan rojuja pois eestä ja vapa käteen, ilmeisesti olin liian hidas kun kala kerkesi jo lähteä muille teille. Loppupäivän saikin vedellä rauhassa ja nauttia auringosta, samasta lähimmästä plaanarista kävi näyttäytymässä vielä 50cm järväri joka jatkoi pirteänä uintia. 

Tästä päivästä sai taas lisää intoa syksyn uisteluihin ja lohikalajahtiin. 

– Antti 



Autotrolling

Kuten aiemmin tuli mainittua vaihdoimme Cannonin Digitroll IV:t pois ja laitoimme tilalle Scottyn Dephtmasterit. Syynä tähän oli suomalaisten kehittämä sovellus AutoTrolling.

Autotrolling sovelluksella saa Scottyn sähkötakilat toimimaan pohjanseurannassa, sen saa myös Cannonin ”ei älyllisiin” sähkötakiloihin. Näin on mahdollista saada Digitrollien ominaisuudet myös muihinkin takiloihin. Scottyissa Autotrolling hoitaa myös laskun moottorilla, tämän johdosta jarru pitää säätää muutamaa kiloa kuulaa tiukemmalle. Meillä suurimpana syynä vaihtoon varmaankin oli uuden tekniikan testaus, Digitrolleissa ei käytössämme esiintynyt minkäänlaisia ongelmia. Vaihdon myötä saimme peräpeilistä myös yhden anturin pois kun Autotrolling ottaa nmea1083 signaalin jo olemassa olevasta laitteesta, tämä vähentää mahdollisia häiriötilanteita.

 

Itse paketissa tulee mukana ohjainkortit valitsemallesi määrälle takiloita ja sitten ControlUnit joka hoitaa tiedonsiirron. Scottyn asennuspaketissa tulee myös anturi takilaan joka mittaa vaijerin kulkeman matkan. Asennuksessa takilan sisään asennetaan ohjainkortti jossa on myös Wi-Fi moduuli ControlUnitin kanssa kommunikointiin, lisäksi takilan sisään tulee myös edellämainittu anturi. Takilaan ei tule ulospäin mitään näkyviä muutoksia asennuksessa, halutessaan voi asentaa ledin joka ilmoittaa nmea-yhteyden tilan ja toisen napin takilan ohjausta varten. ControlUnit voidaan asentaa minne vain, tähän yksikköön tulee virtapiuhat ja nmea-piuha. Yksikköön on myös mahdollista laittaa nappi josta saa kaikki takilat ylös, johdot tälle ovat jo valmiina. ControlUnit saa syvyystiedon kaikuluotaimelta ja lähettää sen eteenpäin Wi-Fi yhteydellä takiloihin joiden mukaan sitten takila ohjaa kuulia. Hyvät asennusohjeet löytyvät täältä ja lisäksi ne tulevat vielä tulostettuina paketin mukana!

Takilan säätöihin tarvitset Android laitteen ja tähän Autotrollingin sovelluksen, ohjelma on erittäin selkeäkäyttöinen ja sillä saa tehtyä monipuoliset asetukset. Kun olet kerran laittanut asetukset kohdilleen et välttämättä tarvitse puhelinta enää ollenkaan vaan kaiken pystyy hoitamaan takilasta. Meillä on takiloissa asetukset joista vihreää ylöskelaus nappia kaksi kertaa painamalla takila nousee automaattisesti ylös ja kolme kertaa painamalla menee oletussyvyyteen ja pohjanseuranta on päällä. Jos takilaa tarvitsee laittaa muuhun syvyyteen niin se onnisttuu normaalisti kammesta, ja pohjanseuranta on aina päällä. Periaatteessa takila toimii ihan kuin normaalisti mutta pohjanseurannan kanssa. Ohjelmalla on myös mahdollista laittaa takila syklimodeen, tässä takila nousee tietyin väliajoin halutun matkan ja on säädetyn ajan kummassakin syvyydessä. Autotrollingissa myös pohjanseuranta toimii syklin aikana, eli jos satut ajamaan matalaan pattiin ja syklitoiminto on päällä niin takila ei jää pohjaan. Ainakaan meidän Digitroll IV:ssä pohjanseuranta ei toiminut syklin aikana.

Photo 24.7.2016 19.37.10
Takilat seuraamassa pohjaa

Takilat ovat olleet nyt käytössä muutamia reissuja ja pohjanseuranta on toiminut moitteetta. Kuulat eivät ole kertaakaan jäänee pohjaan ja takiloiden säätömahdollisuudet ovat erittäin monipuoliset. Varsinkin kovalla kelillä yksin tai kaksin uistellessa pohjanseurannasta on suuri hyöty kun ei tarvitse olla koko aikaa säätämässä takiloita vaan aikaa jää muuhunkin.

Kuhakunkku

Kuhakunkku oli totuttuun tapaan heinäkuun viimeinen viikonloppu. Itsellä on monena vuonna ollut tarkoituksen lähteä sinne ja nyt vihdoin pääsin. Tomi on käynyt jo pari edellistä vuotta vetämässä ja saanut ihan hyviä sijoituksiakin.

Photo 29.7.2016 8.43.39
Auto lähtökunnossa

Lähtö oli aamulla yhdeksän jälkeen Kuopiosta ja edellisen yön olin ollut totuttuun tapaan töissä. Aikaa piti olla varattuna reilusti ja lähtö perjantain esikisaan oli klo 14.

DCIM100GOPROGOPR3736.
Vene perässä ja matka alkanut

Vene auton perään ja kohti Paltamoa, ostokset teimme Kajaanista ja pitihän siellä vielä tehdä pakollinen stoppi Motonettiin josta saimme ostettua vihdoin uudet liput kelkkoihin. Mökillä olimme vene laskettuna noin puoli kahden aikaan joten kiirehän siinä taas tuli. Äkkiä veneellä kisakeskukseen ja pääsimme lähtemään kisaan noin vartin myöhässä. Keli oli aurinkoinen ja tyyni joten ainakin olosuhteen kalastajia varten olivat kunnossa.

 

Photo 29.7.2016 13.44.15
Matkalla kohti perjantain starttia

Perjantain esikisa oli yhden kalan kisa, eli suurin kuha tuotiin punnitukseen. Kisa-aika oli 14-20 joten tässä kerkesi hyvin harjoitella seuraavan päivän pääkisaan. Ajelimme Tomin edellisvuosien paikalle ja laitoimme kamat vetoon. Melkein heti laskettuamme oli jo alamitta kiinni, kilpailuissa kuhan alamitta on 48cm. Tästä muutama hetki eteenpäin ja veneen lattialla olikin jo 55cm kuha, tämä sai apinan pois selästä koska puntarille oli jo kala vietävänä. Tästä eteenpäin vetelimme vain pitkiä linjoja etsien mahdollisia kuhapaikkoja, muutamia tälläisiä löytyikin jopa kutoistärpin muodossa ja kalat olivat 45-50cm. Seuraavalle päivällä korot ja paikat olivat nyt kutakuinkin tiedossa. Isompaa kuhaa emme enää onnistuneet loppupäivästä löytämään ja sijoitus tuolla 55cm kuhalla oli 23/198.

Photo 29.7.2016 15.59.44
Perjantain kuha
Photo 30.7.2016 8.44.42
Lauantaiaamun tunnelmia mökkirannasta

Lauantaina oli pääkisan vuoro, kisa-aika oli 15-23 ja suurimman kuhan tuonut kruunataan Kuhakunkuksi. Perjantaista poiketen lauantaina tuotiin puntarille kaikki yli 48cm kuhat. Meidän suunnitelmamme oli selvä, ajettaisiin eilisille kuhapaikoille ja laitetaan samat setit pyytämään. Pari tuntia aloituspaikkaa ajettuamme emme olleet saaneet kuin yhden alamitan. Tämän jälkeen aloimme etsimään uutta korkoa mutta sekään ei tuottanut tulosta. Edessä oli paikan vaihto, tätä jatkuikin sitten loppukisan ajan emmekä onnistuneet saamaan yhtään mittakalaa puntarille. Juurikaan muuta kerrottavaa kisasta ei ole.

Kisajärjestelyt olivat onnistuneet ja paikalle tuli kaikkiaan 276 venekuntaa, toivotaan että ensi vuonna menee rikki maaginen kolmensadan raja! Me ainakin olemme tulossa uudestaan, kisatapahtuma oli erittäin mukava. Onnittelut myös voittajille kovasta suorituksesta! Tulokset löytyvät täältä.

Photo 30.7.2016 14.48.36
Lähtöä
Photo 30.7.2016 14.48.58
Lähtöä
Photo 30.7.2016 21.59.16
Tyhjänvetoa

Kalastukseen ja erityisesti vetouisteluun ja sen ympärillä tapahtuvaan toimintaan keskittyvä blogi.