Keiteleen kisa on aiempina vuosina mennyt kohtalaisen huonosti, poislukien viime vuonna jolloin kalaa tuli mutta kaksi väsynyttä käsiparia oli liian vähän. Tänä vuonna oli mahdollista käydä harjoittelemassa joten kävimme parina päivänä vetämässä muutaman tunnin setit. Kuten normaalisti niin harjoituksissa syönti oli hyvää ja kalantulotahti oli erittäin hyvä kisaa ajatellen.
Kala oli vielä mitassa
Kisan aloitimme treenatuilta paikoilta, ensimmäiseen puoleen tuntiin kyydissä kävi noin 30 kalaa mutta sumppuun jäi ainostaan yksi ahven. Tämän perusteella olisi vaikea kisa tulossa. Vaihtelimme taktiikoita ja vaappuja mutta mikään ei tepsinyt, kaikki kalat olivat järjestään pari senttiä liian lyhyitä. Hyvältä näyttäneet treenit kääntyivät taas pettymykseen kisoissa. Paljoo enempää kisoista ei jäänyt kerrottavaa.. Tässä välissä ajateltiin pitää pieni tauko kisoista ja yrittää keretä käymään edes kerran vapaa-ajalla uistelemassa. Tämä toivottavasti tuo vähän rentoutta tekemiseen ja uusia ideoita.
Kiireiden takia kisaan treenaaminen jäi melko laihaksi. Ehdimme kuitenkin käydä testaamassa pari paikkaa. Torstaina suuntasimme Ollukanselälle, josta parin tunnin vedolla löysimme useamman kuhan ja paikat vaikuttivat hyvältä. Perjantaina aikataulu oli vielä tiukempi ja ehdimme vesille vasta myöhään iltapäivällä. Kävimme kuitenkin nopeasti testaamassa Killonselkää, koska se oli lähellä. Se osottautui huonoksi kuhan suhteen ja saalis oli lähinnä alamittasia haukea, (alle 55cm) joten rajasimme nopeasti alueen pois.
Kisapäivä
Treenauksen johdosta vene oli jo valmiina Nilsiässä, joten saimme nukkua hieman pidempään, mutta kuitenkin perinteisesti edellisen yön töiden johdosta unet jäivät noin kolmeen tuntiin. Kun pääsimme Antin kanssa kisakeskukseen, oli Tomi jo valmiina paikalla ja hoitanut ilmottautumisen. Aiemmin kaudella huomasimme, että uistinkokoelmamme on päässyt toistuvan pohjaan jäämisen seurauksena hieman hupenemaan, niinpä Tomi toi tullessaan helpotusta asiaan uusien Isluren tuikkareiden muodossa.
Tarpeeseen tulleet uudet Tuikkarit
Ollukanselälle kertyy kisakeskuksesta melkoinen matka, joten kävimme treenipäivinä luotaamassa oikoreittiä Killonselän kautta. Reitti oli paikoin kapea ja matala, mutta kuitenkin ajettava. Muutama muukin vene uskaltautui ajamaan samaa reittiä.
Kapeikko oikoreitillä.
Treeneissä parhaiten tuntui toimivan kultainen väritys ja sitähän me perään laitoimmekin muutaman ärsykevärin kera. Syönti tuntui olevan kohdallaan, mutta tuntui että ensimmäisen tunnin aika sai kalastaa 15 alamittaa, ennenkö mitat täyttävä yksilö sattui kohdalle. Muokkasimme välillä painotusta ja vedimme hieman syvempää linjaa pysyen kuitenkin suunnilleen samoilla paikoilla, koska alueella tuntui kalaa olevan. Toivoimme luonnollisesti suurempaa kuhaa, mutta emme sitä tälläkertaa oikein löytäneet. moni kala oli rimaa hipoen mitat täyttävä ja alamittaisia kävi veneessä päivän aikana varmasti kymmeniä.
Tomi mittailemassa
Sää oli päivän mittaan erittäin kirjava. Kisojen alkaessa, oli puolipilvinen ja tuulinen sää. Puolivälissä alkoi sataa ja sateen jälkeen tuuli lakkasi kokonaan. Ilma oli miellyttävä ja aallokkokin hävisi nopeasti, mutta tuulen myötä hävisivät myös kalat. Kilpailun loppupuolella kisa-aluetta alkoi lähestyä ukkosrintama. Kesken säädön saimme kunnon säikäytyksen kun salama löi aivan veneen viereen. Pamaus oli niin kova, että korvat menivät lukkoon ja ei ollut kaukana ettei kalsarit olisi menneet vaihtoon. Hetken mietimme kisan lopettamista kun huomasimme, että viereltä katosi pari venettä ukkosen seurauksena, mutta päätimme kuitenkin jäädä vielä yrittämään loppuun asti.
Tomi säätää, satoi tai paistoi.
Veimme puntarille yhden hauen, sekä 8 kuhaa, joista 7 läpäisi mitan ja yksi jäi millin erolla pois tuloksesta. Tuloksena sija 21/48, joka oli luonnollisesti pettymys.
Viikon tauon aikana oli moottorin väliin ilmestynyt linnunpesä
Ruotsin reissun jälkeen emme ole kovin paljoa päässeet kalaan kotimaan vesillä. Kalastus on keskittynyt lähinnä kisoihin emmekä ole kerenneet treenamaan tai muutenkaan uistelemaan. Tämän ja muiden sattumusten myötä kisakausikin on alkanut aika takkuisasti ja alla vähän lisää miten hommat ovat menneet.
Rääkkylä 15.5.
Rääkkylässä oli Jokikone-cupin avauskisa ja samalla meidän kauden avauskisa. Henri oli keikalla Joensuussa, joten he tulivat sieltä Tomin kanssa ja itse lähdin töiden jälkeen tunnin unilla vene perässä ajamaan Kuopiosta. Treffit sovimme viime vuoden tapaan Käsämän Teboilille, josta jatkoimme matkaa samalla autolla. Fiilikset olivat kaikilla korkealla, koska tämä oli eka kunnon reissu kotimaan vesille ja polte oli kova, lisäksi testissä olivat uudet kelat ja takiloissa kuidut vaijerin sijaan. Kisakeskuksessa olimme hyvissä ajoin ja vene oli laitettu jo valmiiksi ennen rampille ajoa. Kun oli rampille peruutuksen aika Tomi ihmetteli miten veneen ratti oli niin löysä ja pyöri kuin tyhjää, vähän aikaa ihmeteltyämme huomasimme, että hydrauliohjauksen toinen nippa oli katkennut moottorin päästä ja öljyt valuneet ulos. Kisa jäi kesken jo ennen kuin kerkesi alkaakkaan. Nippa oli varmaan päässyt katkeamaan kun nostimme venettä ja trimmasimme koneen ylös, moottorikaivossa oli puukalikka jota olimme käyttäneet moottorin ja veneen välissä ja hydrauliletkut olivat jääneet jotenkin jännitykseen ja pettäneet. Tästä oppineena kalikka kulkee tästä lähtien auton kyydissä.
Kisa oli siinä.Ilmausta
No ärräpäitä tuli hetken verran ja päätimme grillata evääksi tarkoitetut makkarat kisakeskuksessa. Tämän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Teboilia, mutta matkalla tuli mieleen jos poikkeaisimme Tomin veljen tallille Liperiin ja ihmettelisimme vähän ohjausta. Saimme entisen nipan pois sylinteristä työntämällä naftin torx-kannan sisään ja vetämällä varovasti ulos. Kuin sattuman kaupalla Tomi löysi tallista juuri sopivilla kierteillä olevan nipan ja saimme sen laitettua kiinni, näin ohjausjärjestelmä oli jälleen ehjänä. Tästä sitten suuntasimme suoraan Joensuun motonettiin ostamaan öljyä ohjaukseen ja ilmasimme järjestelmän suoraan kaupan pihassa. Lopulta ohjaus oli kunnossa ja päätimme suunnata Pyhäselälle testamaan venettä.
Näkymä PyhäselälleEnsimmäinen hauki
Rampille päästyämme totesimme että tuuli oli erittäin kova, jo veneen laskemisessa oli omat ongelmansa, mutta saimme kuitenkin veneen vesille. Sitten vain vesille ja etsimään jotakuinkin suojaista paikkaa, jossa pääsisimme uistelemaan. Jo settejä vetoon laskiessamme ensimmäinen hauki iski. Vedimme muutaman tunnin ja haukia tuli tasaiseen tahtiin, taas jäi jossiteltavaa kisan suhteen miten siellä olisi kala sitten syönyt. Jossain vaiheessa Tomi ihmetteli miksi takilat kelaavat hitaasti ylös ja piippaavat huonon virransaannin merkiksi, vilkaisu volttimittariin joka näytti vajaata 11 volttia. Äkkiä turhat sähkölaitteet pois päältä ja kelaamaan tavaroita ylös. Pääsimme onneksi rantaan asti, mutta jo koneen trimmaaminen ylös teki tiukkaa, hilkulla oli että olisimme jääneet vesille tuulen armoille. Tästä homma jatkuikin uutta vikaa selvitellessä..
Suonenjoki 21.5.
Suonenjoen osakilpailuun lähtiessä innostusta latisti Joensuun tekniikkamurheet, sekä sateinen sää. Moottorin latausongelmaa ei saatu vielä tutkittua ennen kisaa, joten päätimme vain ladata akut täyteen ja toivoimme, että se riittäisi kisan ajaksi.
Seurasimme volttimittaria tiukasti ja huomasimme, että jännite laskee tasaisesti. Kalan tulon ollessa nihkeää ja jännitteen mennessä todella alas, päätimme luovuttaa kilpailun reilun parin tunnin vetämisen jälkeen. Emme vieneet yhtään kalaa puntarille, vaan lähdimme ripeästi Kuopioon nuolemaan haavoja ja katsomaan Suomi – Venäjä kiekko-ottelua.
Iisalmi 11.6.
Ennen Iisalmen osakilpailua vene huollettiin ja latausongelma johtui viallisesta jännitteensäätimestä, joten pääsimme lähtemään kisoihin ilman tekniikkahuolia.
Ajatuksissa oli käydä treenaamassa kisaa varten ja muista menoista johtuen päädyimme viemään veneen Iisalmeen kisaa edeltävänä päivänä. Tarkoitus oli käydä ainakin luotailemassa paikkoja, mutta kiireen ja kovan vesisateen vuoksi päätimme haudata tämän ajatuksen ja lähteä kisaan ilman treenejä.
Iisalmen kisa-alueeseen kuuluu kolme järvialuetta: porovesi, haapavesi sekä nerkoo. Valitsimme ensimmäiseksi paikaksi poroveden ja niin tuntui tekevän moni muukin venekunta. Paikka antoi kalaa melko nihkeästi, mutta kun mietimme paikan vaihtamista, saimme aina jonkin tärpin joka valoi lisää uskoa paikkaan. Yritimme kalastaa kuhaa, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli virhe, koska kisassa kuhaa ei lopputulosten perusteella ollut paljoa tullut. Saimme kuitenkin yhden mittakuhan puntarille ja painoa sillä oli 930 grammaa.
Siirtymää
Vaihdoimme vielä lopuksi haapaveden puolelle, jossa ainakin edellisvuosien perusteella on myös karkeampaa haukea. Tälläkertaa tuplapistehauet (yli 5kg) jäivät vain haaveeksi. Saimme kuitenkin pari haukea napsittua puntarille. Kisa oli vaikea ja kala tuntui olevan tiukassa myös muilla. 10 parhaan joukkoon pääsi reilulla 16 tuhannella pisteellä. Meidän venekunnalla tällä kertaa pisteet 10090 ja sijoitus 25/56.
Positiivisena puolena kuitenkin, että saimme uisteltua koko kisan ilman tekniikkamurheita. Tästä on taas hieman parempi jatkaa eteenpäin.
Pohjois-Kallavesi 12.6.
Pohjois-Kallaveden kisa oli ensimmäistä kertaa mukana cupissa tänä vuonna. Kisaan lähdettiin ihan puhtaalta pöydältä, treenaamassa ei keretty käydä eikä kukaan meistä ollut aikaisemmin uistellut kyseisellä järvellä. Olimme katsoneet kartalta joitakin paikkoja valmiiksi eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa niihin.
Kalaa kyytiin
Siirtymän jälkeen ensimmäiselle paikalle saavuttaessa meillä oli vielä vähän aikaa luotailla paikkoja, kerkesimme suurpiirteisesti kartoittaa muutamat ajolinjat ennen välineiden laskua. Kiersimme paikalla muutaman vedon, mutta emme saaneet kuin yhden alamitta tärpin. Päätimme, että kierrämme vielä saaren toiselle reunalle ennen paikan vaihtoa. Tältä reunalta saimme sitten tuplatärpin ja toinen kaloista oli otettava, tätä paikkaa ajelimmekin sitten seuraavat tunnit. Haukia tuli tasaiseen tahtiin, otettavien suhde oli noin yksi viidestätoista, joten töitä sai tehdä koko ajan. Pitkästä aikaa meitä oli kisassa neljä henkeä Japen tultua vahvistamaan miehistöä eikä se ollut yhtään liikaa, tekemistä riitti koko ajan kaikille.
Kala kiinni
Viimeiseksi tunniksi teimme taas pienen siirtymän toiselle rannalla ja siitä lähti heti alkuun kutoistärppi. Tätä paikkaa kiersimmekin sitten loppu ajan ja saimme vielä haalittua muutamia mittahaukia kyytiin. Aina kun saimme setin takaisin järveen kääntö takaisin linjalle ja sama ruljanssi uudestaan. Loppujen lopuksi saimme reilu 30kg haukea ja 2 ahventa jotka riittivät tällä kertaa yhdeksänteen sijaan (tulokset). Tunti tai pari lisää aikaa ja veneessä olisi ollut vielä mukavammin haukea oikeiden yhdistelmien löydyttyä vasta kisan loppuvaiheilla. Kyydissä oli pari neljän ja puolen kilon haukea ja yli vitosen kalalla olisi saanut tuplapisteet, tällä kertaa ei ollut onni meidän puolella näiden suhteen. Jälkeenpäin ajateltuna olisi varmaan aluksi kannattanut käydä etsimässä vauraampaa haukea syvemmän päältä ja lopuksi tulla matalaan pienemmän hauen perään. Suunta on kuitenkin alkukauden jälkeen ollut ylöspäin ja toivottavasti myös jatkuisi samana, mutta seuraavana vuorossa on Nilsiän kisa joka on ollut meille aina vaikea.
Tänään koetti se päivä jota on odotettu syksystä lähtien, oli aika suunnata auton keula kohti Turun satamaa, siitä lautalla Tukholmaan, josta vielä ajo Spikeniin.
Vene pakattuna
Vene pakattuna
Allekirjoittaneelle reissu Ruotsiin oli ensimmäinen reissu ulkomaille kalan perässä, onnekseni pääsin venekunnan mukaan jolla on jo aiempaakin kokemusta kyseisestä järvestä. Jos on itse suunnittelemassa ekaa reissua ulkomaille kannattaa ainakin olla yhteydessä siellä jo käyneisiin ja parhaassa tapauksessa kysyä mukaan pääsyä. Tämä varmasti helpottaa paljon ja auttaa ottamaan huomioon asioita mitä reissussa tarvitsee.
Tien päälle pääsimme noin klo 12 lounaan jälkeen, matka sujui hyvin yhtä turbon hyytymistä lukuun ottamatta. Turun satamaan saavuimme puoli seitsemän aikoihin ja laivan lähtö oli klo 20.15. Aikaa jäi hyvin yli ja kerkesimme vielä katsoa liigan välieriä ennen laivaan nousua. Laivaan tultua suuntasimme syömään ja tax freen kautta nukkumaan. Päivän matkustaminen ja seuraavan aamun aikainen herätys sai kaikki aikasin hytteihin ja nukkumaan.
Laivan odottelua satamassaVene parkissa ja sähköt vedettynä pakastimeen
Torstai 7.4.
Herätyskello soi laivalla 5.30. Kamat kasaan, sängystä ylös ja autokannelle. Onneksi edellinen ilta ei mennyt kovin pitkäksi niin lähtö helpottui kummasti. Veneestä päästiin meidän tuurilla ulos toiseksi viimeisenä autona, tämän jälkeen matka meni sujuvasti.
Lähtö tukholmasta
Pakollisten taukojen lisäksi pysähdyttiin yhden kerran syömään, perillä mökillä olimme noin varttia vaille yhden aikoihin. Vene tyhjennettiin nopeasti ylimääräisistä tavaroista ja ursuitit kaivettiin kasseista, auto liikkeelle ja vene satamaan.
Majoitus meillä oli Spikenissä Lacko Strand nimisessä paikassa. Mökki oli aika karu mutta tilava, kaikki tarvittava kuitenkin löytyy eikä varmasti tuota ongelmia asua reilua viikkoa siinä. Veneen saimme suoraan oven eteen josta purku onnistua helposti ja nopeasti.
Veneen purkua
Polte päästä vesille oli kova ja tämä sai vauhtia liikkeisiin, vene rampilta veteen ja kone ekalla käyntiin. Viime syksyn vastoinkäymisten jälkeen kaikki näytti hyvältä. Kalastuskamat valmiiksi jo laiturissa ja tämän jälkeen kohti pelipaikkoja.
Matkalla paikoille
Heti kun isompi selkä pääsi aukeamaan niin kone hyytyi, nopea ihmettely ja syyksi ilmeni polttoaineen saanti.
Fiilikset kun kone saatu pakettiin
Tämän jälkeen alkoi tarkempi tutkiminen miksi kone ei saa polttoainetta, koppa auki ja se oli täynnä bensaa. Koneen päässä ollut vedeneroitin oli päässyt löystymään ja se oli fuskannut bensat kopan sisään, kone oli ollut huollossa ja vedeneroitin oli varmaan jäänyt kiristämättä kunnolla. Isolla selällä 10m/s tuulessa tämä ei ollut kovin mieluisa yllätys, ja kaiken lisäksi se että yksi kipinä koneesta olisi riittänyt sytyttämään koko veneen tuleen. No vihdoin puolen tunnin jälkeen saatiin kone käymään ja päätettiin että jatketaan kohti kalapaikkoja koska vika saatiin paikallistettua ja korjattua.
3d kaiun kuvaa
Kamat järveen ja uusien laitteiden ja asennusten ihmettely alkoi. Kolmen vartin uistelun jälkeen alkoi räikkä päristä ja keskimmäinen plaanari pakittamaan, sain ekan kelausvuoron ensikertalaisena joten keppi käteen ja kelaamaan.
Kala tuli suhteellisen helposti venen viereen ja haaviin, haavista löytyi 64cm taimen, kausi avattu ja mitallisella kalalla.
Kauden avaus kala, 64cm
Ensimmäinen puolikas päivä takana ja apina saatu pois selästä, tämä sai vähän fiilistä nostatettua. Kahden tunnin jälkeen ihmettelimme kun takilavapa alkoi väpättää, tietenkin kala oli heti ekana mielessä. Ja heti perään toinenkin takilavapa alkoi niiata! Tuplatärppi!!! No eihän se näin mennyt, sitten pakittaa plaanari ja toisesta takilasta katkeaa vaijeri, toinen takila jää jumiin ja siitä vaijeri poikki leikkureilla. Ihmettelimme minne takilat jäivät kiinni koska ne eivät olleet edes pohjan lähellä, 3 plaanaria lisää alkoi pakittaa joten loput kamat ylös, kone kiinni ja jääneiden siimojen perään. Siimojen päästä alkoi paljastua merkkaamaton pintaverkko jonka toisessa päässä oli paino. Verkosta oli jäljellä pelkästään ylänaru ja riekaleet. Kelasimme verkon veneeseen ja oman kaluston lisäksi saimme sieltä 6 levyä ja 8 huppua kumikaloineen. Oli siis tainnut joku muukin ajaa kalustonsa kiinni kyseiseen verkkoon. Verkon riekaleet kerättyämme kello olikin jo sen verran paljon, että oli hyvä lopettaa kalastus tältä päivältä. Verkko tuotiin satamaan ja se löysi nopeasti tiensä roskiin. Satamassa paikkasimme tappiot ja sidoimme uudet tapsit sekä takilan kuulat kiinni. Vene lukkoon ja mökille purkamaan tavarat ja syömään. Ensimmäiseen päivään riitti tapahtumia ja unta ei tarvinnut kauaa houkutella.
Verkko saatu rantaanLohdutuspalkinto
Perjantai 8.4.
Keli oli erittäin suotuisa
Aamulla kello soitti kuuden aikaan, yksi torkutus ja pakolla ylös. Tämän jälkeen päivän eväskeitot lämpeämään ja muut pakolliset aamutoimet ja sitten suunta veneelle. Veneellä olimme noin seitsemän aikoihin ja aloimme laittamaan venettä kalastus kuntoon. Siitä sitten suunta vesille ja vähän kauemmaksi kuin edellisenä päivänä, vetoon saimme kamat noin kahdeksan aikoihin. Vedenlämmöt olivat aika viileitä tällä paikalla ja muutaman ylivedon jälkeen aloimme valuttamaan kohti edellispäivän paikkoja, aloituspaikalta saimme yhden alamitan ja yksi kala karkasi. Matkalla kohti seuraavia paikkoja tuli lisää tärppejä, yhteensä matkan varrelta saimme vielä yhden mittakalan ja kolme alamittaa.
Päivän mittakala
Mitallinen lohi oli n.65cm ja yksi päästetyistä oli juuri 60cm mutta laitoimme sen jatkamaan matkaa, ensi keväänä saa luvan tulla uudestaan. Saimme myös reissun ensimmäisen kalan takilasta, nämä ovat yleensä olleet aika heikko kohta meillä lohen pyynnissä ja toivomme että se tulisi muuttumaan tässä reissun aikana. Puolenpäivän jälkeen kalan syönti loppui meidän osalta kuin seinään. Saimme vetää päivän puolipilvisessä ja melkein tyynessä kelissä, iltapäivää kohden tuuli vähän yltyi mutta pysyi kuitenkin kohtuullisena. Vapoja ylös kelatessa kauimmainen plaanari peruutti vähän matkaa mutta kala ei tarttunut kiinni, nälkää jäi erittäin paljon tuleville päiville.
Aurinko maistui Teemulle
Lauantai 9.4.
Edellisten päivien perusteella päätimme että lähdemme tänään vähän kauemmaksi kohti pienen puolen etelärantaa. Vedenlämmöt ovat olleet vielä sen verran alhaalla että kalat eivät ole vielä nousseet ns. kevät paikoille. Keli näytti aamulla hyvältä mutta edellisen yön tuulet olivat nostaneet mainingin joka oli vielä aamullakin kohtuu kova, jouduimmekin ajamaan hiljaa pelipaikoille ja matkaan tuhlautui melkein kaksinkertaisesti aikaa mitä oli suunniteltu. Lopulta pääsimme laskemaan vehkeet noin yhdeksän aikoihin. Ensimmäinen kala tarttui ”aamupalan aikaan”. Olimme juuri saaneet kaivettua ruisleivät esille kun oikean puolen toiseksi ulointa plaanaria vietiin. Nopea väsytys ja kala kyytiin, haavissa oli n.65cm lohi.
Vitosen ylityksen seuraus
Puolenpäivän aikoihin kyydissä oli jo kolme mitallista lohta. Paikan vaihto ja pitkä siirtymä näytti kannattaneen. Ennen reissua lupasin että otan yhden energiajuoman jos saadaan yli viiden kilon kala. Yhden aikoihin oikean puolen uloin plaanari alkoi pakittaa, noin viiden minuutin kuluttua haavissa oli reissun ensimmäinen viiden kilon ylitys. Oli aika korkata tölkki tämän kunniaksi. Tämän jälkeen saimme vielä hyvän mittakalan. Kaloja tuli tasaiseen tahtiin koko päivän joka sai pävän tuntumaan erittäin lyhyeltä. Ensimmäisen kerran alkoi tuntua että nyt alkoi alku kankeuksien jälkeen palaset loksahtelemaan kohdilleen ja kala löytymään.
Päivä päättyi siihen kun polttoaine loppui, meillä oli tätä varten mukana 25l varakanisteri jolla pääsemme lähtösatamaan takaisin. Menomatkan kova aallokko yllätti polttoaineen kulutuksellaan ja siksi se pääsikin loppumaan ennakoitua aiemmin. Päivän mittaan keli onneksi rauhoittua ja pääsimme ajamaan takaisinpäin hyvässä kelissä matkavauhtia ylläpitäen. Päivän saldoksi tuli viisi mittakala ja kaloja olisi saattanut tulla vielä enemmänkin jos ei olisi tarvinnut lähteä rantaan, mutta tämä ei jäänyt harmittamaan koska päivä oli jo erittäin onnistunut.
Päivän lopuksi lähdimme hakemaan Lidköpingistä bensaa ja samalla kävimme pitsalla. Tämä oli hyvä lopetus päivälle ja kaikki pääsivät hyvillä mielin nukkumaan.
Päivän saldoa
Sunnuntai 10.4.
Aamulla hirvet olivat jo meitä ennen liikkeellä
Jääriitteen läpi
Tänään päätettiin laittaa herätys tuntia aiemmin kuin edellisinä päivinä, kello oli soimassa viideltä. Kuuden aikaan olimme laiturilla ja aloimme laittaa venettä kuntoon. Pikkuhiljaa pääsimme lähtemaan ja keli oli aivan täydellinen, aurinko oli juuri noussut ja tuulta ei ollut nimeksikään. Pääsimme edelliseen päivään verrattuna ajamaan aivan tyynessä kelissä noin 30km siirtymän, edellisenä yönä oli ollut kylmää ja matkan varrella oli isoja jääriitelauttoja. Myöskin erittäin sankka sumu oli noussut järven päälle, nyt pääsimme ekan kerran testaamaan tutkaa tosi tilanteessa näkyvyyden ollessa noin 50 metriä.
Reilu puoli tuntia kamojen laskun jälkeen räikkä pärähti ensimmäisen kerran, ihan pläkässä kelissä toiseksi kauimmainen plaanari lähti pakittamaan. Kyytiin saatiin 68cm kala joten aloitus päivälle ei olisi voinut olla parempi. Tämä antoi uskoa siihen että kellon laittaminen aikaisin soimaan ei ole turhaa, ja kala on syönnillään heti aamusta lähtien.
Päivän saldo kaiken kaikkiaan 6 kalaa joista vain 68cm ja 78cm pönttöön huilaamaan. 64cm luonnonkala, 60cm lohi (kaikkia ei tarvitse vääntämällä ottaa) ja pari tirriä palautettiin tuottamaan mielihyvää myös tulevina vuosina.
Teemu ja kala
Maanantai 11.4.
Eilinen ilta venähti pitkäksi ja kosteaksi, joten nukuimme tunnin normaalia pidempään ja vesille päästiin noin puoli yhdeksän maissa. Satamassa moikat Nilsiän kaverille ja kohti uusia vesiä. Reilun tunnin uistelun jälkeen räikkä pärähti soimaan ja haavitettiin 64cm taimen. Seuraavaa kalaa odoteltiinkin sitten muutama tunti täysin tyynellä järvellä ja täysillä möllötävästä auringosta saatiin jokainen hankituksi vuoden ensimmäiset rusketusrajat, naamaan. Pienen väännön jälkeen kyytiin nousi 78cm taimen!
Juuso ja eväleikattu taimenLuonnontaimen lähdössä vapauteen
Seuraavana vuorossa oli pari alamitta taimenta sekä hauki, joiden tiimoilta luotto paikkaan kasvoi entisestään. Kahden aikaan päivästä alkoi lähin läppä ottaa hyppyjä ja räikkä laulaa! Noin 10 minuutin uskomattoman taistelun jälkeen haavitettiin upea, pikaisesti IKEAN pussissa punnittu, 7kg luonnotaimen! Huikea elämys! Tämän jälkeen hävisi kaikki paineet ja valuttiin pohjoisesta vaan satamaa kohti ja matkalla väsyteltiin vielä yksi alamittainen lohi. Todella hieno ja onnistunut päivä!
Keli oli erittäin hieno
Tiistai 12.4.
Aamulla olisi ollut taas skrapalle käyttöä
Aamulla kello soi kuudesta poiketen seitsemältä ja pidimme vähän pidemmän aamun, satamaan päästyä veneen nokka jälleen kohti Hindeniä. Keli oli jälleen melkein täydellinen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Siirtymä sujui nopeasti ja kamat saimme nopeasti laskettua vetoon. 16 minuutin jälkeen takilavapa alkoi väpättää, nopea siimanlaukaisu ja löysät pois. Väsytysvuorossa oleva kaveri vavan varteen ja eikun kelaamaan. Parin minuutin jälkeen kala oli kyydissä, haavista paljastui 3,5kg eväleikattu lohi, mukava aloitus nätille päivälle. Kaloja tuli tasaiseen tahtiin pitkin päivää ja mitallisia kertyi neljä kappaletta, taas onnistunut päivä Hindenillä ja tämä taas vaikeuttaa päätöksiä seuraavan päivän paikan suhteen.
Keli oli loistava koko päivän
Keskiviikko 13.4.
Tänään päätimme suunnata taas Hindenille koska edelliset kerrat ovat antaneet hyvin kalaa ja sääennusteet näyttivät siltä että viimeisinä päivinä ei enää päästäisi sinne. Aamulla kello soi viideltä ja aamutoimien jälkeen kohti satamaa, vene kuntoon ja nokka kohta vetoaluetta. Saimme kaksi Alamittaa aamupäivän aikana ja muilta tulleiden saamistietojen perusteella päätimme tehdä 30km siirtymän kohti Pålgrundenia., heti paikalle päästyä kaikilla oli fiilis että tästä otetaan se kala. Puolen tunnin jälkeen takilasta lähti, lyhyen taistelun jälkeen kyytiin tuli 84cm kala. Tästä noin vartti ja kyytiin 64cm kala. Tämä oli kaikkien ensimmäinen siirtymä lohenuistelussa ja tällä kertaa se onneksi toimi. Vähän jossiteltavaa jäi päivästä koska alunperin meidän piti jäädä lopetuspaikalle jo alunperin..
Päivän parempi kala
Torstai 14.4.
Tänään tulimme samoille paikoille mihin eilen lopetimme. Aamupäivästä tuulta oli jonkun verran ja laitoimme sivuille vain kolme plaanaria puolelleen ja takiloihin yhteensä neljä vapaa. Puolenpäivän aikaan keli alkoi jo rauhoittua ja saimme 4 plaanaria puolelleen vetoon. Hetken päästä lähimmäinen plaanari alkoi pakittamaan. vapa käteen ja kala irti. Jatkoimme pyörimistä alueelle, kolmen aikoihin lähimmäinen planari pakitti jälleen. Tällä kertaa kala pysyi kiinni ja kyytin tuli 5,3kg lohi. Päätimme jäädä loppupäiväksi pyörimään samalle alueelle. Viiden jälkeen takilavapa alkoi niiaamaan, nopeasti vapa käteen ja siima tiukalle. Pienen taistelun jälkeen kyytiin tuli 6,2kg taimen. Vaikka tapahtumia ei ollut paljoa niin kalojen koko korvasi tämän ja päivä oli erittäin onnistunut.
Päivän kalat
Perjantai 15.4.
Viimeinen vetopäivä alkoi tuulisena. Päätimme venyttää aamua ja kello soi seitsemältä eikä aamutoimissa pidetty kiirettä. Vetopaikoille päästyä maininkia oli jonkun verran mutta vetämään pystyi, tuulta oli noin 7m/s. Pystyimme silti vetämään päivän täydellä setillä eikä sotkujakaan tullut. Kalantulon kannalta päivä oli hiljainen, aamupäivän aikana takilasta tuli 58cm alamittainen lohi ja vähän ennen lopetusta yksi plaanareista pakitti kunnolla mutta kala irtosi heti. Viimeinen vetopäivä oli ainoa kun emme saaneet mitallista kalaa ja tämä jätti nälkää taas seuraavalle reissulle. Rantaan tultua nostimme veneen jo valmiiksi ylös ja vedimme sen mökin pihaan odottamaan aamua ja pakkausta.
Reissun viimeiset kelaukset
Lauantai 16.4.
Mökki siivottu ja vene valmiina lähtöönPeliä satamassa
Viimeisenä päivänä saimme nukkua pitkään, kello oli soimassa vasta puoli yhdeksältä. Aamutoimet teimme rauhassa ja tämän jälkeen edessä oli kamojen pakkaus ja mökin siivoaminen. Rauhassa tehtyjen hommien jälkeen pääsimme lähtemään noin puoli kahdeltatoista kohti Tukholmaa. Ajosää oli hyvä ja pääsimme satamaan hyvissä ajoin odottamaan laivaa, aika meni joutuisasti Liigan finaaleita katsellessa. Suomessa olemme sunnuntaiaamuna seitsemän aikoihin josta alkaa matka kohti Kuopiota.
Lukuja reissusta:
Bensat auto: 274l
Bensat vene: 420l
Kilometrit auto: 2043km
Keskikulutus: 13,4l/100km
Kilometrit vene: 635km
Tunnit vene: 99h
Mitalliset kalat: 23kpl
Vedimme reissusa AS:n ja VK:n huppuja, houkutuslevyjä oli käytössä paljon erilaisia ja itse en varmaan edes kaikkien merkkiä tietäisi. Kaloja tuli molemmilla hupuilla sekä levyn takaa että ilman, selviä ottopelejä ei päässyt syntymään vaan kaloja tuli tasaisesti. Myöskin painotuksen suhteen kaloja tuli monesta eri korosta, saimme reissun aikana myös takilat toimimaan hyvin ja niistäkin alkoi tulla hyvin kalaa. Sellainen tuntuma jäi että alamittainen kala ei yhtä herkästi iske takilaan, takiloilla saatujen kalojen keskipaino oli mukavan korkea.
Reissu oli omalta osaltani erittäin onnistunut ja täytti kaikki odotukset. Matkalta tuli paljon uusia elämyksiä ja kokemuksia joita ei voi rahassa mitata. Lisäksi tulee tutustuttua uistelijoihin eri puolelta suomea. Paljon vapaa-aikaa mökillä ei jäänyt koska pääsimme kelien puolesta vetämään pitkiä päiviä, unta tuli yössä keskimäärin viisi tuntia ja se alkoi näkyä reissun loppupuolella. Itsellä odottaakin heti maanantaina viikon kertausharjoitukset joten unen määrä ei todennäköisesti tule lisääntymään :)
Lopuksi vielä kuvia! Videokin reissusta on tulossa kunhan sen kiireiltäni kerkeän koostaa. (Kuvat saa isommaksi klikkaamalla)
Taas pikkuhiljaa talven vaihtuessa kevääksi alkaa tulla aika hakea vene talvisäilöstä. Siitä alkaakin sitten joka keväinen veneen laitto projekti. Jälleen tuntui, ettei paljoa laitettavaa olisi, mutta aikaa on saatu jälleen kerran kulumaan yllättävän paljon. Uusina laitteina veneeseen tulee tutka, vhf ja 3d-kaiku. Tutka ja vhf on hommattu turvallisuutta silmällä pitäen, reissujen suuntautuessa entistä isommille vesille ja kauden venyessä molemmista päistä. Asennusten valmistelu alkoi tutkalle sopivan kattotelineen tilauksella Matsomixilta, päätimme että laitamme samaan targaan tutkan kanssa myös vhf-antennin ja autopilotin point-1 kompassin. Pikkuhiljaa ilmojen lämmetessä ja tavaroiden saapuessa asennuksetkin pääsivät alkamaan, tuttuun tapaan posti hukkasi myös muutaman paketin matkan varrella mikä osaltaan venytti projektin valmistumista. Ensimmäisenä vuorossa oli targan sovitus katolle ja siihen tulevien laitteiden ruuvaus paikalleen.
Tutka paikallaan
Kaari meni paikalleen helposti ja sen jälkeen riitti että laitteet vain ruuvaa paikalleen, kaareen oli tehty valmiiksi alustat reikineen tarvittaville laitteille. Tämä nopeuttaa asennusta huomattavasti kun ei tarvitse erikseen alkaa porailemaan reikiä. Melkein jokaiseen laitteeseen alkaa olla nykyisin netistä saatavilla valmis template, jonka mukaan reiät voi tehdä, tämän avulla kaiteentekijä voi tehdä kaiken valmiiksi. Laitteiden kiinnityksen jälkeen oli vuorossa johtojen veto. Katolle piti vetää kompassin, tutkan ja vhf-antennin piuhat. Johtojen veto ja reititys alkaa mennä jo selkäytimestä, sitä on nimittäin vedetty aiemminkin, ja paljon. Tämän jälkeen olikin vain tarve kiinnittää laitteet ja niiden mukana tulleet boksit. Vhfn paikka löytyi pohdinnan jälkeen pulpetilta plotterin takaa, aivan ihanteellinen paikka ei ole mutta radioon pääsee kuitenkin kohtuu helposti käsiksi ja puhelinosa on helposti saatavilla. Toinen vaihtoehto olisi ollut laitteen kiinnittäminen kattoon mutta tämä olisi taas vaatinut enemmän johtojen vetoa ja epävarmuus kiinnityskohdan kestävyydestä sai valinnan kääntymään pulpettiin.
Vhf paikallaan
Laitteeseen pääsee tarpeeksi hyvin käsiksi
3d-kaikuluotaimen mukana tulee uusi anturi ja luotaimen keskusyksikkö. Anturi on ulkoisesti samanlainen kuin aiempi structurescan ja se menee samalle kiinnikkeelle. Kaiun keskusyksikkö on samaa kokoa kuin muutkin Lowrancen ”äly-yksiköt” kuten esimerkiksi pilotin Nac-boksi, boksin asennuksen yhteydessä päätimme laittaa kaikki asennukset yhdelle vanerille pulpetin etuseinää vasten. Vanerille tulivat autopilotin ja kaiun boksit, tutkan yksikkö ja nmea-verkon jakotukit.
Älyä vanerilla
Otimme myöskin projektiksi valmistaa irroitettavan yhtenäisen penkin apukuskin puolelle. Alunperin veneessä on apukuskilla oma jakkara ja sen takana pieni penkki sivuttain, tässä toteutuksessa takana olevan hartiatila jää aika pieniksi varsinkin pelastuspukujen ollessa päällä. Niinpä päätimme ottaa penkin pois kiskoilta ja alkaa kehitellä siihen tasaista ja yhtenäistä istuinta, tällä hetkellä penkki on prototyyppiasteella ja ulkonäkö ei ole silmiä hivelevä mutta se ajaa asiansa. Penkin vaneri löytyi viereisen busterin vanhasta lattialuukusta ja tämän päälle laitoimme finnfoamia ja vaahtomuovia. Tarkoitus olisi saada myös jonkinlainen kangas päälle, mutta saa nähdä millainen lopputulos meidän taidoilla tulee.
Penkit irroitettuina
Finnfoamin mallausta
Vanerin korotusta
Kankaan mallausta
Mukaan mahtui myös kaikkea muuta pientä näpertelyä ja laittoa. Vielä olisi tarkoitus asentaa taakse takatilan suihku, tämä olisit tarkoitus toteuttaa kiertovesipumpulla. Prototyyppiversio lähtee testiin Ruotsin reissulle ja tämän jälkeen katsotaan miten edetään.
VHF -radion hommaamisen myötä tuli ajankohtaiseksi suorittaa Rannikkolaivurin radiotutkinto, tutkinnon tarvitsee että saa käyttää venessä VHF-puhelinta. VHF-radiopuhelimen käyttö edellyttää radiolupaa ja henkilökohtaista pätevyystodistusta, näistä pätevyystodistuksen saa suorittamalla kyseisen tutkinnon. Kun pätevyystodistus on hommattu voi sen jälkeen hakea Viestäntävirastolta lupaa puhelimelle. Tutkinnosta peritään maksua 45,40€/osallistumiskerta ja todistusmaksu on 43,75€, lisäksi puhelimen käytöstä pitää maksaa vuosittainen taajuusmaksu joka on noin parinkympin luokkaa. Luvan hakeminen käy nopeasti ja kun olet maksanut sen, saat samantien veneelle aluksen oman tunnuksen ja MMSI-numeron.
Viestintäviraston sivuilta löytää hyvin tietoa kyseisiin lupiin ja käytäntöihin liittyen, myöskin opiskelumateriaalin saa suoraan sivuilta Pdf-muodossa. Tutkintoja järjestetään usealla paikkakunnalla ja näiden yhteystiedot löytyvät kanssa edellämainituilta sivuilta. Jouduin suorittamaan tutkinnon Jyväskylässä, koska Kuopion tutkinnon päivämäärä olisi osunut keskelle Ruotsin reissua ja radio oli saatava käyttökuntoon ennen tätä. En mennyt itse kurssille vaan kävin pelkästään tekemässä kokeen johtuen kurssin aikataulusta, materiaaliin hyvin tutustumalla kokeen saa melko helposti läpi. Suosittelen kurssille menemistä jos se sopii aikatauluihin ja oikealle paikkakunnalle, ainakin itselle se olisi ollut mielekkäämpi vaihtoehto kuin yksin PDF:stä lukemin. Kannattaa myös tutustua sivuilta löytyvään mallikokeeseen, se antaa hyvän kuvan millainen varsinainen koe tulee olemaan.
Myöskin ensi kaudeksi veneeseen tuleva tutka on luvanvarainen laite, tutkan voi merkitä samaan lupaan kuin Meri-VHF-radiopuhelimen. Tutkan käyttöä varten ei tarvitse suorittaa pätevyystodistusta vaan pelkän luvan hakeminen riittää. Jos on tiedossa että veneeseen on tulossa pätevyystodistuksen vaativia laitteita, on talvella hyvää aikaa käydä suorittamassa vaadittavat kokeet ja näin on kevään tullen luvat valmiina käyttöä varten.
Taas se alkaa, elektroniikan päivittäminen nimittäin. Tähän kierteeseen en taaskaan nähnyt joutuvani, mutta niin vain tapahtui. Rahaa näihin harrasteisiin saa menemään, mutta maksaahan se kaljakin.. Ja jos saan perustella hankintoja, niin muuttui pilkkiminen ainakin paljon mielekkäämmäksi!
Ensimmäisen pilkkikaikuluotaimen rakentelin itselleni aika tarkalleen vuosi sitten tammikuussa 2015. Tämä kaikuluotain oli tarkoitettu ”integroida” osaksi pilkkireppujakkaraa laittamalla isohkoon etutaskuun luotaimella varustettu muovikotelo, jossa kaikki luotaimeen liittyvä kulki kätevästi yhdessä läjässä ja sai purettua repusta irti muutamassa sekunnissa.
Ja mistä kaikki sai alkunsa?
Kuulin että serkkupoika oli ostanut Lowrance Elite-4x HDI laitteeseensa pilkkianturin ja aikoi asentaa sen pilkkireppuun. Tästä heräsi kiinnostukseni pilkkikaikua kohtaan. Etsin tietoa mitenkä laite toimii ja onko siitä niin suurta hyötyä kuin annetaan ymmärtää. Tietoa löytyi melko vähänlaisesti ja olin hieman skeptinen koko juttua kohtaan. Tästä noin 2 viikkoa eteenpäin lähdin käymään pilkillä serkkuni kanssa. Pilkkipaikoille päästyämme aloimme pilkkiä aivan kuten ennenkin, poikkeuksena se, että viereiseltä reiältä kuului jatkuvasti tietoa siitä, kuinka kalaa on alla. Kalaa nousikin aina kun sen kerrottiin tulevan kohdalle. Oma pilkkireiän ympäristö näytti huomattavasti kalpeammalta kuin naapurin. Viimeisen silauksen päätökselle rakentaa oma pilkkiluotain, oli se kun kalantulo omalta osalta lakkasi ja vieressä jatkui kuten ennenkin. En vain osannut uittaa viehettä oikealla korolla ja oikealla tavalla kalan lähestyessä sitä, että se olisi kiinnostunut iskemään.
Turhautumista kalattomuuteen lisäsi myös uteliaisuus käydä kurkkimassa olan ylitse luotaimen ruutua jossa kalaa vilisee ja kalaa myöskin nousee. Tästä hetkestä noin 5 tuntia eteenpäin sähköpostiini tuli tilausvahvistus, että pilkkianturisi on postitettu!
ensimmäinen valmis paketti
Tässä koko komeus nostettuna pois repun taskusta
Ensimmäinen luotain tuli otettua veneestä. Laitteena oli useamman vuoden vanha Lowrance LMS-520C yhdistelmälaite 5″ näytöllä. Laitteessa oli tosin ulkoinen GPS-anturi, joten GPS:ää ei päässyt käyttämään. GPS:ää en tosin näe tarpeellisena kyseisessä laitteessa, koska Navionicsin tai muita vastaavia järvikarttasovelluksia puhelimeen on internet pullollaan ja kohtuullisen edullista korvausta vastaan vieläpä. Tämä kännykällä kartan katselu vieläpä säästää pilkkikaiun akkua, eikä painoa tarvitse akun muodossa kantaa extramäärää. Tämä komeus sai anturikseen Lowrancen PTI-WBL -pilkkianturin ja virtaa laitteeseen syötti 7,2ah:n lyijyhyytelöakku. Kuvissa näkyvää oranssia nylonnarua näytin vedonpoistona ja korkeuden säätöön.
Vanhat näytöt tuppaa viemään vähän enemmän virtaa kuin nykyiset LED-taustavalaistut näytöt, jotenka kyseisen laitteen käyttöaika rajoittui noin 5-7h tienoille kelistä hieman riippuen.
Tämä pilkkireppu pääsee nyt tyttöystävän kannettavaksi ja oli aika rakentaa itselle uusi, nykyaikaisempi, kevyempi ja omaan käyttöön paremmin soveltuva ratkaisu.
Uuteen reppuun oli tarkoitus laittaa painoltaan hieman kevyempää rautaa kuin ennen, rautaa kun tuntui tosiaan edellinen laite olevan. Kaavailin ostavani itselleni uudempaa CHIRP-teknologiaa omaavan Lowrancen laitteen. Ensisijaisena vaihtoehtoja oli kyseisen valmistajan Elite-4X CHIRP -luotain, mutta kallistuin lopulta sen isoveljeen, Elite-5X CHIRP:iin.
Yleisimmät pilkkikaikuluotaimet joita järvellä näet lienevät juuri edellä mainitusta Lowrancen Elite-sarjasta. Syy merkin yleisyyteen varmastikin löytyy siitä, koska tähän merkkiin on helppo löytää pilkkianturi myös Suomesta. Sellaista hommatessa kannattaa muistaa, tarkistaa anturin sopivuus käytettävään laitteeseen. Vaihtoehtoja pilkkiantureissa Lowrancella on kaksi, muutoin samat keskenään, mutta liitin on erilainen. Listaan vielä tarinan loppuun antureiden yhteensopivuudet eri malleihin.
Uuden kaikuluotaimen kanssa oli tarkoitus hommata myös uusi anturi ja akku, edellisten jäädessä toiseen reppuun. Sitten piti hankkia vielä se mihin se luotain oli tarkoitus asentaa!
Idea syntyi työaikana, kuinkas muutenkaan. Hyllyttelin kotimaisia Arteknon valmistamia uretaanisia Repakki -pilkkipönttöjä myyntiin ja perehdyttelin samalla itseäni tuotteen saloihin, silleen niinkuin perusteellisesti, kunnes lamppu syttyi. Muutaman päivän mielikuvaharjoittelun ja ideoinnin jälkeen tämä kyseinen pilkkipönttö löytyi omasta olohuoneesta ja asennus oli valmis alkamaan!
Samaan hengenvetoon oli hyvä hommata myös kaikki muu luotaimen asennukseen liittyvä oheistuote. Tässä vaiheessa sitten kokemuksen syvällä rintaäänellä vinkkinä, että ÄLÄ KÄYTÄ PIKALIIMAA uretaanin tai finnfoamin liimaamisessa. Siitä saa sitten aikaiseksi lähinnä sulaa mössöä, päänsäryn ja hyvän syyn ostaa uusi keittiönpöytä. Käytä Epoksia.
Ostoslista näytti hyvin pitkälti tältä:
-Repakki pilkkipönttö
-Lowrance Elite-5X CHIRP
-Lowrance PTI-WBL pilkkianturi
-7,2Ah Lyijyhyytelöakku
-Abiko-liittimet virtajohtoon
-Abiko- putkiliittimet sulakerasialle
-Nippusiteitä
-Epoksia
-RST-ruuveja ja muttereita tarpeen mukaan
-Muovinen pollari
-Tarranauhaa
-Vieherasia
Asennusta vaille valmista (Kuvassa vanha pilkkianturi)
Aloitetaan kokoonpanosta kertominen vaikka sillä, että tämä kannattaa tehdä jossain muualla kuin keittiön ruokapöydällä. Ja takaisin aiheeseen, homma pääsi alkamaan luotaimen jalan asennuksella. Siihen tarvittiin nopea summittainen mittaus ja 6mm poranterä. Tässä tapauksessa korkeus oli helppo määrittää, eli niin ylös kuin mahdollista, mahdollisimman keskelle mutta kuitenkin kalaluukun alapuolelle. Ruuveina m6 50mm RST-ruuvit, isohkot aluslevyt ettei mutterit uppoa uretaanipönttöön ja nyloc-mutterit päihin ettei varmasti löysty.
Seuraava vaihe oli laittaa teline anturille, johon oli tarkoitus kiinnittää anturin kaapeli. Tähän tarkoitukseen tuli keksittyä käyttöä muoviselle pollarille. Hetken mietittyäni sijoituskohtaa pollarille, totesin käytön olevat itselle helpointa oikealla kädellä ja ihan pöntön laidassa ettei luotain ole edessä kaapelia rullaillessa. Huomioitavaa on myös se, jos vettä tai lunta on jäällä, ettei kaapeli lillu edellämainituissa epämiellyttävyyksissä koko aikaa. Tuumasta toimeen ja pidempää pulttia metsästämään. Kiinnitys tapahtui 70mm pitkillä m6 RST-ruuveilla, jotka riittivät juuri ja juuri lävitse.
Idea tässä oli se että saan johdon rullattua kätevästi pois edestä kun sitä ei tarvita ja samalla myös saada anturikaapelin pituus säädettyä, että anturin korkeus on optimaalinen, eli juuri ja juuri jään kannen alle. Ja että miksi siihen korkeuteen? Liian syvällä uiva anturi näyttää syvyyden väärin, anturikeila on pohjan tasalla sitä kapeampi mitä lähempänä anturi on pohjaa, anturi roikkuu vapaana ja osoittaa kohti suoraan pohjaan, siima ei kierry niin herkästi anturin ympärille ja anturi ei ole pilkkireiässä kalan edessä. Tässä nyt muutamia havaintoja miksi tein näin.
Asennuksen oleellisimmat osat paikallaan
Omasta mielestä kätevä systeemi
Seuraavana to-do -listalle pääsi kaapeloinnit ja akun asennus. Ylläolevassa oikeanpuoleisessa kuvassa näy ilmi mistä toin virtajohdon pöntön sisälle. Johto mahtuu myös 6mm reiästä ILMAN liittimiä, paljaat johdot edellä. Tätä reikää ei kannata liian väljäksi tehdä ettei vesikepponen pääse yllättämään pöntössä.
Akku keskelle, johdot nippuun
Akkukotelon kansi pitää myös akun paikallaan
Akulle tein oman pienen kotelon. Painopisteen vuoksi sijoitin akun sivusuunnassa aivan pöntön keskelle, mutta myös samalla vastapainoksi luotaimelle. Mittasin akun korkeuden, jätin hieman varaa liittimille ja leikkasin sopivat kappaleet katkoteräveitsellä finnfoam -levystä. Ensimmäisenä liimasin EPOKSILLA foamisen väliseinän pöntön pohjaan ja seinään kiinni, tämän jälkeen niputin ylimääräisen virtajohdon kiepille nippusiteitä apuna käyttäen pöntön nurkkaan johon jäi hieman tilaa niille. Kanneksi myös siivu foamia ja nurkkaan lisäkappale joka pitää akun ja myös kannen paikallaan.
Tarranauhan liimailua
Nauhat paikallaan
Seuraavana vuorossa oli vieherasia ja kalapussin pidikkeet. Näihin kätevä apu löytyi liimattavasta tarranauhasta. Rasia sattui olemaan kooltaan sopiva sijoitettavaksi pöntön kannen sisäpintaan, jossa se ei ole edessä lainkaan, eikä myöskään vie tilaa vähäiseltä tavaratilalta, johon mahtuu muutama pystärivapa. Tarranauhaa ei kannata laittaa yhtään enempää kuin mitä kuvassa on, pysyy näilläkin ihan riittävän tiukasti vaikka rasia on täynnä tasureita.
Kalapussi paikallaan
Loppusilaus tehty kalapussin muodossa. Enimmät kalan limat ja hajut pitäisi nyt jäädä pussiin ja näinollen tarvittaessa kotoa saadaan myös lupa tuoda pönttö lämmittelemään sisätiloihin.
kalastuksen päätteeksi kalaluukku voidaan sulkea pöntön mukana tulleella irroitettavalla luukulla.
testausta tasurilla
Testireissulla tuli huomattua, että valtaosaltaan suunnitelmat pöntöstä meni nappiin. Uusi pönttö on huomattavasti lämpimämpi istua ja myöskin ergonomia on parempi istuinkorkeuden vuoksi. Miinusta ei oikein muualta löytynyt kuin vedessä lilluvista olkahihnojen remmeistä joissa alkoi loppupäivästä roikkua puudelin kokoiset lumipallot. Ongelma ratkaistiin seuraavalla reissulla niputtamalla remmit kiinni pöntön varsinaiseen kantohihnaan. Näyttö on minun makuuni tässä nyt riittävän lähellä ja näkyvyys pilkkireiälle on hyvä. Vavan käsittely on nyt helpompaa kun näyttö ei ole vavan edessä missään tilanteessa. Testireissu myös osoitti sen että laite ei vie virtaa juuri nimeksikään. Pidin laitetta kirkkaustasolla 6 käynnissä n. 6 tuntia ja mikäli virtapalkki pilkkitilassa ollessa pitää paikkansa, virtaa kului noin 20% akun maksimista. CHIRP-luotaimen kuva vaikuttaa myöskin erittäin selkeältä ja helpposäätöiseltä. Säädöt onnistuu tarvittaessa pikavalikon kautta muutamassa sekunnissa.
Listataan lopuksi myös antureiden soveltuvuuslista eri luotaimille.
Kilpailukauden päätyttyä on aika laittaa hauki- ja kuhavehkeet sivuun ensi kauteen asti ja aloittaa punalihaisen jahtaaminen. Alkukaudesta on tarkoitus vetää vaappua ja myöhempään syksyyn mentäessä jatkaa raksikalastuksen opettelua. Aikaisempien vuosien perusteella vaaput ovat tuntuneet toimivan paremmin vielä vähän lämpimämmän veden aikana, mitä olemme vertailleet reissuja muiden venekuntien kanssa. Reissumme suuntautuvat pääasiassa Suvasvedelle mutta välillä saatetaan innostuksen mukaan käydä myös muilla lähialueen vesillä, aikataulujen yhteen sovittamisen takia tämä tuottaa aina aika paljon haastetta ja matkustamiseen kuluvan ylimääräisen ajan käyttää mieluummin kalastamiseen.
Tomi odottamassa tärppiä
Tänä syksynä olemme kerenneet käydä tekemässä kaksi reissua, molemmilla suurimmat kalat ovat olleet 52cm joten mitan makuun ei olla vielä päästy. Kalat ovat tulleet noin 40g puntin takaa HK-varman taimen vaappuihin ja molemmat ovat päässeet jatkamaan matkaa vahingoittumattomina. Viime syksynä emme saaneet kovista tunneista huolimatta yhtään mittakalaa siiman päähän joten tälle syksylle mitallinen kala olisi enemmän kuin tervetullut. Kokemus lohenuistelusta on vielä suhteellisen vähäistä joten pyrkimys päästä vesille opettelemaan on kova aina kun työt ja olosuhteet sen sallivat.
Hene ja ensimmäisen reissun 52cm
Uistelun aikana on ollut myös aikaa tutustua Navionicsin uuteen Sonarchat Live toimintoon. Meillä on ollut pitkään käytössä iPadissa Navionicsin karttaohjelma ja uusimpiin versioihin on ollut mahdollista yhdistää wlanin kautta kaikuluotain (lista yhteensopivista laitteista). HDS gen3 -sarjassa on sisäänrakennettu Wi-Fi lähetin jonka kautta padin saa yhdistettyä suoraan plotteriin ja tätä kautta karttaohjelma saa syvyystiedon. Tämän avulla Sonarchart nauhoittaa ja muodostaa karttakuvan luodatusta datasta suoraan alkuperäisen kartan päälle, luotausdata menee myös suoraan Navionicsille ja käsittelyn jälkeen tämä päätyy myös muihin Sonarchartteihin. Ohjelman käyttö on helppoa, jos padi on yhdistetty sitä tukevaan luotainlaitteeseen ja ohjelman asetuksista on laitettu live-ominaisuus päälle, ei tarvitse kuin käynnistää ohjelma niin nauhoitus alkaa samantien. Joka nauhoituksen alussa ohjelma kysyy oletko meri- vai järvialueella ja mahdollisen syvyyskorjauksen ja tiedot syötettyä ei tarvitse kuin ajaa ja kartta muodostuu itsestään.
Tällä hetkellä karttaa ei ole ollenkaan Lowrancen sisäruudulla
Aikaisemmin ongelmana on ollut se että nauhoitettu kartta on pitänyt olla erikseen näytöllä ja tämän lisäksi vielä Navionicsin oma kartta eri ikkunassa, tämä vie turhaa tilaa muutenkin jo rajallisesta näyttötilasta. Sonarchart Liven ansiosta luodattu data nauhoittuu Navionicsin päälle ja tämän johdosta ei tarvitse olla kuin yksi karttaikkuna auki. Padilla olevasta ohjelmasta saa valittua myös nauhoitetun datan läpinäkyvyyden, tämän avulla on helppo vertailla miten kartta muuttuu alkuperäiseen verrattuna. Luonnollisesti data tarkentuu koko ajan mitä enemmän ajaa ja parhaan mahdollisen lopputuloksen alueesta saa kun sama kohta on ajettu tiheästi eri suunnista. Jos luotausdata on jostain syystä epätarkkaa tai väärällä datalla, sen poistaminen onnistuu helposti itse karttaohjelmassa.
Luotaukset vs alkuperäinen
Ylläolevassa kuvassa näkyy vertailuna livenä tehty luotausjälki alkuperäisenä ja 50% läpinäkyvyydellä navionicsin kartan suhteen. Läpinäkyvyyttä käytettäessä huomaa hyvin erot alkuperäiseen ja mahdollisuudet mitä luotaaminen tuo. Nauhoituksen aina pyöriessä taustalla, parin kesän päästä kartat alkavat jo näyttää melko hyviltä :)
Veneen kiillotuksen yhteydessä poistimme veneestä vanhat kulahtaneet tarrat ja tilasimme uudet tilalle. Nyt oli aika laittaa tarrat paikalle. Tilasimme tarrat siirtokalvotarroina ja tämä oli kaikille eka kerta niiden laitossa.
Painolaatikko ja pihtitelineet
Alkusäätöjen jälkeen tarrat menivät ihan kohtuu hyvin paikalleen ilman suurempia ilmakuplia. Asensimme myös samalla muutaman uuden pihtitelineen mitä tarttui viikolla mukaan ykköskaiteelta.
Tarrat paikallaan
Tämän jälkeen lähdimme käymään nopealla uistelulla ennen töihin menoa kelin näyttäessä kesään suhteutettuna oikein hyvältä.
Teemu ja Hene passissa ja kuha kiinni
Suuntasimme paikoille joissa olemme harvemmin käyneet ja tarkoitus oli taas vähän luotailla. Laskun aikana nappasi eka noin 3kg hauki kiinni ja heti perään mittakuha (45cm). Seuraavan lenkin aikana tuli neloistärppi josta kyytiin kaksi mittakuhaa ja kaksi haukea, kalat saivat jatkaa matkaansa lukuunottamatta kahta ruokakuhaa. Haukea ja kuhaa tuli tasaiseen tahtiin ja kisassa olisi ollut jo ihan mukavat pisteet muutamaan tuntiin :) Parasta reissussa oli kuitenkin pitkästä aikaa mukava sää, aurinko paistoi ja tuulta oli pari metriä sekunnissa.
Henen pakollinen eväs
Kalastusta ei olisi millään malttanut lopettaa mutta pakko se on välillä töissäkin käydä.
– Antti
Kallaveden maisemaaPakollinen selfie
Kalastukseen ja erityisesti vetouisteluun ja sen ympärillä tapahtuvaan toimintaan keskittyvä blogi.
Pojat Koukussa 